Hotiovaste 0

 Syöpähoidot eivät olleet tehonneet, mitään tervehtymistä ei ollut näköpiirissä, joten hoidot jatkvuat entistä rankempina.

Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?  Ei ainakaan tunnu kivalta jatkuva hoidoissa ravaaminen, ja varsinkin jos kaikki sitten osotitautuu turhaksi. Iloinen asia sen sijaan on, että poika palaa maanpaosta asumaan Suomeen. Ehkä siitä sitten pikku hiljaa elämämme normalisoituu. Se on tosin käynyt selväksi, ettei tilaisuuden tullen kiusaaja jätä rauhaan edes vakavasti sairasta ihmistä. Tai minunhan tilanteeni lienee pikku juttu, koska kipuja ei pääsääntöisesti ole. Sen sijaan Ilkan vaskuliitti on jo tosi vakava tilanne. 

En minä itse asiassa ole lainkaan innostunut edes elämään tässä natointusiastien maassa, jossa tuleva presidentti kannsutaa innokkaasti ottamaan pahasti korruptoitunutta maata EU-jäseneksi. Eihän Suomi maailman pahin kolkka ole asua, mutta ei lainkaan se onnela, joksi sitä kuvitellaan. 

Hoitokin oli kyllä tasokasta, mutta hyödytöntä.

Ei kahta ilman kolmatta

 Edelleisessä postauksessa mainittujen merkki-ilmiöiden lisäksi sain vielä kolmannen vahvistuksen, että jotain seurakunta-aktiviiteettiaikeen osalta on pielessä. Eilen istuimme päivällispöydässä, kun minua askarrutti tapahtunut ja sen merkitys. Silloin äkkiä levisi keittiöön selvä voimakas homeen haju, jonka Ilkka koki hampun hajuna, minusta se oli selvä homeen haju. Mistään fyysisestä lähteestä se ei ollut kotoisin ja häipyi pian. Mutta selvä se oli, koska Ilkkakin aisti sen.

Ellen olisi suorastaan paatunut kaikenlaisten merkillisyyksien edessä, niin hieman alkaisi jo hirvittää.
En silti ymmärrä, mistä tässä on kyse, ja tuo tietämättömyyden tunne vaivaa minua, mutta alan silti keskittyä työni kirjoittamiseen, jotta saan sen vielä tämän kevään aikana valmiiksi. Ja pianhan pääsen eroon jännityksestä, mikä on syöpätilanteeni.

Aivotoimintani koen kuitenkin olevan aivan entisellään.

Aspergeriuteni eritysipiirre

Pitkään aikaan minun ei ole tarvinnut kohdata ominaisuuttani, jonka tällä viikolla hämmästyksekseni koin. Koen fyysisesti erittäin ikävänä fyysisenä pahoinvoinnin tunteena henkisesti häiriintyneet ihmiset tai ryhmät, vaikka joskus on todella vaikea tunnistaa, mikä ko. ryhmässä tai henkilössä on vialla. 

Minut houkuteltiin kirkon toiminnan "suunnitteluryhmään", joka osoittautui eräänlssieksi vapaaehtoisten marttakerhon rekrytointitoimeksi, ja toiminnalle oli jo olemassa tiukka formaatti, johon haettiin käytännön toiminnan pyörittäjiä. Tuuma eikä sitä toteuttamaan kokoontuneiden vapaaehtositen piiri ei miellyttänyt minua oikeastaan lainkaan. Syytä en osannut tunnistaa, tiesin vain kilikellojen soivan päässäni koko ajan. Ja se merkitsee minulle kokemuksesta varoitusta, vakavaa varoitusta. 

Loppupäivän ja illan kokouksen jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja koin itseni todellakin jollain tavoin häiriintyneeksi ja/tai häirityksi. Tunne hellitti vasta seuraavana päivänä. Mutta, mutta kun siivosin työhuoneen lattialle rantautuneita kirjoja ja mietin, mikä ihme siinä tilaisuudessa tai suunnitelmassa oli vialla, niin hyllyyn lujasti laittamani kirja putosi ja repi lattialla olevan Dödens psykologi -kirjan kansilehdestä palasen ja heitti sen työtuolini alle. 

