LISÄLÖYDÖKSIÄ KIRJAHYLLYSTÄNI

Vedenneitojen lähteillä                                         MYTOLOGIA
Kuolemantanssi                                                   NATIONALISMI
Tulevaisuuden lukujärjestys                                  FUTUROLOGIA
Hoivan arvoiset                                                   GERONTOLOGIA
Kiinalainen juttu                                                  KULTTUURINTUTKIMUS
Yksinäisten Suomi                                               LIHAVUUSTUTKIMUS

Tämän vuoden alussa minulla oli toiveikas lukemisen ja kirjojen poistamisen haaste, mutta arvata saattaa aiotusta olevan edelleen poistamatta ja lukematta. Jules Vernen kaksi kirjaa poisti jo alkutalvesta. Kiinalaisen koettelemukset kertoi varakkaasta herrasta, joka oli kyllästynyt elämäänsä ja tilasi palkkamurhan, jotta pääsisi hengestään. Sitten hän tuli katumapäälle, ja lopulta paljastui, että hänen ystävänsä oli ajojahdin takana. Maailmojen herrasta ei jäänyt mieleen mitään erityistä, ja kiertoon lähti tämäkin kirja.

Pitkään lukuvuoroaan ovat odottaneet yllä mainitut kirjat, jotka kuvastanevat kiinnostuksen kohteita. Jossain vaiheessa ajattelin aloittaa gerontologian opiskelun, mutta sitten se jäi. Kesän alussa ostin kesälukemiseksi Hoivan arvoiset, vanhusten hoitotyöstä ja nykytilanteesta kertovan kirjan. Sen olen kyllä jo lukenutkin, samoin kierrätyslöytönä ilmaisjakelusta bongatun Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys. Aittokosken hohtokansitrilogian osan Kuolemantanssi ostin syyslukemistoksi, joten se on aivan alkutekijöissään. Vuosien takaa löytyi mytologinen helppotajuinen teos Vedenneitojen lähteillä. Sopinee vesiteeman kanssa luettavaksi.

NLP:ssä ankkuroidaan mielikuvat johonkin, yleensä johonkin toivottavaan. Teen siis omat puheenaiheeni ja painotukseni. 

Vedenneitojen lähteillä                                         MYTOLOGIA    . Ympäristökriisi ->  Vesi ja sen merkitys
Kuolemantanssi                                                       NATIONALISMI . Ukrainan sota ->  Kansallinen perinne
Tulevaisuuden lukujärjestys                               FUTUROLOGIA . Dystopiaskenaariot -> Entopiamielikuvat
Hoivan arvoiset                                                        GERONTOLOGIA . Soteuudistus -> Hoivatyön tilanne
Kiinalainen juttu                                                      KULTTUURINTUTKIMUS . Koronarajoitteet -> Kiinan kulttuuri
Yksinäisten Suomi                                                   LIHAVUUSTUTKIMUS . Ylipaino ja yksinäisyys -> Laihdutus

 

Viime mainitusta kirjasta voi todeta oleellisen kysymyksen. Tuottaako yksinäisyys ylipainoa eli lihavuutta vai toisin päin, ylipaino tuottaa yksinäisyyttä. Omalta osaltani voin vastata, että tilanne on ollut aika muuttumaton lapsuudessani, vaikka olinkin normaalipainoinen. Sen sijaan varmaa on, että lapsen kaltoin kohtelu ja laiminlyönti altistavat lohtusyömiseen. Yksinäisten Suomessa on todettu: Painonsa kanssa kamppailee myös Aulikki Oksasen Tryffelikoiran päähenkilö Inni Pikanen,…Samaa aihetta käsitellään useissa muissakin kirjoissa. Ylipaino on voimakkaasti sukupuolittunutta, sillä se liitetään erityisesti naisten yksinäisyyteen. (s. 204).

