Kevätkuurin onnistuminen

 Vapun aika on käsillä, ilmat ovat viileät, mutta kukat kukkivat normaaliin kevättahtiin. Innostuin uusimaan kevätvaatteita. Jotenkin valintani eivät ole lainkaan mummomaisia, mieli ei ilmeisesti vielä ole ehtinyt omaksua täysin mummomoodia. Pikkuinen Väinö ei suostu edes sanomaan minua mummoksi tai mummiksi, olen hänelle mumma. Siis jotain mummin ja äidin sekoitusta. Hyvä niin. Keltaisia tepsuttimiani vielä joudun odottelemaan, kun oli pakko turvautua nettikaupan antimiin. Enimmäkseen on vain rumia kenkiä tarjolla.

Ja sitten se kevätkuurin onnistumiskatsaus menneellä vapunalusviikolla: 

1. laihdutusviikko

sunnuntaina lähtökukema (mittaus)
maanantaina -600 g
tiistaina -500 g
keskiviikkona 0 g 
torstaina -800 g
perjantaina  -300 g   (mittaus lauantaiaamuna)  Yhteensä -2,3 kg  hoikempi. 


Salainen ase: rommirusinajäätelö, annoskoon sääntelee Ilkka. Motiivia antoivat vaateostokset. Käyty yhden kerran kellimässä suolavedessä ja yhden kerran uimassa, yhden kerran työhuoneelta kävely kotiin. Siinä liikuntasuoritukseni. Kaarella kävin kaksi kertaa ja sain siitä selkäni oikean puolen kipeäksi. 

Vappu on tietysti koetinkivi, mutta katsotaan miten käy. Tavoitteena on pitää kuuria yllä vielä kaksi viikkoa toukokuun puoliväliin asti. Ensi viikolla on vuorossa paneutuminen raipakkakuuriin ja Samulin liikerataharjoitteisiin sekä linnunlauluun metsässä, pihalla, ääniteiltä. 

Kevätkuurina kävely, karppaus ja koisaaminen

Jostain syystä heräsin tänä aamuna hyvin varhain ja virkkuna kerrassaan. Viikonloppu oli ihanan keväinen, ja mökillä on kiva puuhastella. Olen kaivellut esiin myös lukupaketin lukemattomista kirjoistani, ja tänä vuonna minä tutustun jo monta vuotta aikeissa olleeseen metsäkylpyajatukseen shinrin yokuun. Suomen ja Japanin sanotaan olevan arvoiltaan toisiaan muistuttavia, ja epäilemättä metsän merkitys sielunmaisemaan on suomalaisilla ja japanilaisilla samankaltainen, arvostava myös esteettisessä ja psykologiessa mielessä. 

Metsään soveltuvia harrastuksia on silmäilyn perusteella jooga, tai chi tai chi kung, runoilu, meditaatio, metsäpäiväkirjan pito sekä puiden halailu. Kinnaskahveet vaiktutaa erikoisen eksoottiselta. Pitänee kokeilla. Aktivoin myös melkoisen vähällä käytöllä olevan aktiivirannekkeen, jolla seuraan lähinnä unen laatua, johon tulee panostaa, jos haluaa laihtua.  

Kevätkuurilla on tarpeen detox, ihan must, laihdutustarkoitukseen soveltuu ketoosiruokavalio, koska se on tehokas. Aloitan tänään, katsotaan mikä on pikaspurtin tulos. Heti kun pidin taukoa painontarkkailusta, kiloja hiipi takaisin. Tämä painon veivaaminen edestakaisin alkaa käydä rasittavaksi, mutta tavoitemekkoihini aion mahtua kesällä 2023. Tepastelukengät tulee ostaa, karvalonttoset alkavat kyllästyttää, ja onneksihan talvikausi on toistaiseksi taas mennyttä. Saisi tosin sataa vettä enemmän kuin tipoittain. Samassa sessiossa on hyvä lueskella laihduttamista koskevaa lehti- ja kirjakasaumaa. 

