Listat työvälineenä naiseuden ja mytosemantiikan ytimeen

Viite: Ulamolan lumo selityssarjan intro III osa. Marita Råman 26.9.2022

Ulamolan lumon myteemit

Mytosemantiikassa on työvälineenä muutamia luokituksia, joihin kuuluu myös 10-sarja, jonka uskon tulleen alkukantaisesta käytänteestä, joka elää sananparsissa mm. sanonnassa yhden käden sormilla laskien. Ulamolan lumo -sarja käsittää yhteensä tekstiä 10 kirjan verran. Aines on hyvin sekalaista, eikä niillä ole nähtävissä yhtä ainoaa teemaa, koska jokainen kirja sisältää useita ulottuvuuksia.

Oman näkemykseni mukaan kirjat voidaan nähdä aisapareina, vaikkakaan kirjan nimestä sitä ei heti ehkä arvaakaan. Hirvi ja karhu ovat suomalaisittain myyttisimmät eläimet, zoemat. Hirveä olen käsitellyt enimmäkseen maanpäällisenä jahtikertomusten maailmana, aurinkohirviteeman sivuuttaen, kun taas karhuteemassa oli paino kosmisella ulottuvuudella. Zoema viime kädessä on näissä eläimissä kyseessä, koska merkitysakseli myyttisesti ulottuu molempien eläinten folkloressa maasta taivaaseen. Yhtenä kantavana näkökulmana keltaisen sarjan töissä on ollut toisintonimet kalojen, lintujen, hirven, karhun kannalta. Xoema tarkastelee eläinten myyttisyyttä mediana taivaan, maan ja maanalisen yhteyksissä. Turkoosisarja pyrkii kehittämään ideoita metodiseksi kokonaisuudeksi, joka loppujen lopuksi huipentui haluksi laatia mytosemantiikan suuntaviivat ja meemien tulkinnan väline. Tässä on ollut avuksi jo Ulamolan lumo -srajan 1. työ, Mulurautunen, jossa tarkastelin suomalaista kalamytologiaa 17-jakoisella myyttijaolla. Jakoa olen sitten soveltanut mitä erilaisimpiin kohteisiin, kuten alla olevasta ja sarjan kirjoista voi havaita.

Sormitus

HIRVIRUNOT – Hirvipeijaisten maailma                                                                         Hirviteema - peijaisrunot
KOSMISEN KOOSTUMUS – Ursus arctos, tuonpuoleisen ruhtinas                                     Karhuteema - tähdistönimet
MULURAUTUNEN – Ruutanalliset säkeet                                                                        Kalateema - toisintonimet
ZOEMA                                                                                                                        Eläinteema – punaturkkisten myytti
KIELASTAJA – Supisuomalaimen mytologia                                                                    Linnut, Kalevala – myyttiset funktiot, ”ymmärtämislajit”

ULAMOLAN LUMO - - Suomalainen mytosemantiikka                                                      Revontulet -  mytosemantiikka
SANALISTOISTA LISTATEORIAAN  - Tuplatrilogiaprosessin reflektiot                               Sanamerkitykset – lapsus ja merkitys                                                                                               
MYYTTI  JA METODI - Korpusmaisuus, keho ja kosmos                                                  Kehollisuus  - kokoelmien koostumus
FUTUROLOKISET ENNAKKOLUULOT -  Tutumeemien kvalia                                           Tulevaisuuden tutkimus – meemit
PAHA PAIKKA HYVÄT OLTAVAT – Suomalaisen mytologian topos ja heterotopia               Mielikuvakartta – sententiat ja merkityslajit

Prujuistani löytyi esitutkimusvaiheessa tehtyjä suomalisia versioita sormien nimityksistä. On oletettavissa, että vasemman käden sormilla on saattanut olla eri nimet kuin oikean käden sormilla. Tätä metatietoa on aikanaan pidetty itsestään selvänä, mutta nykyään ei enää tiedetä varmuudella kumman käden sormista nimissä on kyse. Näin ollen voinen mielivaltaisesti valita kirjasarjani sormitukselle oman nimikkosorminimen. Nimitiedot ovat kotoisin Suomen murrearkistosta.

Sormien suomalaisia kansanomaisia nimityksiä 

Etusormi   - kaukalo, keksalmi, leikkapukki, niinipöyä, potinnuolija, suomensotti, tuomenteeppi, voinlakkaja 

Keskisormi - engelsmanni, hermanni, lalmanni, lokkarpuu, nahkaroppi, okkervalli, pikipietari, roves, synkreeväinen, välimaanhenna 

Nimetön - jerkkajussi, kultahilli, lankeevainen, lillannippa, nenätönmatti, nimithansu, rupisuutari 

Pikkusormi - hunsvotti, katarivaari, pienantti, pikkuhanssu, pikkulilli, pillipiipari, vähähanttu 

Peukalo -  esko, haaperlesti, isotukki, konsormi, peukalopotti, tummentukki, täintappaja, vinkovanko

Periaatteenani julkaisu- ja tutkimustyössäni oli varsin raamatullinen ohje. Älköön teidän oikea kätenne tietäkö mitä vasen tekee. Annoin virran viedä. Nimikkonimen olen yllä mainitusta listasta valinnut seuraavasti:

Oikean käden sormet edustavat julkaisusarjan ensimmäisiä töitä:

Etusormi:  LEIKKAPUKKI => MULURAUTUNEN (kalat ja toisintonimet)
Keskisormi: VÄLIMAANHENNA =>  HIRVIRUNOT (hirvi ja peijaisrunot)
Nimetön: KULTAHILLI => KIELASTAJA (linnut, kasvit ja kalevalaiset myytit)
Pikkusormi: KATARIVAARI => KOSMISEN KOOSTUMUS (karhu ja kosmos)                    
                      Fauna ja flora

Peukalo: VINKOVANKO => ZOEMA  (myyttimeemi)                                                                   
                     Meemit

Vasemman käden sormet edustavat julkaisusarjan jatkotutkimuksia:

Etusormi: POTINNUOLIJA  => MYYTTI JA METODI (korpusmaisuus ja korpustutkimus)
Keskisormi: HERMANNI => PAHA PAIKKA HYVÄT OLTAVAT (myyttien toposjako)
Nimetön: RUPISUUTARI => SANALISTOISTA LISTATEORIAAN  (lapsusten ja sanalistojen merkitys)
Pikkusormi: PIENANTTI => FUTUROLOKISET ENNAKKOLUULOT (tulevaisuuden tutkimuksen laatu)       Mytologiikat

Peukalo: ISOTUKKI => ULAMOLAN LUMO                                                                                                        Mytosemantiikka

Erilaisten listausten arvomaailma

Näin tulkintasarjan intro lähenee päätöstään, aihio on hahmottunut, erilaiset listat ovat tuottaneet kokonaisen systeemin.

 

Menippeian erityispiirteet

Menippeia on lähtöisin antiikin kirjallisuudesta, mutta kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin on luonut menippolaisen satiirin näkökulmiin ulottuvuutta, jonka hän näkee Dostojevskin ihmisluontoa syväluotaavassa tuotannossa.  Jatkossa olen rinnastanut tämän myteemijakoon.

