Syöpähoidot eivät olleet tehonneet, mitään tervehtymistä ei ollut näköpiirissä, joten hoidot jatkvuat entistä rankempina.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Ei ainakaan tunnu kivalta jatkuva hoidoissa ravaaminen, ja varsinkin jos kaikki sitten osotitautuu turhaksi. Iloinen asia sen sijaan on, että poika palaa maanpaosta asumaan Suomeen. Ehkä siitä sitten pikku hiljaa elämämme normalisoituu. Se on tosin käynyt selväksi, ettei tilaisuuden tullen kiusaaja jätä rauhaan edes vakavasti sairasta ihmistä. Tai minunhan tilanteeni lienee pikku juttu, koska kipuja ei pääsääntöisesti ole. Sen sijaan Ilkan vaskuliitti on jo tosi vakava tilanne.
En minä itse asiassa ole lainkaan innostunut edes elämään tässä natointusiastien maassa, jossa tuleva presidentti kannsutaa innokkaasti ottamaan pahasti korruptoitunutta maata EU-jäseneksi. Eihän Suomi maailman pahin kolkka ole asua, mutta ei lainkaan se onnela, joksi sitä kuvitellaan.
Hoitokin oli kyllä tasokasta, mutta hyödytöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.