Suomalaisen mytologian sanasto

Katso uusin kehitteeni sivulta työstettätä. Olen aloittanut miettiä, miten uudistaa ohueksi kauhtunutta suomalaisen mytologian tietämystä. Aineksia olisi enempäänkin.

Työstettävä - Ulamolan lumo

Lähtökohtana on Aleskis Kiven mytologia.

ESIHENKILÖN TYÖNKUVA JA TULEVAISUUS

Kuva Esilaulaja, tekijä tuntemtaton CC-BY-SA

Kielen tasa-arvoistamiskehitys saa aika ajoin melko keinotekoisia uudisteita, jotka särähtävät kielikorvaani. Kyllä sanaan tietysti ajan mittaan tottuu. Esimies voi olla mies tai nainen, joten esihenkilö on siinä suhteessa ihan paikallaan. Vaan entäpä, jos se tulevaisuudessa on robotti, valvova silmä, joka ohjeistaa ohjelmoidusti? Silloin ei esihenkilökään ole enää sopiva ilmaus. Ei sitä silloin korvaa edes johtohenkilö. Tuo sana särähtää jo varmasti monen kielikorvaan. Kuten sen Nalle Puh toteaa, kas johtaja johtaja on. Mutta johtajia ja johtamisaloja on moneen lähtöön. Ennen käytettiin esihenkilöistä sanaa päällikkö. Rakennustyömailla sana on edelleen asiallisessa käytössä. On työmaapäälliköitä, rakennuspäälliköitä ja heidän rinnallaan työnjohtajia.

Esihenkilönä voi toimia päällikkö, työnohjaaja tai työnjohtaja, jotain siltä väliltä myös, oleellista on viestiminen ja lähikontakti. Päällikkyys saattaa olla yhtä epämääräistä kuin johtajuuskin. Viihteenä etsitään aika ajoin ”hyvää johtajaa”, toisin sanoen sopivaa johtajaa johonkin tiettyyn toimintaan tai firmaan. Yleishyvää johtajaa ei ole olemassakaan. Hyvä sotilasjohtaja saattaa olla kauhistus luovan alan johtajana. Ideat ei riviin järjesty, ei ainakaan ideointivaiheessa. Luovuuteen liittyy usein ilo ja innostus, johon äkseeraus ei sovi.

Mutta kuten sanonta sen sanoo, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Siksi on syytä pohtia, mitä itse asiassa esilaulaja tekee. Apua alaa tuntematon saa Wikipediasta, jonka mukaan esilaulaja on esityksen vetäjä, joka johtaa laulamista esimerkkinä. Hän aloittaa ja määrittää yhteislaulussa sävelkorkeuden ja tempon, jonka tulee olla tilanteeseen sopiva. Sävelkorvaa tulee olla, jotta melodia säilyisi laulun ajan. Laulantaa voidaan tukea myös säestämisellä.

Vuorolaulussa esilaulaja on soolo-osan esittäjä, muut osallistujat laulavat kertosäkeet. Esilaulaja on kuoron esihenkilö, tai tulevaisuudessa ehkä sitten kapellimestarirobotti tai jonkinlainen hyperkorvahybridi, joka herkällä tunnolla ja kuulolla anturoi joukkonsa mielenliikkeitä ja toimia. Kehitys johtamisen arvostuksen laskusta on jo alkanut. Heikkona signaalina toimii se tosiseikka, että naiset ovat alkaneet päästä johtotehtäviin, mutta ei vain se, vaan ylistämällä alistamisen ilmiö, jossa naisjohtajia kehutaan paremmiksi kuin miesjohtajat. Tosin viime mainittu väite saattaa olla tottakin viestintäjohtamisessa ja HR-johtamisessa, mutta tuskin muilla aloilla. Johtaminen edellyttää ennen kaikkea energisyyttä ja riskinottokykyä, kestävyyttä paineen alla. Miehillä on siihen jostain syystä paremmat edellytykset ja valmiudet.

