Tavoiteohjemana tänään poronkusema

Eilen oli kiva päivä, kävin uimassa, ostoksilla, voimapaikassa, katsoin välikysymyskeskustelua ja kotimaisen elokuvan. Luin voimapaikasta löytämäni klassikon Karl Marxin Pääomaa, tosin hyvin kursorisesti ja sain idean, jota työstin illan. Huomasin mytologian tietämyksessäni pieniä vajeita, jotka opiskelin ennen nukkumaan menoa.

Säryt jatkuivat, mutta eivät ole pahenneetkaan, pystyn toimimaan ja saan yöt nukuttua kuta kuinkin ilman särkylääkkeitä, joten kortisoni ei ole ollut ihan välttämätöntä lääkitystä enää. Paino jumittaa, ei mene alaspäin ei sitten millään. Kuten aiemminkin, uintireissu kävelyineen lisäsi kipuja. Sitä en oikein ymmärrä, miksi liikunta lisää särkyä, mutta yöllinen lepo myös? On siinä jonkinlainen paradoksi, jos lepäät: kivut enenee, jos liikut: kivut enenee. Siitä tietysti alkaa pohtia, haluaako joku kenties tehdä minut epämääräisin konstein toimintakyvyttömäksi? Saattaa hyvinkin olla. Uskon kuitenkin voittavani tämän ongelman, vaikka syy olisi täysin järjenvastainen.

Päädyin siihen, että minun on vain oltava välittämättä säryistä, ja jatkettava elämää kuin ei niitä olisikaan. Koska keskittymiskykyni on edelleen hyvä, niin uppoutuminen henkiseen/älylliseen työskentelyyn auttaa, ja listaaminen on niin mukavaa ja rentouttavaa. Kun katsoo asioita sarjana, niin avautuu maailmoita aivan uudenlaisia. Työnteko on minulle morfiinia.

Toiseksi, menneisyydestä on hyötyä, onhan minulla se tuotekehitystutkintokin, joten käytin hyväkseni tiedonhakutaitoja ja kehittelin tuota pikaa oman ”reumalääkkeen”. Kyllä lähtee.  Liikuntasuorituksia teen vähemmän aikaa, mutta useampia kertoja viikossa. Sillä en aio olla kivulloinen vanhus, nuoresta mielestäni en luovu. Se kyllä pelittää edelleen, on maailmassa paljon muutakin, ja mielenkiintoisempaa kuin omat vaivat tai korona.

Ei enempää tällä kertaa, alan listata, lueskelen, kuuntelen musiikkia ja kävelen poronkuseman pituisen reitin sekä  kehittelen mysosemantiikkaa, johon siis keksin ennen näkemättömän (saa lukea myös ennenkuulumattoman) alun maailman mytologian tietäjiä ällistyttämään. Tiedättehän, ällistyä tulee sanasta älli, eli äly. Ja kun se ei riitä ymmärtämään jotain, niin hölmistyy. Eikö olekin suomen kieli kiva kapine.