OMAN ELÄMÄNTILANTEEN FUNKTIOINTI

 

Kuva. Mrå - Luonnos funktionniksi, laadittu vuosia sitten ja ota tästä nyt sitten selko

Elonkaavasovellus elämänhallinnasta, aihio

1) terveydenhoito -> mielenterveys/psyyke/tunnelukko
2) hiukset
3) iho, kynnet
4) kokkaus, ravinto
5) laihduttaminen
6) peseytyminen, hygienia
7) meikkaus
8) stressinhallinta
9) positiivisuus
10) kuntokuuri
11) kävely
12) kiitollisuus
13) musiikki
14) taiteilu
15) askartelu
16) Roina-Aatos blogi
17) vaatehuolto
18) taidetarvikkeet
19) retket esim. konsertit
20) asiointi, telos 2
21) siivous
22) pyykkäys
23) silitys
24) liinavaatteet
25) ostokset
26) säilytys
27) roinat
28) lehdet
29) lukeminen
30) kirjoittaminen
31) kirjat

 

Merkityslajiaihiointi

Ensin saadut funktiot on rinnastettava toisiinsa jollain perusteella. Koska kyse on omasta elämästä, jako voi hyvin olla intuitiivinen tai mielivaltainen. Ja ehkä parempi niin onkin, koska liika järkeily ehkä vain haittaa, koska joka asiassa on monta puolta, mitä tarkata. Nyt esitettävä aihiointi on vuosien takaa, ja kun elämäntilanne on siitä muuttunut ei aihioitu jako ehkä enää ole ajankohtainen.  Ensin etsitään toiminnalliset parit, joita muodostuu viitokkeen verran ja ylimääräiseksi jäänyt edustaa fokusaluetta, tai erikseen huomioitavaa.  Hyvin epämääräinen ja keskeneräiseksi jäänyt prujuni, jota tässä selvennän, on muutoinkin runoiltava uudestaan luovasti. Selkein parimuodostelma näkyy olevan reflektointi, mikä viittaa vuoteen, jona tutkin reflektointi eDelfoi-työpajoissa.  Siten ensimmäiseksi aisapariksi muodostuu: I REFLEKTOINTI:  Kokkaus, ravinto F4 & lehdet F28. Seuraavaksi kiinnittyy huomio nelikenttään, jossa on pareina ajateltu vahvuuteni ja heikkouteni. Otetaan ensin esiin tuo nelikko, johon voi soveltaa myöhemmin soveltamaani nelikenttää.

Heikkoina toiminnanpiireinä elämässäni olen tuolloin ajatellut funktiot F2 ja F3 eli hiukset, iho ja kynnet. Aihiointi on kaukana Proppin satukaavan alkuperäisestä funktiosta F2 Kielto ja F3 Kiellon rikkominen, mutta jos ajattelemme että kyseessä on arvo ja arvosta poikkeama, niin tulkinta saattaa vaikuttaa jo aiheelliselta, sillä jo kansanrunoissa, paras tyttäristä oli se, jolla li tukka turpein eli siis tuuheatukkaisinta pidettiin kauneimpana ja elinvoimaisempana. Sama kauneusarvo on edelleen voimassa länsimaissa. Harvahiuksisten kauneusarvo siis kielletään.  Kulttuurisesti tämä arvo tietoisesti kielletään, kun pää ajellaan täysin kaljuksi F3. Mitä kynsien kauneusarvoon tulee, niin kauneudestaan erityistä huolta kantavat voivat kiistää kokonaan luonnollisten kynsien arvon, ja ottavat keinokynnet, joilla saattaa olla tietokoneaikana kielteiseet vaikutukset ranteiden terveyteen, kun kynnet eivät salli normallaia sormien käyttöä. Mutta mitä minä olen mahtanut ajatella näitä funktioita laatiessani. Ajankohta aihiolleni lienee vuodessa 2018. Varmaankin tarvetta paneutua enemään ao. kehonkohtien vaalimistoimiin, useampaa kampaajakäyntiä ja rutiinia kynsien hoitoon. Päällimmäisenä lienee ollut huoltotoimien tarve, vaikkakaan ei liioittelu, en ole harkinnut koskaan hiusten siirtoa tai tekokynsien ottamista. Vastapooleina ovat funktiot F29 ja F30, jotka Prppin satukaavassa vastaavat paljastusta ja sankarin muutosta. Epäilemättä ikääntyminen tuo tullessaan ikävästi paljastavia vanhuuden merkkejä ja oman elämänsä sankarikehon toiminnalliset muutokset. Mutta sitten tullaankin mielenkiintoiseen ajatusmaailmani kohtaan. Miksi ihmeessä olen nimennyt funktiot F29 ja F30 vahvuuksikseni? Mutta ovathan ne, lukeminen ja kirjoittaminen. Sovellus todistaa muuntovaihetta, jossa satukaavan orjallinen soveltaminen on jo siirtynyt kohti yleispätevää elonkaavaa, ja jokaisen ihmisen elämä on erilainen ja yksilöllinen. Siksi on tärkeää ymmärtää laajemmin, kyky nähdä metsä puilta on viisautta. Kyky nähdä tai arvata, mitä on metsän takana lähentelee jo neroutta.

