Ennustettavuus mytosemantiikan avulla

 Marita Råman 5.10.2022

Viite: Delfoi-työpaja 30.9.2022_1.10.2022 & alustus lokakuun pajaan

 

ENNUSTETTAVUUS  MYTOSEMANTIIKAN AVULLA

Alustus syksyn työpajaan aiheesta Mytosemantiikan perusteet, joilla on tarkoitus testata joitakin tulevaisuuden tutkimusten meemejä ja myteemejä valitun aineiston pohjalta. Työssä rakennetaan esiymmärrystä Senate-korpuksen pohjalta, johon kuuluu kotikirjastosta Senate-kustannussarjasta 35 eri mytologioita koskevaa kirjaa.

Tavoitteena on saavuttaa jatkoa ajatellen esiymmärrys laajasta ja haastavasta aiheesta, lisäksi tavoitteena on luoda tulkintatahto abduktiivisen päättelyn avulla kirjallisuusselvityksenä, sen kvalitatiivisanalyyttisena metatietona. Tavoitteena on selventää myyttisiä unviersaaleja taustatietoja kartoittamalla. Toisena tavoiteena on miettiä, mitä tulevaisuuden tutkimuksen meemit ”tutumeemit” voisivat olla. Tässä tavoitteessa on pohjana 17-jakoinen myteemijako erilaisine rinnastuksineen, mutta koska työtä on selkeyden vuoksi rajattava, niin ensin on valittava 3 myteemi-meemilajia, joiden pohjalta tutkimusta voi pyrkiä syventämään, samalla kun menettely voi luoda mallin jatkosarjalle muiden meemi-myteemien suhteen.

Johdanto-osassa aiempien myyttisten nimien selvittämättömässä listasta korostui nimi Pannahinen, joka arkkityyppisenä oliona vastaa suomalaisessa kansanrunoudessa käärmettä eli ”matoa” ja paholaista. Ylesin madon määre liittyy väriin , mato musta, maksankarvallinen. Tämän perusteella ensimmäiseksi myteemiksi valikoituu kategoria veedisen väriprinsiipin mukaan, kuten tuonnempana osoitetaan. Toisena jakoperusteena on perusasetelma Pohjola_Kalevala topokset. Kolmantena valintaperusteena on Delfoin nimiperustelut, jotka on luotu antiikin eli klassisen mytologian perusteell, sen kreikkalaisessa muodossa. Abduktiivisen päättelyn tavoitteena on mm. mallinnus ja uusien näkökulmien keksiminen, heuristisuus.

Tulkintatahtoa tässä edustaa Charles Sanders Peircen luoma kolmikanta-ajattelu, sekä mytosemantiikan peruspilarit, aktorikvaliteetti, motiivirealiteetti ja aktorikvaliteetti. Vaikka futuristien keskuudessa vieroksutaan ajatusta astrologiaan rinnasteisena menettelynä, ei karsastukseen ole vahvoja perustetita. Jos Delfoi kelpuutetaan hyvänä nimiperusteena, niin tulee tietää roomalaisten jumalien suhde planeettoihin, koska jumalilla ja planeetoilla on myyttinen yhteys. Zeus roomalaisten Jupiterina on sekä planeetta että ylijumala jne. Kreikassa vastaavuuksia planetaarisiin sfääreihin etsittiin myös musiikista. Apollo valonjumalana ymmärrettiin auringoksi.

Näin planeetta/jumalajärjestelmä vastaa aktorikvaliteetteja, mutta astrologiassa ei tämä symboliikka vielä auta tulkitsemaan kohtaloa. Jotta tähdet voisivat kertoa viestejään, niiden toimintapiirit tulee määrittää, ja tuohon määritykseen luotiin avuksi eläinradan kuviot sekä horoskooppiin huonejako, joka ilmaisi missä suhteessa kukin ihmisen elämänalue oli eläinrataan nähden. Tämä vastaa kronotooppia, onhan horoskoopin nimikin aikakatsaus. Tämän lisäksi astrologisessa systeemissä on välttämättä tunnettava toimijoiden  eli planeetoiden ja/tai jumalien suhteet keskenään. Ja neen kaikkea kysymyksen esittäjällä, kojtaloaan tiedustelevalla on tietuointiina jokin motiivi, syy. Se saattaa olla epävarmuus tai pelko tulevata, tai vain uteliaisuus tulevasta. Naimaikäinen neito tahtoo malttamattomana tietää milloin ja millaisen sulhasen saa.

