Työstettävät

 

Ulamolan lumo - myyttisanahakemisto 

Aloitin mytologiahankkeen vuonna 2002 tutkijavapaalla, jota vietin kaksi vuotta. Tuona aikana tulin keränneeksi arkistoista ja kirjallisuudesta kaiken löytämäni ja oleelliseksi katsomani myyttiaineiston, jonka listasin ja luokittelin myteemeiksi feminiinisiin, neutreihin ja maskuliinisiin myyttisiin olentoihin ja käsitteisiin. Kaikki myyttinen ei suinkaan liity henkilöhahmoihin, myyttisissä käsitteissä on myös paikkoihin ja muihin ilmiöihin liittyviä käsitteitä.

Suhteellisen niukan lähdeaineiston vallitessa tulkintojen heikkoutena on ollut samojen lähteiden liian runsas käyttö, jota on täydennetty tulkinnoissa vilkkaalla mielikuvituksella. Tämä työ on pitkän tutkimuskaaren pää, jossa fantasiat on pyritty siirtämään kohti imaginaarista, jota mm. kirjallisuuden tutkija, mytologi J.R. Tolkien pitää alkuperäisempänä ja arvostettavampana mielikuvituksen lajina. Mytologia on kansakunnan alkuaikojen mielikuvavarasto, joka on heijastellut kuulijoiden ja kokijoidensa kokemus- ja elämysmaailmaa. Siksi jossain määrin eri kansojen myytit ja sadut eivät aina avaudu toisen kulttuurin edustajalle.

Kalevala on pitänyt syntyhetkestään lähtien kärkisijaa suomalaisen mytologian lähteenä. Alkuun jopa alkuperäiset runot, joista Kalevala oli muodostettu, jäi hyvin vähälle huomiolle, mikä on sikäli ymmärrettävää että harvalla oli kiinnostusta tai mahdollisuutta tutustua alkulähteisiin.  Nykyisin Kalevalana, sinä ainoana ja oikeana pidetään vuonna 1849 julkaistua Uutta Kalevalaa, aiempi lyhyempi versio julkaistiin vuonna 1835, joten Kalevalan syntyajoista on kulunut yli 170 vuotta. Ajat ovat muuttuneet, Kalevala muuttunut sanastoltaan ja maailmaltaan vieraaksi ja oudoksi myös nykysuomalaiselle, mutta yhä sen myyttiset elementit kiehtovat ja inspiroivat.
Etsin ja etsin vieläkin tietoisesti toisenlaista näkökulmaa pohjustaa suomalainen mytologia. Sen piti ja pitää kuitenkin väistämättä pohjautua jo moneen kertaan tulkittuihin niukkoihin lähteisiin ellen keksi jotakin muuta lähestymistapaa aineiston tueksi. Pelkkä teoretisointi ei siihen myöskään voi johtaa, sen olen tajunnut alan tutkimuksia lukiessani. Arkistoaineksen rinnalla myös tutkimuksella on oma antinsa annettavana uusille tulkintamahdollisuuksille. 

Sanat ja  nimet

Tarkoituksena oli työstää opinnäytteen anti ensin valmiiksi ja sitten ryhtyä sen perusteella suomalaisen mytologian kirjoittamisen pariin, mutta päätinkin tutustua ensin kalojen toisintonimiin, onhan Suomi järvien maa, joten kalakantakin on.  Alkuun osoittautui, ettei hirveä eikä haukea mukamas osattu nimittää millään muilla nimillä, toisintonimiä ei ollut tiedossa. Hauki oli hauki, hirvi oli hirvi. Tarkemmin asiaan perkaamalla löytyi kuitenkin erilaisia nimittämisen muotoja jossain määrin tabun omaaville saaliskaloille ja riistalle. Löytyi nimiä satamäärin niin karhulle, hirvelle kuin hauelle, ahvenelle ja lahnallekin. Myös monilla linnuilla oli runsaasti toisintonimiä, mikä osittain johtui lajien sekaantumisesta toisiinsa.
Mielenkiintoisin havainto kuitenkin oli sukunimien ja suomalaisen faunan ja floran välinen tiivis yhteys. Varsinkin karalaisissa suvuissa kiisket ja virnat olivat hyvin edustettuina. Sukunimissä esiintyi myös jumalhaltijoiden nimien tapaan nen-pääte ja tar-pääte. Joten sukunimestä saattoi joissain tapauksissa päätellä, mikä esine, eläin tai kasvi tai sääilmiö oli nimen alkuperänä ja toteemina. Sukuniminä on edelleen niin Pakkanen kuin Ukkonenkin.