Semiotiikan oppivuosinani olin  mieltynyt semioottisen neliön käyttöön, koska se sopivasti yhteytti sekä liiketoiminnan SWOT-nelikentät että humanistisen kulttuurianalyysin ainekset. Semiottisen kentän  sovellus on myös jako tapahtumaan, jota tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta psykologisena, sosiaalisena ja materiaalisena toiminta. Toisin sanoen yksilöllisenä, yhteisöllisenä ja ympäristöllisenä toimintana, jossa yksilö ja yhteisö muodostavat tulkinnan lähtökohdan, mutta elinympäristö ehtoineen metakontekstin.

Siis mitä ihmettä?
HEIKKOUTENI: Hiukset & kynnet -> sarveisaineet >> luusto >> hampaat
VAHVUUTENI: Lukeminen & kirjoittaminen -> sisällön ymmärtäminen >> ajattelu.

Molemmista on näyttöä, joten ihan pieleen aihiointi ei ole mennyt. En syrjähdä nyt ihmisruumiin substansseihin enkä kehon funktioihin. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten saadusta asetelmasta voidaan muodostaa semioottinen neliö. Helpointa on tietenkin lähestyä asiaa nelikentän avulla, koska aihio on jo valmiiksi muodostanut SWOT-asetelmasta puolet valmiiksi.

Vahvuus: Luova ajattelu	Heikkous: Huonot hampaat
Mahdollisuus: Vireä vanhuus	Uhka: Hampaattomuus

 

Lapsuuden perhetradition mukainen iskulauseemme oli:  Se on helppoa kun osaa! Osaamisen saavuttaminen tosin voi olla työn ja tuskan takana. Etevyyttä on, jos osaa taitoaan soveltaa tai tehdä saman asian monella eri tavalla, variointeja teemasta kuten muusikot tai hirvikronikoitsijat. Ajattelisin nyt niin, että edellinen kuvio voidaan suhteuttaa metatiedoksi.

TAPAHTUMA: Ikääntyminen	Materiaalinen: Vanheneminen
Psykologinen: Mielekkyys	Sosiaalinen: Eläkeläinen

 

Sitten vielä se semioottinen teoreettinen tapa ja katsantokanta samaan asiaan.

vahvuus                                                                    heikkous
S1  Luova ajattelu                                               S2 Huonot hampaat
non S2 Ei-huonot hampaat                          non S1 Ei-luova ajattelu
(terveet hampaat)                                              (heikentynyt ajattelu).

