Vaarallisin lause mitä voi olla: En usko

 

En usko, että Putin haluaa käyttää ydinaseita, sanoo Britannian puolustuministeri (MTV-uutisitointiotsikko)

 

Yksi ja toinen asiantuntija on viime aikoina saanut ilmaista julkisen kantansa siitä, mitä hän uskoo, toivoo, pelkää, ajattelee asioista. Erittäin outo minusta on tuo toiveajatteluun pohjautuva vakuuttelu, ettei uskota ydinasetta käytettävän. Sanoja varmaankin tarkoittaa, että hän pelkää niin tapahtuvan, mutta toivoo ettei niin tapahdu.

Muistutan itsemurhaviesteistä, jotka tutkitusti todistavat tuon kaltaisen ajattelun olevan puppua, puhdasta puppua. Itsemurha on yhteisölle ja läheisille yleensä raskas asia, joten sen uhka torjutaan mielestä. Hyvin tyypillinen on uskomus uhkauksista,  ei hän sitä tee, uhkailee vain.  Väärin luultu, itsemurhauhkaus on yksilöllä aina jonkinlainen hätähuuto avusta ja avun tarpeesta. Valtiollisella tasolla varmaan on toisin, uhittelu voi olla myös voimainsa tunnossa olevaa nokittelua, josta näytön paikkakin voi koitua. Yhteistä näille on se, että uhattu voidaan todellakin tehdä ja toteuttaa.

Tiedän itsestäni tämän aivan varmaksi, myös henkilöstö tietää. Jos jotain sanon tekeväni, sen teen, vaikkakin joskus kärsivällisyys ja pinna yltää hämmästyttäviin ulottuvuuksiin, mutta sitten kun räjähtää, todella räjähtää eikä kukaan uskalla tulla kahta metriä lähemmäksi.

Ei voi tietää, mutta usko puoleen tai toiseen ei auta, kun mahdollisuus on olemassa. Mahdollisuus, jota ei voi estää käyttämästä, jos sen käyttöön provosoidaan. Hiroshimaan pudotetut  pommit lopettivat sodat, mutta ydisodasta se kurjuus vasta alkaa, jos nyt yleensä ottaen enää ketään jää jäljelle tervettä päivää näkemään. Ne avaruusyhdyskunnat eivät ehdi ajoissa apuun. 

Ja minusta on outoa, että Ukraina kirsitää EU-jäsenyyttä olipa sotatilanne mikä hyvänsä. Sen jälkeen olisi helppoa saada kaikkien halukkaiden jäsenyys, aloitetaan tai provosoidaan kahakka, ja kas ovet aukeavat, jos ei muuten. (Ja kansakuntia tipahtelee Naton syliin kuin kypsiä omenia).

Yhtä outoa ja väärin on toimia yhteisesti sovittuja periaatteita vastaan, Suomi ei päätöksensä mukaisesti toimita aseita sotaa käyvään maahan, sillä jos on poliittisella taholla enää järjen hitusta jäljellä, niin sillähän toimella sotaa autetaan, suositaan ja pitkitetään. Pitäisi tyytyä rauhanomaiseen apuun. Asetoimittaja muodossa tai toisessa on sodan mahdollistaja. Ei ole tullut mieleenkään, vai? Vai onko tämä Nato-ystävällismielisyyden osoitus?

Tietäkää, yhtä hyvin kuin minä tiedän. Jos Suomi jatkaa Nato-kumppanuuksiensa syventämistä, Suomi saa toimia sotakenttänä, ja maksaa viulut, niin sodan aikana kuin sodan jälkeenkin. Lyhtymuistisille kertaan, että Suomi kävi sotaa Venäjää vastaan 1940-luvulla, Mainilan laukauksilla lavastettiin Suomi syylliseksi hyökkääjäksi ja taisi olla Yhdysvallat ja Britannia, joiden kannatuksella Suomi määrättiin korvaamaan Venäjälle kärsityt tappiot tästä invaasiosta, koska Suomi oli sodan aikana liittoutunut Saksan kanssa, joka vuorostaan kävi valloitussotaansa ympäri Eurooppaa ja halusi laajentua Venäjälle. 

