Laulaja mitä parahin

 

Fantastinen muunnos rastaasta varpuseksi

 

Kaloista jopa asiantuntijat myöntävät lajimäärityksen olevan joskus vaikeaa. Sama pätee ilmeisesti myös lintujen lajiluokituksessa, jos Avelan selontekoon on luottaminen. Pää menee pyörälle jo pelkästä selonteosta, mikä kielii tekijän kuuluvan selvästikin ”tertiaalijengiin” sekä sen alaluokkaan näkijä-määrittelijään lintuharrastajien joukossa. Kansanomainen taksonomia on laji erikseen, sitäkin Esa-Pekka Avela on kirjassaan tehnyt, vaikka varsinaisia yhtenäisiä luokittelusääntöjä ei ole olemassakaan. Joskus jokin tunnuspiirre saa nimeämään monta eri lajia samalla nimellä, kaloissa yleisnimi on kivikala, linnuilla vastaava nimitys ilmeisesti on punarinta, kansanrunoissa sisova. Avelan punarinnan Erithacus rubeculan toisintonimilistassa erottuvat Bretonin ja Sardinian seuduilla annetut nimiryppäätt, joiden perimmäisenä syynä lienee lintujen metsästys ja salametsästys herkuiksi ja muista syistä.

Punarinta-kirjan kylkiäisenä Esa-Pekka Avela lahjoitti rinnakkaisteoksensa Sinirinta – Neljän tuuman hurrikaani.  Molempia lintuja on pidetty sielulintuina, punarintaa myös jollain tavoin kuolemaan liittyvänä ennelintuna. Tästä minulla on omakohtaisiakin kokemuksia, kun ilmeisesti jostain syystä sydämeni pysähtyi ollessani tyttäreni kanssa yksin kotonani pienillä torkuilla, tytär oli toisesssa huoneessa soittamassa pianoa, kun hänen kertomansa mukaan kesken soiton olohuoneessa alkoi kaikua satakielen laulu, joka päättyi parkaisuun. – Kuin kissa olisi hyökännyt kimppuun, totesi tytär. Tapahtuma oli niin outo, että hän tuli katsomaan, mitä nokkaunilleni kuului, ja totesi minut elottomaksi. En herännyt ravisteluun. Neuvokas tyttö, vähän alle kouluikäinen oli katsonut ensiapuohjelmia, ja takoi sydämeni taas käyntiin, vaikka olikin hätääntynyt. Loppujen lopuksi heräsin hänen hätääntyneeseen itkuunsa.

Toisen kerran kohtasin miltei kuolemani myrkytyksen kautta laivamatkalla Tallinnassa. Matkaa oli edeltänyt punarinnan poikasen takertuminen puutarhassa poveeni, mistä se ei suostunut lähtemään ennen kuin teimme sille pesän yöksi. Luettuani Punarinta-teoksen loppuun, lasitetulle parvekkeelle ilmestyi hämmästyksekseni sinitiainen, vaikka lasit olivat tiukasti kiinni. Ilmeisesti se oli pujahtanut sadevesipoistoputkea myöten sisään, mutta vastaavaa ei ollut tapahtunut milloinkaan ennen.

Koin sen enteenä tai rukousvastauksena, sillä ei sinänsä ole väliä, mutta Avelan yhteydenotto sattui ajankohtaan, jossa olin toivonut johdatusta, mitä alkaisin seuraavaksi pohtia mytologian kannalta. Otsikointi on syvätasolla allegoria, rastas on itäsuomalaisittain räksä, räksyttäjä, varpunen on vaatimaton lintu, mutta minua tuo lintu on lapsesta asti viehättänyt, koska pidän Lauri Pohjanpään runosta Varpunen ja riikinkukko, jossa upeilla sulillaan pöyhistelevä riikinkukko jäi sanattomaksi, kun varpunen löysi vahvuutensa, lentotaidon; ja kun lentoon lähti, jäi riikinkukko äänettömäksi. Punarinnan, sisovan vahvuus on laulussa, jonka se on oppinut luonnostaan.