Jippo ei kuitenkaan ole tässä perusasettelussa, vaan niiden muodostamissa välitulkinnoissa, mediaaneissa. Mielikuvitukseton tulkintapa ei tosiaankaan pysty näkemään mitään välitekijää luovan ajattelun ja huonojen hampaiden välillä lukuun ottamatta filosofi Albert S. Kivistä, joka hammaslääkärikäynnistään innoittui luomaan artikkelin paikasta. Tosin en muista ulkoa tuota tekstin sisältöä noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Hyvä se oli, sen muistan. Vielä vähemmän yhteyttä voitaneen nähdä terveiden hampaiden ja heikentyneet ajattelun välillä. Vai voiko sittenkin? Hyvät hampaat on hienon hymyn edellytys, ja eikö vain kaikki esim. instragrammiin laitetut kuvat esitä edustavaa hammasrivistöä. Ulkonäkökeskeisyys ei kuitenkaan edellytä, edistä eikä suosi loistavaa ajattelukykyä. Pikemminkin päinvastoin, vaikka tekstin kuvan somettaja olisi kuinka briljantti yksityiselämässään, niin somekanavilla pätee sanonta – Joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja ennen kaikkea ajatusmaailma samankaltaistuu, kun poikkeamat savustetaan haukkumalla pois. Semioottisen neliön tavanomainen tulkintatapa edustaa veridiktorista eli totuusarvoneliötä, jossa ovat osiot tosi, valhe, salaisuus ja epätosi. Ja nämä tekijät tulevat kantasanoista näyttää ja olla. Kun jokin on sitä miltä näyttääkin, kyse on todesta. Kun jokin on olemassa, vaikka siltä ei näyttäisi tai vaikuttaisi, kyse on salaisuudesta (mysteeristä). Jos jotain väitetään olevaksi, vaikka väite ei pidä paikkaansa eikä tosiasiat näytä asiaa toteen, kyse on valheesta (tai erehdyksestä),  mutta sitten on olemassa vielä erikoistapaus, kun jotain ei ole eikä myöskään siitä ole mitään näyttöä, niin kyse on epätodesta. Mutta mutta, maailmat ovat erilaisia, tietouisuuden ja kyvykkyyden kehät myös. Mistä tiedämme, että jotain ei ole, jos kykymme ei riitä todentamaan tätä olevaa?  Ei-oleva voikin toden totta olla olemassa!? Skeptikoille asia silloin on valhe, toimittajille salaliitot ovat samankaltainen e-näkyvä ei-oleva, vaikka historia todistaa toden totta salaliittoja olleen. Joten välitilaan varmaan sopisi joiltain osaa luonnehtimaan spekulaatio.

                             TOSI on-näyttää
                                 TIETÄMYS
                         S1                               S2

VALHE näyttää-ei ole                                             SALAISUUS on- ei näytä
       MIELIKUVITUS                                                  AJATTELU                                                                                    

            nonS2                              nonS1
                        EPÄTOSI/SPEKULAATIO
                            ei ole-ei näytä
                            EPÄLOOGISUUS

Jos siis tosi on, ja näyttöä riittää ajatteluni vahvuudesta, asetelma on oikein. Katsoisin tulkinnan osaltani melko onnistuneeksi, koska korkeatoimintoisena Asperger-autistina olen jossain määrin kameleontti luonteeltani, heikkouteni on mielikuvituksen puutteessa ja kyvyttömyydessä ajatella perinteisesti loogisesti, vahvuuteni sen sijaan on omaehtoisessa ajattelutavassani ja suuressa erikoisalani tietämyksen määrässä ja sikeydessä yllä pitää ja hankkia tietoa.

…
Päivä kuluu ja erikoisesta prujustani en ehdi nyt enempää tehdä selkoa. Alla pähkinä purtavaksi ajatteluni kolmiulotteiduudesta, jätän nämä tietoisuuden kehäaihiot funktioineen toiseen kertaan.  Jatkossa selvinnee, miten ajattelussani binaarisuudesta muodostuu triadisuus ja tetra. Yksinkertaista, toisinaan luomusta karsitaan, toisinaan ei, vaan lisätään jotain.

Kuva. Jotenkin näin se menee…???!!!

Ja kysymys kuuluu. Kun en diagnosoidusti osaa ajatella loogisesti, niin enkö sitten osaa ajatella lainkaan? Kun diagnosoidusti aspergereilla ei ole huumorintajua, niin miksi minua sitten kuitenkin monet ihmisten toilailut naurattavat? Ja olenko minä yksioikoinen ihminen?

Minä, lääketieteellinen kummajainen, sujuvasanainen autisti

Kolme viikkoa oli ihanat kesäsäät, mutta nyt epävakaiset matalapaineilmat ovat vallanneet Suomenmaan. Uhkaavat jatkua pitkään vielä ensi viikollakin. Tämä ei ole monen lomalaisen mielestä suotavaa, miutta luonnon kannalta sateet ovat olleet tervetulleita. Minäkin siirryin pariksi päiväksi kotiin, ja työn alla on yhtä ja toista kodin siivoukseen liittyvää tehtävää mm. työhuoneen kirjahyllyjen tsekkaus.