Esihenkilön tehtävänä on siis olla päällikkö tai ryhmän vetäjä jossain asiassa. Johtajan tehtävänä on vetää koko toimintaa ja luotsata suuntaa ja ohjata yhteistä matkaa. Jos laivassa syttyy kapina myrskyävällä merellä, on se kaikkien tuho. Laivamiehistö ei sitä aina tajua henkilökohtaisten intressien myllerryksessä.
Päällikkyydellä kuten johtajuudellakin voi olla lieveilmiönsä, toiminta saattaa ajautua päällepäsmäröinniksi, solisti voi intoutua omaan rooliinsa liikaa ja asettaa sävelkorkeuden porukan ulottumattomiin, sopraanon ääneen harva miesääni yltää, kastraattilaulaja kyllä.

Muistuttaako projektityö enemmän ryhmälaulua vai vuorolaulua? Siinä kysymys. Muiden sanojen osalta on helpompaa. Tempo vastaa termiä ”velocity” eli läpimenoaika. Sävelkorkeus voisi olla samaa lajia kuin niin sanottu laatutason määritys. Yleensä lauletaan C-duurissa. Melodia vastaa kielikuvissani prosessia, musiikin sävelkulut ovat toiminnan vuokaavioita, jos sitä niin sitten sitä. Säestäminen on fasilitointia, johdon tarvitsemaa metatietämystä. Päällikköjä ja esihenkilöitä auttaa ylemmän johdon selkeä strategia ja visio sekä jalkauttamisen metodi. Myönnetään, olen huono esihenkilötehtävissä, johtamistaito sujuu luonnostaan, en koe tarvinneeni siihen mitään oppeja. Kantapään kauttakin oppii.

Tulevaisuudessa voi ehkä olla digipäälliköitä, mutta se ei viittaa mihinkään IT-alan johtohenkilöön, osat ovat vaihtuneet, ihminen ei ohjaa eikä hallitse koneitaan ja apuvälinttitään, vaan tekniikka manipuloi ihmistä pienen IT-älyryhmän voimin, jolloin esilaulajaa ei kukaan näe eikä tunne, mutta kaikki kuulevat ohjaavan ja suuntaa antavan äänen, joka määrittää tahdin ja sävelkorkeuden, kuoron säestäsessä riitasoinnuttomasti. Eikö koronahype olekin jo sellainen riemuvoitto, jossa Marin toimii ties minkä taustakuoron esilaulajana. Media toistaa kertosäkeet, johon kuuluu ainakin sanat "Koronapassiin minä luotan, koronapassi on autuutemme! Koronpassilla pelastumme!"

Laulaja mitä parahin

Fantastinen muunnos rastaasta varpuseksi

Kaloista jopa asiantuntijat myöntävät lajimäärityksen olevan joskus vaikeaa. Sama pätee ilmeisesti myös lintujen lajiluokituksessa, jos Avelan selontekoon on luottaminen. Pää menee pyörälle jo pelkästä selonteosta, mikä kielii tekijän kuuluvan selvästikin ”tertiaalijengiin” sekä sen alaluokkaan näkijä-määrittelijään lintuharrastajien joukossa. Kansanomainen taksonomia on laji erikseen, sitäkin Esa-Pekka Avela on kirjassaan tehnyt, vaikka varsinaisia yhtenäisiä luokittelusääntöjä ei ole olemassakaan. Joskus jokin tunnuspiirre saa nimeämään monta eri lajia samalla nimellä, kaloissa yleisnimi on kivikala, linnuilla vastaava nimitys ilmeisesti on punarinta, kansanrunoissa sisova. Avelan punarinnan Erithacus rubeculan toisintonimilistassa erottuvat Bretonin ja Sardinian seuduilla annetut nimiryppäätt, joiden perimmäisenä syynä lienee lintujen metsästys ja salametsästys herkuiksi ja muista syistä.