Avelan kirjakaksikko pikkulintulajeista sinitiainen ja  punarinta ovat tässä tarkastelussa pohjana tuleville lukupyrkimyksilleni. Ensin kuitenkin syntyihin syviin, joita kirja sai pohtimaan. On kaksi päälinjaa, mitä lajia ”robin” edustaa ja mikä on ”sisova”. Mitä ne edustavat, mihin liittyvät mytologiselta kannalta?. Punarinta-Hämärän henki on kaunis kirja, jossa on runsaasti ilahduttavia tietohippuja, jotka kuvastavat tekijänsä laajaa tietotaitopohjaa ja paneutumista aiheeseen, joskin väistämättä tekstistä tulee trivial pursuit -tyyppinen laji mieleen.

 

Jonkinlaiset lisänostot aiheesta lienevät paikallaan. Tieteen tehtävänähän on yrittää edistää tietämystä. Toimittajan ammattitaitoon kuuluu tietämyksen levittäminen ja popularisointi eli kansantajuistaminen.
Sisova epäilemättä on jo kuollut sana ja ilmaisu. Tosin olen kuuluut sanonnan Siso!  Sillä tuskin on etymologista juurta lintuun, jonka kansanrunous tuntee sisovana, punarintana. Sisova-runot kuuluvat SKVR-korpuksen metatiedoissa sarjaan ”En ole opissa ollut”. Sitä samaa voi sanoa omasta lintutietämyksestänikin. Sisova-laulaja väittää oppinsa olevan peräisin metsästä ja sen laulajista, ja syystä punarinnan aiempi nimi on ollutkin punarintaratakieli, aikana jolloin lintu luokiteltiin vielä rastaisiin kuuluvaksi.

Sielun siivittämä allegoria tulevasta

Harrastuksiini kuuluu ns. lukemattomat kirjat, joita kotikirjastooni on kertynyt, mutta jotka ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa, jotta saisin ne luetuksi. Joukossa on mm. Lintujen viisaus, lintutieteen historia sekä Ornimisen sietämätön keveys.  Musiikin alkuperää on arveltu lintujen laulusta juontuvaksi, mihin viittaa myös sisova-runot, jotka on laulajan mukaan opittu metsälinnuilta.

Avelan teoksen mukaan punarintanaaras on erittäin emansipatorinen lintu, lintumaailman feministi suorastaan. Uros on kosiopuuhissa alin omaa vaarassa tulla jätetyksi. Lisäksi naaras osaa taistella reviiriloukkaajien kanssa, ja taisteleekin oikeuksiensa puolesta. Sitä samaa jyhkeyttä luonteessa on myös Galina Vishnevskajan elämäkerran muistelmissa, jossa upea oopperalaulajatar on oppinut selviytymään karussa elontaistossa. Työn alla on syksyn mittaan lukea myös säveltäjä Dmitri Shoskovitshin elämäkerta.  Äänet linnunlauluineen liittyvät biologiaan, luonnon elementteihin, kun taas musiikki on kulttuurinen, ihmisen luoma artefakti. Toista ei voi kuitenkaan aivan täysin erottaa toisesta. Luontaisista kyvyistä riippuu, mitä äänimateriaalilla/-lle voi tehdä. Pääero lienee siinä, että musiikki on tunteen kieltä, linnunlaulu funktionaalista kieltä varoituksina, kerjuuääninä, kutsuhuutoina.

Kuvakaksikko. Säveltaitureista on kyse

  

Kuvakaksikko. Näyttävä ulkomuoto, henkevyys ja sielukkuus sulassa '
sopusoinnussa

 

 Punarinta isotopiana

Punarinta on jossain määrin yleisnimi kaikille punarintaisille linnuille kansankielessä. Sarjaan pääsevät ainakin leppälintu, peippo,  punatulkku, punarinta ja taviokuurna. Punarinta on hyvä laulaja, kuten sen aiempi nimikin punarintasatakieli kertoo. Lukemani perusteella syntyi ensikauhistus, olinko tulkinnut Kalevalan sankarien peruslinnut aivan väärin, ja Lemminkäis-lintuna pitämäni leppälintu todellisuudessa onkin eurooppalainen punarinta ”robin” eli punarinta. Lajiluokitusymmärrykseni on vasta esiasteella, mutta netin runsasta lintukuvastoa kun katsoo, vaikuttaa siltä, että intiaanimytologioissa esiintyvä ”robin” eli amerikkalainen punarinta edustaa enemmän rastaslinjaa eli leppälintua, kun taas eurooppalainen robin on varpuslinnuksi todettu puutarhojen punarinta.

