Karjalasta kajahtaa

 

Hohdokas lukuhaasteeni on hieman jäissä, koska leipätyö on jälleen kerran vaatinut veronsa ja aika on kulunut ilman lisäviihdykkeitä eikä lukemiselle ole riittänyt energiaa ylen määrin. Olen löytänyt kirjajemmoistani uusia hohtavia ja kultakirjailtuja teoksia. Lukuhaasteesta olen lukenut nyt Kullervon tarinan, ja todennut juoniselostuksen hämmästyttävän paikkansa pitäväksi ja Kalevalaa noudattavaksi. Ilmeisesti on niin, että J.R.R. Tolkienia on pidettävä suomalaisen mytologian syntysanojen esittäjänä. Hän on ensimmäinen eurooppalainen tutkija, joka selvästi on tajunnut suomalaisen mytologian omaleimaisuuden, joskin jos ihan tarkkoja ollaan, taru johon hän ihastui on inkeriläinen D.E.D. Europaeuksen löytö eikä runosto kuulunut alkuperäiseen vuoden 1835 Kalevalaan.

Alkuperiin törmää joskus mitä odottamattomimmissa paikoissa ja teksteissä. Selkäni kipeytyi viikonloppuna ja siinä läsiessä käsiin osui pari laulukirjaa, kas kummassakin kultakirjaillut kannet. Toinen teoksista oli MMM Laulukirja 2, ja toinen Kyllikki Maliston ja Ahti Sonnisen kokoelmateos Karjalaisia kansanlauluja Kiihtelysvaarasta eli entisestä kotpitäjästäni, koska Pyhäselkä oli aiemmin osa Kiihtelysvaaraa. Kyllikki Malisto asui lapsuutensa Kiihtelysvaarassa. Hänellä ja minulla on yhteistä myös kolmannen etunimen käyttö kutsumanimenä. Anjalassa marraskuussa 1894 syntynyt Kyllikki kertoi lapsuudestaan kiinnostavan muistelon, jonka luulen hyvin läheltä liippaavan omia juuriani.  Ajankohta sijoittuu ilmeisesti vuosisadan alkuun, koska Kyllikki kirjoittaa näin.

- Keittöömme ilmestyi myös muistini rajavuosina keväisin ja syksyisin vanha mies, äitini sanaan Ukko Maaranen. Hänen ristimänimensä lienee ollut Risto. Hän oli roteva ja ryhdikäs ylväs vanhus, mutta hänen oikeanpuoleinen silmänsä oli sokea, silmämuna kuin jään peittämä. Muistan tuijottaneeni lapsen rohekudella häntä kyltymättömästi. Hän ei ollut mikä tahansa pyytäjä tai utelija, vaan asialla. Jo pihamaalla hän oli päästellyt keittiön porraspäähän selästään mahdottoman painavan kantamuksen suuria sisäkkäin ladottuja pärevasuja ja käsissään kantamansa pienemmät vasut ”poimurit”. Äiti oli ne häneltä tilannut, tarvittiinhan suuressa taloudessa vaikka kuinka paljon koreja pyykille, perunannostoon ja vaikka mihin. Niitä ei tarvinnut tarkistaa, ne olivat tukevia ja kauniisti myuotoiltuja, eikä niistä myöskään penniäkään tingitty. Ne olivat sen hinnan arvoisia, minkä Maaranen niistä ilmoitti. En ole ennen enkä perästä tavannut sen väinämöisempää hahmoa kuin hänen. Hän oli ainoa kiihtelysvaaralainen mieshenkilö, joka piti laajaa kolttumaista, uumille vyötettyä piikkopaitaa housujen päällä. Vaikutelmaa lisäsi vielä pitkä, tuuhea, harmaa parta ja olkapäille yltävä keritsimien käymätön tukka, josta tipahteli keittiön sänkysohvan kannelle täitä siistin Kustaavan kauhuksi. Heti maksun saatuaan vaitelias vanhus urahti ovelta hyvästinsä ja meni menojaan. Kymmeniä vuosia myöhemmin kuulin hänellä olleen liikanimen Höykylä Muaranen. 