Tavoitteena on saada painolukema kaksinumeroiseksi ja allit pienemmäksi. Siihen tarvitaan kaarta ja raipakkaa. Kaarella tarkoitan selänhoitovälinetteä nimellä ekstensiokaari ja raipakka on Samulin kehittelemä terveydenhoitomuoto, joka nimestään huolimatta ei edustaa kuitenkaan mitään itseruoskintaa, vaan oletettavasti lähdettää lempeästi höllyvät osat kehosta. Ei ole sitäkään tullut harrastettua. 

Tänään paikkaan tang-hevosen ja teen idätysprosessissa toisen sarjan, siirrän esi-idätetyt suurempiin ruukkuihin ja kylvän loput siemenet kasvualustalle. Ideoin viikonoppuna roimista toisen idätyspenkin, johon lukuisat purkit mahtuvat. Sitten onkin aika jo vihdoin ryhtyä harjoittamaan kuvallista ilmaisua. Aihe on jo keksittynä.

Erikoista on?!

Aiemmin julkaisin papereistani kotoa löytyneen lehtileikkeen, jossa oli näkyvissä katseeni paperista värit pois poraamat pilkut. Löysin vähän myöhemmin toisen sarjaan kuuluvan aukeaman, eli kyseessä todella oli National Geographic lehti. Numeron olen jossain vaheessa ostanut divarista nippuna. Lisäksi olen silloin tällöin kerännyt lehteä kuvien vuoksi. 

Olin varma, että olen katsonut vain yhtä lehteä, jolloin nuo värivirheet ilmestyivät silmieni eteen. Perjantaina järjestelin työhuoneellani sinne viemiäni kuvaleikkeitä, ja kuinka ollakaan ilmeni selvästi joistain kuvista, että minulla on jossain vaiheessa ollut kaksi samaa numeroa, koska yhdessä leikkeessä oli sama pääsiäismunakuva. Repimäjälki todistaa, että kyseessä on eri kuvat. Mutta miten ihmeessä tuohon toiseenkin kuvaan on tullut aivan samanlaiset pilkut kuin kotoa löytyneestä?

Kotiskeptikkoni epäili ilmiössä olevan vain ja ainoastaan painovirheen. Minä en usko, koska muistan nähneeni kuvan virheettömänä ennen kuin siihen ilmestyivät pilkut. Ja lienee helppoa tarkistaa ao. lehdestä, ovatko he kehdanneet lähettää maailmalle sekundapainoksen. Kai siitä joku olisi valittanut? En siis usko laaduntarkkailunkaan pettäneen. 

En tosiaan osaa edes arvata, mistä tuossa on kyse, mutta saattaa olla symbolinen viesti jostain vaikuttamisen keinosta. Kieltämättä hieman hämmästyin tästä ilmiöstä, vaikkakin kyseessä lienee tilapääilmiö. Ei ainakaan ennen ole sattunut mitään vastaavaa eikä minulla ole yliluonnollisia kykyjä enkä sellaisia havittele. 



Toisesta lehdestä itsestään ilmestyneet valopilkut.