Minun ongelmani lienee syntymästressi, koska äitini halusi tappaa minut yrittämällä tuottaa mm. keskenmenon saunomalla. Ja koska olin ei toivottu lapsi, niin kohtelu oli sen mukaista, jokseenkin sydämetöntä. Älykkäänä lapsena tosin osasin vedellä sen verran naruista, että selvisin kaikesta. Mutta selviämisen eetos jäi jotenkin päälle ja elämä on tarjonnut haasteita liian kanssa. Jossain vaiheessa keho antoi periksi, voimavarat eivät riittäneet itsestä huolehtimiseen, kun vastuita, vastoinkäymisiä ja vaateita oli liikaa yksin kannettavaksi. Kestin kuitenkin, jotenkuten. Kestin myös sukutapaamisen anopin hautajaisten muodossa. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, edesmenneestä oli ihmisillä pelkkää hyvää sanottavaa. Ilmeisesti vain minä olin tuskallisen tietoinen, mitä naisihmisestä tulee, jos antaa minuutensa kadota dominoivan puolison tahtoon niin hyvässä kuin pahassa. Eikä kukaan tietenkään tiedä, koska vain lapsilleni kerroin, että edesmennyt kävi kuolinhetkellään sanomassa minulle unessa jäähyväiset ja pyysi omasta ja toisten puolesta saamaani nuivaa kohtelua perheensä taholta.

Sanat kuuluivat: Jaksat vieläkin olla poikani kanssa yhdessä, vaikka me kaikki olemme kohdelleet sinua niin huonosti. Jollain tavoin ja tavalla hän siis katui, ja syytä olikin, tai sitten harmitti, ettei avioerokehotus ja muu savustustoimin ollut tuottanut tulosta. Mutta sitä ylistettyä kiltteyttä opin vihaamaan niin, että jossain vaiheessa vannotin lapsiani tulemaan vaikka miksi muuksi tahansa, kunhan heistä ei tule kilttejä ihmisä, koska se on saatanallisin ihmisen ominaisuus mitä tiedän ja saa välillisesti enemmän pahaa aikaan kuin mikään muu. Lapset tosin ovat luonnostaan ja luonteeltaan hyväntahtoisia, joten sen kaltaisesta kiltteydesä en puhunut. Kiltteys voi olla oman tahdon lähes täydellistä menettämistä toisen tahtoon. Sen olen elämässäni oppinut, että itsepetos voi älykkäälläkin ihmisellä saada huimaavat mittasuhteet. Oma näkemys ja toisten näkemys voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä. Siksi ei ole ihme, että sekä Mariniin että Putiniin kohdistuu suuri hoviensa sokea palvontakäytänne, joka vaientaa soraäänet ja muut näkemykset. Ilmeni, että edesmenneellä oli ollut koulutodistuksen keskiarvosana 9,4 musiikki oli hieman heikommalla tolalla,  omalla äidilläni keskiarvo oli 10, siis musiikki myös. Joten se siitä. Ehkä nyt ymmärrätte, miski en arvosta älyä oikein miksikään sellaisenaan. Vain sillä on merkitystä, miten ja mihin älynsä käyttää. En myöskään pysty kritiikittömäst i ylistämään naisten ylivertaisuutta miehiin nähden, koska sellaista ei ole.

Suvun palvoman taloudellisten arvojen sijasta kasvatin lapseni arvostamaan henkisiä arvoja. Enkä kadu enkä häpeä, heidän kanssaan on ilo näyttäytyä, olemus loistaa kuin tähti ylitse muiden arvokkuudessaan.

Viimeisin listaus lukemattomia kirjahyllystäni

Ihan tarkkaan ottaen, kaikki listaamani kirjat eivät ole täysin lukemattomia, ainakin ostaessa olen niitä selaillut. Mutta sitten on tullut kaikkea muuta kiinnostavaa, ajankohtaisempaa tai tarpeen vaatimaa tekemistä ja tarkempi tutustuminen on jäänyt. Uskoisin, että yksi kirja per kuukausi olisi sopiva vauhti, jos haluaa tutustua aiheeseen oikein kunnolla. Syksyn ohjenuoraksi tein vielä mielijohteesta yhden uuden lukulistan niistä kirjoista, joihin olen joskus halunnut tutustua, osin tutustunutkin, mutta varsinainen perehtyminen sisältöön on jäänyt.

Motiivina oli vuodenvaihteessa hankittujen elokuvalippujen käyttö. Viimeisinä elokuvina katsottiin Vedenvartija ja Suona laidalla nyt syyskuun alussa viikolla 35_36. Molemmat olivat visuaalisesti hienoja kuvia, Vedenvartija selvä dystopiakuvaus sodan ja vesipulan keskellä. Veden ja suon vastakkainasetelma symboloi suomalaisittain sekä elämää että kuolemaa. Vesi on elämän edellytys maapallolla, mutta veden raivoon voi kuolla, ja on kuoltukin – nyt, ennen ja vastaisuudessa. Suomalainen sanaparsi – suo siellä, vetelä täällä – kuvaa lohdutonta tai toivotonta tilannetta, pattitilannetta Ukrainan sodan tapaan. Suo on suomalasiten myyttinen mielenmaisema, johon kuuluvat kylmät korpitilat ja köyhyys.