Kesällä katselen somea vain satunnaisesti ja yleensä pidän myös tietokonetyöskentelytaukoa, joten blogiakaan ei tule täydennettyä. Uusin kuitenkin Eduacademian premium-sivut, ja saan sieltä jännää informaatiota, mikä todistaa minulle ettei tekoälyn ja hakukoneiden vahvin puoli oli erojen havaitseminen. Koneen mukaan maailmalla on muitakin Marita Råmaneja. Totta, on niitä Suomessakin, mutta tuskin yhtään mytosemantikkoa, jonka yliopistolliset perusopinnot ovat humanistisella puolella eli uskontotieteessä, folkloristiikassa ja semiotiikassa. Ennen kaikkea olisi varmasti outo sattuma, jos maailmassa olisi toinen asperger-autisti nimeltä Marita Råman ent. Maaranen. Mutta jotain Eduacademian tietokanta kyllä tunnistaa, tosin en oikein käsitä miten menee koneälyn aivoitus, sillä ylivoimaisesti eniten kirjoituksistani on kiinnostunut lääketiede ja heitä kiinnostaa kirjoituksistani Kosmisen kosotumus – Ursus Arctos tuonpuoleisen ruhtinas.

Selvennökseksi sanottakoon, että kyseessä on arkkiosmolainen karhu talvihorrroksensa takia. Horros voidaan joissain tapauksissa ymmärtää ja rinnastaa transsitilaan, tai kuten suomalaiset sen sanovat – talviuneen, siitä nimitys tuonpuoleinen, siis tajunnan tuonpuoleinen. Sitten on oma perusväittämäni ajattelustani. Semiotiikan opinnoissa tutustuttuani Proppin, Greimasin ja Levi-Straussin ajatuksiin huomasin ajatelleeni villisti koko ikäni ja ihan syntyjään. Strukturaalinen semantiikka oli ja on minun lajini, vaikkakin se sellaisena tieteen suuntauksena onkin jo altmodisch. Jotta ajatteluni laatua ei saivarreltaisi tieteen yksioikoisten käsitysten muottiin, muutin ajatteluni nimeksi mytosemantiikan, kosta termi mielestäni vastaa kuviosuhteisiin perustuvaa ja sen perusteella sanoitettua ajattelutapaani.

Palatakseni kirjastotyöskentelyyni huomasin hyllyyn kantautuneen henkilökohtaisesta työkirjastostani  oppaan Viestinä verkostoissa ja innovaatioissa, tekijöinä Lasse Koskela, Jari Koskinen ja Pasi Lankinen. Tuotekehittäjän erikoismmattitukkinnon suorittaneena (Rastor-Instituutti) olen pohtinut innovatiivisuutta, mutta silti en viitsinyt tarkemmin lukea ym. kirjaa, vaikka sen olin opiskelua varten hankkinutkin. Mutta nyt kiinnostuin aiheesta jälleen, sillä prologissa tekijät toteavat nykyajan ongelmana olevan tiedon runsaus ja ristiriitaisuus. Ongelmana tunnetuisti on myös se, mikä katsotaan ”tositiedoksi”. Tiete on korottanut loogisen ajattelun kunniaan, mutta samalla on halveksittu muita ihmismielen tietämisen muotoja, niitä poikkeuksellisia kuten intuitiivinen tieto tai selvänäkö. Tällaista yksisilmäsitä kihíhkoasennetta nimitän tieteelliseksi tumpeluudeksi, koska asenne on kuta kuinkin typerä, oman arvomaailman värittämä. Värisokean on uskottava, jos enemmistö väittää värejä olevan runsaasti ja sellaisiakin, mistä poloinen ei tiedä mitään eikä näin ollen myöskään ymmärrä.

Eikä ikäihminen välttämättä ymmärrä IT-jargonia kaikkine kirjainkummajaisineen. Löysin kirjahyllystä jostain vuosia sitten ilamisjakeluna nappaamani Helsingin yliopiston Ikäihmisten perinneseminaarin julkaisusarjan neljä osaa, osat II, V, VI ja VII. Kiinnostuin teksteistä ja halusin selvittää, mistä löytäisin loput tekstit. Niin tuli avattua tietokone sadepäivän ratoksi. Hakutoiminnot johtivat Finna.fi sivulle, josta sarjan osat selvisivät. Ikis media perinneantologiavihkosia on yhteensä kymmenen kappaletta osat I-X.  Mutta National Library of Finland eli Kansalliskirjasto tuntee vain yhdeksän osaa, jotka aakkosjärjestyksessä ovat:

1)      Arki ja työ

2)      Evakkotiellä

3)      Jaakosta jouluun

4)      Juhla ja pyhä V

5)      Koti ja sauna II

6)      Lapsuuden leikit ja pelit VII

7)      Laskiaisesta juhannukseen

8)      Muoti ja käytös

9)      Paikasta toiseen. VI.

