Viimeisin listaus lukemattomia kirjahyllystäni

Ihan tarkkaan ottaen, kaikki listaamani kirjat eivät ole täysin lukemattomia, ainakin ostaessa olen niitä selaillut. Mutta sitten on tullut kaikkea muuta kiinnostavaa, ajankohtaisempaa tai tarpeen vaatimaa tekemistä ja tarkempi tutustuminen on jäänyt. Uskoisin, että yksi kirja per kuukausi olisi sopiva vauhti, jos haluaa tutustua aiheeseen oikein kunnolla. Syksyn ohjenuoraksi tein vielä mielijohteesta yhden uuden lukulistan niistä kirjoista, joihin olen joskus halunnut tutustua, osin tutustunutkin, mutta varsinainen perehtyminen sisältöön on jäänyt.

Motiivina oli vuodenvaihteessa hankittujen elokuvalippujen käyttö. Viimeisinä elokuvina katsottiin Vedenvartija ja Suona laidalla nyt syyskuun alussa viikolla 35_36. Molemmat olivat visuaalisesti hienoja kuvia, Vedenvartija selvä dystopiakuvaus sodan ja vesipulan keskellä. Veden ja suon vastakkainasetelma symboloi suomalaisittain sekä elämää että kuolemaa. Vesi on elämän edellytys maapallolla, mutta veden raivoon voi kuolla, ja on kuoltukin – nyt, ennen ja vastaisuudessa. Suomalainen sanaparsi – suo siellä, vetelä täällä – kuvaa lohdutonta tai toivotonta tilannetta, pattitilannetta Ukrainan sodan tapaan. Suo on suomalasiten myyttinen mielenmaisema, johon kuuluvat kylmät korpitilat ja köyhyys.

Metsä on koettu suomalaisen hyvinvoinnin mahdollsitajaksi, mutta usein unohdetaan sen köyhyysarjen aspekti, johon jätkät ja tukkilaiset ankarien elinehtojen vuoksi joutuivat usein tahtomattaan, kun leipä oli jostain perheen pöytään revittävä. Moni repi selkänsä justeerisahan kanssa talvipakkasilla veivatessaan. Ja työkyvyttömyyseläke oli tiukassa silloinkin. Nyt kun ajat ovat todella vinhaa vauhtia kehittymässä kohti selviämistaistelua, koska loputtomiin ei valtiokaan velkaa voi ottaa, niin lienee aika muistuttaa. miten lyhyt aika siitä on, kun Suomi oli köyhä ja kurja maa, jossa ehkä ainut lohtu ja lääke kurjuuteen soi viina, mutta yhtä ikävin seurauksin kuin valtionvelka pumppaa pettävää hyvinvointia kansalaisille. Krapula tulee, se on luonnonlaki, sanoisin että kaikkien aikojen jysäri. Eikä kukaan, ei edes taloustietelijät voi ennakoida, miten tämä kaikki päättyy. Ei hyvin, mutta toivottavasti kuitenkin mahdollisuuksin toipua.

Toivon samalla opettavani medialle heidän ylpeilemästään, mutta todellisuudessa hyvin heikkotasoisesta ns. taustoituksen taidosta jotakin. Taustojen tietäminen edellyttää ensinnäkin ankaran laajaa yleissivistystä, mutta se ei riitä, että tietää pinnallisesti valtavan joukon asioita ja osaa etsiä informaatiota. Tarvitaan arviointikykyä, sitä ns. viisautta ja synteesin tekoa. Sen lsiäksi tietysti itsenäistä ja suoraselkäisetä otetta. Viimeksi silmiini osunut mediakataluus oli Saska Saarikosken Helsingin Samomissa ollut kolumsni, jossa hän väitti suomalaisten ihan itsenäisesti kallsituneen naton puolelle. Vai niin!? Uskokoon ken tahtoo, mutta minun ymmärrykseeni tuo väite on ihan sama kuin karhunpeijaisrunojen, jossa karhun väitetään ihan itse halunneen juosta itsensä kuoliaaksi keihään kärkeen tai aseen laukauskeen. Saarikosken kirjoituksella media pesee omaa tuntoaan. Suossa olaan, naton kanssa tai ilman natoa, siitä pitää EU ja Marinin hallitus huolen, tai oikeastsaan huolettomuuden. Marin on jo omaksunut putinmaisia otteita toimintaansa, arvostelu on pahasta, poikkipuoliset mielipiteet ovat pahasta, tekojen seurausten harkintaa ei ole, käsitys valtiontaloudesta on kuvitteellinen. Ja kun on pakko myöntää virheen tapahtuneen, hän tokaisee muina naisin: Kaikkihan me teemme virheitä! Niin, mutta yleensä virheet harmittavat, ja japanilainen poliitikko saattoi aikanaan maksaa virheensä seppukulla, niin vakavasti vastuun kantamisessa epäonnistuminen otettiiin. Vastuuseen ei pitäisi suhtautua kevyesti edustaen.