Synnyt syvät

Aleksis Kivi on suomalaisten kansalliskirjailija eikä syyttä suotta. Hän loi suomalaisen runouden, näytelmäkirjallisuuden että romaanikirjallisuuden perustan, joka on säilyttänyt tuoreutensa yli vuosikymmenien sekä innostaa yhä uusiin tulkintoihin vielä nykyaikanakin, vaikka elämänpiiri on noista ajoista laventunut ja kehittynyt huimasti, agraarista yhteiskunnasta on tullut tietotaidon maa.

Alusta asti oli selvää, ettei Kalevala kelpaa suomalaisen mytologian lähteeksi, koska sekin on vain yksi tulkinta asiasta. Moneen kertaan teoksen lukeneena siirryin lukemaan Suomen Kansan Vanhoija runoja nide niteeltä, laji lajilta. Sitten teokset julkaistiin digitaalisena versiona hakutoiminnolla, joten valtavan kopruksen käyttäminen helpottui huomattavasti. Mutta niin paljon kuin sieltä saattoikin löytää uusia ja yllättäviä tietoja, niin mikään haku tai selaustoiminto ei auta muodostamaan aineistosta kokonaisuutta. Siinä suhteessa Elia Lönnrotin laatima koonti ja kansanrunojen kombinaatioteos Kalevala on vertaansa vailla. Lisäksi Kalevala on varsin loitsupainotteinen. Uskomusperinne on jäänyt hyvin vähäiseksi Kalevalan tekstissä.

Suomalaisen mytologian syntylistaus

Mytologia heijastuu uskomuksiin, joten ne on otettava huomooon, jos aikoo konstruoida jotain kadonnuta, joka mahdollisesti vain heijastumana menneestä esiintyy jossain muuntuneessa muodossa. Tässäkin lähestymistavassa on ongelmansa, koska kokonaivaltaista näkemystä puuttuu, vaikka yksittäisiin uskomuksiin on uhrattu paljon aikaa ja vaivaa.

Joukossa on silti aina joitakin oivaltavia tutkijoita. Sellaisena voi pitää runoilija-folkloristi Martti Haaviota, joka on eritellyt kansalliskirjailija Aleksis Kiven pääteoksen Seitsemän veljestä sisältämän suomalaisen mytologian aineksen. Tältä perustalta ponnistan nyt minä. Käytän aiemmissa töissä kehiteltyjä tuloksia hyväksi, joten sisällöllisesti varsinaisesti mitään uutta tuskin on esitettäväksi, mutta selkeä kooste lienee sanotusta paikallaan, jotta suomalaisen mytologian koko kirjo pilkahtaisi päivän valoon ja löytäisi tiensä maailman taruaarteistoon.

Haavio esittää artikkelissaan Kiven mytologiassa seuraavat 21 hahmoa, tai itse asiassa hahmoja on 22, mutta olen tulkinnallisuuden vuoksi ottanut mukaan 21 mainintaa.

1. Kuoleman hyypiö
2. Haamut, aaveet
3. Ennus
4. Rajanhaltija
5. Onnen myyri
6. Tonttu
7. Metsänhaltija
8. Kylmänojan lörpöttävä paara
9. Nakkaanko ma?
10. Nyljetty piika
11. Peikko
12. Hiisi
13. Noidat
14. Noidannuoli
15. Lumottu ahma
16. Sudeksi noiduttu hääväki
17. Laiska-Jaakko
18. Kyöpeli
19. Puhuvat eläimet
20. Ukkonen
21. Myytilliset eläimet.

Listaus on työn telos1 eli lähtökohta, jonka visiona telos2-tasona on näkemys lueteltujen ainesten merkityksestä kokonaisuutena. 