 

Sarjan otsikot kavaltavat sisällön liikkuneen kansatieteen linjoilla, arkisissa asioissa ja tapakulttuurissa. Olen listaan lisännyt ne osat, jotka kirjahyllystäni kaivautuivat. Arvoituksena on nyt, mikä mahtaa olla väitetty kymmes osa, vai onko sitä. Vai onko osa ollut kenties vain aikomuksena? Oletettavasti kymmenes on hakuteos Perinneantologia i-X: kirjoittajat ja hakemisto, tehty vuonna 2005. Itse perinneseminaarisarja on ollut vireillä 1990-luvulta 2000-luvulle. Hakemsito löytynee SKS-kirjstosta, joka on koko heinäkuun suljettuna. On keksittävä muuta ohjelmaa kuukaudeksi. 

Mutta miten Viestinnästä nyt jouduttiinkaan perinnehakujen kentille? Hieno toistaiseksi lukemattomana pysynyt viestintäopaskin tietää sanoa: ”Fennicassa on kaikki!” sekä sen lisäksi että lähes kaikilla kansoilla on kansallisbibliografia eli luettelo kaikesta julkaisuista. Joten tiedonhakutaitoja vain hiomaan.

Kirjastotyö jatkuu… ties mistä sen jälkeen innostun!
 

PS Lapsenlapi Väinö kävi työpajallani ja henkäisi heti ovelta ”Mummin leikkipaikka!” ja kun hän näki vielä ison tyhjän kissakuvioisen laatikon, jonne pääsi piiloon ja kun ojensi käden viereiseen kirjahyllyyn sieltä löytyi heti sopiva askarteluvihko, ja ikkunastsa avautui esteetön näkymä parkkipaikalle autoineen, oli poikalapsen silmin nähtynä hankinta napakymppi. Tytär naureskeli, että olin vielä vahvistanut mielikuvaa päivähotiopaikastani, kun selitin Ilkan vievän minut aamulla työhuoneelle ja nouitavan illalla takaisin. Niin sitä vanhemmiten tullaan lapseksi jälleen.

PPS Ilmat kohentukoot torstaista lähtien. 

Kuvallisen ilmaisun vaikeus

KUVASUUNNITTELU

Aloittelin tässä kuvalliset kokeilut aiheena suomalaisten eläinsatujen peruskolmikko, karhu, kettu ja susi. Lapsenomaisuus ei ole vielä jättänyt kuvataiteellista persoonaani, mutta lopussa kiitos seisoo, Famine-aihiossa on jo jotain ytyä, jota ei voi lapsenomaiseksi sanoa, Irlannin matkan vaikutteita. Mutta ihmetellä sopii, miten minä saan kuolemankin näyttämään varsin sympaattiselta ja sosiaaliselta! Ehkäpä olen sinut sen kanssa.

Osmolainen, repolainen ja kojosenpoika kosioaikeissa. Kuva Marita Råman, vesiväri ja akryyli.

Pohjamaaliin luonnostelu. 

 

Edelliseen pohjustukseen tehty harjoitus, kosiohaaveet ovat tarkentuneet. Kuva Marita Råman

Luonnos Famine-aiheesta nimellä "Työ tehty on";  gesso ja lyijykynä + värikokeiluja. Kuva Marita Råman

Ilmeisestikin on alettava tutustua ihmisen anatomiaan ja luustoon. Harjoitukset jatkuvat.

Runoutta ja toponyymejä Irlannista

 

W.B.Yeatsin hautapaasi toukokuussa 2023 Irlannissa,  kuva Marita Råman

Toukokuun viimeistä päivää vietetään ja olen virittäytynyt viikon lomamatkan ja toisen viikon sairastelun jälkeen vähitellen kesätunnelmiin, vaikka ilmat pysyttelevät koleina. Ryhmämatkaseurassa virisi illallisella keskustelu, miten hautakiven tekstiä tulisi tulkita. Esitettiin ajatus, että tärkeintä tuossa runossa on pilkku viimeisessä säkeessä. 

Jäin miettimään asiaa, ja aamuun mennesssä oli mieleni pyöräyttänyt pätevän suomennoksen runosta. 

Cast a cold Eye
On Life. on Death.
Horseman, pass by!

