Runoutta ja toponyymejä Irlannista

 

W.B.Yeatsin hautapaasi toukokuussa 2023 Irlannissa,  kuva Marita Råman


Toukokuun viimeistä päivää vietetään ja olen virittäytynyt viikon lomamatkan ja toisen viikon sairastelun jälkeen vähitellen kesätunnelmiin, vaikka ilmat pysyttelevät koleina. Ryhmämatkaseurassa virisi illallisella keskustelu, miten hautakiven tekstiä tulisi tulkita. Esitettiin ajatus, että tärkeintä tuossa runossa on pilkku viimeisessä säkeessä. 

Jäin miettimään asiaa, ja aamuun mennesssä oli mieleni pyöräyttänyt pätevän suomennoksen runosta. 

Cast a cold Eye
On Life. on Death.
Horseman, pass by!

Suomennokseni: 

Kylmäävästi silmäten
Elämässä. Kuolemassa.
Käy kyytimies, ohitsen!

Esitteeseen oli laitettu viereisen hautakiven kohdalle Euroopan ensimmäisen tekijänoikeuskiistan osapuolen hautapaasi, mutta osoittautuikin, että kohde itse asiassa oli kirkon eteisen seinällä kiistasta kertova teksti. Edustikohan tuo pikkujippo irlantilaista huumoria! 

Ostoksilla oltiin, villatuotteita ja tarinoita. Kuva Marita Råman

Onko tämä poni, aasi vai muuli? Zoosemioottinen kysymys. Kuva Marita Råman

Nämä ovat merkittyjä lampaita, joita lammaskoira ajaa takaa. Kuva Marita Råman


Matkamuistoksi tuli hankittua kahdeksan kirjaa, joten uuden vuoden lupaus etten osta yhtään kirjaa kariutui, onnistuin kuitenkin pitämään taukoa 4,5 kuukautta. Suomennoksestani innostuneena ajattelin tänä kesänä lukea runoja, etenkin metsälukemistona ja saariretkillä, sillä ovathan useimmat runokirjat hyvin ohuita ja keveitä. Aivan kuten mytosemanntinen perinteen tuntemuskin. Pyydän huomauttaa, ettei kelttiläinen folklore ole sama asia kuin irlantilainen folklore muuta kuin pieneltä osaltaan. Sanotaanko vaikka, että kelttiläinen on yläkäsite, irlantilainen alakäsite, ja tosi irlantilaista lienee Sligon alueelta kerätty iirinkielinen folklore tai niin sanottujen maankiertäjien tarinat, "Travellers folklore". Irlantilainen tarinasto ulottuu maan rajojen ulkopuolellekin, Skotlantiin, Walesiin ja Pohjois-Irlantiin. 


Maankiertäjien vaunujen pienoismalli Dublinilaisen kirjaston aulassa. Kuva Marita Råman


Mielenkiintoisinta oli museokäynti kansallismuseossa, jossa oli paljon mielenkiintoista katsottavaa ja luettavaa. Irlantilaisten tarinoiden maantieteellisyys muodostunee jokseenkin myyttiseksi jäljitettäväksi, koska toisintonimiä on yhtä runsaasti kuin suomalaisilla kalojen nimityksiä. Kumma kyllä, vaikka opettajani on ollut iirin ja Irlannin tuntija Tom Sjöblm, en ole aiemmin ollut lainkaan kiinnostunut irlantilaisesta folkloresta. Siitäkin huolimatta, että olen tiennyt maan folklorearkistojen olevan maailman huippuluokkaa Viron ja Suomen rinnalla. Mutta sitten iski silmiini irlantilainen erikoisuus. Tuskin kukaan muu seurueesta kiinnitti tähän seikkaan mitään huomiota, mutta minulle se oli pyhä jysäys.

Kansallismuseon tekstitiedote englanniksi ja iiriksi. Kuva. Marita Råman


Tekstissä kerrotaan irlantilaisten antaneen paikallisille olennoille ja paikoille runsaasti isotooppisia ja heterotooppisia nimiä (sama  nimi viittaa useaan eri kohteeseen tai yksi kohde saa monia eri nimiä). Jopa alle sadan asukkaan pikkukaupungit saattoivat saada enemmän kuin kahdeksansata paikannimeä (toponyymiä). Esimerkiksi Turlough on (ollut) monien Shannon-joen varrella olevan pikkukaupungin nimi. Matkailu lienee ollut haasteellista, jokin käytänne on uitänyt olla, mistä tiedettiin mistä paikasta oli kyse milloinkin. Olisi kiva tietää, miten pulmasta on selvitty ja mistä moinen hämäävä mielikuvituksellomuus tarujen maassa mahtaakaan juontaa? Jonkinlainen peitekäytänne siinä varmasti alkujaan on ollut. Esimerkiksi sodankäynnille, jos käsky käy, hävittäkää Turlough, niin on ollut arpeliä, minne matka on johtanut.

Museon sisä- ja ulkonäkymät olivat kauniit. 

Näkymä kansallismuseon ikkunasta alakerrasta. Kuva Marita Råman


Kansallismuseon pajsuta tehty pihakoriste, oletettavasti jokin myyttinen hahmo. Kuva Marita Råman

Faminen kansallinen muistomerkki.Kuva Marita Råman


........................


STUDIO MEEMIMIKSAUS

Sitten kotimaahan ja työhuonekuulumisiin. Ennen matkaa ehdin luonnostella osmo-aihetta ja Kettu-Reinaria.


Tanghevonen korjattavana, kipsiä kylkeen ja kivisoraa kavion alle. Kuva Marita Råman

Luonnostelua fläppitaululla.  Tavoitteena tehdä tästä lumottu silmukka.
Tekijä ja kuva Marita Råman

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mietteesi.

Hyvää pääsiäistä Hiljaisesta huoneesta

 Kun elämä on rajallista, on lohdullista saada perspektiiviä aikakäsitykseen. Palatessani maaliskuun tiputussessiosta, huomasin Kolmiosairaa...