Molempiin lintuihin kuuluvat kuoleman kuvat, joskin eri tavoin. Punarintaa Avela kuvaa brittiläisten joululinnuksi, ja esittää väitteen tueksi runsaan kuvamateriaalin. Oma lintutulkintani leppälinnusta vuorostaan todistaa sen liittyvän kuolemankuviin monella tavalla. Oletankin sisovan liikkuneen mielikuvatasolla kohti pohjoista ja amerikkalaista ulottuvuutta leppälintuna ja kohti etelää ja Eurooppaa punarintana. Meemit eivät noudata välttämättä luonnonlakeja lainkaan ja ihmismielen mielikuvaretket voivat muodostua millaiseksi vain.

Mitä tulee symboliikkaan, niin monia eri lintulajeja pidetään suomalaisugrilaisessa mytologiassa sielulintuina, joskin yleensä sielulintu on pikkulintu tai jokin laululintu. Joulu on agraarikulttuurissa ollut kekrijuhla, satovuoden päätös. Suosittu joululaulu Varpunen jouluaamuna kuvastaa menneitä aikoja, jossa kuolleen veljen sielu tulee tervehdyskäynnille jouluna. Lapsikuolleisuus oli aikanaan yleistä, lapsia kuoli kuin muuttolintuja muuttoreitin varrelle.

 

 Intuition systematisoinnin voima

Työstäessäni Punrarinta-teosta rinnan mielikuvitusprofiilini kanssa aihioin ugramekaavan, johon oli pujahtanut jälleen kerran merkityksellinen lapsus eli minulla oli vaaka-akselilla kaksi x1- ratkaisua. Sitten aloin miettiä sattuneella erheellä olevan alitajuinen viesti minulle. Piirtolan artikkelissa ei esitetä intuition merkitystä erillisenä kategoriana. Ehkä sellainen tulisi olla, koska ihan ilmeisesti ainakin minun tapauksessani mielikuvituskohdista unennäkö, spontaani kuvittelu ja muuttujien integrointi ja mentaalinen rotaatio korvautuvat kosketuksella intuition kautta piilotajuntaan ja sitä kautta luovuuteeni. Iän myötä olen oppinut luottamaan intuitiooni, sillä järkeilyistä on minulle ollut enimmäkseen haittaa jopa vahvuusalueillani, kuten ylioppilaskokeen ainekirjoituksessa. Eli syvemmälti analysoiden olen ylikompensoinut kehittämällä erilaisia prefrontaalisia tapoja tarkastella asiaa, kun tieteen tai matematiikan maailmassa ei riitä, että vain ”tietää”. Ihan totta, minulla on matematiikan kokeesta kouluajoilta kokemus, jossa vastaukseni olivat oikein, koska tiesin mikä on lopputulos, mutta koetta ei hyväksytty, koska en osannut laskea sitä tulosta.

Oivalluksista on joskus hankalaa tietää, miten oivallus itse asiassa syntyy, varsinkin jos alitajunta on unen aikana tehnyt töitä, kuten minulla. Asian selventämiseksi seuraavassa semioottista neliöajattelua hyödyntäen voidaan ratkaista lapsuksen sanoma, kun lähtökohtana on x1 = sekä relaatiot että isomorfia.

 

S1 Relaatiot                                  S2 Isomorfia
(Suhteellisuus)                            (Samanrakenteisuus)

non.S2  ?                                        non_S1  ? 
Ei-isomorfia                                  Ei-relaatiot. 