 

1                           Nauruelementti -> karnevalisointi

2                           Fantasiat poikkeustilanteista -> totuuden koettelu, seikkailufantasiat

3                           Syöverinaturalismi -> äärikarkeus yhdistyy symboleiksi, uskonnon elementeiksi

4                           Perimmäiset kysymykset -> esim. elämänkatsomuksia huutokaupalla

5                           Kynnysdialogit -> jonkin äärellä, synkrisis, kolmitasoisuus

6                           Kokeileva fantasia -> epätavallinen näkökulma

7                           Moraalis-psykologinen koominen -> psykologinen abnormi

8                           Etiketin rikkominen -> disruptio, häiriö, haaste

9                           Jyrkät kontrastit kombinaatiosisa -> oksymoron, hyveellinen hetaira, jalo roisto

10                        Sosiaalinen utopia: -> matkat tuntemattomaan

11                        Irrallisten lajien laaja käyttö – mikserit, parodiat

12                        Monityylinen monisävyisyys -> polyfonia, sana (puhe/teksti)  materiaalina

13                        Ajankohtaisuus ja orgaaninen ykseys- > uutiset, ajatusten valtiaat, alluusio, tendenssi

14                        Sukulaisgenret  -> diatribi, soliloquia, symposium

n  Diatribi: saarna, retorinen, poissaolevan kanssa keskustelu yksilöltä yhteisölle

n  Soliloquia: keskustelu itsen kanssa, sisäisen ihmisen löytäminen, autoteelinen dialogi

n  Symposium: Pidot ja pöytäpuheet, karnevaalikieltä, vakavan ja naurettavan yhteys, yhteisöltä yksilölle

 

Kunnon nainen Kalevalassa

Kuva. Naisnäkemys slaavilaisittain, neidot nöyränä. Kuvakaappaus netistä, kuvakäsitelty.

Alla oleva runonäyte osoittaa, miten kosiointi on kerrottu eri kansanrunoissa eri tavoin. Repolasta keräsi Uuno Karttunen vuonna 1897 Hiidestä kosinta -runon, jonka hänelle esitti Okki, Gordeisen Iivanan naine (Iivana Korteisen vaimo).

Vaimon rinnakkaisnimenä nainen tai emäntä oli tavanomainen ratkaisu. Murremuoto naine antaa 366 eri vaihtoehtoa runomittaa, mitä tutkia. Lisäksi käytettiin naineista naisista nimitystä akka, jonka puoliso oli ukko. Sanotaanhan nykyäänkin aviossa olevaa ukkomieheksi, kalevalaisessa kielessä ei tätä pidennettyä ukkonimitystä tunneta lainkaan. Looginen vastinpari olisi akkanainen, mutta se on jo maallikonkin kielikorvaan melkoisen särähtävä sana eikä siten kielenmukainen.

Sinänsä tämä on paljastavaa kuten kielto vahvistavana myöntönä. Eikä kyllä varmasti ole. Kielastaja on paitsi mytologiateokseni nimi, niin myös Väinämöisen epiteetti. Seuraava runonäyte paljastaa tulkinnan kielastajan valheen tai sepitteen eli myyttien puhujaksi. Runo on kerätty Kalevalan julkaisemisen jälkeen, mutta se silti voi olla aitoperäisempi kuin Lönnrotin Kalevalaan tulkitsema versio.

Kieli on sen verran vanhaa ja vaikeaa sisällöltään, että suomennan sen sisällön.

Hiidestä kosinta	Hiidestä kosinta (nykysuomeksi)
SKVR II 116 a). Suulaansaari. Karttunen n. 202. - 9/7 97.Okki, Gordeisen Iivanan naine.	Tulkinta Marita Råman
Anni on Turulan neido Peädy sotkulla merelle. "Kunne mänet, Väinämöine Ja vanha valehtelija?" 5 "Mänen lohta pyytämähä, Taimenia tappamaha. Verkot keskellä venettä, Kattila venou nokossa; Soan on tapan taimenia, 10 Tuhannen emä lohia." Jos et tosia sano, Keännän purtehesi kumoho, Lasken laivan lappioho." "Jo täytyy tosin sanella: 15 Mänen tuonelta tytärtä, Manalasta morsienta." "Seppäseni, veljyeni, Jo mänöö Väinämöine Ja vanha valehtelija, 20 Se naipi parahat naiset, Se pitää parahat piijat." Jo Pohjola näkyy, Hiijen kirkot kiillettääpi: "Jok_on valmis valvattini, 25 Valmis valvatettavani?" "Kuin on kynnät kyisen pellon, Pellon keännät keärmehisen Satasarvella härällä, Tuhatsarvella tursahalla, 30 Siit_on valmis valvattisi, Valmis valvatettavasi. Tavot rautaiset tulukset,[!] Kuin ammut tulisen hauvin Tuosta tuli kosesta." 35 "Kokkoseni, linduseni Tulen suustaha sugeepi, Höyhtenet tulen sataapi. Kuin kokko ylenteleikse, Niin haugi alenteleikse, 40 Kuin haugi alenteleikse, Sen kokko ylenteleikse. Iski on tulisen hauvin Tuosta tuli kosesta, Sen toi miulle lahjuksiksi, 45 Kerrallaha on kenkilöiksi." "Nyt on valmis valvattise, Valmis valvatettavase." Ei ole konnalla koguo, Ei ole vartta valvatilla, 50 Konnan on nimi koria, Läksi luuvolla lokaksi, Tursahalla morsieksi.	Anni on Turulan neito, joka päätti lähteä pesemään pyykkiä meren rannalle. - Mihin menet, Väinämöinen ja vanha valehtelija? -Menen lohta pyytämään, taimenia tappamaan. Verkot on keskellä venettä, kattila veneen keulassa; Sata tapan taimenia, tuhat emälohia. -Jos et puhu totta, käännän veneesi kumoon, lasken laivan lappeelleen. -Jo täytyy totta puhua: Menen kysymään Tuonelta tytärtä, Manalasta morsianta. -Seppäseni, veljeni, jo menee Väinämöinen ja vanha valehtelija, nai parhaat naiset, pitää parhaat piiat. Jo Pohjola näkyy, Hiiden kirkot kiiltelevät: - Joko on valmis kihlattuni, valmis morsioni? - Kun kynnät kyisen pellon, pellon käännät käärmehisen satasarvisella härällä, tuhatsarvisella tursaalla, sitten on valmis kihlattusi, valmis morsiamesi. Taot rautaiset tulukset, kun ammut tulisen hauen tuosta tulikoskesta. Kokkoseni, lintuseni tulen suustaan sylkäisee, höyhenet tuleen sataa. Kun kokko kohoaa, niin hauki vajoaa. Kun hauki vajoaa, sen kokko kohoaa. Iski tulisen hauen tuosta tulikoskesta, sen toi minulle lahjaksi, kiikuttikertamaksuksi. - Nyt on valmis kihlattusi, valmis on morsiosi. Ei ole kunnolla kokoa, ei ole vartta kihlatulla, kunnon on nimi korea, läksi luodolle lokiksi, tursaalle morsioksi.