Minä olen toivoni menettänyt poliitikkojen järjen juoksuun. En usko, että tästä mitään hyvää seuraa, tomppeli on aina tomppeli, vaikka poliitikoksikin herkeäisi. Nato kumppaneineen provosoi minkä ehtii Putinia käyttämään ydinasetta, jotta hekin saisivat niitä käyttää. Näille politiikan tyhjäpäille ei edes löydy tarpeeksi rajua tyhmyyttä, häijyyttä ja sydämetömyyttä kuvaavaa adjektiivia. Amazing! 

Minä en lantin lanttia aio lahjoittaa tähän tarkoitukseen. 

PS   

Yhdysvallat ties millä tekosyyllä on käynyt tuhoamassa ainakin Vietnamin (Niin miksi?), Irakin (öljyn tähden), Syyrian (niin miksi?)  ja Afganistanin (niin miksi?)  maaperää ja kansaa, mikä saa teidät luulemaan, että Suomi tulee kukoistamaan, kun naton joukot tallovat kaiken elämän maan tasalle bio- ja ydinaseineen. Edes Covid ei saanut bioasekeskustelua lainkaan käyntiin? Ehkä syynä oli korrptoitunut lehdistö, kaikkialla vallan käsikassara.  

 

PPS 

Kun joku pakotetaan selkä seinää vasten, niin konkreettisena tapahtumana kyse on yleensä teloitusksesta, metaforisesti loukkoon ajamisesta, missä toinen ei voi kuin alistua tai yltyä epätoivoiseen hyökkäykseen. Diplomatiassa jätetään yleensä takaportti auki kunnialliseen peräytymiseen. Nöyryyttäminen ei välttämättä ole viisas teko, se voi toimia tehokkaana yllykkseenä. Mihin siis EU ja Nato pyrkii?!!! 

 UKRAINAN SOTA 

 

Venäjä aloitti sotatoimet eli ”sotilaallisen operaation” torstai-aamuna 24.2.022. Siitä alkoi vimmattu spekulointi, mitä tämä tulee merkitsemään Suomelle ja Euroopalle. Kertaakaan ei kukaan kommentoijista  ole esittänyt, että Naton jääräpäinen joustamattomuus diplomaattisissa neuvotteluissa oli osasyyllnen hyökkäykseen. Luultavasti lupaus Ukrainan lupaus puolueettomana alueena pysymisestä olisi antanut mahdollisuuksia diplomaattisten neuvottelujen jatkamiselle.

Toinen osasyy eskaloituneeseen tilanteeseen on ollut Euroopan Unionin myöskin periksiantamaton kahdeksan vuotta jatkunut pakoteruljanssi. Sitä voi kyllä hyvällä syyllä sanoa hidasälyisyydeksi. Jos jokin ei toimi, niin ei se toimi pitkitetyssäkään ajassa. Sille on suomeksi sanontakin; Hakataan päätä seinään. Nyt kun on käynyt kuten väistämätöntä oli, kuulee hurskasteluja. Enpä olisi uskonut! Diplomaattisiin neuvotteluihin kuulunee ns. vastaan tuleminen.

Varmaa on, että Nato on laajentumishaluinen instituutio. Siinä Putin tuskin on väärässä.  Miksi Naton valtapyrkimyksiä ei kukaan kauhistele? Mikä erinomainen typeryys saa kuvittelemaan, että sotahullu ja rahanahne kansakunta olisi demokratian ja vapauden airut ja tae. Amerikkalaiset kyllä haluavat uskoa niin, niin heille uskotellaan ja sen myötä myös muille. Jos maailmansota halutaan välttää, niin Luojan tähden, ilmestyköön jostain pian joku viisas merkittävään valta-asemaan. Nykyinen politiikka ja poliitikot eivät siihen pysty. Sota on aina tyrmistyttävä tapahtuma ja raskas kokemus sen osapuolille ja usein myös monille aivan viattomille ja ulkopuolisille tahoille.

Siis vähemmän uhkakuvilla spekulointia, enemmän malttia, tasapuolisuutta, viisautta ja harkintaa. Nyt jos koskaan kannattaa opetella olemaan kieli keskellä suuta ja harkitsemaan sanojaan. Voi typeryyttä, voi onnettomia sodan jalkoihin joutuneita. Loppukoon tämä sota lyhyeen, vaikkapa sillä, että Venäjä saa revanssinsa, jota halajaa. Nato ja Euroopan Unioni on pullollaan umpiluista sakkia sotaintonsa kanssa. Ellei Venäjä valloita, niin Risto J. Penttilät kumppaneineen ovat ilmeisesti avosylin työntämässä Suomen maata Natolle eli amerikkalaisille.Miehittää voi verettömästikin, ja Nato lienee sen alan invaasiomestari. 