Joten, en varmasti mene tuohon toimintaan mukaan. Mielenkiintoista on, että varsin arkijärkinen puolisoni päätteli heti kättelyssä samaa kuin minäkin, kun kerroin mitä tilaisuudessa oli puhuttu, ja totesi ettei se ole minun paikkani. Martta en ole luonteeltani, mutta en tosin heinäsirkkakaan. 

Nyt keskityn siihen, mihin Luoja on minut luonut.

MAHAPAARON MATKA

 

Sunnuntaiaamuna on hyvä pysähtyä reflektoimaan, pitkästä aikaa. Laiskahko bujon teko tuotti tänään uuden oivalluksen, keksin miettiä mikä on ”viikon kiva”. Siitä stten syntyi lista, mitä se voisi olla. Ryhmiteltynä osioita tuli kymmenen, ja pohdinta päätyi seuraavaan systematisointiin.

 

Viikon kiva edistää laihdutusta, koska se saa ajatukset johonkin muuhun ja liikeelle. Minulla selvästi stressi pysäyttää aineenvaihdunna eikä juurikaan ole väliä onko kyseessä eustressi vai se pahempi. Painon pysyttäminen edes saavutetulla tasolla vaatii päivittäistä punnitusta. Alsutava kaava edellä sanotusta on seuraava.

TAAKKA          SÄILYTYS

LIIKAKILOT    VARASTOINTI.

Kannattaa siis harrastaa sitä, mistä pitää, mutta ei liian intensiivisesti kuten minulla on taipumus. Loihtaisin tekoälyn avulla symbolin Mahapaaro-sarjalle. Jouduin muokkaamaan kuvaa, koska tekoäly ei suostunut laatimaan kuvaa määreellä ylipainoinen nainen, mieshahmo sentään syntyi. Tekoäly on loistava lähde tutkia nykyajan tabukäytänteitä, joihin kuuluu joidenkin sanojen ääneen lausumattomuus, asioita joista ei saa puhua eikä varsinkaan näyttää. Hyvä niin, koska pian olisi webbimaailma pullollaan dollymaisia seksiolentojen kuvia. Lihavuudesta puhuminen on myös aikakauslehdissä selvästi vähentynyt menneisiin vuosiin verrattuna.
Mitä muuten lihavuustutkijat oikein puuhaavat? Mitä hyötyä on siitä, että tutkitaan miten paljon lihavia on maailmassa, jos ongelmaa ei voida/haluta/kyetä ratkaista vuosikymmeniin? Lihavuustutkijat ovat ehkä kaikkein turhin sakki tiedemaailmassa, erityisesti mitään hyötyä touhusta ei ole ollut. Syyllistää osaa kuka vain, maalikkokin. Moni lihava on itsesoimauksen mestari. Minä en. En vielä iäkkäänä lihavanakaan näytä sohvaperunalta, ryhti ja tisetunto on kondiksessa edelleen. Mutta turhauttaa kyllä, kun paino jumittaa kaikista pyrkimyksistä piitaamatta.

Tavoitteena on nyt kuitenkin saada kahdeksan kiloa pois kesään mennessä eli se suositeltu tahti puoli kiloa viikossa. Aion tehdä sen leipomalla pullaa ja iloitsemalla elämästä. Tosin siinä välissä on vielä jatkettava syöpähoitoja. 

Lihomiselssa ei läheskään aina ole kyse siitä, että syö liikaa. Niin saattaa olaa, että syö vääränlaisia ruokia.

POPPA-NALLEN INTENTIOT

 

Joululahjaksi sain pyytämäni kirjan, Björn Wahlroosin Sateentekijät. Kirjoitukseni otsikoinnilla ei ole lainkaan vähättelevää tarkoitusta, se on tyylin vuoksi valittu, sillä miltä nyt kuulostaisikaan sanoa Velho-Nalle tai Velho-Björn tai Noita-Nalle? Olen kiinnostuneena seurannut, kuka ensimmäiseksi huomipoisi kirjan nimen. Toistaiseksi ei silmiini ole osunut yhtään kummastelua, vaikka nimi on takuuvarmasti tarkoin mietitty. Sateentekijä viittaa intiaaniperinteiden poppamieheen sadetansseineen, suomalaisperinteissä tietäjätraditioon.