Artikkelin etuaukeama

Sitten haluan antaa sapiskaa lehdistölle, erityisesti sen kananaivoiselle matalaotsaiselle tekstintuottamiselle, jossa äly ei juhli eikä päätä pakota. Tällä tarkoitan hyvin asenteellista tapaa käyttää pejoratiivista ilmaisua "salaliittoteoria", "salaliittoteoreetikot". Ihan kuin muka joka väite olisi lähtökohtaisesti tuulesta temmattu. Ei ole. Miksi muuten luuleltte suomalaisten vapaamuurarien julkaisseen korona-aikaan lehtiaukeamallisen tekstin, jossa he julistivat olevansa "seura, jolla on salaisuuksia", mutta ei salaseura. Tottahan se on, illuminaattiakaan ei todellakaan ole olemassa, mutta ilmiöt ja salaisuuksiinsa vajonneet ihmiset kyllä. Sitten toisekseen, pahaiset toimittajat, mitä te tarkoitatte "salaliittoterialla"?  Totta kai on olemassa mm. valtiosalaisuuksia ja erilaisia lobbaus- ja muita kähmintäkerhoja, korruptiota. Salaliitto sisältää perustasolla ajatuksen, että julkisuudelta salaa tehdään päätökisä, joka vaikuttaa jonkun yksilön tai ryhmän vahingksi. 1990-luvun laman aiheuttanut pankkikriisi voidaan katsoa sellaiseksi ylhäältä johdetuksi haitalliseksi toiminnaksi, jonka suruton velanotto aiheutti. Aika monta ihmishenkeä on senkin operaation tunnolla - tai olisi, jos niitä omantunnon tuskia tunnettaisiin. Minun aspergerminuuteni ei lainkaan pidä tästä toimittajien sopulilaumaisesta pilkkapuheesta. Pilkkapuhe saattaa olla jopa haitallisempaa kuin vihapuhe, kuten niin monet somepilkatut ja koulukiusatut voivat todistaa. 


Pitäsikö siis kansaa tyhmistävän lehdistön mukaan uskoa, ettei salaliittoja tai seuroja, joilla on salaisuuksia, ole lainkaan olemassa. Se se vasta pässinpäisyyttä olisikin! Suomi on junailtu Nato-maaksi, mitä luultavimmin propagandan ja/tai suoranaisen vääristelyn avulla, ihan julkihäpeämättömästi. Sanottakoon presidentti Putinista mitä vain, mutta kyllä hän oli keskustelussaan Sauli Niinistön kanssa oikeassa sarkastisessa lausunnossa, että totta kai Nato haluaa Suomen, sille sopii että Suomi taistelee naton rajojen pulesta viimeiseen mieheen. Ja niin sotahullu järjestö kuin nato on?!! Onhan se sanottu ihan selvästi. EU ja Nato pakottavat Suomen ja muut jäsenmaat jatkamaan ties kuinka kauan eli niin kauan kuin on tarpeen osallistumaan Ukrainan sotakustannuksiin. Ja vain vallanhimonsa tähden, sanon minä. Jos olisin vähän nuorempi, harkitsisin pikaista maasta poistumsista johonkin todella itsenäiseen maahan.

Viisainta mitä Venäjä itselleen ja ihmiskunnalle voisi tehdä, olisi antaa hieman periksi, myisi vaikka Krimin ja vetäytyisi Itä-Ukrainasta. Voin ihan sieluni silmillä nähdä, miten sitten Naton päämaja murtaisi suuta vääntäisi päätä. Ratkaisu ei aivan varmasti olisi mieleen. Mutta varokaa vain, Venäjä osaa yllättää niin hyvässä kuin pahassakin enkä todellakaan toivo maanmiesteni joutuvan lohduttomaan sotaan. Sehän on selvä, ilmiselvästi länsimaat eivät edes pyri rauhaan, asialla on sotateollisuus. Muutoin olen sitä mieltä ihan itsenäisesti ajatellen, että mitä todennäköisimmin koronavuoto on alkujaan lähtöisin yhdysvaltalaisesta laboratoriosta, vapautettu ihmisten ilmoille Kiinassa Wuhanin seudulla. 

Ehkä minun on aika jälleen kutsua kehiin oma salaseurani, jonka jäseniä en tunne, mutta henkinen yhteys silti on. Inkan sielun matka avaruuteen -matkaajat, rukoilkaamme ettei tämä hillitön kansanmurhien traditio sotien muodossa enää jatku. Ekokatstrofinkin suuri syyllinen on ydinasekokeet maailman merillä. Eikö noiden kokeiden tekijät pitäisi laittaa maksamaan eikä koko maailmaa? Ainakin sen typeryyden seuraukset soisin menevän lähettäjälleen.






