Semiotiikan suomalainen sivistyssanasinko

 

Annoin emeritus taidehistorian professori Altti Kuusamolle lempinimeksi sivistyssanasinko, koska hän edustaa teksteissään runsasta sivistyssanojen käyttöä. Törmäsin hänen kirjoitustyyliinsä ja ajatuksiinsa, kun järjestelin vanhoja papereitani, joista osui käteen opiskeluaikojen prujukopio Synteesi 2/1992 lehdestä. Täytyy sanoa, että Altti on huomattava ajattelija, mutta varsin korkealentoinen ja osin vaikeahko seurattava. Niinpä siis minullakin on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta ennen kuin olen ollut kypsä omaksumaan kirjoitetun. En voi siteeraata tekstiä sanasta sanaan, vaikka se olisikin tarpeen, jotta ajatuskiemurat tulisivat sellaisenaan esiin. Otsikkona artikkelissa on: Semiootikon pessimistisiä mietteitä. Mietekohtia on yhteensä kaksikymmentäneljä, niin lähellä 25:ttä, että sorvasin tekstistä sen verran kohtia yhtä kohtaa laajentamalla eli alkuperäisen numeroinnin kohta 6, on nyt kohdat 6 ja 7 alla olevassa listassa.

Mihin Altti Kuusamo pessimismillä tässä yhteydessä viittaa, onkin aivan oma mielenkiintoinen asetelmansa. Ainakin mies vaikuttaa elävänä olentona varsin elämäniloiselta ihmiseltä. No, semiotiikan syvällisempää ymmärtämistä pidetään vaikeana alana. Mikään ei kuitenkaan estä kansankielistämästä teoreettisia koukeroita. Joten tuumasta toimeen, totuttuun tapaan ensin sisäluvun perusteella asiasanoitin tekstin listaksi. Pessimistin semioottisiin mietteisiin kuuluu seuraavaa:

 
1) kulttuurin alitajunta ja sen uusintaminen
2) todellisuuskäsitys ja sen konnotaatiot
3) käsite- ja metodiriippumattomuus, käsitteiden tunnistaminen
4) muutostekijänä ajatusmaailma ja sen suhteuttavat tekijät mm. valtapuhe
5) uuden löytäminen
6) kontekstuaalifilosofia
7) systeemiymmärrys
8) luokittelun vaihtelu, kulttuuriaforistiikka, merkitysten muodostuminen
9) tendenssiorientaatiot, merkitysmuotoilu
10) tieteen poeettinen funktio, älyllinen intuitio
11) kvalia, ominaisuudet
12) dimensiot
13) omaleimaisuuden puute
14) binaarisuus ja uudet oppositiot
15) käsitekontaminaatio, käsiteredaktiot
16) merkityksen ongelmat
17) ilmiöinti
18) metatasot, topokset
19) merkin spatiaalisuuden jatkumo, kontinguiteetti
20) rajat, niiden häilyvyys vs. kieli
21) mielen struktuurit
22) selittäminen, tulkinta
23) esitys, visualisointi, ”kuvailu”
24) uustulkinta, korjaukset
25) distribuutiot kulttuurilajeissa.

Artikkeli päättyy lopuksi toteamukseen: Merkityksen attribuointi on oleellinen osa meidän kulttuurimme kehitystä. Tässäpä vasta hauska harjoitus mytosemantikolle. Mallintuuko ja tulkkiutuuko tuo litania, paljastuuko kulttuurin ankkavirrat?