Voi uumoilla, että otsikoinnilla Björn Wahlroos mieltää itsensä alansa tietäjäksi, shamaaniksi, rituaaliohjaajaksi ja luokittaa itsensä rahamaailman kärkikastiin, syystä vai syyttä, sitä en ole pätevä arvioimaan – menestyksekkäästi kuitenkin. Toinen mielenkiintoni herättänyt seikka oli YLE ykkösen ohjelma torsatina 28.12 Itse asiassa kuultuna: Björn Wahlroos. Serkuiltaan suomensa oppinut kotikieleltään ruotsinkielinen Wahlroos puhui sujuvasti ja näennäisavoimesti haastattelussa. Sanavalinnat paljastivat kuivakkaan sielun sympaattisessa persoonassa. Hän ”kalibroi” toisten tunteita, mikä hänen tulkintansa mukaan tekee hänestä hyvän esiintyjän ja opettajan. Olen kalibrointiin törmännyt elämässäni ensimmäisen kerran laatupäällikkönä audit-tilanteessa, jossa tiedusteltiin oliko uusi mittauslaitehankinta kalibroitu. Itse asiassa pidän toki luovista yllättävistä rinnastuksista, vaikkakin olen sitä mieltä, että tunteiden havainnointi ja sen mukaan oman käyttäytymisensä säätäminen on eri asia kuin säädellä eli manipuloida toisten ajatuksia ja tunteita. Poliittiset vaikuttajat ja muutkin, erityisesti psykopaatit osaavat ja tai haluavat osata viime mainitun taidon. En vihjaa Wahlroosin olevan psykopaatti, varsin miellyttävältä persoonaltahan hän vaikuttaa. mutta kun suomi on opittu kaksikielisten serkkujen avulla, niin mytosemantikko sen huomaa. Kieli piilee sanojen syvemmissä merkityksissä.

Näitä miettien sitten nukahdin syvään uneen, ja nukuin hyvin aamuun asti, viime ajatuksena mahdollisuus muodostaa meemikaava metsästysteemasta. Björn Wahlroos moitti suomea köyhäksi kieleksi, koska se puhuu lintujahdista metsästyksenä, mikä antaa aivan väärän kuvan jahdin luonteesta. Pyitä, fasaaneja ja kettuja tosiaankin herrasmiesjahdeissa saalistetaan aukeilla mailla, enimmäkseen. Saalistusmuoto, jota Wahlroos suosii on luonteeltaan jahtia, jossa jahdataan ja ammutaan esim. kettua.

Sanasemantiikka on vaikeaa, sanasujuvuus samoin. Aivan helppoa ei ole määrittää kattotermiä, onko kyseessä yleisemmin ottaen saalistuksesta vai metsästyksestä, jossa saalista jahdataan, suomalaisittain naakitaan. Sillä erotuksella vain, että jahti on sosiaalinen seuruetapahtuma, naakiminen suoritetaan yksilösuorituksena. Perusemeemikaavaan tarvitaan viisi sanaa, verbiä tai nominia. Jos kattoterminä on metsästys, se sisältää sekä joukkuesaalistuksen että yksilösuoritukset. Saalistaa ja erästää ovat vanhahkoja ilmaisuja, mutta silläkin uhalla ”joka vanhoja muistaa, sitä tikuilla silmään” vilkaisen Lönnrotin 1800-luvulta peräisin olevaan Suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan, mitä se sanoo näistä neljästä sanasta 1) erästää, 2) metsästää, 3) saalistaa ja 4) jahdata.

Ja kuten aina, tekoälyn tuotoksille saa nauraa. Google-kääntäjä suomentaa Lönnrotin selityksen seuraavasti: Sysselsätta sig med djur l. fiskfångst på aflägsna orter on suomeksi koneälyn mukaan ”eläinten parissa työskenteleminen l. kalastus syrjäisillä paikoilla”. Ellen varmasti tietäisi paremmin, niin voisin vaikka uskoa merkitystransformaatiosta huolimatta. Erästys on saalistusta, sen tavoitteena on saada saalista, vaikkakaan se ei välttämättä ole päätavoite, hauska seura voi olla yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpääkin. 