SKVR-kansanrunokorpuksessa hakusanalla “kunno” on 27 osumaa ja kunnottarellakin on 9. Monet tulkinnat kallistuvat kunnottaren tarkoittavan (naitua) naista tai emäntää. Kunno on kansanrunossa hämärtynyt konnaksi.

Genre-kysymys kansanrunoissa ei ole ihan yksioikoinen, pieni alustava kartoitus osoittaa, että on joitain peruspareja, primaareja, jotka voivat valaista asiaa. Suluissa on hakusanan lukumäärä.

emäntä (3763)                      isäntä (1363)
neito (3233)                          poika (6969)
vaimo (1989) mies (3406)
piika (1615)                          renki (291)
akka (2038)                          ukko (2736)
anoppi (355)                         appi (341)

Voimasuhde sanojen kesken on femiini 12638 ja maskuliini 14765 nimeä. Kun otetaan mukaan apuvoimat, eli lisätään naisten määrää sanoilla naine ja kunno/kunnotar, niin voimasuhde muuttuu. Vastapainoksi otetaan vanhakantainen sana uros-johdannaisineen, joita on yhteensä 879. Naine-ryhmään tulee 402 hakuosumaa lisää. Lopullinen riittävän kattava tilannekatsaus tähän naiskysymykseen on: 15644/13040 miesten hyväksi. Tarkemmin katsoen kalevalaista kansanrunoutta voi siis luonnehtia verrattain ja ällistyttävän tasa-arvoiseksi.

Kansanrunoversiossa on useampia kertoja “luuvolla” merkityksessä kivetön luoto. Esimerkiksi Väinämöisen polvenhaava-runoissa voidetta hakemaan lähetetään mehiläinen ilman lintu selkämeren saareen, puuttomalle luodolle, joka voi olla tunnuspiirteiltään kivetön tai nimetön.

Mitä konnaan tulee, niin konna on konna, mutta kansanrunoissa ei aina rikollisen merkityksessä, vaan sammakon. Konna on ollut pejoratiivinen nimi, jolla on sama vivahde kuin tuolla kielastajalla tai valehtelijalla. Toisintoja löytyy runosta, jossa pyykinpesijätär tenttaa veneellä liikkuvaa Väinämöistä esim. tyyliin:

Kunne läksit Väinämöinen?
- Läksin lohta pyytämähän.
Tuosta tunnen Väinämöisen,
Tuon vanhan valehtelian,
Toisin ennen miun isäni,
Toisin valta vanhempani,
Verkkoja venehen täysi,
Lasuksia laiva kaikki."
- Jo vainen valehtelinki.

“Jo vainen” voi olla myös muodossa jo varsin valehtelinkin ja sitten pilapuheen takaisin kiertona “ei vaineskaan”. Väinämöinen siis itsekin myöntää laskettelevansa luikuria tarpeen tullen. Tulkitussa runossa on erikoinen loppu, koska ei voida ilman muuta olettaa taivutusmuodon olevan väärä. Kyseessä on luoto, oikeasti, mutta mitä mahtaa tarkoittaa lähteminen luuvolla lokaksi. Kansanuskomukset tietävät kertoa noidista, joilla oli kyky soutaa kivipaadella. Kertosäe antaa ymmärtää, että meno uuteen kotiin olisi tapahtunut meritursaan selässä. Joten, asiallisempi selitys on arvoituksellisempi.

Konna tosin liittyy kosiskelemiseen suomenkielessä käsitteessä konnankoukkuja eli ansoja tai virityksiä jonkin saamiseksi kiinni. Mitä jää tulkinnasta käteen? Itse asiassa vain selitys, jonka mukaan kalalokki (fiskmåse) = Toinen Hiitolan tyttäristä, jonka Ilmarinen muutti äitinsä motkotuksen vuoksi linnuksi luodolle.  

Todennäköisesti runo on sekoitus eri aihioita ja loppu on hämärtynyt. Luultavasti runossa on Aino-tarun aihio, jossa morsian sanoo olevansa valmis, mutta noitataitoisena muuttaa itsenä luodolle lokiksi, vetehisen vaimoksi kuin menee vähävartiselle vanhalle kosijalle, konnalle, ”sammakkomiehelle”. Sammakko oli tietäjän rummutuksessa käyttämä luinen arpa, ja sehän tiedetään, arpa kohtalon on aina arvaamaton.

Naisen synty
 

Ennen vanhaan kun Jumala loi ihmisen ja pani hänet paratiisin vartijaksi ei vielä naista ollut. Jumala nukutti aadamin raskaaseen uneen ja leikkasi yhden hänen kylkiluistansa, aikoen rakentaa vaimon Aadamille. Vaan kuinka kävi? – Jumala kävi tarpeillansa ja pani luun kiven päälle. Sattuipa siihen koira. Otti luun kiveltä. Jumala tapasi koiraa vähän hännästä, mutta karkuun tämä pääsi; vähän vain karvoja jäi Jumalalle käteen. Jumala karvoja katseli. Noin sanoilla virkkoi: ”Luompa näistä akan Aadamille, ei tuo tuhma tuota tunne, vähätietoinen älynne. Ett´on nainen nartullinen, kumppali koiran karvallinen! Saipa akan aadamille. Koiran karvoista kuvasi. A. Henttonen KT/160.  Jääski Mertjärvi. SKS

Hiidestä kosinta voidaan tulkita tiedon hauna allegoriaksi. Pohjolan on oletettu olleen naisten Pohjola, Terra feminarum, joka oli naisten asuttama ja rinnastui kuoleman valtakuntaan, johon miehiset sankarit uskaltautuivat tietoa hakemaan. Tämän tulkinnan listauksena on aihio Roina-Aatos, jonka perustana on Riitta Auvisen tutkimus: Nainen miehen yhteiskunnassa. Laadin Auvisen johdattelemana myyttisysteemin naiseuden olopuolista. Sivulla 177 teoksessa on esitetty äitimyytin diagramma, jossa varmaankin on otsikko luettavissa myös naiseuden myytin diagrammaksi. Auvinen on tarkastellut naiseutta binaarisina eli vastakohtapareina kahdeksantoista viitekehyksen puitteissa suhteessa alistuvuuteen ja ei-alistuvuuteen.

 Tuo ei-alistuvuuden lista heijastelee kliseisiä kuvia siitä, mitä on olla vahva nainen. Listaa tarkastelemalla voi ehkä aavistella, miksi en ole erityisemmin ollut imarreltu, kun minua on sanottu vahvaksi naiseksi. Lähes hauska on tutkijan havainto sivun alareunassa: Koko myytin nimittäjä on mies. Eli loppujen lopuksi teksti siis kertoo miesnäkökulmasta, vaikka yrittääkin olla muuta. Kyseessähän on loppujen lopuksi luokittelun ongelma, jossa nainen on yhteisön anomalia, epämääräinen, ei ehkä varmasti ihminenkään, ei ainakaan miehen mittapuulla, vaan jotain muutak(kin), jota ei (miehinen) järki ymmärrä – niinhän myyttiä kerrotaan.