Mahdollisesti kyseessä oli isäni isoisä, josta isäni kertoi karmean takauspetostarinan, kuinka miesparkaa oli höynäytetty, ja mies menetti maansa ja metsänsä takauksiin, eikä tila ihan pieni ollut, jotain nykyisten suurtilallisten luokkaa. Jäinen silmä ilmeisesti oli kaihi, jurous sopii kuvaan, aspergerius ilmeisesti on sitä rataa periytynyt.

PS  ”Höykylä” lienee muodostelma sanoista höynäytetty, höykytys, höykyttää, höynäyttää. Kylänkuuluksi voi tulla niin monella tavalla. Sitä ei tarina kerro, kuka oli tuo katala. Liikanimestä päätellen savolainen syntyjään, sillä karjalainen ei naura toisen vahingolle esimerkiksi pilkkanimen antamalla, se on tyypillsitä savolaista lupsakkuutta.

…

Mitä taas tulee Laulukirja 2 MMM, siinä on viehkeää havainnoitavaa. Esimerkiksi välillä ei ole sanottu sävelmän alkuperää, välillä on, kyseessä on siis jonkinasteinen horjuvan käytänteen toimitustyö. Dance macabre (kuvataiteessa tunnettu aihe "Kuolemantanssi") kuuluu näihin epämääräisiin teoksiin, josta ei löydy selvitystä sävelestä eikä sanoista. Joten voinen kirjoittaa sanat, täytynee opetella sävelkin.

Luolassa lukin, peikkojen, pukin,
sorkkien siro sipsutus käy.
Hyytävä viima, karkelon kiima,
silmät ja sarvet, muuta ei näy.
Veikkonen kuule, kauhistu oi,
hiisien himo hirnunta soi.
Ruumiita tuokaa, sarvista juokaa,  
hornassa hurrataan.

Aaveet ja peikot tanssivat.
Heikot, haisevat haaskat ontuvat pois.
Luurangot laukkaa, kurkustas haukkaa
Hengen jos saada vois.
Helvetin kaikki kauhut on nyt
pääpirun kanssa temmeltänyt.
Piiloudu loukkoon, hullujen joukkoon
Muuten sun tiesi vie.

Erinomainen kekrilaulu!

Pikku-Väinö on aloittanut muskarin, ihmeitä piisaa. Pojalla ilmeisesti aika kuluu ihmetellessä, miten monella tapaa ihminen pystyykin väärin laulamaan.

Ennakoi tuleva tilanne

Perhevitsinä lapsuudessani aikanaan oli, kun kehotin perhettäni ottamaan huomioon tekojen seuraukset sanoilla "ennakoi tuleva tilanne". Siitä tuli vitsi ja lentävä lause perheeseen, kun huomattiin mokatun. En tosiaan ymmärtänyt, mitä nauramista sanomuksessani oli. Enkä muutoinkaan, kun kerta toisensa jälkjeen jouduin toteamaan, etteivät useimmat ihmiset nähneet nenäänsä pidemmälle, ja ihan kuin heidän tajuntansa ulottumattomissa olisi syyn ja seurauksen suhde. Minua vain kaukonäköisyyteni vuoksi pidettiin outona. 

Ei sentään farssi, kuten Suomen hallituksessa, joka on toki ennakoinut, yrittänyt ainakin, hyvin hämäläisesti eli jähmeästi reagoiden tosiasioihin, mutta sitäkin nopeammin, hutiloiden ja harkitsemattomasti pakotteita keksien seurauksista piittaamatta. On tahallaan ummistettu silmät vaihtoehdoilta, vastalauseilta, tosiasioilta taloudellisten seuraamusten suhteen. Valheita, tumpelointia ja vääristelyjä on syydetty ja niitä on riittänyt. Rokottamattomista on tehty kulakkeja, joita kohta aletaan ilmiantaa ja eristää internaatteihin. 

Mutta miten ilahduttavaa onkin huomata, että pikku hiljaa lääkeviranomaiset itse alkavat huomata lyhytnäköisen toiminnan haitat. Covid-rokote oli hätäapu, jota virus on nyt oppinut sietämään, ohittamaan. Israel on pistänyt toivonsa rokotteisiin, ja jo ehtinyt osoittaa, ettei kolmaskaan rokotekierros anna suojaa kuin neljäksi kuukaudeksi, jos sitäkään. Joko alkaa riittää tämä rokoteherännäisyys? Lahko mikä lahko. 