Metsä on koettu suomalaisen hyvinvoinnin mahdollsitajaksi, mutta usein unohdetaan sen köyhyysarjen aspekti, johon jätkät ja tukkilaiset ankarien elinehtojen vuoksi joutuivat usein tahtomattaan, kun leipä oli jostain perheen pöytään revittävä. Moni repi selkänsä justeerisahan kanssa talvipakkasilla veivatessaan. Ja työkyvyttömyyseläke oli tiukassa silloinkin. Nyt kun ajat ovat todella vinhaa vauhtia kehittymässä kohti selviämistaistelua, koska loputtomiin ei valtiokaan velkaa voi ottaa, niin lienee aika muistuttaa. miten lyhyt aika siitä on, kun Suomi oli köyhä ja kurja maa, jossa ehkä ainut lohtu ja lääke kurjuuteen soi viina, mutta yhtä ikävin seurauksin kuin valtionvelka pumppaa pettävää hyvinvointia kansalaisille. Krapula tulee, se on luonnonlaki, sanoisin että kaikkien aikojen jysäri. Eikä kukaan, ei edes taloustietelijät voi ennakoida, miten tämä kaikki päättyy. Ei hyvin, mutta toivottavasti kuitenkin mahdollisuuksin toipua.

Toivon samalla opettavani medialle heidän ylpeilemästään, mutta todellisuudessa hyvin heikkotasoisesta ns. taustoituksen taidosta jotakin. Taustojen tietäminen edellyttää ensinnäkin ankaran laajaa yleissivistystä, mutta se ei riitä, että tietää pinnallisesti valtavan joukon asioita ja osaa etsiä informaatiota. Tarvitaan arviointikykyä, sitä ns. viisautta ja synteesin tekoa. Sen lsiäksi tietysti itsenäistä ja suoraselkäisetä otetta. Viimeksi silmiini osunut mediakataluus oli Saska Saarikosken Helsingin Samomissa ollut kolumsni, jossa hän väitti suomalaisten ihan itsenäisesti kallsituneen naton puolelle. Vai niin!? Uskokoon ken tahtoo, mutta minun ymmärrykseeni tuo väite on ihan sama kuin karhunpeijaisrunojen, jossa karhun väitetään ihan itse halunneen juosta itsensä kuoliaaksi keihään kärkeen tai aseen laukauskeen. Saarikosken kirjoituksella media pesee omaa tuntoaan. Suossa olaan, naton kanssa tai ilman natoa, siitä pitää EU ja Marinin hallitus huolen, tai oikeastsaan huolettomuuden. Marin on jo omaksunut putinmaisia otteita toimintaansa, arvostelu on pahasta, poikkipuoliset mielipiteet ovat pahasta, tekojen seurausten harkintaa ei ole, käsitys valtiontaloudesta on kuvitteellinen. Ja kun on pakko myöntää virheen tapahtuneen, hän tokaisee muina naisin: Kaikkihan me teemme virheitä! Niin, mutta yleensä virheet harmittavat, ja japanilainen poliitikko saattoi aikanaan maksaa virheensä seppukulla, niin vakavasti vastuun kantamisessa epäonnistuminen otettiiin. Vastuuseen ei pitäisi suhtautua kevyesti edustaen.

 

Mutta sitten. Aika usein kuulen ja tunnen monen ajattelevan, mikä oikein luulen olevani. Sitä samaa, mitä esimerkiksi somettajat luulevat olevansa? Oikeasti, he ovat mainostajia. Joten vastaan luultavasti viimeisen kerran. En luule olevani mitään. Tiedän että tahdon olla itsenäisesti ajatteleva ihminen. Jotta sitä voisin olla, pyrin ajattelemaan itse ja peilaan ajatuksiani hyviksi katsomieni toisten ajattelijoiden näkökantoihin. Toisenlaisiin näkökulmiin ja ajatustapoihin tutustuminen on työlästä, hyvin työlästä. Tubetusta, bloggausta tai podcasteja en seuraa enkä kuuntele. Satunnaisesti olen joitain blogikirjoituksia katsonut, jos linkki on sinne johtanut. Luen mieluummin kirjoja.