Eiköhän viisainta, mitä voi tässä tulenarassa tilanteesa tehdä, on pysyä puolueettomana. Lavrov sanoi sen aika selvästi. lehdistö ei ollut käsittävinään. Ei se uhkaus ollut, se oli toteamus, vissi sellainen. Jos minä olisin Putin, tietyt hanat sulkeutuisivat Euroopalta, olisivat sulkeutuneet sodan sijasta jo aikaa sitten, ja kas, jopa olisi tullut neuvotteluhalukkuutta.  Sotaa ei pitäisi missään olosuhteissa millään tavoin tukea, humanitaarinen apu on eri asia. 

Rukoilen siis, että sota loppuu lyhyeen tavalla tai toisella. Älköön se jatkuko pitkään ja leimahtako maailmansodaksi, vaikka se sopisi paremmin kuin hyvin Natolle ja sen kumppaneille. Sillä todettuhan on jo tuo täydellinen diplomaattinen kyvyttömyys hoitaa asioita. Halusitte tai ette, maailmanrauha on nyt Putinin harteilla ja tahdosta kiinni! Eikä hän ole niin paha, kuin mitä mustamaalataan. Kyllä Trump saattoi ihan vertoja vetää. 

Tilanne ei ole ainoastaan vakava asia, se on kauhea ja tyrmistyttävä osoitus ihmisen kyvyttömyydestä toimia viisaasti ja rauhanomaisesti.  Minä en ole lainkaan vakuuttunut Nato-osuuden viattomuudesta tässä sopassa. 

Herran haltuun siis, alan pelätä pahinta, Natoa kammoan kuin ruttoa, sillä sitähän se edustaa. 

Karjalasta kajahtaa

 

Hohdokas lukuhaasteeni on hieman jäissä, koska leipätyö on jälleen kerran vaatinut veronsa ja aika on kulunut ilman lisäviihdykkeitä eikä lukemiselle ole riittänyt energiaa ylen määrin. Olen löytänyt kirjajemmoistani uusia hohtavia ja kultakirjailtuja teoksia. Lukuhaasteesta olen lukenut nyt Kullervon tarinan, ja todennut juoniselostuksen hämmästyttävän paikkansa pitäväksi ja Kalevalaa noudattavaksi. Ilmeisesti on niin, että J.R.R. Tolkienia on pidettävä suomalaisen mytologian syntysanojen esittäjänä. Hän on ensimmäinen eurooppalainen tutkija, joka selvästi on tajunnut suomalaisen mytologian omaleimaisuuden, joskin jos ihan tarkkoja ollaan, taru johon hän ihastui on inkeriläinen D.E.D. Europaeuksen löytö eikä runosto kuulunut alkuperäiseen vuoden 1835 Kalevalaan.

Alkuperiin törmää joskus mitä odottamattomimmissa paikoissa ja teksteissä. Selkäni kipeytyi viikonloppuna ja siinä läsiessä käsiin osui pari laulukirjaa, kas kummassakin kultakirjaillut kannet. Toinen teoksista oli MMM Laulukirja 2, ja toinen Kyllikki Maliston ja Ahti Sonnisen kokoelmateos Karjalaisia kansanlauluja Kiihtelysvaarasta eli entisestä kotpitäjästäni, koska Pyhäselkä oli aiemmin osa Kiihtelysvaaraa. Kyllikki Malisto asui lapsuutensa Kiihtelysvaarassa. Hänellä ja minulla on yhteistä myös kolmannen etunimen käyttö kutsumanimenä. Anjalassa marraskuussa 1894 syntynyt Kyllikki kertoi lapsuudestaan kiinnostavan muistelon, jonka luulen hyvin läheltä liippaavan omia juuriani.  Ajankohta sijoittuu ilmeisesti vuosisadan alkuun, koska Kyllikki kirjoittaa näin.