Semiotiikan suomalainen sivistyssanasinko

 

Annoin emeritus taidehistorian professori Altti Kuusamolle lempinimeksi sivistyssanasinko, koska hän edustaa teksteissään runsasta sivistyssanojen käyttöä. Törmäsin hänen kirjoitustyyliinsä ja ajatuksiinsa, kun järjestelin vanhoja papereitani, joista osui käteen opiskeluaikojen prujukopio Synteesi 2/1992 lehdestä. Täytyy sanoa, että Altti on huomattava ajattelija, mutta varsin korkealentoinen ja osin vaikeahko seurattava. Niinpä siis minullakin on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta ennen kuin olen ollut kypsä omaksumaan kirjoitetun. En voi siteeraata tekstiä sanasta sanaan, vaikka se olisikin tarpeen, jotta ajatuskiemurat tulisivat sellaisenaan esiin. Otsikkona artikkelissa on: Semiootikon pessimistisiä mietteitä. Mietekohtia on yhteensä kaksikymmentäneljä, niin lähellä 25:ttä, että sorvasin tekstistä sen verran kohtia yhtä kohtaa laajentamalla eli alkuperäisen numeroinnin kohta 6, on nyt kohdat 6 ja 7 alla olevassa listassa.


Mihin Altti Kuusamo pessimismillä tässä yhteydessä viittaa, onkin aivan oma mielenkiintoinen asetelmansa. Ainakin mies vaikuttaa elävänä olentona varsin elämäniloiselta ihmiseltä. No, semiotiikan syvällisempää ymmärtämistä pidetään vaikeana alana. Mikään ei kuitenkaan estä kansankielistämästä teoreettisia koukeroita. Joten tuumasta toimeen, totuttuun tapaan ensin sisäluvun perusteella asiasanoitin tekstin listaksi. Pessimistin semioottisiin mietteisiin kuuluu seuraavaa:

 
1) kulttuurin alitajunta ja sen uusintaminen
2) todellisuuskäsitys ja sen konnotaatiot
3) käsite- ja metodiriippumattomuus, käsitteiden tunnistaminen
4) muutostekijänä ajatusmaailma ja sen suhteuttavat tekijät mm. valtapuhe
5) uuden löytäminen
6) kontekstuaalifilosofia
7) systeemiymmärrys
8) luokittelun vaihtelu, kulttuuriaforistiikka, merkitysten muodostuminen
9) tendenssiorientaatiot, merkitysmuotoilu
10) tieteen poeettinen funktio, älyllinen intuitio
11) kvalia, ominaisuudet
12) dimensiot
13) omaleimaisuuden puute
14) binaarisuus ja uudet oppositiot
15) käsitekontaminaatio, käsiteredaktiot
16) merkityksen ongelmat
17) ilmiöinti
18) metatasot, topokset
19) merkin spatiaalisuuden jatkumo, kontinguiteetti
20) rajat, niiden häilyvyys vs. kieli
21) mielen struktuurit
22) selittäminen, tulkinta
23) esitys, visualisointi, ”kuvailu”
24) uustulkinta, korjaukset
25) distribuutiot kulttuurilajeissa.

Artikkeli päättyy lopuksi toteamukseen: Merkityksen attribuointi on oleellinen osa meidän kulttuurimme kehitystä. Tässäpä vasta hauska harjoitus mytosemantikolle. Mallintuuko ja tulkkiutuuko tuo litania, paljastuuko kulttuurin ankkavirrat?

Bonniers joutuu silmissäni mustalle listalle

Pääsiäinen tuli ja meni, tänä vuonna en toivottanut Hyvää Pääisäistä somessa kenellekään, perhe toki oli pääsiäislounaalla. Tänään kaivelin papereitani, kun piti etsiä vanhoja laskuja, Bonniers oli tapansa mukaan karhuamassa jo toisen kerran aivan ajallaan maksettua laskua perintäkuluineen ja summa oli jo lähes kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna. Että osaa olla härski firma ja ketju. Tästä eteen päin katson, jos Bonniers on kustantaja, en missään tapauksessa osta julkaisua tai lehteä. 