Näistä tekijöistä muodostaa monimutakinen figura, jossa tulkintatahto  muodostuu kysyjän itressidominanssin mukaan.  Kaikki tietuointi ei kuitenkaan kohdistu pelkästään tulevaan, shamaani on erikositunut kausaliteettiin, mennen tapahtuman, syyn ja seurauksen selvittämiseen. Onko tauti tullut säikähdyksestä, milloin ja kenen toimesta. Apuvälineenä häenllä on apuhenkiä, keinona ekstaasitekniikka. Shamaanin tehtäviin ei tulevien ennustaminen pääsääntöisesti kuulu, mutta myyttien kertominen kyllä. Sen siijaan kansanuskon ennustajat, noidat, povarit, selvänäkijät ja poppamiehet myös ennustavat, milloin viinasta tai kristallipallosta. Joskus tieto saadaan unennäön avulla.

Antiikin mytologian oraakkeli sai vastineensa roomalaisessa kulttuurissa Sibyllana, oraakkeli sanana viittaa sekin kolmeen eri osioon, ennustukseen, ennustuspaikkaan eli temppelin sijaintiin ja itse oraakkeliin ja hänen tietolähteeseensä. Delfoin oraakkeln uskottiin instituution alkuvaiheissa saavan tietonsa itse pääjumala Zeukselta. Antiikissa oli mös myytti Kassandran huudosta, ennustus on totta, mutta siihen ei uskota.

Tulevien tiedustelusta kiinnostuneita tahoja voidaan hahmottaa neljä arkkityypiä, joilla kullakin on omat menetlemänsä tavoitellun tiedon saamiseksi ja ikään kuin vastapoolina tässä toimii yleismaailmallinen shamanistinen instituutio, jonka tehtävänä oli yhteisön tasapainon ja hyvinvoinnin turvaaminen tabukäytänteen avulla. Oltiin kiinnostuneita syystä, joka menneessä oli tapahtunut ja tuottanut vahinkoa. Keskeinen kysymys oli, miten esi-isien henkiä tai muita haltijoita oli loukattu, ja millainen hyvitystoimi tarvittaisiin tasapainon palauttamiseksi.

ORAAKKELI	ASTROLOGI	SHAMAANI	DELFOIFUTURISTI	DATA-ANALYYTIKKO	ENNUSTAJA
ekstaasi, transsi	kalkylointi	ekstaasi, transsi	kysymyskierros	esikratoitus	kortit, uni
myytti	horoskooppi	apueläimet	paneeli	scrum-palaverit	selvänäkö
Zeus/Apollo	eläinrata	alitajunta, topos	hypteesit	tiedonlouhinta	tiedustelu
sotaonni?	kohtalo?	tabirikkomus?	skenaariot?	analyysi?

 

Antiikin kuuluisimpia  oraakkeleita oli kymmenessä eri paikassa. Nämä paikat muodostavat mytosemanttisen myyttisen topoksen, joille voidaan osoittaa myös maantieteellinen ja historiallinen sijainti. Sen sijaan suomalainen tietuoinnin topos on monimutkaisempi ja arvoituksellisempi, koska tietuoinnista puhutaan kosintana. Voitaneen ajatella, että suomalaisen mytologian tietäjät olivat miehiä, ja viisautta he hakivat pyrkimällä liittoon animansa kanssa. Joskus hanke onnistui, usein ei.

Delfoi-tekniikan ydin lepää kysymysten asettelussa, jonka perusteella muodostetaan abduktiivisena päättelynä hypoteesit. Alkuun C.S: Peirce nimitti abduktiivista päättelyä hypoteesiksi tai hypoteesien teoksi eli ehdotetulle ilmiölle etsitään selityksiä. Mutta tässä kaikessa on erikoinen piirre suomalaisittain. Kalevalaisen runouden mukaan tietäjä ei välttämättä ollut shamaani tai ennustaja lainkaan. Hän pystyi kysymään tulkitsemalla luontoa ja luonnon kanssa suoraan kommunikoiden, kuten Lemminkäisen äiti, joka kadonnutta poikaansa etsiessään kulki maat ja mannut ja kyseli mennessään puilta ja auringolat, minne poika on kadonnut, puilta tätä tietoa ei herunut, auringolta eli Päivältä äiti sai viimein tietää Lemminkäisen suistuneen Tuonen virtaan. Kysymys koski epätietoisuutta menneestä, mitä pojalle oli tapahtunut.