- Keittöömme ilmestyi myös muistini rajavuosina keväisin ja syksyisin vanha mies, äitini sanaan Ukko Maaranen. Hänen ristimänimensä lienee ollut Risto. Hän oli roteva ja ryhdikäs ylväs vanhus, mutta hänen oikeanpuoleinen silmänsä oli sokea, silmämuna kuin jään peittämä. Muistan tuijottaneeni lapsen rohekudella häntä kyltymättömästi. Hän ei ollut mikä tahansa pyytäjä tai utelija, vaan asialla. Jo pihamaalla hän oli päästellyt keittiön porraspäähän selästään mahdottoman painavan kantamuksen suuria sisäkkäin ladottuja pärevasuja ja käsissään kantamansa pienemmät vasut ”poimurit”. Äiti oli ne häneltä tilannut, tarvittiinhan suuressa taloudessa vaikka kuinka paljon koreja pyykille, perunannostoon ja vaikka mihin. Niitä ei tarvinnut tarkistaa, ne olivat tukevia ja kauniisti myuotoiltuja, eikä niistä myöskään penniäkään tingitty. Ne olivat sen hinnan arvoisia, minkä Maaranen niistä ilmoitti. En ole ennen enkä perästä tavannut sen väinämöisempää hahmoa kuin hänen. Hän oli ainoa kiihtelysvaaralainen mieshenkilö, joka piti laajaa kolttumaista, uumille vyötettyä piikkopaitaa housujen päällä. Vaikutelmaa lisäsi vielä pitkä, tuuhea, harmaa parta ja olkapäille yltävä keritsimien käymätön tukka, josta tipahteli keittiön sänkysohvan kannelle täitä siistin Kustaavan kauhuksi. Heti maksun saatuaan vaitelias vanhus urahti ovelta hyvästinsä ja meni menojaan. Kymmeniä vuosia myöhemmin kuulin hänellä olleen liikanimen Höykylä Muaranen. 

Mahdollisesti kyseessä oli isäni isoisä, josta isäni kertoi karmean takauspetostarinan, kuinka miesparkaa oli höynäytetty, ja mies menetti maansa ja metsänsä takauksiin, eikä tila ihan pieni ollut, jotain nykyisten suurtilallisten luokkaa. Jäinen silmä ilmeisesti oli kaihi, jurous sopii kuvaan, aspergerius ilmeisesti on sitä rataa periytynyt.

PS  ”Höykylä” lienee muodostelma sanoista höynäytetty, höykytys, höykyttää, höynäyttää. Kylänkuuluksi voi tulla niin monella tavalla. Sitä ei tarina kerro, kuka oli tuo katala. Liikanimestä päätellen savolainen syntyjään, sillä karjalainen ei naura toisen vahingolle esimerkiksi pilkkanimen antamalla, se on tyypillsitä savolaista lupsakkuutta.

…

Mitä taas tulee Laulukirja 2 MMM, siinä on viehkeää havainnoitavaa. Esimerkiksi välillä ei ole sanottu sävelmän alkuperää, välillä on, kyseessä on siis jonkinasteinen horjuvan käytänteen toimitustyö. Dance macabre (kuvataiteessa tunnettu aihe "Kuolemantanssi") kuuluu näihin epämääräisiin teoksiin, josta ei löydy selvitystä sävelestä eikä sanoista. Joten voinen kirjoittaa sanat, täytynee opetella sävelkin.

Luolassa lukin, peikkojen, pukin,
sorkkien siro sipsutus käy.
Hyytävä viima, karkelon kiima,
silmät ja sarvet, muuta ei näy.
Veikkonen kuule, kauhistu oi,
hiisien himo hirnunta soi.
Ruumiita tuokaa, sarvista juokaa,  
hornassa hurrataan.

Aaveet ja peikot tanssivat.
Heikot, haisevat haaskat ontuvat pois.
Luurangot laukkaa, kurkustas haukkaa
Hengen jos saada vois.
Helvetin kaikki kauhut on nyt
pääpirun kanssa temmeltänyt.
Piiloudu loukkoon, hullujen joukkoon
Muuten sun tiesi vie.

Erinomainen kekrilaulu!

Pikku-Väinö on aloittanut muskarin, ihmeitä piisaa. Pojalla ilmeisesti aika kuluu ihmetellessä, miten monella tapaa ihminen pystyykin väärin laulamaan.