Joskus saan tietoja myös suoraan ihmisiä kuuntelemalla. Viimeksi ilahduin kun kuulin suomalaisen tutkimuksen edenneen patentointiin saakka jätemuovin käsittelyssä. Kehittäjän edustajan mukaan jätemuovista tulee vielä uusi öljy. Miten kivasti sanottu ja tehty. Onnea prosessille, toivoa sopii, että kaavaillut markkinat lähtevät vetämään ja sen myötä Tyynenmeren muovimassat saadaan hyötykäyttöön. Onneksi, onneksi kaikki eivät tubeta, someta tai suolla mediaan korruptoituja tekstejä, osa tekee vakavaa tutkimustyötä.

Lukematon pinoelma no. 12 (tsundoku)

1) Vesi vetää puoleensa
2) Suo – sisulla ja sydämellä
3) Viinan voima
4) Kuusi lasillista historiaa
5) Juomareiden valtakunta
6) Köyhyyden perintö
7) Jätkän perintö
8) Tukkilaiset
9) Kis kis kippurahäntä
10) Köyhyyttä elettiin…
11) Ihmesatujen historia
12) Rooman keisarit
13) Resilienssi arjessa
14) Karjalan kansan historia
15) Ruumis ja sielu
16) Karnevaalit ja luonto
17) Sirpaleita tuntemattomasta (Ouspensky Gurdijeffin ajatuksista.

Useimmat noista kirjoista kevyittä lukemista, viime mainittu opus ”Sirpaleita tuntemattomasta” on todella haastava. Siksi se ehkä on jäänyt minulta lukematta, vaikka olen omistanut sen puoli vuosisataa, ja välillä se oli lainassa pojallakin. Kaikkea siitä en varmaan vieläkään tajua tai ymmärrä. Mutta sen minkä tajuan, soveltaa osaan.

Sitten listauksen toiseen tasoon eli teemoitukseen. Näen satunnasien kirjakokoelman koostumuksen muodostavan seuraavia teemoja.

ML I Metafora (1+2)
ML II Kulttuurihistoria (3+4)
ML III Viinapää (5+9)
ML IV Köyhä elämä (6 + 10)
ML V Metsä (7+8)
ML VI Kehokuva (15+16)
ML VII Historia (11+14)
ML VIII Luovinta eli selviytyminen  (12-13)
ML IX Sirpaleita.

Ugramena asetelma asettuu kuta kuinkin seuraavasti. Vaikuttaa siltä, että olen valinnut kirjani vuosikymmeniä hyvin tietoisesti eläkepäivien harrastusta ja tulevaa ajatellen. Omakohtaisesti köyhyys ei ole elämässäni ajankohtainen asia, vaikka omat eläketuloni ovatkin niukat. Kaikki tarpeellinen toistaiseksi on ulottuvillani. Joten kyllä motiivina on yleisempi huoli kansan kohtalosta ja poliittisen toiminnan vinosuuntautumisesta, joka on johtamassa ojasta allikkoon. Korjausliikkeitä tarvitaan, niitä ei saada tehtyä Marinin palvonnalla. Haasteet ovat todella kovat, tulossa olevat ajat ankarat. Soininvaaran verotuslinjauksia vilkaistuani tuli paha mieli. Jonkinlainen ryöstöverotuspolitiikka on tiettävästi edessä.

Tsundoku no. 12 sisältö ugramena. 

Systeemin esityksen viisaus on siinä, että jos toimeen tartutaan turhan somehypetyksen sijasta, osat keskijanalla voivat vaihtua, kuten ne köyhän jätkäkulttuurin ajoista vaihtuivat noin 1900-luvulla hyvinvointivaltioksi. Luovimalla ja uusia selviytymisekeinoja luomalla maailma pelastuu. Niin tutkijan kuin toimittajankin tulisi oilla aikamme sankari, oikeuden puolustaja, ei vääryyden kätyri ja käsikassara, mitä korruptio kaikissa muodoissaan on. 

Oivalluksia

 Kesän mittaan olen työstänyt erilaisia kertymiä, joiden joukossa on tietenkin rasvakertymien syy. Eilen löydin kirjaston kierrätyksestä Mari Päiväniemen ja Riikka Hollon selfhelp-kirjan Minun kirjani ystäväkirja, jossa oli mielenkiintoisia tehtäviä. Piti pirtää tunnetila tyyliin "Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu, minkä värinen ja muotoinen se on? 