Punarinta-kirjan kylkiäisenä Esa-Pekka Avela lahjoitti rinnakkaisteoksensa Sinirinta – Neljän tuuman hurrikaani. Molempia lintuja on pidetty sielulintuina, punarintaa myös jollain tavoin kuolemaan liittyvänä ennelintuna. Tästä minulla on omakohtaisiakin kokemuksia, kun ilmeisesti jostain syystä sydämeni pysähtyi ollessani tyttäreni kanssa yksin kotonani pienillä torkuilla, tytär oli toisesssa huoneessa soittamassa pianoa, kun hänen kertomansa mukaan kesken soiton olohuoneessa alkoi kaikua satakielen laulu, joka päättyi parkaisuun. – Kuin kissa olisi hyökännyt kimppuun, totesi tytär. Tapahtuma oli niin outo, että hän tuli katsomaan, mitä nokkaunilleni kuului, ja totesi minut elottomaksi. En herännyt ravisteluun. Neuvokas tyttö, vähän alle kouluikäinen oli katsonut ensiapuohjelmia, ja takoi sydämeni taas käyntiin, vaikka olikin hätääntynyt. Loppujen lopuksi heräsin hänen hätääntyneeseen itkuunsa.

Toisen kerran kohtasin miltei kuolemani myrkytyksen kautta laivamatkalla Tallinnassa. Matkaa oli edeltänyt punarinnan poikasen takertuminen puutarhassa poveeni, mistä se ei suostunut lähtemään ennen kuin teimme sille pesän yöksi. Luettuani Punarinta-teoksen loppuun, lasitetulle parvekkeelle ilmestyi hämmästyksekseni sinitiainen, vaikka lasit olivat tiukasti kiinni. Ilmeisesti se oli pujahtanut sadevesipoistoputkea myöten sisään, mutta vastaavaa ei ollut tapahtunut milloinkaan ennen.

Koin sen enteenä tai rukousvastauksena, sillä ei sinänsä ole väliä, mutta Avelan yhteydenotto sattui ajankohtaan, jossa olin toivonut johdatusta, mitä alkaisin seuraavaksi pohtia mytologian kannalta. Otsikointi on syvätasolla allegoria, rastas on itäsuomalaisittain räksä, räksyttäjä, varpunen on vaatimaton lintu, mutta minua tuo lintu on lapsesta asti viehättänyt, koska pidän Lauri Pohjanpään runosta Varpunen ja riikinkukko, jossa upeilla sulillaan pöyhistelevä riikinkukko jäi sanattomaksi, kun varpunen löysi vahvuutensa, lentotaidon; ja kun lentoon lähti, jäi riikinkukko äänettömäksi. Punarinnan, sisovan vahvuus on laulussa, jonka se on oppinut luonnostaan.

Avelan kirjakaksikko pikkulintulajeista sinitiainen ja punarinta ovat tässä tarkastelussa pohjana tuleville lukupyrkimyksilleni. Ensin kuitenkin syntyihin syviin, joita kirja sai pohtimaan. On kaksi päälinjaa, mitä lajia ”robin” edustaa ja mikä on ”sisova”. Mitä ne edustavat, mihin liittyvät mytologiselta kannalta?. Punarinta-Hämärän henki on kaunis kirja, jossa on runsaasti ilahduttavia tietohippuja, jotka kuvastavat tekijänsä laajaa tietotaitopohjaa ja paneutumista aiheeseen, joskin väistämättä tekstistä tulee trivial pursuit -tyyppinen laji mieleen.

Jonkinlaiset lisänostot aiheesta lienevät paikallaan. Tieteen tehtävänähän on yrittää edistää tietämystä. Toimittajan ammattitaitoon kuuluu tietämyksen levittäminen ja popularisointi eli kansantajuistaminen.
Sisova epäilemättä on jo kuollut sana ja ilmaisu. Tosin olen kuuluut sanonnan Siso! Sillä tuskin on etymologista juurta lintuun, jonka kansanrunous tuntee sisovana, punarintana. Sisova-runot kuuluvat SKVR-korpuksen metatiedoissa sarjaan ”En ole opissa ollut”. Sitä samaa voi sanoa omasta lintutietämyksestänikin. Sisova-laulaja väittää oppinsa olevan peräisin metsästä ja sen laulajista, ja syystä punarinnan aiempi nimi on ollutkin punarintaratakieli, aikana jolloin lintu luokiteltiin vielä rastaisiin kuuluvaksi.