Ennakoi tuleva tilanne

Perhevitsinä lapsuudessani aikanaan oli, kun kehotin perhettäni ottamaan huomioon tekojen seuraukset sanoilla "ennakoi tuleva tilanne". Siitä tuli vitsi ja lentävä lause perheeseen, kun huomattiin mokatun. En tosiaan ymmärtänyt, mitä nauramista sanomuksessani oli. Enkä muutoinkaan, kun kerta toisensa jälkjeen jouduin toteamaan, etteivät useimmat ihmiset nähneet nenäänsä pidemmälle, ja ihan kuin heidän tajuntansa ulottumattomissa olisi syyn ja seurauksen suhde. Minua vain kaukonäköisyyteni vuoksi pidettiin outona. 

Ei sentään farssi, kuten Suomen hallituksessa, joka on toki ennakoinut, yrittänyt ainakin, hyvin hämäläisesti eli jähmeästi reagoiden tosiasioihin, mutta sitäkin nopeammin, hutiloiden ja harkitsemattomasti pakotteita keksien seurauksista piittaamatta. On tahallaan ummistettu silmät vaihtoehdoilta, vastalauseilta, tosiasioilta taloudellisten seuraamusten suhteen. Valheita, tumpelointia ja vääristelyjä on syydetty ja niitä on riittänyt. Rokottamattomista on tehty kulakkeja, joita kohta aletaan ilmiantaa ja eristää internaatteihin. 

Mutta miten ilahduttavaa onkin huomata, että pikku hiljaa lääkeviranomaiset itse alkavat huomata lyhytnäköisen toiminnan haitat. Covid-rokote oli hätäapu, jota virus on nyt oppinut sietämään, ohittamaan. Israel on pistänyt toivonsa rokotteisiin, ja jo ehtinyt osoittaa, ettei kolmaskaan rokotekierros anna suojaa kuin neljäksi kuukaudeksi, jos sitäkään. Joko alkaa riittää tämä rokoteherännäisyys? Lahko mikä lahko. 

Ja bingo, lukion biologian opinnoillakin voi ihan hyvin päätellä, miten käy jos elävän olion luonnollista immuunivastetta ropeloidaan ja pönkitetään keinotekoisilla keinoilla riittävän pitkään. Ei ihminen pärjää tietämyksellään, ellei jonkinlaista nöyryyttä ole! On myös alkanut kuulua ääniä sen puolesta, että tukalasta tilanteesta tulee selvitä sairaanhoitokapasiteettia lisäämällä, ei koko kansakuntaa rääkkäämällä.

Tyrmistyneenä olen myös seurannut tuota hallituksen "nopeaa reagointia", joka on varsin outo ilmaisu todellisuuteen verrattuna. Juottolat ovat saaneet armon, mutta teatterit ei. Miten muka humala suojelee ja antaa paremma suojan kuin hyvin järjestetty näyttämö turvaväleineen?! Kyllä tuo ajattelu on jatkettuna tahallista tuhmuutta sanan molemmissa merkityksissä. 

Taisi todella käydä niin, rokoteherännäisyys sai nöyryyttävän takaiskun, taisin mainita siitä, varoittaa, yritin estää tulevan tilanteen. Ylistetty olkoon täti aurinkoinen! Minä en sitä kolmatta rokotetta ota. 
En vaikka loppuikä pitäisi olla kulttuurin ulottumattomissa ja uupuisi hengen lento. 

Niin, olen opiskellutkin ennakointia, liikeenjohdollisesti sitä nimetään strategiaksi ja/tai visioksi. Ei se sen kummempaa, päätöksissä on riskinsä ja aivan varmasti seurauksensa. Enää voi vain toivoa, että Suomi ei syöksy takaisin kurjuuteen, hyvinvoinnista ei voi enää puhua. Mutta jos vaikka tyydyttävälle tasolle päästäisiin. Sen aluehallintouudistuksen tosin olisi voinut tässä jamassa unohtaa! Se vasta kaikkien aikojen rahareikä tulee olemaan! Ja toisin kuin luvataan, palvelu takuuvarmasti huonontuu, koska ei riitä rahat eikä tekijöitä. 