On tietysti ilmiselvää, että rankan, vuosia kestäneen vainoamisen ja kiusanteon seurauksena vihantunteita on kertynyt,  mutta en ole voinut purkaa niitä juurikaan millään tehokkaalla tai järjellisellä tavlla. Ei tarvitsen olla psykosomatiikan asiantuntija. jotta arvaa moisen jollain tavoin ajan mittaan vaiktutavan. Minulla se tietysti kääntyi lopulta kipuiluksi, jolle ei einää selkeää lääketieteellistä juurisyytä ole löydettävissä. Onpa nykyiseen kipuiluuni ollut laukaisijana sitten rokotteen jälkivaikutus tai jokin muu syy, se ei oikeastaan ole tässä jutussa oleellisinta. Tärkeintä on, miten pääsen kipuilustani eroon, kinestesiateippi tuntuu auttavan. Samoin tietysti kortisoni, mutta en halua kuuria jatkaa loputtomiin. 

Niin, jostain syystä olen keräillyt talteen kuin orava kolmanlaisia leikkeitä. Ruokaohjeita, kuvia luonnosta, taiteesta sekä jumppaohjeita. Näillä on vastaavuus tirpla-kirjakeräelmään, joka sisältää liikuntaoppaita, laihdutuskirjoja ja elämäntaito-oppaita. Suurin osa niistä lukematta sen tarkemmin. Sinänsä tässä ei ehkä ole mitään kummallista, aspergerit keräävät mielellään heitä kiinnostavia tavaroita tai esineitä vaivaksi ja röykkiöiksi asti. 

Olen päässyt nyt jo niin pitkälle, että harjoittelen järjestelmällistä poisheittämisen taitoa. Muutamaksi eläkevuodeksi puuhaa riittää. Mutta jotta pysyisin poistoissa tilanteen tasalla, on tehtävä listat leikkeiden sisöältämistä jumpista sekä lukulistojen kirjoista. Olen myös pohtinut tunnelkkojen merkitystä elämässäni. Nyt kehopiirrosten myötä tajusin selkeästi, että tämänhetkistä tunnetilaa halltisee kehollisena tunteena pelko, suru ja viha. Viimeksi mainittu totisesti oikeutettu. Ja mielestäni anteeksi voi antaa, jos pyydetään. Ellei tekijä kadu eikä pyydä anteeksi, on pelkästään typerää antaa anteeksi mukamas oman hyvinvoinnin kannalta. Itsepetosta ja pelkuruutta sellainen on. 

A) LAIHDUTUSTEEMA: Stressinhallinta-turvallisuus-läskit
B) LUOVUUSTEEMA: Arvostuksen puute-hylkääminen-tehokkuus
C) LIIKUNTATEEMA: Vainoaminen- kiusanteko

Suomeksi tämä, turvallisuutta ja lohtua suruun ja pelkoon keho on hakenut kerryttämällä rasvakerroksia. Toisaalta jatkuva vainoaminen, ja liikkeiden seuranta on saanut kehon passivoitumaan, se on ollut kipsissä niin fyysisesti, pyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Ja sukulaisista paskin minun on pakko kohdata ensi sunnuntaina. Se on viimeinen taisto.

Dityrambistin kesä

Kuva. Uuden kirjoitelman kansiaihio teksteineen 25.8.2022, nähtävissä eduacademican sivuilla.

Kuva. Marita Råman, kesän 2022 dityrambistinen installaatio "Viini on viisasten juoma". Pikku-Väinö menee suvereenisti teokseen sisään, vääntää pulloista tapit irti ja sirottaa pulloon kivasti ripisevää valkoista kiveä. 

Kuva. Marita Råman. Kollaasiteos "Elähdyttävä voima", jossa Joutsenosta ostettu kipsipatsas, kirppariln ilmaisjakelukynttelikkö ja oma kipsausmuodostelma pikkulasipulloista. 

Taideharrastusmateriaalia kesältä 2022, joka samalla oli 31. kesä elä juhlavuosi siirtolapuutarhassa. Reumaattiset kivut ovat haitanneet sekä harrastuksia että muuta aktiviteettia, mutta tutkimusputki on alkanut, joten eiköhän tämä täsät vielä selkene. Edessä loistava tulevaisuus. Viinin juonin tosin olen lähes kokonaan jättänyt, enkä väkeviäkään juo. Hoikentuma kesältä -6 kg. 

