Olen viettänyt mukavan viikonlopun, ensin tyttären perhettä ja lastenlapsia
tapaamalla ja sitten menin Hengen ja tiedon messuille pitkästä aikaa, olivathan
lähes kaikki joukkotapaamiset katkolla kaksi vuotta. Päätin hieman törsätä,
joten messuilta ostin uteliaisuuttani kansanparannusnäytehoidon ja oikeastaan
pidin siitä. Musitan takavuosina adressin, jossa kerättiin nimiä, jotta oikeus
kansanparannukseen voisi säilyä, kun lääkärikunta skeptikkosäestyksellä oli
saanut päähänsä kansanparannuksen vaarallisuuden. Jos tuolle linjalle
lähdetään, niin aika heikoilla on lääkärikuntakin, koska ei varmuudella voida
vannoa, etteikö potilasvahinkoja myös virallisessa lääketieteessä satu. Sattuu
niitä, ja lukuisilta tahoilta kuulemani kokemuskerronnan mukaan eritysiesti
koronarokotteista on sattunut. Totuus, joka vaietaan, vääristellään tai
kielletään, mikä on todella epämoraalinen teko ja vastoin vannomista, sitä
Hippokrateen valaa. Siinä on sitten varmaan jo motiiviakin etsiä syntipyukkia, tahoa,
johon syyttävä sormi osoittaa, ja vaikka syytös olisi kuinka absurdi tahansa,
niin läpihän se menee, kun media ja auktoriteetit ovat takana.
En siis ollut ennestäänkään kansanparannusta vastaan,
teoreettisesti olin siihen tutustunut jo opintojeni yhtydessä, mutta vasta nyt
tulin omakohtaisesti kokeilleeksi lukuun ottamatta paria kokeilukertaa, joista
toinen oli energiahoito ja toinen jokivihoito. Molemmat kerrat tuntuivat miellyttäviltä.
Nyt sitten päätin kokeilla luontaishoitoa kipuihin, jotka ovat taas vähitellen
palailleet, vaikka sainkin ne lähes täysin pois syyskuun lopulla. Ja toden
totta, ranteet ovat ainakin paremmat. Luulenpa siirtyväni tässä
kipukamppailussani kansanparannuksen pariin. Niin perinteisesti on tehty, kun lääkärit
eivät ole voineet auttaa, tai diagnoosit ovat menneet hakoteille. Huomautan,
että kansanparantajiin turvauduttiin aikanaan käytännön pakosta, koska ei ollut
varaa lääkäreihin tai lääkärinhoitoa ei ollut lähimaillakaan tarjolla. Eli
tilanne on vähän sama kuin näinä soteaikoina. Lähin lääkräi on ties missä,
hoitajia ei ole elleivät omaiset hoida.
Onneksi on kansanparantajat! Hoitokäsittelyssä siinä sivussa
parannettiin jalkaterän virheasento. Kuulemma, kun napsahtaa, niin korjaantuu
tai kun polvi alkaa sulaa. Hauskinta tuossa parannussessiossa on tuo kieli,
johon on totuttauduttava. Messuosaston parantajat olivat hyvin sympaattisia
persoonia, ja heidänkin kokemuksensa mukaan minulla ei ole reumaoireita, kyllä
kyseessä on jokin muu syy.
Kannustinkassitilanne
Reflektoin sunnuntai-iltana viikon pikkupullotilannetta. Koska
olen stressannut itseäni korkeajänntievaihteella ratkoessani tulevaisuuden
tutkimuksen meemejä seuraavaa tutkielmaani varten, niin paino jumitti ja
jumitti, yöuni häiriintyi. On selvää että unen puute vaikuttaa
aineenvaihduntaani samalla tavalla kuin alkoholi, kiloja ei lähde, niitä kertyy,
joten tällä viikolla ajattelin jättää miettimisen vähemmälle ja tehdä jotain
oikein kivaa sekä omistautua kunnon ja hengen kohottamiselle. Aamun tilanne oli:
Saan vähentää kassista 11 pulloa eli 1,1 kiloa onnistuin kevenemään. Laihduttimen määrittely on vielä vaiheessa.
Muuta mukavaa
Kesästä asti aiesopimuksena itseni kanssa on ollut opetella poikia varten opettavainen faabelilaulu Silakanpyrstö. Hauska haaste sinänsä, koska soitto- ja laulutaitoa ei ole. Messuilta ostin lisää luettavaa, joten lukemattomien määrä sen kuin kasvaa kasvamistaan. Hankintoina olivat 1) Timo Heikkilän Ihmeinen, järkäle, jossa on 655 sivua, ja heti kirjan avatessani läydin kritisoitavaa. Kiire ja kirki-sanoilla ei ole mitään etymologista yhteyttä toisin kuin tekijä väittää, joten minään luotettavana lähteenä ei teosta voi pitää. Kuuluu mielikuvituksellisten tulkintojen sarjaan tämä kirja. Mielikuvitusta edustaa myös toinen kirja 2) Miikka Tamminen Keskiajan hirviöt. Oikein hyvin laadittu kirja. Lauantaina paluumatkalla poikien (lapsenlapset Elias ja Väinö) poikkesimme Kilon kierrätyskeskuksessa. Ilmaiskirjosita poimin Salmenhaara Sibelius-elämäkerran ja Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli, joka kertoo älykkäästä autistisesta pojasta. Lisäksi ostin Ari Turusen Maailman kuvat – Mitä kartat kertovat meistä ja muista? Sitä samaa kuin media Ukrainan sodassa. Länsivallat hyviä, venäläiset hirviöitä eli ei mitään uutta auringon alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.