Heurekassa Eliaksen kanssa

 

Kaihoviikko alkaa, kun loppiainen on ohi ja vietetty. Joulunaikani on virallisesti kuukauden mittainen Luciasta Knuuttiin eli 13.12. – 13.1. välinen aika. Ennen joulua siivotaan, leivotaan, hankitaan lahjoja ja kukkia, koristellaan, ja sitten loppiaisesta alkaa luopumisen tuska, kun joulukuusi viedään pois, satumaa puretaan, arki alkaa.

Vuosi vaihtui vauhdikkaasti, uudenvuoden aattona havaitsin noin klo 3 iltapäivällä virikeseteleiden voimassa olon päättyvän samana päivänä. Ilkeästi hallitus oli sulkenut kuntosalit ja uimahallit, joten sinnekään niitä ei voinut viedä. Onneksi jotkut museot olivat vielä auki, joten sinne HAMSiin. Vuonna 2020 olimme hankkineet museokortit, jotka olivat jääneet koronan kourissa vähäiselle käytölle. Hallitus on ihan selvästi kultttuuriymmärtämätön tai jopa kulttuurivihamielinen poppoo, jonka ei soisi vallassa kauaa enää pysyvän. Tasoa kuvaa hyvin työterveysminisiteriön perhe- ja peruspalveluministerin tarveharkinnan kyky, perusvikutustaitonaan jyrääminen. 

Eräkirjallisuudessa on kestoteemana hupailu hienostorouvien älyttömyydestä, kun  naiset tepsuttelevat jängälle korkokengissä. On olemassa käsite työterveysturvallisuus, jossa toimintaympäristö ilmastoineen otetaan huomioon. Siksi työterveydestä vastaava, toisille suuna päänä kuin tuutin suusta rajoituksia hankkiva ja jakeleva rajoitusministeri on vastuullinen näyttämään esimerkkiä ja harkintakykyä julkisessa esiintymisessään. Vaan mitä tekee Krista Kiuru? Tepsuttelee turhamaisuuttaan liukkailla lumikeleillä arkiseen työpalaveriin korkokengät jalassa liukastellen työpaikalle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan linnan juhlat. Joten ilmeisesti rouva on sisäistänyt sananparren: Älkää tehkö kuten minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

Kulttuuriin kuuluu myös tiedon janon sammuttaminen. Suomessa soihtua pitää yllä tiedekeskus Heureka, jossa on aina ilo käydä. Tytär oli jo jonkin aikaa vihjaillut, että isovanhemmat voisivat viedä Eliaksen jonnekin tapahtumaan. Niinpä vastahankituille museokorteille tuli käyttöä. Kutsuimme Eliaksen museovierailulle, hän halusi äidin mukaan, joten vietettiin porukalla juhlahetki. Palvelu oli erinomaista, Pieni vieraamme sai yllätyssauhunäytöksen kahvilapöydässä. Tilaa oli pelata ja oleilla riittämiin, ja elementtisaleissa ukki sai tehdä tyttärenpojan kanssa monen monta kierrosta. Ja lopuksi harjoiteltiin putkiasennusta.

Lähdettäessä pieni mies hihkaisi aidon innostuneena. Tämä oli paras näyttely ikinä!. Näyttely oli ylittänyt viisivuotiaan diginatiivin oletukset, jotka olivat syntyneet netin  kautta ennakkotutustumisella. Motiivi vierailuun oli korkealla, koska poikamaiseen tapaan hän vakuutti meille, että häntä kiinnostaa tietää, miten kaikki toimii.

Ostin tuliaisia ja itselleni ehkä viimeisen ammattikirjan, mitä leipätyössäni tarvitsen. Apo-käsikirja on viimeistelmättä, mutta systeemissä on palanen nimeltä resilienssi. Joten lukulistalla on Krisse Lipposen Resilienssi arjessa. Heurekan teemahan oli resilienssi katastrofitilanteissa. Kiurukin voisi vilkaista välillä kopperostaan ulos, jos vaikka pikkukengille löytyisi tyylikäs talvikelikenkä. Ehdotan vain, raskaana oleva kömpelöityy, joten kyseessä on syntymättömän lapsen terveys. Pitäisikö välittää muustakin kuin vain itsestään ja säärten näyttävyydestä? Sitä paitsi kaikki miehet eivät hurmaannu sääristä. Joitakin viehättää äly ja silmien pilke.

Seuraan tilannet; toistaiseksi voitto kotiin THL!