Kaavio. Suomalaisen mytologian topokset muodostettuna merkkiverkoksi viitokkeen avulla, telos2.

Ennen kuin kannattaa jatkaa, on tehtävä pikatesti mahdollisesta tulkinnan osuvuudesta, ja kun tarkoituksena on yhdistää kansanuskomuksellinen aines myyttiseen kansanrunousainekseen, niin testaamiseen soveltuu parhaiten uskomuslajiluokittelu, joita sattumalta on viisitoista luokkaa. 

Lisäksi jää alkuperäiseen Martti Haavion Kivi-mytologiaan jäljelle kuusi osatekijää, jotka ovat metatasoa. Jäljelle jäävät tekijät ovat ennus, ukkonen, hääväki sutena, myytilliset eläimet, lumottu ahma ja onnen myyri (myyrä metaforana).

Kaavio. Kiven suomalaisen mytologian metatekijät esitestissä.


Kuviosta hahmottuu selkeä eläinvoittoisuus metaforina ja transformaatioina. Neljä osatekijää viittaavat suoraan eläimeen, lajeina mainitaan ahma, myyrä ja susi. Toinen ryhmä on jo merkityskentiltään epäjohdonmukaisempi, sillä siihen kuuluu ukkonen ja ennus mukaan. Painotus selittynee Aleksis Kiven erähenkisyydellä, hän oli mestästyksen harrastaja.

Kun sekä myyttitoposten että uskomusperinnelajien analogiat ovat osoittautuneet rinnastettaviksi,  niin näiden yhdistelmänä on mahdollista tulkita suomalainen kansan mytologia vastapainoksi korkeakulttuurisia tarkjoitusperiä luodulle Kalevalalle. Täten tulkintani edustaa kansanomaista puhetta ja kieltä, parolea, kun Kalevalan mytologia edustaa languea, virallista kieltä ja tulkintaa. Jokaiselle myyttitopokselle olen nimennyt nimikkoelementtin, joka auttaa hahmottamaan perusmassaa.

Kiven suomalaisen mytologian painotus on maanläheinen ja sijoittuu Ilpolaan, maaelementtiin riistaeläimineen. Metsäluonto eläimineen on tenhovoimainen.  Metsolan kentillä kasvavat puut ja kasvit, siellä elävät monet linnut, sielueläimet. Puut ja metsät ovat keskeinen elementti suomalaiesssa mytologiassa, mikä tosiseikka on jäänyt Väinämöisen hahmon myötä toissijaiseksi virallisessa mytologia-ajattelussa, koska Väinämöinen edustaa vesielementtiä. Sade ja sääilmiöt ovat kuitenkin voimakkaiden vuodenvaihtelujen maassa erityisen kiinnostuksen kohteita olleet aina, niitä tulee käsitellä Metsolan ja Ilmarisen topoksen piirissä. Ehkä on aika myös käsitellä taivaanvalot, aurinko, kuu, revontulet sekä salamat Päivölä-topoksena.

Ryhmittelyn taito

Kiven mytologia sisältää kansantarinoita ja uskomuksia upotettuna tekstiin. Yllä esitetty kuviointi perustuu seuraaviin tertiaaleihin, jotka on nimetty pääteeman mukaan. Ensimmäisenä ryhmänä on 1) vainajat, toisena 2) haltijat, kolmantena 3) noidat, neljäntenä 4) pelot. Viidentenä ryhmän on 5) tarinat, kuudes on 6) puhe, ja lopuksi on 7) tenhovoima, joka liittyy ensisijaisesti faunaan.

1.   Haamut, aaveet – kuoleman hyypiö – ennus
2.   Metsänhaltija – tonttu – rajanhaltija
3.   Noidat – kyöpeli – noidannuoli
4.   Peikko – Ukkonen – Hiisi
5.   ?  – Laiska-Jaakko – Nyljetty piika
6.  Kylmänojan lörpöttävä paara – puhuvat eläimet – Nakkaanko ma?
7.  Myytilliset eläimet – lumottu ahma – hääväki sudeksi.                                   + onnen myyri.

