Marita
Råman 5.10.2022
Viite: Delfoi-työpaja 30.9.2022_1.10.2022 & alustus lokakuun pajaan
ENNUSTETTAVUUS MYTOSEMANTIIKAN AVULLA
Alustus syksyn työpajaan aiheesta Mytosemantiikan perusteet, joilla on
tarkoitus testata joitakin tulevaisuuden tutkimusten meemejä ja myteemejä
valitun aineiston pohjalta. Työssä rakennetaan esiymmärrystä Senate-korpuksen
pohjalta, johon kuuluu kotikirjastosta Senate-kustannussarjasta 35 eri mytologioita
koskevaa kirjaa.
Tavoitteena on saavuttaa jatkoa ajatellen esiymmärrys laajasta ja haastavasta
aiheesta, lisäksi tavoitteena on luoda tulkintatahto abduktiivisen päättelyn
avulla kirjallisuusselvityksenä, sen kvalitatiivisanalyyttisena metatietona.
Tavoitteena on selventää myyttisiä unviersaaleja taustatietoja kartoittamalla.
Toisena tavoiteena on miettiä, mitä tulevaisuuden tutkimuksen meemit ”tutumeemit”
voisivat olla. Tässä tavoitteessa on pohjana 17-jakoinen myteemijako erilaisine
rinnastuksineen, mutta koska työtä on selkeyden vuoksi rajattava, niin ensin on
valittava 3 myteemi-meemilajia, joiden pohjalta tutkimusta voi pyrkiä
syventämään, samalla kun menettely voi luoda mallin jatkosarjalle muiden
meemi-myteemien suhteen.
Johdanto-osassa aiempien myyttisten nimien selvittämättömässä listasta korostui
nimi Pannahinen, joka arkkityyppisenä oliona vastaa suomalaisessa
kansanrunoudessa käärmettä eli ”matoa” ja paholaista. Ylesin madon määre
liittyy väriin , mato musta, maksankarvallinen. Tämän perusteella ensimmäiseksi
myteemiksi valikoituu kategoria veedisen väriprinsiipin mukaan, kuten
tuonnempana osoitetaan. Toisena jakoperusteena on perusasetelma
Pohjola_Kalevala topokset. Kolmantena valintaperusteena on Delfoin
nimiperustelut, jotka on luotu antiikin eli klassisen mytologian perusteell,
sen kreikkalaisessa muodossa. Abduktiivisen päättelyn tavoitteena on mm.
mallinnus ja uusien näkökulmien keksiminen, heuristisuus.
Tulkintatahtoa tässä edustaa Charles Sanders Peircen luoma
kolmikanta-ajattelu, sekä mytosemantiikan peruspilarit, aktorikvaliteetti,
motiivirealiteetti ja aktorikvaliteetti. Vaikka futuristien keskuudessa
vieroksutaan ajatusta astrologiaan rinnasteisena menettelynä, ei karsastukseen
ole vahvoja perustetita. Jos Delfoi kelpuutetaan hyvänä nimiperusteena, niin
tulee tietää roomalaisten jumalien suhde planeettoihin, koska jumalilla ja
planeetoilla on myyttinen yhteys. Zeus roomalaisten Jupiterina on sekä
planeetta että ylijumala jne. Kreikassa vastaavuuksia planetaarisiin sfääreihin
etsittiin myös musiikista. Apollo valonjumalana ymmärrettiin auringoksi.
Näin planeetta/jumalajärjestelmä vastaa aktorikvaliteetteja,
mutta astrologiassa ei tämä symboliikka vielä auta tulkitsemaan kohtaloa. Jotta
tähdet voisivat kertoa viestejään, niiden toimintapiirit tulee määrittää, ja
tuohon määritykseen luotiin avuksi eläinradan kuviot sekä horoskooppiin
huonejako, joka ilmaisi missä suhteessa kukin ihmisen elämänalue oli
eläinrataan nähden. Tämä vastaa kronotooppia, onhan horoskoopin nimikin aikakatsaus.
Tämän lisäksi astrologisessa systeemissä on välttämättä tunnettava toimijoiden eli planeetoiden ja/tai jumalien suhteet
keskenään. Ja neen kaikkea kysymyksen esittäjällä, kojtaloaan tiedustelevalla
on tietuointiina jokin motiivi, syy. Se saattaa olla epävarmuus tai pelko
tulevata, tai vain uteliaisuus tulevasta. Naimaikäinen neito tahtoo malttamattomana
tietää milloin ja millaisen sulhasen saa.