Ja bingo, lukion biologian opinnoillakin voi ihan hyvin päätellä, miten käy jos elävän olion luonnollista immuunivastetta ropeloidaan ja pönkitetään keinotekoisilla keinoilla riittävän pitkään. Ei ihminen pärjää tietämyksellään, ellei jonkinlaista nöyryyttä ole! On myös alkanut kuulua ääniä sen puolesta, että tukalasta tilanteesta tulee selvitä sairaanhoitokapasiteettia lisäämällä, ei koko kansakuntaa rääkkäämällä.

Tyrmistyneenä olen myös seurannut tuota hallituksen "nopeaa reagointia", joka on varsin outo ilmaisu todellisuuteen verrattuna. Juottolat ovat saaneet armon, mutta teatterit ei. Miten muka humala suojelee ja antaa paremma suojan kuin hyvin järjestetty näyttämö turvaväleineen?! Kyllä tuo ajattelu on jatkettuna tahallista tuhmuutta sanan molemmissa merkityksissä. 

Taisi todella käydä niin, rokoteherännäisyys sai nöyryyttävän takaiskun, taisin mainita siitä, varoittaa, yritin estää tulevan tilanteen. Ylistetty olkoon täti aurinkoinen! Minä en sitä kolmatta rokotetta ota. 
En vaikka loppuikä pitäisi olla kulttuurin ulottumattomissa ja uupuisi hengen lento. 

Niin, olen opiskellutkin ennakointia, liikeenjohdollisesti sitä nimetään strategiaksi ja/tai visioksi. Ei se sen kummempaa, päätöksissä on riskinsä ja aivan varmasti seurauksensa. Enää voi vain toivoa, että Suomi ei syöksy takaisin kurjuuteen, hyvinvoinnista ei voi enää puhua. Mutta jos vaikka tyydyttävälle tasolle päästäisiin. Sen aluehallintouudistuksen tosin olisi voinut tässä jamassa unohtaa! Se vasta kaikkien aikojen rahareikä tulee olemaan! Ja toisin kuin luvataan, palvelu takuuvarmasti huonontuu, koska ei riitä rahat eikä tekijöitä. 

Heurekassa Eliaksen kanssa

 

Kaihoviikko alkaa, kun loppiainen on ohi ja vietetty. Joulunaikani on virallisesti kuukauden mittainen Luciasta Knuuttiin eli 13.12. – 13.1. välinen aika. Ennen joulua siivotaan, leivotaan, hankitaan lahjoja ja kukkia, koristellaan, ja sitten loppiaisesta alkaa luopumisen tuska, kun joulukuusi viedään pois, satumaa puretaan, arki alkaa.

Vuosi vaihtui vauhdikkaasti, uudenvuoden aattona havaitsin noin klo 3 iltapäivällä virikeseteleiden voimassa olon päättyvän samana päivänä. Ilkeästi hallitus oli sulkenut kuntosalit ja uimahallit, joten sinnekään niitä ei voinut viedä. Onneksi jotkut museot olivat vielä auki, joten sinne HAMSiin. Vuonna 2020 olimme hankkineet museokortit, jotka olivat jääneet koronan kourissa vähäiselle käytölle. Hallitus on ihan selvästi kultttuuriymmärtämätön tai jopa kulttuurivihamielinen poppoo, jonka ei soisi vallassa kauaa enää pysyvän. Tasoa kuvaa hyvin työterveysminisiteriön perhe- ja peruspalveluministerin tarveharkinnan kyky, perusvikutustaitonaan jyrääminen. 