Tästä on mahdollista muodostaa myyttinen topologia, mutta jäntevän mytologian luomiseen on keksittävä muitakin keinoja. Alkuvaiheessa prosessia on laadittu myyttisten hahmojen sanalistoja, etsimällä sekä arkistosta että alan julkaisujen sanastoista sekä sanakirjoista frekvenssejä ja variaatioita myyttisille nimille.
Pars pro toto asetelmalla tätä kokoelmaa voi esitarkastella A-kirjaimen kohdalla. Olkoon se nyt alfa, alku systemaattiselle semantiikan etsimisille. Myyttisten imien funktiot jäävät sanaselityksissä usein köyhiksi tai ristiriitaisiksi tulkitsijasta riippuen. Mitään Olympoksen jumalien kaltaisia tarinoita niiden perusteella ei voi luoda. Tarinat on kerittävä sommelolta jollain muulla tavalla. Oman haasteensa aikeelle luo kieli, joka ei enää ole aktiivia puhekieltä. Tämä tosiseikka edellyttää jonkinlaista sanastosta sanastoksi rumbaa, jotta lopputuloksena ei olisi entistä hämäävämpi keitos.  /viite:  sommelo/

Tehtävätarkistuslistana tai verrokkina koottuun aineistoon tulen käyttämään SKVR-hakukorpusta. Aineiston taustoittaminen on tapahtunut kahden trilogian puitteissa vuosina 2002-2021. Tulkintojen yhtenevyyden erot ja samuus osoittautuu selvästi, jos verrataan vertailevan kansanrunouden suomalasien perustajan Kaarle Krohnin Suomalaisten runojen uskonnossa esittämällä A:lla  alkavia sanoja suhteessa useimmiten suomalaisen mytologian parissa esitettyihin sanastoihin. Sanaryppäät lähtökohtana tehtävästä tulee varsin vaikea valittava. Vaikka Kaarle Krohnia kunnioitetaan uranuurtajana mytologiatutkimuksen saralla, sanaston perkaus osoittaa, että hänen SKVR-korpuspohjainen kansanrunoihin perustuva näkemyksensä syrjäytyi pahan kerran Kalevala-hegemonian eeppisen innostuksen jyrän alle. Krohnin  A-sanat ovat:

Aartsalainen
Aatta, attalainen
Aholainen
Ahti
Ajatar
Ajattara
Akka
Ampiainen
Angervoinen
Anna, Annikki
Anni
Arilainen, karilainen
Arpa-Maaria
Arpoja
Arpominen
Asian arvaaja
Auringonväki
Auteretar.

Myöhemmissä painotuksissa on runsaasti eri näkökulmia, yhtenäistä näkemystä Kalevalan hahmojen lisäksi ei ole. Huolellisesti listaamalla sekä Elias Lönnrotin suomalasi-ruotsalaisen sanakirjan, Rorthstedtin Helppohintaisen Kalevalan sanaselitysten, Kalelvan sanaselitysoppaiden tavallisesti mainitsemat ja siten yleisesti tunnetut sanat ovat A-alkuisina esitetty alla olevassa listauksessa. Krohnin näkemyksen kanssa yhtenevät sanat korostettu keltaisella.

AALLOTAR * AAMUTAR * AATOTAR * AHAVALA * AHDOTAR * AHOLAINEN * AHOTAR = AHDOTAR * AHTI *  AHTO * AHTOLA * AHTOLAINEN = AHTONEN * AHVATAR = AHVATTA * AINIKKI * AINO * AJATAR  * AKATAR *ALHOTAR * ALUENJÄRVI = TULENJÄRVI  * ANNIKKI, ANNINKI * ANTERO * APAJATAR * AROTAR * AURINGOTAR.

Näihin koosteisiin olen huvin ja mielenkiinnon vuoksi laittanut rinnalle oman käsitykseni tarvittavista sanoista, merkintänä on hulppeasti ”Täydennys vrt. muihin/Marita Råman työmuistio”.