Näistä tekijöistä muodostaa monimutakinen figura, jossa
tulkintatahto muodostuu kysyjän
itressidominanssin mukaan. Kaikki
tietuointi ei kuitenkaan kohdistu pelkästään tulevaan, shamaani on erikositunut
kausaliteettiin, mennen tapahtuman, syyn ja seurauksen selvittämiseen. Onko
tauti tullut säikähdyksestä, milloin ja kenen toimesta. Apuvälineenä häenllä on
apuhenkiä, keinona ekstaasitekniikka. Shamaanin tehtäviin ei tulevien
ennustaminen pääsääntöisesti kuulu, mutta myyttien kertominen kyllä. Sen
siijaan kansanuskon ennustajat, noidat, povarit, selvänäkijät ja poppamiehet myös
ennustavat, milloin viinasta tai kristallipallosta. Joskus tieto saadaan
unennäön avulla.
Antiikin mytologian oraakkeli sai vastineensa roomalaisessa kulttuurissa
Sibyllana, oraakkeli sanana viittaa sekin kolmeen eri osioon, ennustukseen,
ennustuspaikkaan eli temppelin sijaintiin ja itse oraakkeliin ja hänen
tietolähteeseensä. Delfoin oraakkeln uskottiin instituution alkuvaiheissa
saavan tietonsa itse pääjumala Zeukselta. Antiikissa oli mös myytti Kassandran huudosta,
ennustus on totta, mutta siihen ei uskota.
Tulevien tiedustelusta kiinnostuneita tahoja voidaan hahmottaa neljä arkkityypiä,
joilla kullakin on omat menetlemänsä tavoitellun tiedon saamiseksi ja ikään
kuin vastapoolina tässä toimii yleismaailmallinen shamanistinen instituutio, jonka
tehtävänä oli yhteisön tasapainon ja hyvinvoinnin turvaaminen tabukäytänteen
avulla. Oltiin kiinnostuneita syystä, joka menneessä oli tapahtunut ja
tuottanut vahinkoa. Keskeinen kysymys oli, miten esi-isien henkiä tai muita
haltijoita oli loukattu, ja millainen hyvitystoimi tarvittaisiin tasapainon
palauttamiseksi.
ORAAKKELI
|
ASTROLOGI
|
SHAMAANI
|
DELFOIFUTURISTI
|
DATA-ANALYYTIKKO
|
ENNUSTAJA
|
ekstaasi, transsi
|
kalkylointi
|
ekstaasi, transsi
|
kysymyskierros
|
esikratoitus
|
kortit, uni
|
myytti
|
horoskooppi
|
apueläimet
|
paneeli
|
scrum-palaverit
|
selvänäkö
|
Zeus/Apollo
|
eläinrata
|
alitajunta, topos
|
hypteesit
|
tiedonlouhinta
|
tiedustelu
|
sotaonni?
|
kohtalo?
|
tabirikkomus?
|
skenaariot?
|
analyysi?
|
|
Antiikin kuuluisimpia oraakkeleita oli kymmenessä eri paikassa. Nämä
paikat muodostavat mytosemanttisen myyttisen topoksen, joille voidaan osoittaa
myös maantieteellinen ja historiallinen sijainti. Sen sijaan suomalainen tietuoinnin
topos on monimutkaisempi ja arvoituksellisempi, koska tietuoinnista puhutaan
kosintana. Voitaneen ajatella, että suomalaisen mytologian tietäjät olivat
miehiä, ja viisautta he hakivat pyrkimällä liittoon animansa kanssa. Joskus
hanke onnistui, usein ei.
Delfoi-tekniikan ydin lepää kysymysten asettelussa, jonka perusteella
muodostetaan abduktiivisena päättelynä hypoteesit. Alkuun C.S: Peirce nimitti
abduktiivista päättelyä hypoteesiksi tai hypoteesien teoksi eli ehdotetulle
ilmiölle etsitään selityksiä. Mutta tässä kaikessa on erikoinen piirre
suomalaisittain. Kalevalaisen runouden mukaan tietäjä ei välttämättä ollut shamaani
tai ennustaja lainkaan. Hän pystyi kysymään tulkitsemalla luontoa ja luonnon
kanssa suoraan kommunikoiden, kuten Lemminkäisen äiti, joka kadonnutta poikaansa
etsiessään kulki maat ja mannut ja kyseli mennessään puilta ja auringolat,
minne poika on kadonnut, puilta tätä tietoa ei herunut, auringolta eli Päivältä
äiti sai viimein tietää Lemminkäisen suistuneen Tuonen virtaan. Kysymys koski
epätietoisuutta menneestä, mitä pojalle oli tapahtunut.