Kuulen jo epäileviä miesääniä, jotka uskovat minun iskeneen kirveeni kiveen, koska mitenkään kahdeksantoista ei voi olla seitsemäntoista. Ei voikaan, joten alkuperäistä listaa piti typistää, ja minun mielestäni ei erityistä perustetta ole, miksi seksuaalinen kategoria pitäisi olla erillään orgastisesta. Viime mainitun kun voidaan olettaa ihan hyvin olevan seksuaalisen alalaji, ja molempien kategorioiden kattokäsite leijailee jossain euforian ja dysforian maastossa taivaan porteilta murheen laaksoon.

Muodostui uusmuodostelma, jossa olen alkuperäisen vastaparin Jeesus-morsian muuttanut käsitteeksi Neitsyt Maria, koska syntiinlankeemuksessa oli kyseessä lähinnä tottelemattomuus, ja Mariassa/madonnassa on sen symbolinen vastakohta kuuliaisuutena. Alusta asti on ollut selvää ettei Aatami kanna vastuutaan teoistaan ihan luonnostaan.

kosmologinen/äiti-huora = eksoottinen myteemi
transendentaalinen/pyhä-maallinen = sakraalimyteemi
seksuaalisorgastinen/passiivinen-aktiivinen = fantasiamyteemi
taloudellinen/elätettävä-elättävä = sankarimyteemi
juridinen/suojattu-lainsuojaton = balaldimyteemi
uskonnollinen/Neitsyt Maria – Syntinen Eeva = mystiikkamyteemi
etiologinen/haikara-kohtu = maaginen myteemi
biologinen/kipu-luonnollinen = legendamyteemi
status/saatu-hankittu =satumyteemi
identiteetti/heikko, pieni-vahva, pelottava = eleellinen myteemi
psykologinen/tyytyväinen-vieraantunut = folkloremyteemi
sosiologinen/epäitsenäinen-itsenäinen = pastoraalimyteemi
koulutuksellinen/erilainen-samanlainen = traaginen myteemi
poliittinen/yhdessä-yksin = ylevä myteemi
imaginäärinen/enkeli – paholainen = demoninen myteemi
edustuksellinen/kulttuuri-luonto = luontomyteemi
määrittelydimensio/maskuliininen-ei-maskuliininen = primitivia.

 Sitten olin tekaissut paperiin semioottisen neliön kuvasta, joka tekstistä syntyi.

S1 mies                                S2 nainen
nonS2 ei-nainen                    non S1 ei-mies

Ja tarkemmin ottaen siis:

Mies               Nainen
Äiti                 Homo.

Muistiinpanoissa oli kirjasta lause: - Äitimyytti on erinomainen esimerkki poliittisesta myytistä.

Naiseuteen sekä miesten että naisten itsensä määrittelemänä kuuluu kauneuden myytti, koska naisen katsotaan olevan miehiin nähden atrappi, ja tätä biologisperäistä suhtautumista tuskin voi helpolla muuksi muuttaa. Kun naisesta sitten tulee äiti, kauneuden merkitys muuttuu, eikä ole enää niin kovin tarpeenkaan, sillä siinä vaiheessa on yleensä elo turvattu yhteiskunnallisin keinoin. Mies saa lapsia naisensa kanssa, mutta homopari ei voi luonnostaan lisääntyä tai saada jälkeläisiä muutoin kuin esimerkiksi adoption kautta. Miehuuden määritelmänä on yleisesti vitaalisuus ja valloitukset. Sukupuoli ei kuitenkaan katoa, olipa luokittelu millainen tahansa, mutta poikkeustapauksissa kuten esimerkiksi transuissa kyse on lajillisesta anomaliasta, ei selvästi mihinkään pääryhmään kuulumisesta.

 

Lähde. Auvinen Riitta. Nainen miehen yhteiskunnassa, Sosiaalipoliittisen yhdistyksen tutkimuksia no 25,  1977, Helsinki

Doktriinin iskostaminen alkaa varhain

 Viite: Marita Råman - Ulamolan lumon topokset Pohjola, Kalevala ja Marxin työnjakokäsitys 23.9.2022

Mytosemantiikalla on kaksi puolta, toinen ulkoinen etnopoeettinen ja toinen sisäinen, mytopoeettinen. Joissain tapauksissa nämä kaksi ovat kietoutuneet toisiinsa, eikä ole hellpoa, joskus ei edes mahdollisat erottaa näitä tasoja toisistaan. Kaksoismorfologia on joissain tapauksissa käyttökelpoinen tapa suodattaa esiin vastaavuudet, mutta ei aina. Iskostamisen välineitä nykyajassa ovat media ulkopuolisena vaikuttajana ja kasvatusympäristö sisäisenä vaikutteena.

Suomessa on sikäli erikoinen tilanne, täällä on mytologisesti kahtia jakautunut kansa, mitä myyttisten tarinoiden kouluopetukseen ja perusiskostukseen tulee. Suomenruotsalaisten koululaisten pakkopulla on Runebergin Hirvenhiihtäjät, suomalaisia koululaisia piinataan Kalevalan runoilla, joista annettu tieto on Kalevalaseuran mielen mukainen, konservatiivinen näkemys. Tästä minulla on omakohtainenkin kokemus, esilajittelin Kalevlaisten naisten liiton Kalevalan juhlavuoden 1985-kilpakirjoitukset ja tietysti luin ne myös. Yhdessä sarjassa yksi kirjoitus oli ylitse muiden, pojan kirjoittama, mutta Väinämöisen hän oli modernisoinut suomalaisen kaupunkilaispojan elämäksi. Kuvaus oli kerta kaikkiaan loistava ja hauska. Muistan kirjoituksen nimen: Vänä kitskalla. Se ei päässyt palkintosijoille edes. Sillä hetkellä lakkasin uskomasta virallisen doktriinin kykyyn hyväksyä tai ymmärtää mytosemantiikkaa. Koulupoika oli ymmärtänyt paljon paremmin ja syvemmin, mutta äidinkilen opetus usein tappaa kiinnostuksen, vaikka pyrkii herättämään arvostusta kansalliseeposta kohtaan.

En tuossa vaiheessa edes tiennyt sellaista alaa kuin folkloristiikka olevan olemassakaan. Kului aikaa, suoritin tutkinnon folkloristiikasta 1999, edelleen kerettiläsiin näkemyksin. Kului siitäkin aikaa, ja koitti uusi juhlavuoden vietto koululaispiinoineen. Äidinkielen opettajain liitto ja sen Kalevalan juhlavuoden työryhmä Raija Airaksinen ja Helena Ruuska laativat virikemateriaalia peruskouluille, opaskirjasen nimenä oli ”Matkalla Kalevalassa ja Pohjolassa”. Opas edustaa siis etnopoeettista virallista kantaa, esipuheen ovat kirjoittaneet silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja opetusministeri Olli-Pekka Heinonen, joten kuka uskaltaisi sanoa työstä yhtä poikkipuolista sanaa, kun työllä oli korkan tason siunaus.

