Oivalluksia

 Kesän mittaan olen työstänyt erilaisia kertymiä, joiden joukossa on tietenkin rasvakertymien syy. Eilen löydin kirjaston kierrätyksestä Mari Päiväniemen ja Riikka Hollon selfhelp-kirjan Minun kirjani ystäväkirja, jossa oli mielenkiintoisia tehtäviä. Piti pirtää tunnetila tyyliin "Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu, minkä värinen ja muotoinen se on? 

On tietysti ilmiselvää, että rankan, vuosia kestäneen vainoamisen ja kiusanteon seurauksena vihantunteita on kertynyt,  mutta en ole voinut purkaa niitä juurikaan millään tehokkaalla tai järjellisellä tavlla. Ei tarvitsen olla psykosomatiikan asiantuntija. jotta arvaa moisen jollain tavoin ajan mittaan vaiktutavan. Minulla se tietysti kääntyi lopulta kipuiluksi, jolle ei einää selkeää lääketieteellistä juurisyytä ole löydettävissä. Onpa nykyiseen kipuiluuni ollut laukaisijana sitten rokotteen jälkivaikutus tai jokin muu syy, se ei oikeastaan ole tässä jutussa oleellisinta. Tärkeintä on, miten pääsen kipuilustani eroon, kinestesiateippi tuntuu auttavan. Samoin tietysti kortisoni, mutta en halua kuuria jatkaa loputtomiin. 

Niin, jostain syystä olen keräillyt talteen kuin orava kolmanlaisia leikkeitä. Ruokaohjeita, kuvia luonnosta, taiteesta sekä jumppaohjeita. Näillä on vastaavuus tirpla-kirjakeräelmään, joka sisältää liikuntaoppaita, laihdutuskirjoja ja elämäntaito-oppaita. Suurin osa niistä lukematta sen tarkemmin. Sinänsä tässä ei ehkä ole mitään kummallista, aspergerit keräävät mielellään heitä kiinnostavia tavaroita tai esineitä vaivaksi ja röykkiöiksi asti. 

Olen päässyt nyt jo niin pitkälle, että harjoittelen järjestelmällistä poisheittämisen taitoa. Muutamaksi eläkevuodeksi puuhaa riittää. Mutta jotta pysyisin poistoissa tilanteen tasalla, on tehtävä listat leikkeiden sisöältämistä jumpista sekä lukulistojen kirjoista. Olen myös pohtinut tunnelkkojen merkitystä elämässäni. Nyt kehopiirrosten myötä tajusin selkeästi, että tämänhetkistä tunnetilaa halltisee kehollisena tunteena pelko, suru ja viha. Viimeksi mainittu totisesti oikeutettu. Ja mielestäni anteeksi voi antaa, jos pyydetään. Ellei tekijä kadu eikä pyydä anteeksi, on pelkästään typerää antaa anteeksi mukamas oman hyvinvoinnin kannalta. Itsepetosta ja pelkuruutta sellainen on. 

A) LAIHDUTUSTEEMA: Stressinhallinta-turvallisuus-läskit
B) LUOVUUSTEEMA: Arvostuksen puute-hylkääminen-tehokkuus
C) LIIKUNTATEEMA: Vainoaminen- kiusanteko

Suomeksi tämä, turvallisuutta ja lohtua suruun ja pelkoon keho on hakenut kerryttämällä rasvakerroksia. Toisaalta jatkuva vainoaminen, ja liikkeiden seuranta on saanut kehon passivoitumaan, se on ollut kipsissä niin fyysisesti, pyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Ja sukulaisista paskin minun on pakko kohdata ensi sunnuntaina. Se on viimeinen taisto.