 

Mutta sitten. Aika usein kuulen ja tunnen monen ajattelevan, mikä oikein luulen olevani. Sitä samaa, mitä esimerkiksi somettajat luulevat olevansa? Oikeasti, he ovat mainostajia. Joten vastaan luultavasti viimeisen kerran. En luule olevani mitään. Tiedän että tahdon olla itsenäisesti ajatteleva ihminen. Jotta sitä voisin olla, pyrin ajattelemaan itse ja peilaan ajatuksiani hyviksi katsomieni toisten ajattelijoiden näkökantoihin. Toisenlaisiin näkökulmiin ja ajatustapoihin tutustuminen on työlästä, hyvin työlästä. Tubetusta, bloggausta tai podcasteja en seuraa enkä kuuntele. Satunnaisesti olen joitain blogikirjoituksia katsonut, jos linkki on sinne johtanut. Luen mieluummin kirjoja.

Joskus saan tietoja myös suoraan ihmisiä kuuntelemalla. Viimeksi ilahduin kun kuulin suomalaisen tutkimuksen edenneen patentointiin saakka jätemuovin käsittelyssä. Kehittäjän edustajan mukaan jätemuovista tulee vielä uusi öljy. Miten kivasti sanottu ja tehty. Onnea prosessille, toivoa sopii, että kaavaillut markkinat lähtevät vetämään ja sen myötä Tyynenmeren muovimassat saadaan hyötykäyttöön. Onneksi, onneksi kaikki eivät tubeta, someta tai suolla mediaan korruptoituja tekstejä, osa tekee vakavaa tutkimustyötä.

Lukematon pinoelma no. 12 (tsundoku)

1) Vesi vetää puoleensa
2) Suo – sisulla ja sydämellä
3) Viinan voima
4) Kuusi lasillista historiaa
5) Juomareiden valtakunta
6) Köyhyyden perintö
7) Jätkän perintö
8) Tukkilaiset
9) Kis kis kippurahäntä
10) Köyhyyttä elettiin…
11) Ihmesatujen historia
12) Rooman keisarit
13) Resilienssi arjessa
14) Karjalan kansan historia
15) Ruumis ja sielu
16) Karnevaalit ja luonto
17) Sirpaleita tuntemattomasta (Ouspensky Gurdijeffin ajatuksista.

Useimmat noista kirjoista kevyittä lukemista, viime mainittu opus ”Sirpaleita tuntemattomasta” on todella haastava. Siksi se ehkä on jäänyt minulta lukematta, vaikka olen omistanut sen puoli vuosisataa, ja välillä se oli lainassa pojallakin. Kaikkea siitä en varmaan vieläkään tajua tai ymmärrä. Mutta sen minkä tajuan, soveltaa osaan.

Sitten listauksen toiseen tasoon eli teemoitukseen. Näen satunnasien kirjakokoelman koostumuksen muodostavan seuraavia teemoja.

ML I Metafora (1+2)
ML II Kulttuurihistoria (3+4)
ML III Viinapää (5+9)
ML IV Köyhä elämä (6 + 10)
ML V Metsä (7+8)
ML VI Kehokuva (15+16)
ML VII Historia (11+14)
ML VIII Luovinta eli selviytyminen  (12-13)
ML IX Sirpaleita.

Ugramena asetelma asettuu kuta kuinkin seuraavasti. Vaikuttaa siltä, että olen valinnut kirjani vuosikymmeniä hyvin tietoisesti eläkepäivien harrastusta ja tulevaa ajatellen. Omakohtaisesti köyhyys ei ole elämässäni ajankohtainen asia, vaikka omat eläketuloni ovatkin niukat. Kaikki tarpeellinen toistaiseksi on ulottuvillani. Joten kyllä motiivina on yleisempi huoli kansan kohtalosta ja poliittisen toiminnan vinosuuntautumisesta, joka on johtamassa ojasta allikkoon. Korjausliikkeitä tarvitaan, niitä ei saada tehtyä Marinin palvonnalla. Haasteet ovat todella kovat, tulossa olevat ajat ankarat. Soininvaaran verotuslinjauksia vilkaistuani tuli paha mieli. Jonkinlainen ryöstöverotuspolitiikka on tiettävästi edessä.

Tsundoku no. 12 sisältö ugramena. 

Systeemin esityksen viisaus on siinä, että jos toimeen tartutaan turhan somehypetyksen sijasta, osat keskijanalla voivat vaihtua, kuten ne köyhän jätkäkulttuurin ajoista vaihtuivat noin 1900-luvulla hyvinvointivaltioksi. Luovimalla ja uusia selviytymisekeinoja luomalla maailma pelastuu. Niin tutkijan kuin toimittajankin tulisi oilla aikamme sankari, oikeuden puolustaja, ei vääryyden kätyri ja käsikassara, mitä korruptio kaikissa muodoissaan on.