Uskotaan, 2. kappaleessa on nostettu esiin kalevalaisen maailman kahtiajako Kalevala ja Pohjola. Määritelmät näistä perustopoksista ovat mustavalkoiset ihan tarkoitushakuisesti ja ilmeisenä tarkoituksena tehdä lapsen mielelle sopivat erottelut selväksi. EI kuitenkaan ole vihapuheen kannalta ihan yhden tekevää, leimataanko joku tai jokin pahaksi ja toinen hyväksi. Pahaan voi sisältyä hyvääkin, hyvään pahaa. Opas luonnehtii topoksia näin.

Kalevala: valoisa päivänpaisteinen, työnteko ja uutteruus arvossa, ihailivat tietoa, taitoa, runoja, laulua, soittoa, kauneutta, me-henkisiä.

Pohjola: pimeä, kylmä, julmurien pesäpaikka, työtä ei arvosteta, kateutta, ahneutta, vallanhimoa, itsekästä joukkoa.

Tähän sanon vastalauseeni. Pohjola oli vieraanvarainen, Väinämöisen apatti eli syötti notkuvin pöydin ja moninaisin herkuin, pitoja pidettiin. Kalevalan Lemminkäinen tappoi Pohjolan isännän tuittupäissään ja uhossaan, joten kuka oli julma? Missä sanotaan, ettei Pohjola arvostanut työtä, vaikkakin himoitsi vaurastumista. Joukahainen oli Pohjolan väkeä, ja hän kyllä oli kade Väinämöiselle, mutta kun sampo alkoi vaurastuttaa Pohjolaa, niin Väinämöisestä tuli kade Pohjolan vaurautta kohtaan. Ja kyllä Väinämöinen oli itsekäs, petti ystävänsä, jotta pääsi pois Pohjolasta. Väinämöinen oli myös vallanhimoinen, koska halusi oletetun seuraajansa, Marjatan pojan tapettavaksi. Kalevala-yhteisö oli julma Marjattaa kohtaan. Listaa voisi jatkaa, mutta riittäköön nämä maininnat perusteluksi sille, ettei kaikki ole sitä mitä uskotellaan, vaikka auktoriteetti niin sanoisi. Hyvin yleinen virhe ilmeisesti liiallisen rinnastuksen kautta on väite Väinämöisestä parantajana. Tämä juontanee juurensa virhepäättelyyn tietäjän taitojen repertuaarista, johon kuuluu myös parantajan rooli. Väinämöisen ei kuitenkaan tiedetä parantaneen ketään, verensulkijaakin hän joutui hakemaan pitkän matkan takaa. Ideologinen tahto on saanut nimeämään Väinämöisen suurmieheksi. Tämä epiteetti on jälkijättöinen ja kuuluisi enemmän dityrambiseen runouteen ja historian kirjoitukseen. Myyttinen hahmo on sankari tai jumala tai örkki, mutta ei koskaan suurmies yhteisössään. Ja mistä kummasta mahtaa tulla tuo hyvän taktikon määre, ryöstöretkihän epäonnistui. Sampoa ei saanut loppujen lopuksi Kalevala eikä Pohjola, eikä Väinämöisen tavoitteena ollut tuhota sampoa. Hyväsukuinen hän oli, mutta on muistettava, että Kalevalan ja Pohjolan välillä oli avioliittosuhteita, joten Pohjolan väkeenkin kuului hyväsukuisia.

Sama koululaisopas kertoo Väinämöisen teoista jo asiallisemmin ja tarkemmin, väitteet ovat kaikki tosia. Ainut huomautus koskee käsitystä tiedonhankintaretkeä Vipusen vatsasta. Ilman ruusunpunaisia laseja, tilannehan oikestaan kertoo kiduttamalla saadusta tiedonhankinnasta. Ja oliko käärme itse asiassa ankerias, lienee makukysymys eikä kovin oleellinen tarinan merkityksen kannalta. Onnistunutta oppaassa on tuo jako, jossa Väinämöisen hahmoon on koottu attribuutteja ja toiseen vaakakuppiin tekoja, kuvattu lyhyesti mitä Väinämöisen myyyttinen hahmo oli ja teki. En kuitenkaan käsitä, mistä ihmeestä on temmattu attribuutiksi Väinämöiselle ”tarkkasilmäinen ihmistuntija”. Tosin kerrotaan hänen tajunneen ystävänsä Ilmarisen mielentilan, ettei kaikki ollut kohdallaan kultaneidon taontapuuhissa.

 

 

 Kuva. Kikka Nyrén. Väinämöinen (Opas Matkalla Kalevalassa ja Pohjolassa)

Palataan auktoriteeti Karl Marxin pariin ja hänen nimilistaansa kirjallisten hahmojen osalta. Jos satunnaiset myyttiset valinnat osoittautuivat syvätasolla paljastaviksi, niin samaa voi olettaa myös kaunokirjallisista hahmoista. Alitajunnan tasolla valitut maininnat tuskin ovat pelkkiä sattumia, vaan ne ovat sattuneet sopimaan kirjoittajan sen hetkiseen työhön ja arvomaailmaan. Ja kyllä te yllätytte tälläkin kertaa.

Pääoman henkilöhahmot

Kirjalliset viittaukset Karl Marxin päöäoman nimilistaliitteessä  luonnehdintoineen ovat seuraavat.

1) Dogberry, poliisi Shakespearen näytelmässä ”Paljon melua tyhjästä”, typerien virkaintoilijoiden pilkkanimi.
2) Don Quijote, ”surullisen hahmon ritari” Cervantesin romaanissa ”Don Quijote”
3) Faust, päähenkilö Goethen samannimisessä draamassa
4) Gobseck, itara koronkiskuri Balzacin romaanissa ”Gobseck”.
5) Kalb, Schilelrin ensimmäisen lemmityn, Charlotte Kalbin isä, henkilönäytelmässä ”Kabale und Liebe”. Pöyhkeän ja tyhmän hovimiehen vertauskuva 18. vusoisadalla.
6) Latsarus, raamatun henkilö, jota rasittivat kauheat ruumiinvaivat
7) Maritorne, palvelijatar Cervantesin romaanissa ”Don Quijote”, likainen, kiukkuinen naistyyppi
8) Molok, assyyrialaisten, foinikialaisten ja ammoniittien kuningas. Hänen kunniakseen uhrattiin ihmisiä.
9) Mooses, juutalaisten lainsäätäjä ja profeetta .
10) Nopsa, henkilö Shakespearen näytelmässä ”Windsorin iloiset rouvat”.
11) Pontius Pilatus, roomalainen käskynhaltija Palestiinassa.
12) Robinson Cruseo, samanniminen romaanin sankari.
13) Sancho Panza, ritari Don Quijoten aseenkantaja Cervantesin romaanissa ”Don Quijote”.
14) Sangrado, lääkäri Lesagen romaanissa ”Gil Blas”.
15) Seacoal, yövahti Shakespearen näytelmässä ”Paljon melua tyhjästä”.
16) Shylock, rahanahne ja kostonhimoinen kronkiskuri Shakespearen näytelmässä ”Venetsian kauppias”.
17) Sykes Bill, ryöstömurhaaja Charles Dickensin romaanissa ”Oliver Twist”.