Syystyöt ja kuistin remontti odottavat. Sitä ennen loihtaisin aihion mytosemantiikasta, joka on nähtävissä osoitteessa

(35) Marita Råman - Academia.edu. 

Luonnoksen nimi: Airojalka mytosemantiikka hirvikronikoissa 1. luonnos. Onhan se moniulotteinen kudelma, merkitys ja meemi on minulle paljon muutakin kuin lapsellinen puhekupla kuvan päällä tai kauppatavaraa. Kannen kuvaan on käytetty Samuli Råmanin murrosikäisenä minulle lahjoittamaa öljymaalausta, kuvan esikuva on Björn Landströmin Kalevala-kuvitusta. 

Jatkanen. Mikäli kivut helpottavat, jostain on saatava kiini reumatologi jatkotutkimuksia varten.

Korjaussarja ja eri kiva kirja

 

Suomalaisessa viinasanastossa korjaussarja tarkoittaa krapularyyppyä, mutta tässä kirjoituksessa pohditaan merkkitermien suomentamisen vaikeutta ja mahdollista korjaustarvetta ennen kuin asiassa voi edetä systemaattisemmin. 

Viimeisimmässä kirjassani olen pohtinut suomalaisen mytologian toposjakoa mahdollisine myyttisine hahhmoineen. Tavoitteena on tehdä sarja Ulamolan lumo -tutkielmia. Minua on jos vuosia kiehtonut vuonna 2004 Marjut Huuskosen työ Stuorra-Jovvnan ladut – Tenonsaamelaisten ympässitökertmusten maailmat. Sen esittämä tarina-aineisto toimii nyt koeaineistona kehittelyn alaisena olevalle mytosemantiikn ugrametermistölle. 

Teoria on käyttökelpoinen vasta, kun sitä voi soveltaa johonkin. Ugramella on tavoitteena saavuttaa uusia näkökulmia, tässä mielessä seuraavassa esitetty edustaa folkloristi Froggin esittämää symbolien matriisia, jossa termit symboloivat tiettyä näkökulmaa samaan asiakokonaisuuteen, jonka lähtökohta on maastonmuodotuksissa ja ympäristömytologiassa. Perinteisesti myyttiset tarina-antologiat ovat sisältäneet kertomuksia paikkojen nimien synnystä tai erityisten luonnonmuodostelmien synnystä. Tästä poiketen Marjut Huuskonen on tehnyt uraa uurtavaa selvitystä Iso-Jounin tarinastosta, jonka sankari on esitetty tietoisesti sekä myyttisenä että historiallisena henkilönä.

Luonnokseni merkkisuomennokset jäivät kalvamaan jonnekin takaraivoon, ja tänä aamuna sen keksin. Kun on kyse semantiikasta, ei ole tarpeen eikä soveliasta roikottaa merkki -sanaa lainkaan mukana, koska kyse on merkityksistä, jos semantiikasta tai meemeistä puhutaan. Korjaan siis kuviota, ja olen myös samalla aihioinut esimerkin kuvion sovellettavuudesta melko tuntemattomaksi käyneellä myyttiaineistolla. 

Tässä yhteydessä en aio sen kummemmin selittää sisältöä, joten tulos jää viittauksenomaiseksi. Postsign muuttuu julkimerkitykseksi, se mitä tapahtuneesta muistetaan tulevaisuudessa muistitetona ja mitä siitä kerrotaan ja julki tuodaan nykyisen perusteella.

Iso-Jouni tunnetaan perinteessä nykyisin lähinnä kutsumanimestään, mutta alun perin nimi tunnettiin sukunimellä Stuorra-Jovvna Jomppanen. Tarinasikermän tekee ainutlaatuiseksi kertojien tietoisuus eri asteisesta kielastelusta, satuilusta, kerronnasta kolmitasoisena kimarana. Máinnas on lähinnä uskomustarina, joka sisältää myyttisiä aineksia, muitalus sisältää mielikuvituksellisen aineksen lisäksi vähintään siteeksi totta ja historiallista muistitietoa, cuvccas-tasolla tarinaa pidetään jo puhtaana palturina ja satuiluna, jolla ei ole siteeksikään yhteyttä arkitodellisuuteen. Hyvää tarinankertojaa tenonjokilaaksolaiset arvostivat suuresti, ja hyvästä tarinasta jopa maksettiin.
Jostain syystä tätä tarinastoa ei ole taltioitu Suomen Kansan Vanhoihin runoihin, mikä on surkuteltavaa. Perinteen ja nykykulttuurin arkistossa (entinen Kansanrunousarkisto) tarinoita kuitenkin säilytetään, mm. Peldar Jarvin keräämää aineistoa, jossa Iso-Jounin tarinat tunnetaan.