Sielun siivittämä allegoria tulevasta

Harrastuksiini kuuluu ns. lukemattomat kirjat, joita kotikirjastooni on kertynyt, mutta jotka ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa, jotta saisin ne luetuksi. Joukossa on mm. Lintujen viisaus, lintutieteen historia sekä Ornimisen sietämätön keveys. Musiikin alkuperää on arveltu lintujen laulusta juontuvaksi, mihin viittaa myös sisova-runot, jotka on laulajan mukaan opittu metsälinnuilta.

Avelan teoksen mukaan punarintanaaras on erittäin emansipatorinen lintu, lintumaailman feministi suorastaan. Uros on kosiopuuhissa alin omaa vaarassa tulla jätetyksi. Lisäksi naaras osaa taistella reviiriloukkaajien kanssa, ja taisteleekin oikeuksiensa puolesta. Sitä samaa jyhkeyttä luonteessa on myös Galina Vishnevskajan elämäkerran muistelmissa, jossa upea oopperalaulajatar on oppinut selviytymään karussa elontaistossa. Työn alla on syksyn mittaan lukea myös säveltäjä Dmitri Shoskovitshin elämäkerta. Äänet linnunlauluineen liittyvät biologiaan, luonnon elementteihin, kun taas musiikki on kulttuurinen, ihmisen luoma artefakti. Toista ei voi kuitenkaan aivan täysin erottaa toisesta. Luontaisista kyvyistä riippuu, mitä äänimateriaalilla/-lle voi tehdä. Pääero lienee siinä, että musiikki on tunteen kieltä, linnunlaulu funktionaalista kieltä varoituksina, kerjuuääninä, kutsuhuutoina.

Kuvakaksikko. Säveltaitureista on kyse

Kuvakaksikko. Näyttävä ulkomuoto, henkevyys ja sielukkuus sulassa '
sopusoinnussa

Punarinta isotopiana

Punarinta on jossain määrin yleisnimi kaikille punarintaisille linnuille kansankielessä. Sarjaan pääsevät ainakin leppälintu, peippo, punatulkku, punarinta ja taviokuurna. Punarinta on hyvä laulaja, kuten sen aiempi nimikin punarintasatakieli kertoo. Lukemani perusteella syntyi ensikauhistus, olinko tulkinnut Kalevalan sankarien peruslinnut aivan väärin, ja Lemminkäis-lintuna pitämäni leppälintu todellisuudessa onkin eurooppalainen punarinta ”robin” eli punarinta. Lajiluokitusymmärrykseni on vasta esiasteella, mutta netin runsasta lintukuvastoa kun katsoo, vaikuttaa siltä, että intiaanimytologioissa esiintyvä ”robin” eli amerikkalainen punarinta edustaa enemmän rastaslinjaa eli leppälintua, kun taas eurooppalainen robin on varpuslinnuksi todettu puutarhojen punarinta.

Molempiin lintuihin kuuluvat kuoleman kuvat, joskin eri tavoin. Punarintaa Avela kuvaa brittiläisten joululinnuksi, ja esittää väitteen tueksi runsaan kuvamateriaalin. Oma lintutulkintani leppälinnusta vuorostaan todistaa sen liittyvän kuolemankuviin monella tavalla. Oletankin sisovan liikkuneen mielikuvatasolla kohti pohjoista ja amerikkalaista ulottuvuutta leppälintuna ja kohti etelää ja Eurooppaa punarintana. Meemit eivät noudata välttämättä luonnonlakeja lainkaan ja ihmismielen mielikuvaretket voivat muodostua millaiseksi vain.