Tulkinnan voima

Edellä on esitetty roima listaus erilaisista mahdollisista aineksista, johon kuuluu saamelais-lappilaisia myytti- ja uskomusolentoja lasten pelottelujen ja muun uskomusaineksen rinnalla. Jotkut sanat vaikuttavat pintapuolisesti ajatellen täysin epärelevanteilta, mutta ovat kuitenkin otettu listaukseen mukaan harkitusti. Esimerkiksi aisa vaikuttaa kansatieteelliseltä, eikä lainkana myyttistä ulottuvuutta sisältävältä sanalta, mutta toisin on totuus. Myyttisyys ilmenee mm. metaforana aisankannattajasta, väkeä on kuin aisaa jne. Ainoa, ainoinen vaikuttaa sekin trivialta, mutta on tärkeä sanapari yritettäessä selittää suositun myyttihahmon Ainon todellista nimimerkitystä.

Satunnaisesti koostuneita, hajanaisia sanalistauksia on muokattava, jotta niistä saisi mahdollisimman paljon irti. Frekvensseinä koostettu myyttisanasto uusryhmittyy selkeämmäksi ymmärtää, kun eri muunelmat niputtaa yhteen. Listauksessa erottuu kolme myyttoitoposta Ahtola, Ahavala ja Aluenjärvi. Saadut sanat voidaan hahmottaa sekä tertiaaleiksi eli kolmen ryhmiin että myteemi-meemilajeiksi. Olen hyödyntänyt ryhmittelyssä sententiajakoa, ja lyhyt luonnehdinta valintaperusteesta on kiteytetty lainausmerkkeihin.

 

 

                         -loppu -

-------------------------------------------------

Telos2 
Topos suomalaisessa mytologiassa

Kansikuva Topos-aiheelle 2021

Työn alla on 9.kirja, johon on tarkoitus vuosikymmenen takainen aiesopimus itseni kanssa päättää.Minä pidän Samulin "puolivalmisteisesta" tyylistä, se antaa mielikuvitukselle sijaa täydentää kuvaa. Jo aihiointivaiheessa minulla on ollut monta hauskaa hetkeä.

Tässä sitä peilataan tulevaa työtä ja hyödynnetään mennyttä. Alun perin piti kunnioittaman isäni sanastoa, hän puhui entopiasta lokoisina oltavina, mutta kun kerroin aikuisille tyttärelle uuden työn nimen, hänen leukansa loksahtivat auki että MITÄ?!1 Joten tyydyin normaalisanastoon, lokoisa = hyvä, miellyttävä, ihanteellinen olotila. Ja sitten aloin miettiä termiä tulevaisuuden kannalta.

Tulevaisuuden tutkimus kai lähinnä pyrkii kartoittamaan, miten päästään entoopiseen tilaan ja millainen tuo tavoiteltu lokoisat oltavat sitten pitäisi olla. Paikat tietenkin ovat reitin varrella, puhutaan kehityspoluista. En oikein tiedä, minne tämä aie avoimena semioottisena systeeminä vielä johtaakaan, mutta Umberto Econ Finnegan Wake kuvio on mahtava tulkinnassaan.

Olemme siinä samoilla linjoilla, tulkinnan voi aloittaa kokonaisuudesta osia kohti palastellen, tai sitten voi ottaa kokonaisuudesta yksittäisen palasen ja hahmottaa siitä ulottuvuudet ja alkulähteen. Entopian ja utopian välinen suhde ei ole selvä, mutta ei ole myöskään se, onko ajattelusysteemi sanakirjamainen vai tietokirjamainen. Periaatteessa kuten kaikki ovat huomanneet, minä koostan semanttista verkkoa sanojen avulla. - Mutta ehken sittenkään, koska yksinkertaisesti tiedän paljon alastani.

Sain luvan käyttää Samulin Mandan-videoaiheiston kuvitusta kansikuvana, siinä on käytetty plastista hahmoa eli ei ole ajateltu hahmoa luurangon, rakenteen kautta, vaan figuurina. On se jännä, mutta mitä hahmo kuvaa, notkeutta vai ryhdittömyyttä? Ja lintu, iskulintu taivaalla on aikamoinen möhkäle raakile.

Paha paikka, hyvät oltavat on paradoksi, joka esiintyi mm. Mandan-myytissä, kun tyhmä poppa oli joutunut lohikäärmeen poskeen ja piti olotilaa siellä poskessa ihan hyvänä ja yrittipä vielä houkutella veljensäkin sinne. Enimmäkseen nämä kaksi käsitettä ymmärretään kuitenkin kontradiktorisena paha paikka vs. lokoisat oltavat. Suhtautuminenkin vaiktutaa, tilanne ei ole aina niin paha kuin miltä näyttää.