Jatketaan, mitä sanoo sanakirja jahdista? Jahti osoittautuu mestsästyssanaksi, koska sen merkitykseksi Lönnrott mainitsee jaga, jäkta, skalla (jahdata, ajaa takaa) ja puhuu myös jahtijoukosta (metsästysseurue) ja jahtioikeudesta ja jahtikielestä sekä jahtikuvauksista, mikä tarkoittanee mm. hirvikronikoita ja muita metsästyskertomuksia ja kaskuja. Vielä on sana naakia, jonka sanakirja tunnistaa muodossa naakkia eli krypa för atta komma på villebråd, lura (vaania). Naakimista harjoittava on naakkija. Metsästäjä ruotsiksi selitetään näin. skytt, jägare (joka metsän otuksia pyytää), ja metsästää on gå i skog, gå på jagt, fånga, jaga. Sanaryppäästä loikkaa uusi pyyntisana, pyydystää, joka sekin on eränkäyntiä, mutta painottuu virkatiellä kulkemiseen ja ansalankoihin. Pyytöpäivät ovat silti metsästystä, virkatie on jo lähellä virantoimitusta, jonka merkitys on ajan saatossa muuttunut alkuperäisestä metsästysonnen tietämyksestä tietojohtamiseen.

Sateentekijät on ekkuli otsikkovalinta Poppa-Nallelta. Ilmeisesti hän halusi valinnallaan viitata tuohon rikastumisprosessiin, ja osan karttumiseen tietäjätermillä, mutta ei joko tiennyt tai kehdannut viitata mihinkään shamanistiseen tai primitiiviseltä tai kotoperäiseltä vaikuttavaan. Sateentekijät kuuluvat Amerikan maaperälle, samoin monet ekonomistien opit ja raharikkaat. Tietäjilläkin on yleensä bravuurinsa ja omat erikoisosaamisen alansa, suomalainen saalisonnen tuntija oli kontakka tai sammakkoprofessori, jonka noitarummun sammakko (luuarpa) tunnusti metsästysonnen kannalta otollisen suunnan metsälle tai erän toimiin lähdettäessä oikean ajan. Mutta miltä olisi vaikuttanut, jos nimeksi olisi laitettu Sammakkoprofessori, vaikka rituaaliohjaaja ja saalisonnen takaaja hänkin oli? Ei nimi miestä pahenna ellei mies itse – pennejä taivaasta tipahteli enemmältikin.

Pohdintani kumpusi huvittavasta yksityiskohdasta Haminalahden vieraskirjassa. Nimikirjoituksemme ovat vieraskirjassa alekain, vaikkakaan emme olleet vieraina yhtä aikaa. Erikseen kutsuttuna kumpikin, Wahlroos oli puhumassa ensin, sitten minä. Edellisessä tapauksessa herrakerho halusi varmasti oppia, jälkimmäisessä se oli suostunut auttamaan pyrkimystäni hirvikronikoiden kulttuuriperinnön pelastamiseksi. Aateluus velvoittaa, jos on raha-aatelia taikka muutoin vain ottanut jotakin tehdäkseen.

Miten sitten nyt meemikaava voisi auttaa ymmärtämään linnustajan ongelmia? Linnustus viittaa suomalaisessa metsästyksessä joko sorsanmetsästykseen tai metsäkanalintujen metsästykseen, fasaaneja ei Suomen metsissä tai pelloilla ole ammoisina aikoina näkynyt, laji on uusi tulokas. Hupiluonto on sama sorsanmetsästyksessä ja fasaanijahdissa. Se hauska seura, hyvä ruoka ja viini, kuten Björn Wahlroos sen ilmaisi.

Miten meemikaava tehdään? Ensin on valittava viisi sanaa, jotka metsästyksestä puhuttaessa on helpointa olla miesten malliin teonsanojen eli verbien muodossa. Näitä sanoja, hashtageja ovat edellä kvuatun perusteella 1) metsästää, 2) jahdata, 3) saalistaa, 4) pyydystää, 5) erästää.  Erikoisempia muotoja ovat naakkiminen, pyytäminen ja oppiminen. Viime mainittu on muuntunut metsästystermistä tietotaidon eli aineettoman pääoman kerryttämiseksi.

