Siivattaratas osmolaisten maassa

Kuva. Siivattaratas, dekonstruktio mahdollisesta suomalaisesta eläinradasta ja sen tietuoinnin kentistä ja mentaalisen maailman kolkista. 
 

Julkaisusarjastani vv. 2002-2023 on eniten herättänyt kiinnostusta Kielastaja, supisuomalainen mytologia, toiseksi Kosmisen koostumus, ursus arctos tuonpuoleisen ruhtinas sekä kolmantena Hirvirunot, hirvipeijaisten maailma.

Julkaisuohjelmassa on syksyllä 2023 tarkoitus laatia selostava näkemykseni Osmolaisten maasta ja sen locuksesta OSMOLA. Minua on kiinnostanut ja kannustanut työssäni tavoite pystyä pienistä vihjeistä, sälästä ja tiedonsirpaleista, noista ”sammon muruista” koostamaan mahdollisia tulkintakokonaisuuksia. Yksittäisistä sanoista sitä oli vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta koostaa. Oli siten haarukoitava suurella säteellä mahdollisia merkityksiä.

Olen onnistunut vihdoin työstämään näkemyksen muinaissuomalaisesta eläinradasta eli siivattarattaasta, josta ei suoraa tietoa ole enää lainkaan olemassa, vain mentaalisia painaumia, jälkiä kansanrunoissa ja kansanuskomuksissa, nimissä ja sanastossa. Näennäisesti mielivaltainen dekonstruktioni hyödyntää ns. Placiduksen astrologista huonejakoa, jossa 360-asteinen ympyrä jaetaan kahteentoista sektoriin tai osaan. On oletettavissa että suomalainen maininta kahdestatoista kalevanpojasta, jotka olivat jumalia, noudattanee antiikintapaista planeettahallitsijajakoa, mutta sen dekonstruointi on vielä enemmän tavoittamattomissa kuin siivattaratas, joka tarkoittaa arkijärjen tasolla kärrynpyörää.

Olen käyttänyt monissa tulkinnoissa uusjäsennystä yhdistämällä kaksi joukon osiota toiminnalliseksi aisapariksi ja etsimällä niille yhteisen nimittäjän. Kaksitoista sektoria muodostuu itse asiassa kuudesta pienasta tai janasta, jossa toinen on toisen binaarinen vastapooli. Toistaiseksi on varmaa vain tuo perusjako osmolaisista ja teltamoisista osmolaisten maan tulkinnassa.

Kosintarunoja nimitetään kansanrunoustutkimuksessa ansiotyörunoiksi, ja tässä vaiheessa kosija on osmolainen puhemiehineen. Kun kosintaan on suostuttu, vietetään häät ja osmolaisesta tulee teltamoinen, josta lauletaan ns. kokkovirsissä. Ansiotyörunoissa kosittava on yleensä jonkun tytär, jonka lunastamiseksi on tehtävä erikoisia urotekoja. Hääseremoniassa morsiamen nimi muuttuu eufemistiseksi kainalokanaksi, hyväksi tytöksi. Ensimmäiset neljä eläintä olen tulkinnut 1500-luvulta säilyneessä vihkikatoksen kappaleessa olevista eläinhahmoista. Erikoinen semanttinen kiemura syntyy Tapion, karhun, metsän ja metson merkityssykkyrästä. 

Myönnetään, dekonstruktioon on tarvittu astrologisen symboliikan tuntemustani. Perusideana on ollut oivallus mahdollisesta kosimisen ja tietuoinnin allegorisesta suhteesta. Astrologinen kartta on ollut aikanaan itämainen kulttuurinen tapa tietuoida tulevia ja menneitä, tapa saada selville syitä ja seurauksia. Pohjoisessa on turvauduttu ekstaasitekniikkaan, shamanointiin eli tietuointiin tiedostamattomasta, eli sitä samaa mitä psykoanalyysi freudilaisittain tekee.

Näillä mennään.