Myytinen määrä nimiä listassa, kätkettyä metamerkitystä voi jälleen lähteä etsimään sententioilla. Menettely toimii samalla esitestinä, onko listan nimistä löydettävissä syväsanoma atavistiselta tasolta. Olen ymmärrettävyyden vuoksi sanoittanut viitteiden ammatit + sententiat. Sananlasku-sententian sijoittaminen selittyy eräällä 2000-luvun tilaisuudella, jossa tutkija selosti työtään Don Quijoten kielestä. Tutkija oli huomioinut erikoisen seikan, Cervntesin tekstissä esiintyi ihmeteltävän paljon sananlaskuja tyyppi ”sanoi. Tämähän on tietysti wellerismiä. Jostain sysytä kun suomalaisia näyttelijöitä pyydetään improvisoimaan sananlasku, vakiona on wellerismi-muoto. – Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Fausti tahtoi, himosi tietoa ja Margaretaa. Listan rinnastukset ovat summittaisia, suuntaa antavia – saivartelu sopivuudesta on hyödytöntä. Idea on siinä, että viittaukset kertovat jonkin ammatin. Ritarin ammattin nykyvastineena voitaneen pitää ”raha-aatelia”, kuten ökyrikkaita nykykielessä näkee mainittavan.



Uuslistaus Marxin kirjallisista viitteistä

1) Dogberry – virkamies - MIELIPIDE
2) Don Quijote – ritari  (raha-aateli, rikas) - SANANLASKU
3) Faust – tutkija, tiedemies - TAHTO
4) Gobseck – pankkiri - PÄÄMÄÄRÄ
5) Kalb, - hovimies, ministeri - PÄÄTÖS
6) Latsarus – eläkeläinen, sairas - MÄÄRITYS
7) Maritorne – palveluammattilainen, hoitaja-  MIELI
8) Molok – hallitsija, sotilas - LAUSE
9) Mooses – lakimies, futuristi - OIVALLUS
10) Nopsa – tiedottaja, somevaikuttaja - ÄÄNI
11) Pontius Pilatus – tuomari  -ÄÄNESTYS
12) Robinson Cruseo – työtön, syrjäytynyt, erakko - TUNNE
13) Sancho Panza – työläinen, palvelija - MERKITYS
14) Sangrado -  lääkäri - ARVIOINTI
15) Seacoal -  yövahti, poliisi – TARKOITUS
16) Shylock – rahoittaja, pikalainanantaja - AJATUS
17) Sykes Bill – ryöstömurhaaja – KÄSITE.

Aisapareiksi teemoitettuna muodostuvat ryhmät tulkintaa varten.
I virkamies + ministeri
II ritari + tiedemies
III pankkiiri + rahanlainaaja
IV eläkeläinen + työläinen
V hoivatyöläinen + toimittaja
VI tuomari + lakimies
VII palvelija (esim. sihteeri, james) + yövalvoja, poliisi
VIII sotilas + rikollinen
IX lääkäri.

 

Edwardo O. Wilson puhuu konsilienssista, tiedon yhtenäisyydestä yhtenä mahdollisuutena ratkaista luonnontieteen ja humanistisen näkemyksen kuilu. Yleensä suunta tulkinnoissa on niin, että laaditaan ensin tulkinta asia-aineiston pohjalta, ja näin muodostuneesta tekstistä tehdään hakemistoja. Listateoriani lähtee siitä, että toisensuuntainen tulkinta on aivan mahdollinen, jos lähdetäänkin hakemistoista edeten tulkintaan. Aiemminkin olen todennut, ettei hakessito tai listaus itsesään kerro paljoa, mutta ne auttavat hakemaan tekstin sisällöstä kirjoittajan merkitykselliseksi katsomia kohtia tekstistä.

Wilsonin taiteen meemien universaaliryhmissä on aktoreiden ryhmä tertiaalina, jota olen täydentänyt hirvirunojen aktanttiroolien perusteella neljännellä kategorialla, jossa narri, näkijä ja sankari saavat rinnalleen paloittelijan, henkilön joka jakaa saaliin, tuloksen oikeudenmukaisesta jaosta huolehtiva henkilö. Emeritus professori Heikki Henttosen kanssa keskusteluissa on ilmennyt, että ruhon paloittelu on parhaimmillaan excelin tarkkaa työtä. Ja tulon eli saaliin jaosta on myös Pääomassa kyse. Vaikka alla oleva jako arkkiteemoiksi on omani, niin voinee olettaa sen noudattelevan myös Marxin ajattelun päälinjoja.
Oleellista kuitenkin on, että rinnastukset ovat ajattomia ryhmittelyjä, joista on löydettävissä vastineet ja vastakkain asettelut vieläkin ajassamme.

Narreja	Näkijöitä	Sankareita	Tavarantasaajia
virkamies ministeri sotilas ritari	tuomari lakimies tiedemies, tutkija toimittaja	asiantuntijat poliisi hoitajat lääkärit	eläkeläiset työttömät pankkiirit rikolliset

Tätä saatua jakoa voidaan edelleen tulkita joko ugramene tai runomatriisilla, ja välineen mukaan painottuu eri seikat. Kommunismi synnytti käsitteen proletariaatti, mutta vähäosaisuus on ikivanha juttu, jo Raamatin Jeesus Kristus totesi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Marxille rahavalta oli vastustettava voima. Mutta siinä missä koronkiskurit ja rahanlainaajat edustivat marxilaisuudelle rikollisuutta ja jotain kavahdettavaa pahuuteen vivahtavaa, niin kapitalistit ovat suoremmin tai kätketymmin pitäneet työttömiä, työelämästä syrjäytyneitä ja eläkeläisiä ”joutoväkenä”, kuten Yval Noel Harari heitä kutsuu samalla kun ihmettelee, mistä tuo yhä kasvava joukko tulevaisuudessa saa sisältöä elämäänsä.

Valinnan paikka

Tarjolla tarkastelunäkökulmaksi on kaksi tapaa. Ugramena keskiöön nousee naisalat osana palveluammattien ja vähäosaisuuden rykelmää. Runomatriisina kimpoaa esiin asevarustelun ja sodankäynnin syvä kytkös rahamaailman porhoiluun, tietysti muukin rikollisuus kuten huumekauppa tai ihmissalakuljetus. Naiskysymys on tässä jaossa Kalevala-topokseen kuuluva, onhan Kalevalaa kutsuttu kosioeepokseksi, ja kuten olen osoittanut kosintaa tehdään muuannekin kuin Pohjolaan, kositaan yhtenään sieltä ja täältä, tietoja ja neitoja. Rahatalous ja Pohjola on luonteva mytosemanttinen rinnastus, tätä teemaa on mielekkäämpi tarkastella runomatriisina.