Asetelma ei tällaisenaan sano mitään eikä X1:n todellinen olemus paljastu näin yksioikoisesti ajateltuna. Koska minua on toistuvasti kiehtonut periyhtälö a+b=c, niin siinä täytyy piillä avain ratkaisuun. Lisäksi semioottinen neliö on sekä A.J.Greimasin että Claude Lévi-Straussin konstruoima ja soveltama rakenne, jolla on rakenteellinen samankaltaisuus ns. kulttuurianalyysin kanssa, jossa kahden ominaisuuden summana tulkkiutuu kolmas osatekijä. Eli x1 määrite tuplana edustaa tekijöitä a+b, eli relaatiot+isomorfia. Ei sano tämäkään vielä mitään ajatusrakenteitteni muodostumisesta. 

Kuva. Marita Råmanin mielikuvituselementit ugramena

Mielikuvitusprofiilissani ilmeisiksi ominaisuuksiksi hahmottui amodaalinen eli näkymättömissä tapahtuva täydentämien sekä prefrontaalinen analyysi PFA j sekä synteesi PFS, eli se mitä kutsun ”väinämöisefektiksi”. Olen vahvoilla hahmottamisessa, analysoinnissa ja synteesin teossa. Alitajuntakosketuksen saan intuition kautta ja avulla.  Jonkin kaavan kai siitäkin saisi syntymään. Kuva siitä, miten intuition ja kaksoismorfologian kautta lopulta pusertuu esiin tulkinta pohjia myöten.

 

Kuva. Intuition merkitys telosten hallinnassa, jossa x2= telos1 ja X1 = telos2, kun intuition kautta edetään.

Mielikuvitusprofiiliani on tarkennettava.

 

Punarinnan tapaus

Tekstiuuru 7. x = intuitio

Esa-Pekka Avela toivoi arviotani kirjastaan, lupauduin, vaikka en olekaan mikään vertaisarvioija. Koska lintuharrastus on varsin laajamittaista, samoin lintujen käyttäytymisen tieteellinen tutkimus, niin uhkarohkeaan yritykseen ryhtyy, kun suostuu kylmiltään vaativaan tehtävään. Päätin turvautua intuitiooni, koska vain siten voin tuoda jotain uutta näkökulmaa lähes kaikkitietävälle kentälle. Avelakin on saamieni tietojen mukaan kypsytellyt tekstiään ja tarkkaillut kohdettaan kymmenisen vuotta. Sain oivalluksen. Jospa yritän eeposkaavaa! Aluksi ajatus tuntui mahdottomalta, mutta pian mahdollisuus alkoi selkiytyä.

Tekstiruutu 3. Intressidominanssi

 

Miksi suostuin? Koska katsoin, että aateluus velvoittaa, eikä ollut mitään syytä kieltäytyäkään, kun kauniisti pyydetään. Sitä paitsi olen Kielastajassa käsitellyt suomalaista lintukantaa myyttien kannalta. 

Telstiruutu 4. Variointi

Kielastajassa esitetyssä lintukavalkadissa, jossa on 85 Suomessa yleistä lintulajia, on tarkasteltu nimikirjoa, lintujen toisintonimiä, joissa on melko paljon lajisekaannuksia ja liukumia, joten aina ei voi varmuudella sanoa, mistä lintulajista on oikeasti kyse, jos puhutaan vaikkapa satakielestä. Legendat varioivat lintujen ominaisuuksia. Punarinta on legendalintu, samoin pääskynen on päässyt halkaistun pyrstönsä vuoksi legendoihin. Vastaavasti kaloissakin on  kaksi kalalajia, jotka ovat suosittuja legenda-aiheita; ankerias Nooan arkin vuotokohdan tulppana ja kampela, joka Neitsyt Maarian kalana on ollut joulun juhlaruokaa.
 

Tekstiruutu 1. Unet & unelmat

Unisymboleihin kuuluvat linnut, jotkut unista tulkitaan enneuniksi, samoin jotkut linnut ovat enteitä. Varsinkin pihapiiriin vierailulle tulevat metsälinnut ovat enteilleet pahaa, onnettomuuta, kuolemaa, sairautta, tulipaloja, muutoksia. Unelmien ja haaveiden  vastakohta ovat pelot ja toivottomuus.

