Heurekassa Eliaksen kanssa

 

Kaihoviikko alkaa, kun loppiainen on ohi ja vietetty. Joulunaikani on virallisesti kuukauden mittainen Luciasta Knuuttiin eli 13.12. – 13.1. välinen aika. Ennen joulua siivotaan, leivotaan, hankitaan lahjoja ja kukkia, koristellaan, ja sitten loppiaisesta alkaa luopumisen tuska, kun joulukuusi viedään pois, satumaa puretaan, arki alkaa.

Vuosi vaihtui vauhdikkaasti, uudenvuoden aattona havaitsin noin klo 3 iltapäivällä virikeseteleiden voimassa olon päättyvän samana päivänä. Ilkeästi hallitus oli sulkenut kuntosalit ja uimahallit, joten sinnekään niitä ei voinut viedä. Onneksi jotkut museot olivat vielä auki, joten sinne HAMSiin. Vuonna 2020 olimme hankkineet museokortit, jotka olivat jääneet koronan kourissa vähäiselle käytölle. Hallitus on ihan selvästi kultttuuriymmärtämätön tai jopa kulttuurivihamielinen poppoo, jonka ei soisi vallassa kauaa enää pysyvän. Tasoa kuvaa hyvin työterveysminisiteriön perhe- ja peruspalveluministerin tarveharkinnan kyky, perusvikutustaitonaan jyrääminen. 

Eräkirjallisuudessa on kestoteemana hupailu hienostorouvien älyttömyydestä, kun  naiset tepsuttelevat jängälle korkokengissä. On olemassa käsite työterveysturvallisuus, jossa toimintaympäristö ilmastoineen otetaan huomioon. Siksi työterveydestä vastaava, toisille suuna päänä kuin tuutin suusta rajoituksia hankkiva ja jakeleva rajoitusministeri on vastuullinen näyttämään esimerkkiä ja harkintakykyä julkisessa esiintymisessään. Vaan mitä tekee Krista Kiuru? Tepsuttelee turhamaisuuttaan liukkailla lumikeleillä arkiseen työpalaveriin korkokengät jalassa liukastellen työpaikalle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan linnan juhlat. Joten ilmeisesti rouva on sisäistänyt sananparren: Älkää tehkö kuten minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

Kulttuuriin kuuluu myös tiedon janon sammuttaminen. Suomessa soihtua pitää yllä tiedekeskus Heureka, jossa on aina ilo käydä. Tytär oli jo jonkin aikaa vihjaillut, että isovanhemmat voisivat viedä Eliaksen jonnekin tapahtumaan. Niinpä vastahankituille museokorteille tuli käyttöä. Kutsuimme Eliaksen museovierailulle, hän halusi äidin mukaan, joten vietettiin porukalla juhlahetki. Palvelu oli erinomaista, Pieni vieraamme sai yllätyssauhunäytöksen kahvilapöydässä. Tilaa oli pelata ja oleilla riittämiin, ja elementtisaleissa ukki sai tehdä tyttärenpojan kanssa monen monta kierrosta. Ja lopuksi harjoiteltiin putkiasennusta.

Lähdettäessä pieni mies hihkaisi aidon innostuneena. Tämä oli paras näyttely ikinä!. Näyttely oli ylittänyt viisivuotiaan diginatiivin oletukset, jotka olivat syntyneet netin  kautta ennakkotutustumisella. Motiivi vierailuun oli korkealla, koska poikamaiseen tapaan hän vakuutti meille, että häntä kiinnostaa tietää, miten kaikki toimii.

Ostin tuliaisia ja itselleni ehkä viimeisen ammattikirjan, mitä leipätyössäni tarvitsen. Apo-käsikirja on viimeistelmättä, mutta systeemissä on palanen nimeltä resilienssi. Joten lukulistalla on Krisse Lipposen Resilienssi arjessa. Heurekan teemahan oli resilienssi katastrofitilanteissa. Kiurukin voisi vilkaista välillä kopperostaan ulos, jos vaikka pikkukengille löytyisi tyylikäs talvikelikenkä. Ehdotan vain, raskaana oleva kömpelöityy, joten kyseessä on syntymättömän lapsen terveys. Pitäisikö välittää muustakin kuin vain itsestään ja säärten näyttävyydestä? Sitä paitsi kaikki miehet eivät hurmaannu sääristä. Joitakin viehättää äly ja silmien pilke.

Seuraan tilannet; toistaiseksi voitto kotiin THL!