ESIHENKILÖN TYÖNKUVA JA TULEVAISUUS

Kuva Esilaulaja, tekijä tuntemtaton CC-BY-SA

Kielen tasa-arvoistamiskehitys saa aika ajoin melko keinotekoisia uudisteita, jotka särähtävät kielikorvaani. Kyllä sanaan tietysti ajan mittaan tottuu. Esimies voi olla mies tai nainen, joten esihenkilö on siinä suhteessa ihan paikallaan. Vaan entäpä, jos se tulevaisuudessa on robotti, valvova silmä, joka ohjeistaa ohjelmoidusti?  Silloin ei esihenkilökään ole enää sopiva ilmaus. Ei sitä silloin korvaa edes johtohenkilö. Tuo sana särähtää jo varmasti monen kielikorvaan. Kuten sen Nalle Puh toteaa, kas johtaja johtaja on. Mutta johtajia ja johtamisaloja on moneen lähtöön. Ennen käytettiin esihenkilöistä sanaa päällikkö. Rakennustyömailla sana on edelleen asiallisessa käytössä. On työmaapäälliköitä, rakennuspäälliköitä ja heidän rinnallaan työnjohtajia.

Esihenkilönä voi toimia päällikkö, työnohjaaja tai työnjohtaja, jotain siltä väliltä myös, oleellista on viestiminen ja lähikontakti.  Päällikkyys saattaa olla yhtä epämääräistä kuin johtajuuskin. Viihteenä etsitään aika ajoin ”hyvää johtajaa”, toisin sanoen sopivaa johtajaa johonkin tiettyyn toimintaan tai firmaan. Yleishyvää johtajaa ei ole olemassakaan. Hyvä sotilasjohtaja saattaa olla kauhistus luovan alan johtajana. Ideat ei riviin järjesty, ei ainakaan ideointivaiheessa. Luovuuteen liittyy usein ilo ja innostus, johon äkseeraus ei sovi.

Mutta kuten sanonta sen sanoo, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Siksi on syytä pohtia, mitä itse asiassa esilaulaja tekee. Apua alaa tuntematon saa Wikipediasta, jonka mukaan esilaulaja on esityksen vetäjä, joka johtaa laulamista esimerkkinä. Hän aloittaa ja määrittää yhteislaulussa sävelkorkeuden ja tempon, jonka tulee olla tilanteeseen sopiva. Sävelkorvaa tulee olla, jotta melodia säilyisi laulun ajan. Laulantaa voidaan tukea myös säestämisellä.

Vuorolaulussa esilaulaja on soolo-osan esittäjä, muut osallistujat laulavat kertosäkeet. Esilaulaja on kuoron esihenkilö, tai tulevaisuudessa ehkä sitten kapellimestarirobotti tai jonkinlainen hyperkorvahybridi, joka herkällä tunnolla ja kuulolla anturoi joukkonsa mielenliikkeitä ja toimia. Kehitys johtamisen arvostuksen laskusta on jo alkanut. Heikkona signaalina toimii se tosiseikka, että naiset ovat alkaneet päästä johtotehtäviin, mutta ei vain se, vaan ylistämällä alistamisen ilmiö, jossa naisjohtajia kehutaan paremmiksi kuin miesjohtajat. Tosin viime mainittu väite saattaa olla tottakin viestintäjohtamisessa ja HR-johtamisessa, mutta tuskin muilla aloilla. Johtaminen edellyttää ennen kaikkea energisyyttä ja riskinottokykyä, kestävyyttä paineen alla. Miehillä on siihen jostain syystä paremmat edellytykset ja valmiudet. 

Esihenkilön tehtävänä on siis olla päällikkö tai ryhmän vetäjä  jossain asiassa. Johtajan tehtävänä on vetää koko toimintaa ja luotsata suuntaa ja ohjata yhteistä matkaa. Jos laivassa syttyy kapina myrskyävällä merellä, on se kaikkien tuho. Laivamiehistö ei sitä aina tajua henkilökohtaisten intressien myllerryksessä.
Päällikkyydellä kuten johtajuudellakin voi olla lieveilmiönsä, toiminta saattaa ajautua päällepäsmäröinniksi, solisti voi intoutua omaan rooliinsa liikaa ja asettaa sävelkorkeuden porukan ulottumattomiin, sopraanon ääneen harva miesääni yltää, kastraattilaulaja kyllä. 

Muistuttaako projektityö enemmän ryhmälaulua vai vuorolaulua? Siinä kysymys. Muiden sanojen osalta on helpompaa. Tempo vastaa termiä ”velocity” eli läpimenoaika. Sävelkorkeus voisi olla samaa lajia kuin niin sanottu laatutason määritys. Yleensä lauletaan C-duurissa. Melodia vastaa kielikuvissani prosessia, musiikin sävelkulut ovat toiminnan vuokaavioita, jos sitä niin sitten sitä.  Säestäminen on fasilitointia, johdon tarvitsemaa metatietämystä. Päällikköjä ja esihenkilöitä auttaa ylemmän johdon selkeä strategia ja visio sekä jalkauttamisen metodi. Myönnetään, olen huono esihenkilötehtävissä, johtamistaito sujuu luonnostaan, en koe tarvinneeni siihen mitään oppeja. Kantapään kauttakin oppii.  

Tulevaisuudessa voi ehkä olla digipäälliköitä, mutta se ei viittaa mihinkään IT-alan johtohenkilöön, osat ovat vaihtuneet, ihminen ei ohjaa eikä hallitse koneitaan ja apuvälinttitään, vaan tekniikka manipuloi ihmistä pienen IT-älyryhmän voimin, jolloin esilaulajaa ei kukaan näe eikä tunne, mutta kaikki kuulevat ohjaavan ja suuntaa antavan äänen, joka määrittää tahdin ja sävelkorkeuden, kuoron säestäsessä riitasoinnuttomasti. Eikö koronahype olekin jo sellainen riemuvoitto, jossa Marin toimii ties minkä taustakuoron esilaulajana. Media toistaa kertosäkeet, johon kuuluu ainakin sanat "Koronapassiin minä luotan, koronapassi on autuutemme! Koronpassilla pelastumme!"