Hahmoteltu perusaseteluu meemikaavaksi, kun lähtökohtana on ollut pohdinta oraakkelin olemuksesta Delfoi-alsutan nimkenä ja futuristien metodisena kenttänä. Suomalaisperinteeseen kuuluu pohjoisessa ulottuvuudessaan shamanismi, joka yleisemmin tunnetaan Lapin noitien harjoittamana toimensa. Astrologia on suomalaisessa ennushistoriassa vieraslaji, universaalina nykyajassa toimii tiedonlouhinta ja data-analyysit, joilla pyritään viitoittamaan tulevia mahdollisuuksia prediktiivisenä analyysinä.

Kaikissa menetelmissä on keskeistä tulkinta menetelmästä riippumatta. Charles S. Peircen semioottiseen arsenaaliin kuuluu triadinen ajattelu, jossa peruskolmion muodostaa representamen, tarkasteltava ilmiö, joka viittaa johonkin kohteeseen, objektiin ja selittyy interpretanttina, tulkintana.

                             Kuvio. Tietuoinnin meemikaava

 

Keskeistä kaikissa ennustusmuodoissa ja tulevaisuutta koskevissa kartoituksissa on kysymysten asettelu. Joku tai jokin taho tahtoo tietää joko tulevista tai menneistä tapahtumista, jotta mahdollisimaan tasapainoinen elämä olisi mahdollista saavuttaa tai säilyttää. Halutaan tietää mitä tuleman pitää, ja tätä kohti asennoidutaan rationaalista lai mielikuvituksellista linjaa noudattaen. Muiótoina on:

A)                         varautuminen, esim. riskianalyysit, stressitestit
                          ennakointi, esim. ennusteet, skenaariot, prognoosit

B)                         ennustaminen, esim. transiitit
                            enteily, esim. ennemerkit, enteet, entonen.

Kummassakin tapauksessa tulkinta ei takaa osuvuutta, tuleva, pelätty tai ennakoitu ei toteudukaan. Esimerkiksi kysymykseen: Milloin Ukrainan sota loppuu? vastaa nykyajan oraakkeli kenties näin.

 

 A)                         Sota loppuu aikanaan suureen tuhoon.                                             tai

B)                         Sota loppuu, kun Pluto siirtyy Vesimiehen merkkiin.
                                                                                      
Delfoi-kyselykierroksilla skenaarioita muodostettaessa on yleistä käyttää nelikenttää, jossa ovat akselit toivottava-ei toivottava ja todennäköinen, ei todennäköinen. Jos esimerkkikysymys sijoitetaan tällaiseksi nelikentäksi, muodostuu seuraava nelikenttä.

Panelistien intressidominanssi ja tulkitsijoiden tulkintahto vaikuttavat siihen, millaiseksi vastaus muodostuu. Jos kysytään aseteollisuudelta, voi aivan hyvin tulla korostuneisuus ei toivottavan ruutuun, mutta jos kysytään pasifisteilta, niin ruudukossa todennäköisesti korostuu toivottavuus. Nykytilanteen sodankäynnin asiantuntijat luovat kuvaa, ettei sodan loppua ole näköpiirissä. Metatieto tarvitaan tuloksia tulkittaessa. Motiivien hävettävyys saattaa kuitenkin vääristää vastauksia joko niin, että kohta jätetään vastaamatta tai vastataan odotusten eikä todellisen mielipiteen mukaan.

Ennustettavuudessa on metatasolla kaksi näkökulmaa, praktinen  operatiivinen taso ja strateginen ohjaava taustataho. Toinen pohtii toteutettavuuden ongelmia, toinen visioi tahtotilaa, mihin pyritään, molemmat tarvitaan mission toteuttamiseen. Missiossa voidaan toteuttaa abduktiivinen päättely top-menetelmällä, joss t=tool, o=object ja p=product. Konsit on monet, on valittava sopivat keinot kohteeseen nähden, jotta lopputuotteena olisi onnistunut tulkinta.