W.B.Yeatsin hautapaasi toukokuussa 2023 Irlannissa, kuva Marita Råman |
Toukokuun viimeistä päivää vietetään ja olen virittäytynyt viikon lomamatkan ja toisen viikon sairastelun jälkeen vähitellen kesätunnelmiin, vaikka ilmat pysyttelevät koleina. Ryhmämatkaseurassa virisi illallisella keskustelu, miten hautakiven tekstiä tulisi tulkita. Esitettiin ajatus, että tärkeintä tuossa runossa on pilkku viimeisessä säkeessä.
Jäin miettimään asiaa, ja aamuun mennesssä oli mieleni pyöräyttänyt pätevän suomennoksen runosta.
Cast a cold Eye
On Life. on Death.
Horseman, pass by!
Suomennokseni:
Kylmäävästi silmäten
Elämässä. Kuolemassa.
Käy kyytimies, ohitsen!
Esitteeseen oli laitettu viereisen hautakiven kohdalle Euroopan ensimmäisen tekijänoikeuskiistan osapuolen hautapaasi, mutta osoittautuikin, että kohde itse asiassa oli kirkon eteisen seinällä kiistasta kertova teksti. Edustikohan tuo pikkujippo irlantilaista huumoria!
Ostoksilla oltiin, villatuotteita ja tarinoita. Kuva Marita Råman |
Onko tämä poni, aasi vai muuli? Zoosemioottinen kysymys. Kuva Marita Råman |
Nämä ovat merkittyjä lampaita, joita lammaskoira ajaa takaa. Kuva Marita Råman |
Matkamuistoksi tuli hankittua kahdeksan kirjaa, joten uuden vuoden lupaus etten osta yhtään kirjaa kariutui, onnistuin kuitenkin pitämään taukoa 4,5 kuukautta. Suomennoksestani innostuneena ajattelin tänä kesänä lukea runoja, etenkin metsälukemistona ja saariretkillä, sillä ovathan useimmat runokirjat hyvin ohuita ja keveitä. Aivan kuten mytosemanntinen perinteen tuntemuskin. Pyydän huomauttaa, ettei kelttiläinen folklore ole sama asia kuin irlantilainen folklore muuta kuin pieneltä osaltaan. Sanotaanko vaikka, että kelttiläinen on yläkäsite, irlantilainen alakäsite, ja tosi irlantilaista lienee Sligon alueelta kerätty iirinkielinen folklore tai niin sanottujen maankiertäjien tarinat, "Travellers folklore". Irlantilainen tarinasto ulottuu maan rajojen ulkopuolellekin, Skotlantiin, Walesiin ja Pohjois-Irlantiin.
Maankiertäjien vaunujen pienoismalli Dublinilaisen kirjaston aulassa. Kuva Marita Råman
Mielenkiintoisinta oli museokäynti kansallismuseossa, jossa oli paljon mielenkiintoista katsottavaa ja luettavaa. Irlantilaisten tarinoiden maantieteellisyys muodostunee jokseenkin myyttiseksi jäljitettäväksi, koska toisintonimiä on yhtä runsaasti kuin suomalaisilla kalojen nimityksiä. Kumma kyllä, vaikka opettajani on ollut iirin ja Irlannin tuntija Tom Sjöblm, en ole aiemmin ollut lainkaan kiinnostunut irlantilaisesta folkloresta. Siitäkin huolimatta, että olen tiennyt maan folklorearkistojen olevan maailman huippuluokkaa Viron ja Suomen rinnalla. Mutta sitten iski silmiini irlantilainen erikoisuus. Tuskin kukaan muu seurueesta kiinnitti tähän seikkaan mitään huomiota, mutta minulle se oli pyhä jysäys.
Kansallismuseon tekstitiedote englanniksi ja iiriksi. Kuva. Marita Råman |
Museon sisä- ja ulkonäkymät olivat kauniit.
Näkymä kansallismuseon ikkunasta alakerrasta. Kuva Marita Råman |
Kansallismuseon pajsuta tehty pihakoriste, oletettavasti jokin myyttinen hahmo. Kuva Marita Råman |
Faminen kansallinen muistomerkki.Kuva Marita Råman |
........................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.