Eräkirjallisuudessa on kestoteemana hupailu hienostorouvien älyttömyydestä, kun  naiset tepsuttelevat jängälle korkokengissä. On olemassa käsite työterveysturvallisuus, jossa toimintaympäristö ilmastoineen otetaan huomioon. Siksi työterveydestä vastaava, toisille suuna päänä kuin tuutin suusta rajoituksia hankkiva ja jakeleva rajoitusministeri on vastuullinen näyttämään esimerkkiä ja harkintakykyä julkisessa esiintymisessään. Vaan mitä tekee Krista Kiuru? Tepsuttelee turhamaisuuttaan liukkailla lumikeleillä arkiseen työpalaveriin korkokengät jalassa liukastellen työpaikalle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan linnan juhlat. Joten ilmeisesti rouva on sisäistänyt sananparren: Älkää tehkö kuten minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

Kulttuuriin kuuluu myös tiedon janon sammuttaminen. Suomessa soihtua pitää yllä tiedekeskus Heureka, jossa on aina ilo käydä. Tytär oli jo jonkin aikaa vihjaillut, että isovanhemmat voisivat viedä Eliaksen jonnekin tapahtumaan. Niinpä vastahankituille museokorteille tuli käyttöä. Kutsuimme Eliaksen museovierailulle, hän halusi äidin mukaan, joten vietettiin porukalla juhlahetki. Palvelu oli erinomaista, Pieni vieraamme sai yllätyssauhunäytöksen kahvilapöydässä. Tilaa oli pelata ja oleilla riittämiin, ja elementtisaleissa ukki sai tehdä tyttärenpojan kanssa monen monta kierrosta. Ja lopuksi harjoiteltiin putkiasennusta.

Lähdettäessä pieni mies hihkaisi aidon innostuneena. Tämä oli paras näyttely ikinä!. Näyttely oli ylittänyt viisivuotiaan diginatiivin oletukset, jotka olivat syntyneet netin  kautta ennakkotutustumisella. Motiivi vierailuun oli korkealla, koska poikamaiseen tapaan hän vakuutti meille, että häntä kiinnostaa tietää, miten kaikki toimii.

Ostin tuliaisia ja itselleni ehkä viimeisen ammattikirjan, mitä leipätyössäni tarvitsen. Apo-käsikirja on viimeistelmättä, mutta systeemissä on palanen nimeltä resilienssi. Joten lukulistalla on Krisse Lipposen Resilienssi arjessa. Heurekan teemahan oli resilienssi katastrofitilanteissa. Kiurukin voisi vilkaista välillä kopperostaan ulos, jos vaikka pikkukengille löytyisi tyylikäs talvikelikenkä. Ehdotan vain, raskaana oleva kömpelöityy, joten kyseessä on syntymättömän lapsen terveys. Pitäisikö välittää muustakin kuin vain itsestään ja säärten näyttävyydestä? Sitä paitsi kaikki miehet eivät hurmaannu sääristä. Joitakin viehättää äly ja silmien pilke.

Seuraan tilannet; toistaiseksi voitto kotiin THL! 

KIILTÄVÄT KIRJANI

Vuoden 2022 lukuhaasteenani ja teloksena ovat kiiltäväkantiset kotikirjastoni kirjat. Joulun jälkeisenä aikana pidin talviloman, joten oli aikaa katsella tarkemmin kirjasumaa, löysin hyllyistä vielä kaksitoista muuta kiiltokantista kirjaa entisten lisäksi. Eli kasassa on kuukausiteemoille omat kirjat. Ryhmittely ei noudata mitään tiukkaa järjestelmällsiyyttä, satunnaisilla kirjoilla on leikitty ryhmittelyn taitoa.

Uudet löydökseni ovat: 

Kategoria
I		Kultainen laulukirja
II		Kulttuurien kiehtova hsitoria - Idän ja lännen viisautta
III		Kirkkojen ja katedraalien kieli, Äglskyttarne
IV		Paradiisi otsingluil - Paradiis ja igavik maailma müütides ja usundites
V		Kalevalan sanakirja
VI		Grimmin sadut I-III
VII		Matka maan keskipisteeseen
VIII		Suomalaisen muinaisrunouden maailma
IX		Suomalainen shamanismi
X		Oseania - Onnellisten saaret
XI		Sävelten maailma, Musiikin vaiheet
XII		Suomen suvun pakanallinen jumalnapalvelus

                                                                       