 
Tekstiruutu 2. Hahmotunnistus

Punarinnasta puhuttaessa on hahmotettava kaksi linjaa. Avelan tarkastelema punarinta koskee eurooppalaista punarintaa. Myyttien tuntema punarinta on amerikkalainen punarinta. Hahmotusprosessissa syntyi idea työstää ongelmaa eteenpäin paremmalla ajalla ja ajan kanssa.

Tekstiruutu 5. Osittaminen PFA

Edellä on esitetty, millaiseen ratkaisuun päädyin sisällön tarkastelun osiin jakamisessa. Ositus tapahtuu eeposfunktioinnin mukaisesti.

Tekstiruutu 6. Kombinatoriikka PFS 

Tämä osio sisältää sen. mitä varsinaisesti kritiikin ja arvioinnin tehtävä on, yhteenveto esityksestä kokonaisuudessaan, analysoituna ja perusteltuna. Siihen tarvitaan näkemystä. Kun intuitio on lähinnä suuntaa antava, neuvova tekijä kognitioiden kentässä, niin synteesi muodostuneesta kombosta vaatii systemaattista tarkastelua, vaikka olisikin vain tulkinta sanotusta. Jokainen kokee ja näkee omalla tavallaan, vaikka olisikin vallitsevien meemien sokaisema.

 

Maskuliininen taipumus purkaa kello ja ymmärtää toiminnan rakenne edustaa struktuurien hallintaa, johoin isomorfia samanrakenteisuutena kuuluu. Relaatiot kuvaavat suhteita, sisustuksellisia tai sosiaalisia, joissa feminiininen ajattelutapa on harjaantunut. Relaatioita kehitteissäni edustaa mm. meemikaava ja viitoke, isomorfiaa olen soveltanut Proppin satukaavaan, joka käsittelyssäni muuttui loppujen lopuksi elonkaavaksi, jona sen olin ensinäkemältä hahmottanut.

On muistettava, että x-akselisto muodostaa kuuden osatekijänsä synteesin. Varsinainen alku kehitteille oli oivallukseni intialaisen satututkimuksen arvosta. Vuosituhansien tutkimuksellinen kiinnostus oli tuottanut eeposfunktiokentiksi viisi kohtaa, jotka Lauri Hongon Siri-eepoksen myötä esitteleminä olivat konsultaatio, viestit, matkat, sota ja sankariteot. Siitä kehittelin eeposkaavasovelluksen systeemeihini. Näin kehä kiertyy umpeen, rupeama joka alkoi teilatusta opinnäytteestä on saamassa uuden mahdollisuuden kypsyteltyinä sovelluksina. Eeposkaavassa telos amodaalisena täydentämisen kykynä tulee hyvin esiin kehityskaaren tässä vaiheessa, telos2:na, kun voin todeta viitokkeen ja elonkaavan muodostavan portin kaksoismorfologiseen tarkasteluun ja intuitioni opinnäytteessäni olleen melkoisen hyvä oivallus.

Seuraavassa selvennys eeposfunktioiden käyttökelpoisuudesta. Muunnan eeposfunktiorakenteen mukaiseksi Esa-Pekka Avellan kirjan Punarinta – Hämärän lintu tekstisisällön annin viiteen osaan.

Eeposfunktiot	Lintufunktiot
Konsultaatio	Reviiri
Viestit	Äänet
Matkat	Muutto
Sota	Kilpailu
Sankariteot (antisankari, uhri)	Sijaisvanhemmuus

 

Punarinta – hämärän henki on kaunis teos, eeppisiin mittoihin yltävä lajiteos, joka kannattaa katsoa, jos ei vaikka luekaan, mutta tuskin lukematta jää, kun alkuun pääsee.

Lähteet

Koivula Matti – Södersved Jan, Ornimisen sietämätön keveys
Avela Esa-Pekka, Punarinta - Hämärän henki, ISBN 978-952-94-4706-0, 2021
Avela Esa-Pekka, Sinitiainen – Neljän tuuman hurrikaani, Kuvat Ari-Pekka Palmu, ISBN 978-952-67119-5-9, 2011
Piirtola Olli, Mielikuvitus neurotieteen kuvaamana ja merkitys puhekielen evoluution kannalta (Eduacademia, poimittu 8.10.2021)