Ihan tarkkaan ottaen, kaikki listaamani kirjat eivät ole täysin lukemattomia, ainakin ostaessa olen niitä selaillut. Mutta sitten on tullut kaikkea muuta kiinnostavaa, ajankohtaisempaa tai tarpeen vaatimaa tekemistä ja tarkempi tutustuminen on jäänyt. Uskoisin, että yksi kirja per kuukausi olisi sopiva vauhti, jos haluaa tutustua aiheeseen oikein kunnolla. Syksyn ohjenuoraksi tein vielä mielijohteesta yhden uuden lukulistan niistä kirjoista, joihin olen joskus halunnut tutustua, osin tutustunutkin, mutta varsinainen perehtyminen sisältöön on jäänyt.
Motiivina oli vuodenvaihteessa hankittujen elokuvalippujen käyttö. Viimeisinä
elokuvina katsottiin Vedenvartija ja Suona laidalla nyt syyskuun alussa
viikolla 35_36. Molemmat olivat visuaalisesti hienoja kuvia, Vedenvartija selvä
dystopiakuvaus sodan ja vesipulan keskellä. Veden ja suon vastakkainasetelma
symboloi suomalaisittain sekä elämää että kuolemaa. Vesi on elämän edellytys
maapallolla, mutta veden raivoon voi kuolla, ja on kuoltukin – nyt, ennen ja
vastaisuudessa. Suomalainen sanaparsi – suo siellä, vetelä täällä – kuvaa lohdutonta
tai toivotonta tilannetta, pattitilannetta Ukrainan sodan tapaan. Suo on suomalasiten
myyttinen mielenmaisema, johon kuuluvat kylmät korpitilat ja köyhyys.
Metsä on koettu suomalaisen hyvinvoinnin mahdollsitajaksi, mutta usein
unohdetaan sen köyhyysarjen aspekti, johon jätkät ja tukkilaiset ankarien
elinehtojen vuoksi joutuivat usein tahtomattaan, kun leipä oli jostain perheen
pöytään revittävä. Moni repi selkänsä justeerisahan kanssa talvipakkasilla veivatessaan.
Ja työkyvyttömyyseläke oli tiukassa silloinkin. Nyt kun ajat ovat todella
vinhaa vauhtia kehittymässä kohti selviämistaistelua, koska loputtomiin ei
valtiokaan velkaa voi ottaa, niin lienee aika muistuttaa. miten lyhyt aika
siitä on, kun Suomi oli köyhä ja kurja maa, jossa ehkä ainut lohtu ja lääke kurjuuteen
soi viina, mutta yhtä ikävin seurauksin kuin valtionvelka pumppaa pettävää
hyvinvointia kansalaisille. Krapula tulee, se on luonnonlaki, sanoisin että
kaikkien aikojen jysäri. Eikä kukaan, ei edes taloustietelijät voi ennakoida,
miten tämä kaikki päättyy. Ei hyvin, mutta toivottavasti kuitenkin
mahdollisuuksin toipua.
Toivon samalla opettavani medialle heidän ylpeilemästään,
mutta todellisuudessa hyvin heikkotasoisesta ns. taustoituksen taidosta jotakin.
Taustojen tietäminen edellyttää ensinnäkin ankaran laajaa yleissivistystä,
mutta se ei riitä, että tietää pinnallisesti valtavan joukon asioita ja osaa
etsiä informaatiota. Tarvitaan arviointikykyä, sitä ns. viisautta ja synteesin
tekoa. Sen lsiäksi tietysti itsenäistä ja suoraselkäisetä otetta. Viimeksi
silmiini osunut mediakataluus oli Saska Saarikosken Helsingin Samomissa ollut
kolumsni, jossa hän väitti suomalaisten ihan itsenäisesti kallsituneen naton
puolelle. Vai niin!? Uskokoon ken tahtoo, mutta minun ymmärrykseeni tuo väite
on ihan sama kuin karhunpeijaisrunojen, jossa karhun väitetään ihan itse halunneen
juosta itsensä kuoliaaksi keihään kärkeen tai aseen laukauskeen. Saarikosken
kirjoituksella media pesee omaa tuntoaan. Suossa olaan, naton kanssa tai ilman
natoa, siitä pitää EU ja Marinin hallitus huolen, tai oikeastsaan
huolettomuuden. Marin on jo omaksunut putinmaisia otteita toimintaansa, arvostelu
on pahasta, poikkipuoliset mielipiteet ovat pahasta, tekojen seurausten
harkintaa ei ole, käsitys valtiontaloudesta on kuvitteellinen. Ja kun on pakko
myöntää virheen tapahtuneen, hän tokaisee muina naisin: Kaikkihan me teemme
virheitä! Niin, mutta yleensä virheet harmittavat, ja japanilainen poliitikko
saattoi aikanaan maksaa virheensä seppukulla, niin vakavasti vastuun kantamisessa
epäonnistuminen otettiiin. Vastuuseen ei pitäisi suhtautua kevyesti edustaen.