Koira ei karvoistaan pääse, eksoottiset, mytologiset ja taiteelliset aiheet selvästi ovat ollee intentioina jo vuosia. Psykologisesti tämä menettelyni ei ole millään tavoin kummallista. On kokeellisesti todistettu, että ihminen pyrkii antamaan mielekkyyden mielettömäksi tulkitsemaansa tilanteeseen. Ellei hän syytä tiedä tai usko tietävänsä, hän keksii selityksen. Tietoisesti en ole hankkinut metallivärillä silattuja kiiltokirjoja kirjastooni, enemmistö on normaaleja väripainatuksia. Sinänsä mielenkiintoista, miksi kustantaja valitsee metallinhohtoista väriä kansiin. Kalliimpi painatus viestinee jonkin laisesta arvosta ja arvostettavuudesta, kiilto on merkki siitä, että kirja on hieno, ei mikä tahansa kirja, kun se on kultaväripainatuksin tehty. Tähän asti minuakin on kiehtonut pelkästään sisältö, ei kannet lainkaan.

Lukemisen ahimimisikä koittaa yleensä noin kymmenvuotiaana. Niin minullakin, tyttökirjat oli pian luettu, joten siirrtyin poika- ja seikkailukirjoihin, joihin kuului myös Jules Vernen tuotanto. Kirjastossani olevat Vernen kirjat eivät toki ole säilyneet kaapissa lapsuudesta saakka, tuolloin lainasin lukemani kirjat. Pari WSOY:n kiiltokantista verneäni olen löytänyt kierrätyskeskuksen ilmaistarjonnasta aikanaan. Aihe kiehtoi kerrata, mutta en ole tullut vielä kerranneeksi, kuvat olen katsellut, ja ne huvittavat minua, noiden kirjojen kuvitusta katselee ihan lystikseen. Kuvitus olikin Vernen kirjoissa mielestäni ensilukemiskerrallakin parasta. 

Minulle on kertynyt optimsitisesti jonkin verran eestinkielisä kirjoja, matkamuistona, lahjaksi ja muuten vain, vaikka en osaakaan kieltä aktiivisti. Luettua auttavasti ymmärrän. Haaveissa on aktivoitua kielen omaksumisessa. Mutta jotta kiinnostus ei lopahtaisi heti alkuun, on valittava, mistä ryhmästä alkaa, mitkä tulevat olemaan aloitusteemat?  Kummalle linjalle lähden, haasteelliselle vai mukavuusalueelle. 

Koska on uusi vuosi 2022, niin luontevinta on haastaa itsensä. Vuosien tutkimusharjoitusten myötä eksotia ja mytologia ovat tulleet tutuksi, joten haastekategoria sijoittuu ryhmiin luovuus sekä sanat&sävelet. Ei ihan oikoseltaan kansanrunouden tutkijalta uskoisi. Ehkä tosiaan suoritin opintoni rimaa hipoen. 

Nyt polttaa jo, kaksi kärjessä alkaa hahmottua, ja alkajaisiksi haasteeksi tulee näin ollen kolme kirjaa: 1) Sävelten maailma, 2) Musiikin vaiheet sekä 3) kirkkojen ja katedraalien kieli. Toisin sanoen arkkitehtuurin ja musiikin struktuurien ymmärtäminen yleissivistystasolla. 

 

EKSOTIA                                              ryhmät II + IV +VIII                                                                           

II                          Kulttuurien kiehtova historia - Idän ja lännen viisautta        
IV                         Paradiisi otsingluil - Paradiis ja igavik maailma müütides ja usundites
X                          Oseania - Onnellisten saaret                                                                                                                     

MYTOLOGIA                                         ryhmät XII + VIII +  IX                                        

XII                       Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
VIII                      Suomalaisen muinaisrunouden maailma      
IX                        Suomalainen shamanismi                                                                                                                                                                                    

LUOVUUS                                            ryhmät  I + III +  VII                                                                          

VI                         Grimmin sadut I-III                    
III                         Kirkkojen ja katedraalien kieli
VII                       Matka maan keskipisteeseen                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          

SANA & SÄVEL                                    ryhmät XI + V +  X                                                                              

V                          Kalevalan sanakirja, Älgskyttarne                    
XI                        Sävelten maailma,  Musiikin vaiheet
I                          Kultainen laulukirja                                                                                                                                                                    

 

Ohjelmistoissa usein pidätetään oikeus muutoksiin. Näin on tässäkin, mutta kun ensimmäinen listaus, joka edustaa intentiougramessani responsiivisuutta, on jo valmiiksi aihioitu kirja jokaiselle viikolle kausittain, niin on valittava lisäksi kiiltokirjojen kahden kuukauden teemoihin sopivia kirjoja, mikäli valittavaa tai intoa riittää.