 

Kaavio. Marxin Pääoman mukaiset ammattijakoon perustuvat yhteiskunnan toimialat

Sättimisrunouteen mieltynyt Marx on tehnyt tietämättään mytosemantiikkaa, ja itse asiassa ennakoinut meemien syntyä, kun hän toteaa tavaroiden arvoesineominaisuuden eroavan rouva Nopsasta siinä, ettei tiedä mistä sen löytäisi. Marxille tavaroiden arvomuoto oli rahamuoto. Nykymaailman menossa rahamuoto on menettämässä merkitystään ja arvomuodoksi on kehittymässä meemimuoto, tavaratarinat. Ehkä räikein arvostuksen muoto koskee kehitystyötä, innovaatioksi katsotaan vain sellainen tuote, joka on tuotteistettu rahasammoksi. Humanisti voi innovoida ihan rauhassa, ellei siinä nähdä arvomuotona rahaa, ei sillä ole mitään merkitystä.

 

	Narrit	Näkijät	Sankarit	Tavarantasaajat
Jargon	Ritari, raha-aateli	tuomari	poliisi	rikollinen
Diskurssi	ministeri	lakimies	asiantuntija	työtön
Paradigma	sotilas	tiedemies	lääkärit	pankkiri
Myytti	virkamies	toimittaja	hoitajat	eläkeläinen

Kaavio. Marxin ammattijakauma runomatriisina.

Matka mielen eeppiseen universumiin

 Viite: Ulamolan lumo - tulkintojen intro  21.9.2022 Marita Råman

Karl Marxin Pääoma-teos tuskin on toiminut mytologian perusteoksena kenellekään, mutta tässä tarkastelussa se on mytosemanttisen tarkastelun lähtökohta. Pääomassa on sivuilla 799-800 listaus: Nimiä jumalaistarustosta ja kaunokirjallisuudesta. Kiinnostavuudessaan listaus on samaa luokaa kuin suomalaisen kansalliskirjailija ALkesis Kiven myyttinen systeemi. Etnologi Claude Lévi-Straussin väittämiin kuului myyttien ajattelua strukturoiva vaikutus, joka on kiteytetty lauseeseen – Myytit ajattelevat meissä/ajtteluttavat meitä!

Pääomassa esitetyst listasta olen poistanut kirjalliset nimet, poistetuista nimistä silti sen verran, että vaikka Marx esittää listansa selityksissä arkkikurjuuden edustajaksi Lazaruksen, vaikka se Raamatun mukaan on Job. Kyseessä lienee merkittävä eli huomionarvoinen lapsus, vastaava kuin suomalaisen akateemikko Martti Haavion raamatullisiin maisemiin haahuilut, kun hän tulktisee revontuliin liitetyn Nainaksen tulleen Nooan nimestä ja vedenpaisumuksesta, eikä lainkaan huomioi, että siperialaisissa saduissa auringonpojasta ja kuun tyttärestä Nainas on revontulen herra. Selitys piilenee intressidominanssissa, tulkinta ohjautuu omien tutkimusintressien mukaan.

Kunnianarvoisa yhteiskuntafilosofi Marx on otollinen kohde testata, voiko myyttinen mielen maisema struktoituna kertoa jotain mytosemanttista länsimaisen tiukan linjan filosofin ajattelusta ja sen eprusteista. Ensin lyhyt lista on muokattava tutkimuskelpoiseksi, jotta saadaan myyttinen raakadata esiin.

Listan nimet ovat aakkosjärjestyksesdä 1) Antaios, 2) Cacus, 3) Daidalos, 4) Gerion, 5) Hefaistos, 6)Herkules, 7) Jupiter, 8) Perseus, 9) Pluton, 10) Prometeus, 11) Sisyphus, 12) Thor. Yhtä lukuun ottamatta valikoima on koostunut antiikin ajan myyttiolennoista, Thor teutoninen jumala. Kolme mainitusita nimistä on puolessatoista vuosisadassa jo jokseenkin unohtunut.

Mytologiatulkintasarjani tönimenä on ollut Taistelu onnesta, tämän teeman tarkasteluun kommunismin ja kapitalismin vastakkain asettelu sopii hyvin, sillä riippuen näkökulmasta turmiollisena ideologiana ihmiskunnan onnelle pidetään kommunismia, jos puhuja on länsimaalainen tai yhdysvaltalainen. Kiinassa, Venäjällä ja niin sanotuissa kommunistissa maissa kapitalsmi ja pääomien omistussuhteet ovat kaiken pahan alku ja juuri. Yllätys kuitenkin, ettei kukaan ole kirjoittanut aiheesta sapekkaamin kuin luterilaisuuden perustaja uskonpuhdistaja Martin Luther, teksin perusteella voisi jopa epäillä, että Luther on vastuussa antisemitismin leviämisestä Saksassa, kiihottaja.

Cacus, Antaios, Gerion

Pääoman myyttisten sanojen listassa on jo tuntemattomaksi käynyt nimi Cacus. Marx lainaa Martin Lutheri sanoja viitteessä 33. Otteessa puhutaan koronkiskonnasta, ahneudesta ja saituudesta, jota juutalaisten harjoittama pankkitoiminta sisälsi.  – Valalnhimo on rikkauden halun syynä ”Pakanat ovat voineet järjellään laskea, että koronkiskuri on neölinkertainen varas ja murhaaja. Mutta me kristityt pidämme heitä niib suuressa kunniassa, että me melkeinpä rukoillen kunnioitamme heitä heidän rahansa tähden…Joka toiselta imee itselleen, ryöstää ja varastaa hänen ravintonsa, se tekee yhtä suuren murhan …kuin se, joka tappaa toisen  nälkään ja saattaa hänet perikatoon….Pienet varkaat pannaan jalkapuuhun, suuret varkaat kullassa käyvät ja silkissä sihajavat… Eipä siis ole suurempaa ihmisvihollista maan päällä (perkeleen jälkeen) kuin saituri ja koronkiskuri, sillä hän tahtoo kaikkien ihmisten ylinen jumala olla… Koronkiskuri on suuri ja tavaton hirviö, niin kuin ihmissusi, joka kaikki hävittää, enemmän kuin mikään Cacus, Gerion tahi Antus…Sillä Cacus on bnimeltään iliö, joka on hurskas koronkiskuri, varastaa, ryöstää ja ahmii kaikki.

Nimilistassa on viitteen tekstiin nähden eroa. Hakusanana on Antaios, mutta tekstilainauksessa Antus. On siis tarkistettva, tarkoittavatko nimet yhtä ja samaa myyttiolentoa, ilmeisesti kyseessä on Poseidonin ja Gaian poika, jättiläinen, joka vati matkalaisia painimaan kanssaan, ja yleensä voitti.. Cacus oli ensimmäisten gladiaattoriottelujen suojelusjumala Forum boariumilla.