Mutta sitten. Aika usein kuulen ja tunnen monen ajattelevan,
mikä oikein luulen olevani. Sitä samaa, mitä esimerkiksi somettajat luulevat
olevansa? Oikeasti, he ovat mainostajia. Joten vastaan luultavasti viimeisen
kerran. En luule olevani mitään. Tiedän että tahdon olla itsenäisesti ajatteleva
ihminen. Jotta sitä voisin olla, pyrin ajattelemaan itse ja peilaan ajatuksiani
hyviksi katsomieni toisten ajattelijoiden näkökantoihin. Toisenlaisiin
näkökulmiin ja ajatustapoihin tutustuminen on työlästä, hyvin työlästä. Tubetusta,
bloggausta tai podcasteja en seuraa enkä kuuntele. Satunnaisesti olen joitain
blogikirjoituksia katsonut, jos linkki on sinne johtanut. Luen mieluummin
kirjoja.
Joskus saan tietoja myös suoraan ihmisiä kuuntelemalla. Viimeksi
ilahduin kun kuulin suomalaisen tutkimuksen edenneen patentointiin saakka jätemuovin
käsittelyssä. Kehittäjän edustajan mukaan jätemuovista tulee vielä uusi öljy.
Miten kivasti sanottu ja tehty. Onnea prosessille, toivoa sopii, että
kaavaillut markkinat lähtevät vetämään ja sen myötä Tyynenmeren muovimassat
saadaan hyötykäyttöön. Onneksi, onneksi kaikki eivät tubeta, someta tai suolla
mediaan korruptoituja tekstejä, osa tekee vakavaa tutkimustyötä.
Lukematon pinoelma no. 12 (tsundoku)
1) Vesi vetää puoleensa
2) Suo – sisulla ja sydämellä
3) Viinan voima
4) Kuusi lasillista historiaa
5) Juomareiden valtakunta
6) Köyhyyden perintö
7) Jätkän perintö
8) Tukkilaiset
9) Kis kis kippurahäntä
10) Köyhyyttä elettiin…
11) Ihmesatujen historia
12) Rooman keisarit
13) Resilienssi arjessa
14) Karjalan kansan historia
15) Ruumis ja sielu
16) Karnevaalit ja luonto
17) Sirpaleita tuntemattomasta (Ouspensky Gurdijeffin ajatuksista.
Useimmat noista kirjoista kevyittä lukemista, viime mainittu opus ”Sirpaleita
tuntemattomasta” on todella haastava. Siksi se ehkä on jäänyt minulta
lukematta, vaikka olen omistanut sen puoli vuosisataa, ja välillä se oli
lainassa pojallakin. Kaikkea siitä en varmaan vieläkään tajua tai ymmärrä.
Mutta sen minkä tajuan, soveltaa osaan.
Sitten listauksen toiseen tasoon eli teemoitukseen. Näen satunnasien
kirjakokoelman koostumuksen muodostavan seuraavia teemoja.
ML I Metafora (1+2)
ML II Kulttuurihistoria (3+4)
ML III Viinapää (5+9)
ML IV Köyhä elämä (6 + 10)
ML V Metsä (7+8)
ML VI Kehokuva (15+16)
ML VII Historia (11+14)
ML VIII Luovinta eli selviytyminen (12-13)
ML IX Sirpaleita.
Ugramena asetelma asettuu kuta kuinkin seuraavasti. Vaikuttaa siltä, että olen valinnut kirjani vuosikymmeniä hyvin tietoisesti eläkepäivien harrastusta ja tulevaa ajatellen. Omakohtaisesti köyhyys ei ole elämässäni ajankohtainen asia, vaikka omat eläketuloni ovatkin niukat. Kaikki tarpeellinen toistaiseksi on ulottuvillani. Joten kyllä motiivina on yleisempi huoli kansan kohtalosta ja poliittisen toiminnan vinosuuntautumisesta, joka on johtamassa ojasta allikkoon. Korjausliikkeitä tarvitaan, niitä ei saada tehtyä Marinin palvonnalla. Haasteet ovat todella kovat, tulossa olevat ajat ankarat. Soininvaaran verotuslinjauksia vilkaistuani tuli paha mieli. Jonkinlainen ryöstöverotuspolitiikka on tiettävästi edessä.
Tsundoku no. 12 sisältö ugramena. |
Systeemin esityksen viisaus on siinä, että jos toimeen tartutaan turhan somehypetyksen sijasta, osat keskijanalla voivat vaihtua, kuten ne köyhän jätkäkulttuurin ajoista vaihtuivat noin 1900-luvulla hyvinvointivaltioksi. Luovimalla ja uusia selviytymisekeinoja luomalla maailma pelastuu. Niin tutkijan kuin toimittajankin tulisi oilla aikamme sankari, oikeuden puolustaja, ei vääryyden kätyri ja käsikassara, mitä korruptio kaikissa muodoissaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.