Ulamolan lumossa ensimmäsienä tavoitteenani on tutkia hirvikronikoitten perusteella, mitä uutta kalliokuvien maalauksista voisi saada irti. Tuskin on sattumaa että pohjoisemmissa hirven/peuranpyyntikuvissa on suksilatuja korostettu. Suomalaisen mytologia arkkimetsästäjä on Lemminkäinen. Sen sijaan oudolta tuntuu hakea ja//tai löytää Jomppanen vastapoolina. SKVR_korpuksessa on löydettävissä ainoastaan yksi maininta Jomppaisesta, joka vermlantilaisille oli sammastarinan Väinämöisen sankaripari. Koska kalevanpojat tunnetaan ja mainitaan jättiläsienä, kuten alun perin myös staalon laitakin oli, niin tämä kuriositeetti tuskin on vailla syvämerkitystä.

..Wanha Wäinämöinen ja Nuori Jompainen... Lähettiin muinon Pohjan-muaale Sammasta hakemaan... Sieltä suaatiin Sammas kiini - Lähettiin merelle. Sanoi Nuori Jompainen Wanhallen Wäinämöiſel1en: "Alota jo wirteis"...

"Viel' on Virsillen varainen,
vielä Pohjolan portit näkyy,
Tuvan uunit kuumottaa"...

Lensipä Sammas pilwee. Löi Nuori Jompainen miekalla kaxi warwasta Sammalta poikki. Yxi lenſi mereen - Toinen suaatiin muaalle. Joka lenſi mereen, Siitä tuli suolat mereen; Joka suaatiin muaalle, Siitä tuli heinät muaalle. Kuin ois useemat suaanut, niin ois wilja tullut ilman kylwämätä.

SKVR VII5 Metsäs. 

10 a. Gottlund: De proverbiis fennicis, s. 10. -1818.

Ehkäpä näistä aineksista jo jotain kokoon saankin. Vielä kuitenkin sananen metodipakistani, jonka tunnette nimellä sanaketju. Kaikki tietävät, mitä on ilmiselvä ja julki tuotu. Kun symptomimerkitys on näkyvä, ilmiselvä merkitys, jonka syyt ovat selvitettävissä, kuten Iso-Jounin tarinastossa elinkeinointresseihin liitetyt tarvepuut koivu ja mänty, joista saatiin venetarpeet ja suksi- sekä ahkiotarpeet, kaiki vaikeakulkuisessa maastossa tarvittavia välttämättömiä kulkuneuvoja. Stuorra-Jovvnakertomusten puut eivät ole mitä tahansa, vaan ne ovat oikeita aihkeja, suuria ja vanhoja puita. Julkimerkitykseksi olen laittanut staalon vastapooliksi tarinat kufittaresta, jossa on viitteitä tuonpuoleiseen mm. Nukku-Martan kohtaamisena, jonka tuloksena huomenlahjana sankari saa kadonneet poronsa takaisin ja lisäki vielä kokonaien poroelon, vaikka ei suostunutkaan jäämään Nukku-Martan luo.

Merkitysten mytosemanttinen kenttä iso-Jounin tarinoista ympäristömytologian kannalta teemasta Staalon ladut.

Ugramessa on akselistolla oma tulkinnallinen roolikantamoinen, tässä aihiossa sisätömerkitys muodostuu mystisestä mahdollisesta yhteydestä sammakseen ja hiiteen, siis myyttiseen ulottuvuuteen. Toinen akseli on viittausmekityksiin sitoutuva, jossa oma merkityksenä on puilla ja tarinoilla. Hyvää tarinoitsijaa ja eränkävijää on kutsuttu ennen vanhaa kielastajaksi. Sen Iso-Jounin tarinat meille opettavat. Satuilululla sinänsä on uskottu olevan metsästysonnea tuottava vaikutus. Syytä en tiedä (vielä). Näillä näkymin Iso-Jounin tarina jatkuu….

7.8.2022 Marita Råman