Hahmoteltu perusaseteluu meemikaavaksi, kun lähtökohtana on
ollut pohdinta oraakkelin olemuksesta Delfoi-alsutan nimkenä ja futuristien
metodisena kenttänä. Suomalaisperinteeseen kuuluu pohjoisessa ulottuvuudessaan
shamanismi, joka yleisemmin tunnetaan Lapin noitien harjoittamana toimensa.
Astrologia on suomalaisessa ennushistoriassa vieraslaji, universaalina
nykyajassa toimii tiedonlouhinta ja data-analyysit, joilla pyritään
viitoittamaan tulevia mahdollisuuksia prediktiivisenä analyysinä.
Kaikissa menetelmissä on keskeistä tulkinta menetelmästä
riippumatta. Charles S. Peircen semioottiseen arsenaaliin kuuluu triadinen
ajattelu, jossa peruskolmion muodostaa representamen, tarkasteltava ilmiö, joka
viittaa johonkin kohteeseen, objektiin ja selittyy interpretanttina,
tulkintana.
Kuvio. Tietuoinnin
meemikaava
Keskeistä kaikissa ennustusmuodoissa ja tulevaisuutta koskevissa
kartoituksissa on kysymysten asettelu. Joku tai jokin taho tahtoo tietää joko
tulevista tai menneistä tapahtumista, jotta mahdollisimaan tasapainoinen elämä
olisi mahdollista saavuttaa tai säilyttää. Halutaan tietää mitä tuleman pitää,
ja tätä kohti asennoidutaan rationaalista lai mielikuvituksellista linjaa noudattaen.
Muiótoina on:
A) varautuminen,
esim. riskianalyysit, stressitestit
ennakointi,
esim. ennusteet, skenaariot, prognoosit
B) ennustaminen,
esim. transiitit
enteily,
esim. ennemerkit, enteet, entonen.
Kummassakin tapauksessa tulkinta ei takaa osuvuutta, tuleva, pelätty tai
ennakoitu ei toteudukaan. Esimerkiksi kysymykseen: Milloin Ukrainan sota
loppuu? vastaa nykyajan oraakkeli kenties näin.
A) Sota loppuu
aikanaan suureen tuhoon. tai
B) Sota loppuu,
kun Pluto siirtyy Vesimiehen merkkiin.
Delfoi-kyselykierroksilla skenaarioita muodostettaessa on yleistä käyttää nelikenttää,
jossa ovat akselit toivottava-ei toivottava ja todennäköinen, ei todennäköinen.
Jos esimerkkikysymys sijoitetaan tällaiseksi nelikentäksi, muodostuu seuraava
nelikenttä.
Panelistien intressidominanssi ja tulkitsijoiden tulkintahto vaikuttavat
siihen, millaiseksi vastaus muodostuu. Jos kysytään aseteollisuudelta, voi
aivan hyvin tulla korostuneisuus ei toivottavan ruutuun, mutta jos kysytään
pasifisteilta, niin ruudukossa todennäköisesti korostuu toivottavuus. Nykytilanteen
sodankäynnin asiantuntijat luovat kuvaa, ettei sodan loppua ole näköpiirissä.
Metatieto tarvitaan tuloksia tulkittaessa. Motiivien hävettävyys saattaa
kuitenkin vääristää vastauksia joko niin, että kohta jätetään vastaamatta tai
vastataan odotusten eikä todellisen mielipiteen mukaan.
Ennustettavuudessa on metatasolla kaksi näkökulmaa, praktinen
operatiivinen taso ja strateginen
ohjaava taustataho. Toinen pohtii toteutettavuuden ongelmia, toinen visioi tahtotilaa,
mihin pyritään, molemmat tarvitaan mission toteuttamiseen. Missiossa voidaan
toteuttaa abduktiivinen päättely top-menetelmällä, joss t=tool, o=object ja
p=product. Konsit on monet, on valittava sopivat keinot kohteeseen nähden,
jotta lopputuotteena olisi onnistunut tulkinta.