Suomennokseni: 

Kylmäävästi silmäten
Elämässä. Kuolemassa.
Käy kyytimies, ohitsen!

Esitteeseen oli laitettu viereisen hautakiven kohdalle Euroopan ensimmäisen tekijänoikeuskiistan osapuolen hautapaasi, mutta osoittautuikin, että kohde itse asiassa oli kirkon eteisen seinällä kiistasta kertova teksti. Edustikohan tuo pikkujippo irlantilaista huumoria! 

Ostoksilla oltiin, villatuotteita ja tarinoita. Kuva Marita Råman

Onko tämä poni, aasi vai muuli? Zoosemioottinen kysymys. Kuva Marita Råman

Nämä ovat merkittyjä lampaita, joita lammaskoira ajaa takaa. Kuva Marita Råman

Matkamuistoksi tuli hankittua kahdeksan kirjaa, joten uuden vuoden lupaus etten osta yhtään kirjaa kariutui, onnistuin kuitenkin pitämään taukoa 4,5 kuukautta. Suomennoksestani innostuneena ajattelin tänä kesänä lukea runoja, etenkin metsälukemistona ja saariretkillä, sillä ovathan useimmat runokirjat hyvin ohuita ja keveitä. Aivan kuten mytosemanntinen perinteen tuntemuskin. Pyydän huomauttaa, ettei kelttiläinen folklore ole sama asia kuin irlantilainen folklore muuta kuin pieneltä osaltaan. Sanotaanko vaikka, että kelttiläinen on yläkäsite, irlantilainen alakäsite, ja tosi irlantilaista lienee Sligon alueelta kerätty iirinkielinen folklore tai niin sanottujen maankiertäjien tarinat, "Travellers folklore". Irlantilainen tarinasto ulottuu maan rajojen ulkopuolellekin, Skotlantiin, Walesiin ja Pohjois-Irlantiin. 

Maankiertäjien vaunujen pienoismalli Dublinilaisen kirjaston aulassa. Kuva Marita Råman

Mielenkiintoisinta oli museokäynti kansallismuseossa, jossa oli paljon mielenkiintoista katsottavaa ja luettavaa. Irlantilaisten tarinoiden maantieteellisyys muodostunee jokseenkin myyttiseksi jäljitettäväksi, koska toisintonimiä on yhtä runsaasti kuin suomalaisilla kalojen nimityksiä. Kumma kyllä, vaikka opettajani on ollut iirin ja Irlannin tuntija Tom Sjöblm, en ole aiemmin ollut lainkaan kiinnostunut irlantilaisesta folkloresta. Siitäkin huolimatta, että olen tiennyt maan folklorearkistojen olevan maailman huippuluokkaa Viron ja Suomen rinnalla. Mutta sitten iski silmiini irlantilainen erikoisuus. Tuskin kukaan muu seurueesta kiinnitti tähän seikkaan mitään huomiota, mutta minulle se oli pyhä jysäys.

Kansallismuseon tekstitiedote englanniksi ja iiriksi. Kuva. Marita Råman

Tekstissä kerrotaan irlantilaisten antaneen paikallisille olennoille ja paikoille runsaasti isotooppisia ja heterotooppisia nimiä (sama  nimi viittaa useaan eri kohteeseen tai yksi kohde saa monia eri nimiä). Jopa alle sadan asukkaan pikkukaupungit saattoivat saada enemmän kuin kahdeksansata paikannimeä (toponyymiä). Esimerkiksi Turlough on (ollut) monien Shannon-joen varrella olevan pikkukaupungin nimi. Matkailu lienee ollut haasteellista, jokin käytänne on uitänyt olla, mistä tiedettiin mistä paikasta oli kyse milloinkin. Olisi kiva tietää, miten pulmasta on selvitty ja mistä moinen hämäävä mielikuvituksellomuus tarujen maassa mahtaakaan juontaa? Jonkinlainen peitekäytänne siinä varmasti alkujaan on ollut. Esimerkiksi sodankäynnille, jos käsky käy, hävittäkää Turlough, niin on ollut arpeliä, minne matka on johtanut.

Museon sisä- ja ulkonäkymät olivat kauniit. 

Näkymä kansallismuseon ikkunasta alakerrasta. Kuva Marita Råman

Kansallismuseon pajsuta tehty pihakoriste, oletettavasti jokin myyttinen hahmo. Kuva Marita Råman

Faminen kansallinen muistomerkki.Kuva Marita Råman

........................

