Aspergeriuteni eritysipiirre

Pitkään aikaan minun ei ole tarvinnut kohdata ominaisuuttani, jonka tällä viikolla hämmästyksekseni koin. Koen fyysisesti erittäin ikävänä fyysisenä pahoinvoinnin tunteena henkisesti häiriintyneet ihmiset tai ryhmät, vaikka joskus on todella vaikea tunnistaa, mikä ko. ryhmässä tai henkilössä on vialla. 

Minut houkuteltiin kirkon toiminnan "suunnitteluryhmään", joka osoittautui eräänlssieksi vapaaehtoisten marttakerhon rekrytointitoimeksi, ja toiminnalle oli jo olemassa tiukka formaatti, johon haettiin käytännön toiminnan pyörittäjiä. Tuuma eikä sitä toteuttamaan kokoontuneiden vapaaehtositen piiri ei miellyttänyt minua oikeastaan lainkaan. Syytä en osannut tunnistaa, tiesin vain kilikellojen soivan päässäni koko ajan. Ja se merkitsee minulle kokemuksesta varoitusta, vakavaa varoitusta. 

Loppupäivän ja illan kokouksen jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja koin itseni todellakin jollain tavoin häiriintyneeksi ja/tai häirityksi. Tunne hellitti vasta seuraavana päivänä. Mutta, mutta kun siivosin työhuoneen lattialle rantautuneita kirjoja ja mietin, mikä ihme siinä tilaisuudessa tai suunnitelmassa oli vialla, niin hyllyyn lujasti laittamani kirja putosi ja repi lattialla olevan Dödens psykologi -kirjan kansilehdestä palasen ja heitti sen työtuolini alle. 

Joten, en varmasti mene tuohon toimintaan mukaan. Mielenkiintoista on, että varsin arkijärkinen puolisoni päätteli heti kättelyssä samaa kuin minäkin, kun kerroin mitä tilaisuudessa oli puhuttu, ja totesi ettei se ole minun paikkani. Martta en ole luonteeltani, mutta en tosin heinäsirkkakaan. 

Nyt keskityn siihen, mihin Luoja on minut luonut.