Ensin on ratkaistava, mihin järjestykseen ja millä perusteella termit asetellaan kaavaan ja arvioidaan, onko asetelmalla tulkinnalle mitään lisäarvoa. Lähtökohtaa arvioitaessa on määritettävä näkökulma, tässä tapauksessa supisuomalaisuus vai suomenruotsalaisuus (maailmankansalaisuus). Koska lähtökohtana on kirjan nimi Sateentekijät, niin viime mainittu vaikuttaa sopivalta lähtökohdaksi eli genoomiksi. Ensiksi tulee jahtaaminen. Sitten on mietittävä mihin tekeminen kohdistuu, siitä tulee vastapooli. Turvaudutaan vaikka lastenloruun: Leijonaa mä metsästän, aion saada suuren.  Arvaattekin, teonsanan tulee olla saalistaa, jonka alakäsitteeksi naakkiminen yksin vaanimisena tai safarit sunnuntaiurheiluna kuuluvat. Mikä näitä kahta yhdistää? Se on tietenkin suomen kielen yleissana metsästää, joka kattaa kaikki metsästyslajit. Vaikeimmat määritettävät kuviossa ovat muutostekijä ja myyttinen tekijä, sillä kaavalla on tietty järjestys, jota tulee kurinalaisesti, joskin luovasti noudattaa, ja siihen tarvitaan sana- ja mytosemantiikan syvällistä tuntemusta. Runoissa ei rätkitä sanoja yhteen sattumanvaraisesti, kuten ei yrityskauppojakaan tehdä summamutikassa.

Virkatien käynti on lähinnä erästämistä, ja myyttistä hahmoa Vironkannosta, joten erästää löytää myyttisen kiintopisteensä kaavassa alimmaisena. Ja kun jäljellä on enää pyydystää, jonka rinnakkaismuoto on pyytää,  niin sanassa on heterotopinen ja kaksoismorfologinen merkitys, jossa metsätaikojen pyynnöt metsanhaltijalta vaihtuvat pyydystysvälineiden käsittelyn taitoon. Ja kuten on korkeampaa matematiikkaa olemassa, on olemassa myös taitavampaa sanantajua, jonka kärkiosaajina runoilijat tunnetaan.

Perusmeemikaavaa voi täydentää toiminnallisella puolella ja tulevaisuusfunktiolla, jos aineksia, kykyä ja tahtotilaa riittää. Tässä tapauksessa laittaisin toimintastrategian kohdalle tuon edesmenneen metsästystermin oppia, Poppa-Nallekin oppi, miten haistetaan raha ja pistetään rahoiksi. Ja koska tämä kauppatieteen tohtori väittää olleensa hyvä opettaja, niin toivoa sopii, että tulevaisuudessa Suomessa. kasvaa uusia miljonäärejä kuin sieniä sateella, mutta rikastuttaako se suomalaista yhteiskuntaa kuitenkaan. Rikastuttuaan Björn Wahlroosista tuli ruotsalainen.

Kaikkia nyt kiinnostanee, mikä on tämän sanallisen eränkäynnin lopputulema? Mitä jää tulevaisuuden kohtaan jäljelle? Työmarkkinaneuvottelut vihjaavat odotettavissa olevan naakkimisen ajat. Kaikki vaanivat ja väijyvät toistensa tulotasoa ja tahtovat päästä osille, kuka milläkin tavalla ja mitä saalistaen. Mistään joukkuehengestä tai hauskanpidosta ei puhettakaan. Olisiko sittenkin tuottoisampaa puhaltaa yhteen hiileen? Luottaako että antaessaan saa, vai kahmii itselleen kaiken minkä pystyy?  Antamaan pakottaminen on ryöstöä huolimatta siitä, kenen toimesta ja miten se tehdään.

PS 
En ole vielä lukenut Sateentekijää, katselin kuvat. On jossain kirjajemmassa toinenkin Wahlroosin kirja vielä lukematta. Mitä tulee Poppa-Nallen intentioihin, hän väittää ettei hänellä varsinaisesti ollut tavoitteena elämässä rikastua. Sen sijaan tavoitteena on tehdä elämäkertatrilogia, tekemistä kun on riittänyt.

Katsoin jouluohjelmistosta myös dokumentin Kaija Saariahon opetustyylistä, jossa hän sai tulkitsijansa ymmärtämään äänimaailmaansa. Kiitos Haminalahden metsästysseuran, minä alan jossain määrin ymmärtää, mitä hirvenmetsästys ja joukkuepelaaminen pohjimmiltaan on. Osansa kullakin. Vuonna 2024 minäkin kirjoitan, en itsestäni, mutta omasta päsätäni kuitenkin, sen takaan. Hyvää ja menestyksekästä, oppi-isistä riippumatonta vuotta 2024.