STUDIO MEEMIMIKSAUS

Sitten kotimaahan ja työhuonekuulumisiin. Ennen matkaa ehdin luonnostella osmo-aihetta ja Kettu-Reinaria.

Tanghevonen korjattavana, kipsiä kylkeen ja kivisoraa kavion alle. Kuva Marita Råman

Luonnostelua fläppitaululla.  Tavoitteena tehdä tästä lumottu silmukka.
Tekijä ja kuva Marita Råman

Siivattaratas osmolaisten maassa

Kuva. Siivattaratas, dekonstruktio mahdollisesta suomalaisesta eläinradasta ja sen tietuoinnin kentistä ja mentaalisen maailman kolkista. 
 

Julkaisusarjastani vv. 2002-2023 on eniten herättänyt kiinnostusta Kielastaja, supisuomalainen mytologia, toiseksi Kosmisen koostumus, ursus arctos tuonpuoleisen ruhtinas sekä kolmantena Hirvirunot, hirvipeijaisten maailma.

Julkaisuohjelmassa on syksyllä 2023 tarkoitus laatia selostava näkemykseni Osmolaisten maasta ja sen locuksesta OSMOLA. Minua on kiinnostanut ja kannustanut työssäni tavoite pystyä pienistä vihjeistä, sälästä ja tiedonsirpaleista, noista ”sammon muruista” koostamaan mahdollisia tulkintakokonaisuuksia. Yksittäisistä sanoista sitä oli vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta koostaa. Oli siten haarukoitava suurella säteellä mahdollisia merkityksiä.

Olen onnistunut vihdoin työstämään näkemyksen muinaissuomalaisesta eläinradasta eli siivattarattaasta, josta ei suoraa tietoa ole enää lainkaan olemassa, vain mentaalisia painaumia, jälkiä kansanrunoissa ja kansanuskomuksissa, nimissä ja sanastossa. Näennäisesti mielivaltainen dekonstruktioni hyödyntää ns. Placiduksen astrologista huonejakoa, jossa 360-asteinen ympyrä jaetaan kahteentoista sektoriin tai osaan. On oletettavissa että suomalainen maininta kahdestatoista kalevanpojasta, jotka olivat jumalia, noudattanee antiikintapaista planeettahallitsijajakoa, mutta sen dekonstruointi on vielä enemmän tavoittamattomissa kuin siivattaratas, joka tarkoittaa arkijärjen tasolla kärrynpyörää.

Olen käyttänyt monissa tulkinnoissa uusjäsennystä yhdistämällä kaksi joukon osiota toiminnalliseksi aisapariksi ja etsimällä niille yhteisen nimittäjän. Kaksitoista sektoria muodostuu itse asiassa kuudesta pienasta tai janasta, jossa toinen on toisen binaarinen vastapooli. Toistaiseksi on varmaa vain tuo perusjako osmolaisista ja teltamoisista osmolaisten maan tulkinnassa.

Kosintarunoja nimitetään kansanrunoustutkimuksessa ansiotyörunoiksi, ja tässä vaiheessa kosija on osmolainen puhemiehineen. Kun kosintaan on suostuttu, vietetään häät ja osmolaisesta tulee teltamoinen, josta lauletaan ns. kokkovirsissä. Ansiotyörunoissa kosittava on yleensä jonkun tytär, jonka lunastamiseksi on tehtävä erikoisia urotekoja. Hääseremoniassa morsiamen nimi muuttuu eufemistiseksi kainalokanaksi, hyväksi tytöksi. Ensimmäiset neljä eläintä olen tulkinnut 1500-luvulta säilyneessä vihkikatoksen kappaleessa olevista eläinhahmoista. Erikoinen semanttinen kiemura syntyy Tapion, karhun, metsän ja metson merkityssykkyrästä. 

Myönnetään, dekonstruktioon on tarvittu astrologisen symboliikan tuntemustani. Perusideana on ollut oivallus mahdollisesta kosimisen ja tietuoinnin allegorisesta suhteesta. Astrologinen kartta on ollut aikanaan itämainen kulttuurinen tapa tietuoida tulevia ja menneitä, tapa saada selville syitä ja seurauksia. Pohjoisessa on turvauduttu ekstaasitekniikkaan, shamanointiin eli tietuointiin tiedostamattomasta, eli sitä samaa mitä psykoanalyysi freudilaisittain tekee.

Näillä mennään.