Kolmikon kaksi muuta hahmoa Antaios (Antus) ja Gerion ovat hekin jättuläisiä- Amtaios  oli voittamtaon, koska sai aina uusia voimia heti, kun kosketti maata. Siihen asti oli näin, kunnes Herkules hänet tappoi pitämällä jättiläistä ilmassa riittävän kauan. Gerion on kreikkalaistaruston jättiläinen, jolla oli kolme ruumista. Nämä kolme hahmoa todistavat jättiläisten olleen antiikin tarustossa elävä elementti.

Fantasmat, sankarit, jumalat ja jättiläiset  

Loput luetelluista hahmoista ovat tunnetumpia, fantasmoja ja tarinoita sankareista, taitajista, jumalista ja sääntöjen rikkojista. Taisto yhteiskuntafilosofian voittomeemeistä eroaa kapitalismin ja kommunismin välillä, mutta molemmat ideologiat mielellään vetoavat myyttisiin aineksiin perusteluissaan, ja taiston välineenä on sovellettu antiikin mytologiaa. Saksalaiset ovat hyödyntäneet myös teutonista kuvastoa.
Selkeimmin ison kuvan hahmojen luonteesta saa ugramen avulla.

Kaavio. Marxin Pääoman myyttinen ulottuvuus

 

Kaavio. Marxin Pääoman myyttinen ulottuvuus

 

Edellä esitetyt kaksi ugramestruktuuria todistavat kurinalaisesta ajattellusta ja valikoimasta, kokoelma kattaa muutakin kuin suoravaiivaisen puheen rahasta, jota mytosemanttisessa kuviossa II edustavat Fortunatos, pohjaton, koskaan ehtymätön kukkaro ja Pluton eli Pluto, rikkauden jumala, jonka manttelinperijä ja syrjäyttäjä  nykyaikana on Jupiter runsauden jumala.

Myyttiset topokset

Toposjaottelussakaan ei ole ongelmaa, koska Pääomassa on kyse rahasta eli kapitaalista, siitä samasta, josta Louhikin taistelee Kalevalassa, ja jota suomalainen kansalliseepos kutsuu sammoksi. Louhi on siten arkkikapitalisti, ja Pohjola edustaa kapitalismin luvattua maata. Vapaana pääomaa hankitaan kaupittelemalla Pohjan neitoa halukkaille. Yleisesti Kalevalaa pidetään suomalaisen eepoksen vastatopoksena, joka on antagonistisessa suhteessa Pohjolaan, vaikkakin sidoksissa kadehdittuun ja vihattiuun paikkaan monin tavoin. Kalevala on kuvattu ryöstöretkestään huolimatta rauhantahtoisena yhteisönä. Siten Kalevalaa on pidettävä kommunistisena yhteisönä, joka oli sisäistänyt tavarantasauksen etiikan.

Wilsonin taiteen universaaliteemoissa asetelma vastaa ryhmää III Ihmiskunta ja uhkiin varautuminen. Marxin Pääoman ajatusket vastaavat kohtaa uusi heimo so. idea muuttaa maisemiin, mutta heti kun ideat alkavat saada jalansijaa, heimoa kohtaavat pahat voimat ja vastustus kapitalistien puolelta, koska kommunismin katsotaan olevan hirviö, joka uhkaa ihmisyyttä. Kolmijakoon sententia, konsilientti, myteemi edellä kaavailtu Merx-Engels sanoma on seuraava. Pääoma on narraatio, sentientti, jonka mytologisten nimien lsita paljastaa ihmiskunnan konsilientit, perustavaa laatua olevat mielenrakenteet, universaalit, jotka elävät ei vain  mielsisä vaan karvaassa todellisuudessakin edelleen esim. Ukrainan sodassa, jossa rikkauksien haltijoina on Biden kapitalismin edustajana ja Putin kommuinismin edustajan, Herkuleeksi on tahdottu asettaa ukrainalainen presidentti Zeletinskin, jonka uskotaan voittavan hirveä jättiläinen aivan kuten antiikin ajan sankari Herkules, joka voitti Antaionin pitämällä vastapuolta ilmassa, vailla kosketusta maahan, eristämällä voiman lähteestään.

 

Lähtde: Karl Marx. Pääoma kansantaloustieteen arvostelua. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi, Helsinki 1948, Kansankulttuuri Oy

Tavoiteohjemana tänään poronkusema

Eilen oli kiva päivä, kävin uimassa, ostoksilla, voimapaikassa, katsoin välikysymyskeskustelua ja kotimaisen elokuvan. Luin voimapaikasta löytämäni klassikon Karl Marxin Pääomaa, tosin hyvin kursorisesti ja sain idean, jota työstin illan. Huomasin mytologian tietämyksessäni pieniä vajeita, jotka opiskelin ennen nukkumaan menoa.

Säryt jatkuivat, mutta eivät ole pahenneetkaan, pystyn toimimaan ja saan yöt nukuttua kuta kuinkin ilman särkylääkkeitä, joten kortisoni ei ole ollut ihan välttämätöntä lääkitystä enää. Paino jumittaa, ei mene alaspäin ei sitten millään. Kuten aiemminkin, uintireissu kävelyineen lisäsi kipuja. Sitä en oikein ymmärrä, miksi liikunta lisää särkyä, mutta yöllinen lepo myös? On siinä jonkinlainen paradoksi, jos lepäät: kivut enenee, jos liikut: kivut enenee. Siitä tietysti alkaa pohtia, haluaako joku kenties tehdä minut epämääräisin konstein toimintakyvyttömäksi? Saattaa hyvinkin olla. Uskon kuitenkin voittavani tämän ongelman, vaikka syy olisi täysin järjenvastainen.

Päädyin siihen, että minun on vain oltava välittämättä säryistä, ja jatkettava elämää kuin ei niitä olisikaan. Koska keskittymiskykyni on edelleen hyvä, niin uppoutuminen henkiseen/älylliseen työskentelyyn auttaa, ja listaaminen on niin mukavaa ja rentouttavaa. Kun katsoo asioita sarjana, niin avautuu maailmoita aivan uudenlaisia. Työnteko on minulle morfiinia.

Toiseksi, menneisyydestä on hyötyä, onhan minulla se tuotekehitystutkintokin, joten käytin hyväkseni tiedonhakutaitoja ja kehittelin tuota pikaa oman ”reumalääkkeen”. Kyllä lähtee.  Liikuntasuorituksia teen vähemmän aikaa, mutta useampia kertoja viikossa. Sillä en aio olla kivulloinen vanhus, nuoresta mielestäni en luovu. Se kyllä pelittää edelleen, on maailmassa paljon muutakin, ja mielenkiintoisempaa kuin omat vaivat tai korona.

Ei enempää tällä kertaa, alan listata, lueskelen, kuuntelen musiikkia ja kävelen poronkuseman pituisen reitin sekä  kehittelen mysosemantiikkaa, johon siis keksin ennen näkemättömän (saa lukea myös ennenkuulumattoman) alun maailman mytologian tietäjiä ällistyttämään. Tiedättehän, ällistyä tulee sanasta älli, eli äly. Ja kun se ei riitä ymmärtämään jotain, niin hölmistyy. Eikö olekin suomen kieli kiva kapine.