Olin siis maksanut laskun 7.12.2022 Suuri joulukirja -lähetyksen laskun mukaisesti aivan ajallaan. Sitten 8.2.2023 tulee 1. karhukirje, jossa todetaan, ettei maksua ole saatu, ja jos on epäselvyyksiä, voi soittaa asiakaspalvelunumeroon. Soitin tai pikemminkin yritin soittaa, mutta sieltä ei monista yrityksistä huolimatta vastattu.  TÄmän inhan kirjeen oli "allekirjoittanut" asiakaspelvelupäällikkö Andreas Arildsen. 

Mutta sitten, mitä ihmettä kirjeessä lukee. Härskiäkin härskimpi syyllistämislause. "Olemme luottaneet sinuun emmekä ole lähettäneet maksumuistutuksia aikaisemmin, sillä emme halua periä huomautusmaksuja. Jep, sen sijaan he haluavat huiputtaa tuplamaksun tutteesta ja/tai saada soittamaan toimimattomaan palvelunumeroon ja kerätä näin puhelinpalvelumaksuja. Lopuksi on: "Odotamme, että suoritat erääntyneen maksun xx. vimeistään 28.2.2023. 

Bonniersin tilauksen irtisanominen ei onnsitunut, koska siellä on esto, jos on "erääntyneitä" maksuja. Lähetin tiedon maksusta palvelulomakkeella, sekä peruin kestotilaukseni Suuresta joulukirjasta. Sitten nämä härskihartikaiset laittavat uuden karhukirjeen pvm 3.4.2023. Retkut kirjoittavat nyt näin- "Jos et voi maksaa koko summaa nyt, soita meille numeroon 020334433. Sama Andreas Arildsen allekirjoittajana. Siis, taas yritetään huijata soittamaan. Tiedoksi, on minulla millä maksasa, mutta en totisesti maksa toista kertaa, koska olen jo kirjani maksanut. Sen sijaan minulla saattaa olla aikaa ja tarmoa penkoa tätä huijarifirmaa kuiluttaja-asiamiehen kanssa. Enkä soita! En varmasti odottele tyhjän panttina tuntikausia puhelimessa. Ja sen verran inhottaa, että Suuri joulukirja -keräelmä lähtee kierrätykseen silmänkaviikkina olemasta. Julkisesti ilmoitan, etten halua Bonniersin julkaisemaa Suurta joulukirjaa nähdä enää ikinä saati sitten tilata sitää. 

Joulussta seuraava suuri juhla on Pääsiäinen, joka sekin on nyt taakse jäänyttä aikaa. 
Pyhät sujuivat rauhallisesti lukien. Sitten alkoi arki ja aherrus. Siivosin papereita, kun kaivoin esiin vanhoja tositteita. Eteen penkoutui yllättäin vanha lehtileike vuosien takaa eräältä pääisiäiseltä. Samuli on väittänyt joskus nähneensä silmistäni loistavan valkoisen valon. Ilmeisesti niin on, koska tuona pääsiäisenä vuosia sitten ajattelin jotain uskontoon iittyvää katsellessani lehden ukrainalaiskuvia (ellen väärin muista lehti oli National Geography) ja siinä ukrainalaista pääsiäismunakoristelua ja sen uskonnollista symboliikkaa. Hämmsätyin kun silmissä alkoi hyppiä valkoisia täpliä, jotka porautuivat paperille ja polttivat värit. Voitte bongailla, montako silmänluontia paperiin ehti tulla, ennen kuin säikähtäneenä heitin lehden kädestäni. On niitä yli kymmenen vilkaisua. 

En ehkä ole ihan tavallinen tallaaja. 


Kuva. Tämä outoa on, tätä ymmärrä en.






Mytosemantiikan perusteet julkaistu 2.4.2023

 

                         https://independent.academia.edu/MaritaR%C3%A5man


Pieni tutkimustauko on paikallaan.

Hyvää pääsiäistä Hiljaisesta huoneesta

 Kun elämä on rajallista, on lohdullista saada perspektiiviä aikakäsitykseen. Palatessani maaliskuun tiputussessiosta, huomasin Kolmiosairaa...