 
Osan kirjoista olen jo ottanut käsittelyyn vuoden 2022 suunnitelman mukaisesti.  52 lsitan projektin krovaa tämä kiiltokirjahaaste, vuodessa on 52 viikkoa. Rinnakkaisilmiönä vuoden alustukselle olen ottanut käyttöön myös aforismit Ilon aika, eli miete jokaiselle päivälle ja sen rinnalle Indian wisdom 365 day.  Ideana on lukea joka aamu miete, ja joka ilta toinen miete kuvineen. Sain ajatuksen tähän unikuvien hyödyntämiseen unesta jonka näin joulupäivän yönä. Sain lapsenlapaselta itse tehdyt värikäät helmet, ja kun olin niitä pitänyt joulupäivän, yöllä näin unta, jonka muistin aanulla. Kohtasin kolme käärmettä, sinisen, keltaisen ja vihreän, jotka piirittivät minut, mutta minullapa olikin mukana miekka ja sillä saksin niiltä kielet poikki jolloin kielet turposivat pieneiksi pyöreiksi nappuloiksi, ja minä jatkoin rauhassa matkaa. Uni oli sen verran kumma, että kaikki kuulijat menivät sanattomaksi, ja monet unitulkintakurssit käynyt taiteilijapoikakin totesi hämmätsyneensä. Joten helmilläon nyt nimi. Voimallisten mielikuvien helmet.

Alotiin myös listan Piirrä, väritä, suunnittele ja opin siitä jo kahden päivän aikana, että ympyrä yhdistää, neliö hajauttaa muodostelman. Jaakko Löytyn virsikirja ja sivistyksen käsikirja ja filosofia sopinevat alustussarjan teemoihin oikein hyvin. Näin on kuusi kirjaa jo aihioitu, kaksi vielä puuttuu aiesopimuskesta itseni kanssa. Krijaniekat ovat sivistyshistoriaalinen kirjallisuuskatsaus, joten se pääsee mukaan ensimmäiseen lähtöön, ja sen käsittelyksi saattaa riittää hirmuisen alastonkuvan laadinta. Mutta mikä on kirja at last but not least -periaatteella, kun teemana on arkkitehtuurin ja musiikin peruskieliopinnot? Eihän minua varsinaisesti aihepiiri edes kiinnosta!

Lue ja ylläty!  Haasteellista on oppia tuntemaan. Varmaankin jollain kummallisella kompensaatioperiaatteella olen aikoinaan hakeutunut kansanrunouden opintojen pariin, jossa oli jonkin asteinen kirjallisuuspainotteinen tutkimusote opiskeluaikanani vallalla. Mutta tunnetusti aspergerille saattaa tunnepuolen tajuaminen ja/tai ilmaiseminen olla vaikeaa. Älyllisesti ymmärrän oikein hyvin, pystyn havaitsemaan mielenliikkeitä hyvinkin tarkasti ele- ja ilmekielestä, mutta jollain tavalla en silti ymmärrä tunteita kovin hyvin omakohtaisesti. Siinä on etunsa, pystyn tarkastelemaan asioita ilman ideologista painolastia kylmän viileästi, minua ei maailman tuulet hevin hetkauta. Silti, tunne on olennainen osa ihmisyyttä, sanoisin että ihmisen arvokkain ominaisuus ei ole järki, vaan inhimilliset tunteet. Kyky iloita, osoittaa myötätuntoa, surra ja rakastaa, vihatakin jos niikseen tulee. Joten Sinulle osa I eli Runoja Sinulle tulee kahdeksanneksi haastekirjaksi.

Näin on haaste aloitettu ja pohjustettu vuoden kahdelle ensimmäiselle kuukaudelle. Mitä tunteita ja/tai mietteitä, toimintaa mahtaakaan herätä runojen ja käsittelylistalla olevien hohtokirjojen myötä? Vuodelle 2022 en ole tehnyt uudenvuoden lupauksia lainkaan. Olen päättänyt selvittää, mitä kylmäkellari minulle merkitsee.