En usko, että Putin haluaa käyttää ydinaseita, sanoo Britannian puolustuministeri (MTV-uutisitointiotsikko)
Yksi ja toinen asiantuntija on viime aikoina saanut ilmaista julkisen kantansa siitä, mitä hän uskoo, toivoo, pelkää, ajattelee asioista. Erittäin outo minusta on tuo toiveajatteluun pohjautuva vakuuttelu, ettei uskota ydinasetta käytettävän. Sanoja varmaankin tarkoittaa, että hän pelkää niin tapahtuvan, mutta toivoo ettei niin tapahdu.
Muistutan itsemurhaviesteistä, jotka tutkitusti todistavat tuon kaltaisen ajattelun olevan puppua, puhdasta puppua. Itsemurha on yhteisölle ja läheisille yleensä raskas asia, joten sen uhka torjutaan mielestä. Hyvin tyypillinen on uskomus uhkauksista, ei hän sitä tee, uhkailee vain. Väärin luultu, itsemurhauhkaus on yksilöllä aina jonkinlainen hätähuuto avusta ja avun tarpeesta. Valtiollisella tasolla varmaan on toisin, uhittelu voi olla myös voimainsa tunnossa olevaa nokittelua, josta näytön paikkakin voi koitua. Yhteistä näille on se, että uhattu voidaan todellakin tehdä ja toteuttaa.
Tiedän itsestäni tämän aivan varmaksi, myös henkilöstö tietää. Jos jotain sanon tekeväni, sen teen, vaikkakin joskus kärsivällisyys ja pinna yltää hämmästyttäviin ulottuvuuksiin, mutta sitten kun räjähtää, todella räjähtää eikä kukaan uskalla tulla kahta metriä lähemmäksi.
Ei voi tietää, mutta usko puoleen tai toiseen ei auta, kun mahdollisuus on olemassa. Mahdollisuus, jota ei voi estää käyttämästä, jos sen käyttöön provosoidaan. Hiroshimaan pudotetut pommit lopettivat sodat, mutta ydisodasta se kurjuus vasta alkaa, jos nyt yleensä ottaen enää ketään jää jäljelle tervettä päivää näkemään. Ne avaruusyhdyskunnat eivät ehdi ajoissa apuun.
Ja minusta on outoa, että Ukraina kirsitää EU-jäsenyyttä olipa sotatilanne mikä hyvänsä. Sen jälkeen olisi helppoa saada kaikkien halukkaiden jäsenyys, aloitetaan tai provosoidaan kahakka, ja kas ovet aukeavat, jos ei muuten. (Ja kansakuntia tipahtelee Naton syliin kuin kypsiä omenia).
Yhtä outoa ja väärin on toimia yhteisesti sovittuja periaatteita vastaan, Suomi ei päätöksensä mukaisesti toimita aseita sotaa käyvään maahan, sillä jos on poliittisella taholla enää järjen hitusta jäljellä, niin sillähän toimella sotaa autetaan, suositaan ja pitkitetään. Pitäisi tyytyä rauhanomaiseen apuun. Asetoimittaja muodossa tai toisessa on sodan mahdollistaja. Ei ole tullut mieleenkään, vai? Vai onko tämä Nato-ystävällismielisyyden osoitus?
Tietäkää, yhtä hyvin kuin minä tiedän. Jos Suomi jatkaa Nato-kumppanuuksiensa syventämistä, Suomi saa toimia sotakenttänä, ja maksaa viulut, niin sodan aikana kuin sodan jälkeenkin. Lyhtymuistisille kertaan, että Suomi kävi sotaa Venäjää vastaan 1940-luvulla, Mainilan laukauksilla lavastettiin Suomi syylliseksi hyökkääjäksi ja taisi olla Yhdysvallat ja Britannia, joiden kannatuksella Suomi määrättiin korvaamaan Venäjälle kärsityt tappiot tästä invaasiosta, koska Suomi oli sodan aikana liittoutunut Saksan kanssa, joka vuorostaan kävi valloitussotaansa ympäri Eurooppaa ja halusi laajentua Venäjälle.
Minä olen toivoni menettänyt poliitikkojen järjen juoksuun. En usko, että tästä mitään hyvää seuraa, tomppeli on aina tomppeli, vaikka poliitikoksikin herkeäisi. Nato kumppaneineen provosoi minkä ehtii Putinia käyttämään ydinasetta, jotta hekin saisivat niitä käyttää. Näille politiikan tyhjäpäille ei edes löydy tarpeeksi rajua tyhmyyttä, häijyyttä ja sydämetömyyttä kuvaavaa adjektiivia. Amazing!
Minä en lantin lanttia aio lahjoittaa tähän tarkoitukseen.
PS
Yhdysvallat ties millä tekosyyllä on käynyt tuhoamassa ainakin Vietnamin (Niin miksi?), Irakin (öljyn tähden), Syyrian (niin miksi?) ja Afganistanin (niin miksi?) maaperää ja kansaa, mikä saa teidät luulemaan, että Suomi tulee kukoistamaan, kun naton joukot tallovat kaiken elämän maan tasalle bio- ja ydinaseineen. Edes Covid ei saanut bioasekeskustelua lainkaan käyntiin? Ehkä syynä oli korrptoitunut lehdistö, kaikkialla vallan käsikassara.
PPS
Kun joku pakotetaan selkä seinää vasten, niin konkreettisena tapahtumana kyse on yleensä teloitusksesta, metaforisesti loukkoon ajamisesta, missä toinen ei voi kuin alistua tai yltyä epätoivoiseen hyökkäykseen. Diplomatiassa jätetään yleensä takaportti auki kunnialliseen peräytymiseen. Nöyryyttäminen ei välttämättä ole viisas teko, se voi toimia tehokkaana yllykkseenä. Mihin siis EU ja Nato pyrkii?!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.