Integraatio - Zoema on valmis

Tekaisin pienen perustutkimuksen, jolla pohjustan pitkäaikaista projektiani uudistaa luutuneita käsityksiä suomalaisesta mytologiasta. Kolmenkymmenen vuoden myyttiopinnot ja yli kuudentoista vuoden hallinnointikokemus antanee ihan hyvät eväät edetä omaperäisellä linjalla vastakin. 

Tutkielman liitteenä on tuotekehityssovellukseni projektimallista teloksineen. Hyvin aloitettu on puoliksi tehty, mutta täsäs työssä osoittautui että aloitus toimi kyllä alkuun saattajana, mutta lopussa kiitos seisoo. Ihan konkreettisestikin liitteessä 1 eli Zoeman projektikertomuksessa. 

Zoema osoittautui totemistiseksi termiksi. Suomalainen tulee selvästi lyhenteenä suomaalaisesta, joita kansa ennen nimitti sysmäläiseksi. Nykysuomi tuntee nämmä ihmiset metsäläisinä. Suomalainen sukunimisysteemi on totemistinen, zoemaattisimmat eläimet suomalaisittain ovat hauki ja myyrä. Molemmat eri muodoissaan edustettuna monissa edelleen voimissaan olevissa suvuissa. 

Kevät on pitkällä, on aika rentoutua ennen lopullista koitosta! Mytologiset topokset kiehtovat. 

https://ia601406.us.archive.org/19/items/zoema-julkaisu-2021-04-14_202104/zoema%20julkaisu%202021_04_14.pdf

Arkistoprojekti

Kuinka ollakaan, arkistoprojektissa löytyi tänään 10.3.2021 sattumalta 17. usb-tikku, ja siinä varsin ajankohtainen eli eriote ilmeisesti Kielastajan tekstiin. Otsikkona oli "Kun vain terveenä pysyisi". SInänsä ajankohtainen aihe, mutta sitä oli revisioitu 11.10.2011, joten ilmeisesti olin jotain siihen täydennellyt julkaisemisen jälkeen. 

Joskus vuosien jälkeen itsekin hämmästyn tekstejäni. Mutta kyllä minä olen ne ihan itse tehnyt, vaikka arvovaltainen taho yrittikin aikanaa lavastaa minut plagioijaksi. Ei ole vielä tähän päivään mennessä ilmestynyt vastaavaa, ja aikaa on kulunut kaksikymmentä vuotta.

Saisi siitä kivan rungon suomalaisen mytologian paljastuksille, mutta asia liukuisi liiaksi päätavoitteesta, zoeman tutkimisesta, nytkin on vierähtänyt yli kaksi viikkoa ilman edistystä asiassa.

Zoema 

Trilogioiden ja fokusteoksen valmistuttua, tavoitteena on laatia jatkotutkimustan ja erillistarkastelujen sarja aiheesta. Ensimmäisenä vuorossa on Claude Lévi-Straussin esittämä "zoemes", jonka tutkija on maininnut saaneen ensi esittelynsä Mytologiikoiden osassa Alaston ihminen (Naked man). Hakemistosta ei kuitenkaan sanaa löydy, ei edes melko tarkalla lähiluvulla. Tämä on sikäli lohduttavaa, että tekijä saattaa tietää tekemästään jotain sellaista, joka ei ulkopuoliselle ihan väjällä löydy eikä aukene. 

Zoeman olen alustavasti määrittänyt meemiksi, hyvin tärkeäksi sellaiseksi. Se kuuluu luontomyteemiin, jonka olen kaavaillut rinnsatuvan evoluutiomeemiin. Meemi ajatellaan usein liian kapea-alaisesti pelkästään antropomorfisten olentojen, sarjakuvien tai muiden kuvien puhekuplina ja uudelleen tekstityksinä. 

www.meemimiksaus.fi sivut ovat valmistuneet alustavasti 7.2.2021, jossa olen toisena Studio Meemimiksauksen tekijänä ja osapuolena.