Mitä tulee symboliikkaan, niin monia eri lintulajeja pidetään suomalaisugrilaisessa mytologiassa sielulintuina, joskin yleensä sielulintu on pikkulintu tai jokin laululintu. Joulu on agraarikulttuurissa ollut kekrijuhla, satovuoden päätös. Suosittu joululaulu Varpunen jouluaamuna kuvastaa menneitä aikoja, jossa kuolleen veljen sielu tulee tervehdyskäynnille jouluna. Lapsikuolleisuus oli aikanaan yleistä, lapsia kuoli kuin muuttolintuja muuttoreitin varrelle.

Intuition systematisoinnin voima

Työstäessäni Punrarinta-teosta rinnan mielikuvitusprofiilini kanssa aihioin ugramekaavan, johon oli pujahtanut jälleen kerran merkityksellinen lapsus eli minulla oli vaaka-akselilla kaksi x1- ratkaisua. Sitten aloin miettiä sattuneella erheellä olevan alitajuinen viesti minulle. Piirtolan artikkelissa ei esitetä intuition merkitystä erillisenä kategoriana. Ehkä sellainen tulisi olla, koska ihan ilmeisesti ainakin minun tapauksessani mielikuvituskohdista unennäkö, spontaani kuvittelu ja muuttujien integrointi ja mentaalinen rotaatio korvautuvat kosketuksella intuition kautta piilotajuntaan ja sitä kautta luovuuteeni. Iän myötä olen oppinut luottamaan intuitiooni, sillä järkeilyistä on minulle ollut enimmäkseen haittaa jopa vahvuusalueillani, kuten ylioppilaskokeen ainekirjoituksessa. Eli syvemmälti analysoiden olen ylikompensoinut kehittämällä erilaisia prefrontaalisia tapoja tarkastella asiaa, kun tieteen tai matematiikan maailmassa ei riitä, että vain ”tietää”. Ihan totta, minulla on matematiikan kokeesta kouluajoilta kokemus, jossa vastaukseni olivat oikein, koska tiesin mikä on lopputulos, mutta koetta ei hyväksytty, koska en osannut laskea sitä tulosta.

Oivalluksista on joskus hankalaa tietää, miten oivallus itse asiassa syntyy, varsinkin jos alitajunta on unen aikana tehnyt töitä, kuten minulla. Asian selventämiseksi seuraavassa semioottista neliöajattelua hyödyntäen voidaan ratkaista lapsuksen sanoma, kun lähtökohtana on x1 = sekä relaatiot että isomorfia.

S1 Relaatiot S2 Isomorfia
(Suhteellisuus) (Samanrakenteisuus)

non.S2 ? non_S1 ?
Ei-isomorfia Ei-relaatiot.

Asetelma ei tällaisenaan sano mitään eikä X1:n todellinen olemus paljastu näin yksioikoisesti ajateltuna. Koska minua on toistuvasti kiehtonut periyhtälö a+b=c, niin siinä täytyy piillä avain ratkaisuun. Lisäksi semioottinen neliö on sekä A.J.Greimasin että Claude Lévi-Straussin konstruoima ja soveltama rakenne, jolla on rakenteellinen samankaltaisuus ns. kulttuurianalyysin kanssa, jossa kahden ominaisuuden summana tulkkiutuu kolmas osatekijä. Eli x1 määrite tuplana edustaa tekijöitä a+b, eli relaatiot+isomorfia. Ei sano tämäkään vielä mitään ajatusrakenteitteni muodostumisesta.

Kuva. Marita Råmanin mielikuvituselementit ugramena

Mielikuvitusprofiilissani ilmeisiksi ominaisuuksiksi hahmottui amodaalinen eli näkymättömissä tapahtuva täydentämien sekä prefrontaalinen analyysi PFA j sekä synteesi PFS, eli se mitä kutsun ”väinämöisefektiksi”. Olen vahvoilla hahmottamisessa, analysoinnissa ja synteesin teossa. Alitajuntakosketuksen saan intuition kautta ja avulla. Jonkin kaavan kai siitäkin saisi syntymään. Kuva siitä, miten intuition ja kaksoismorfologian kautta lopulta pusertuu esiin tulkinta pohjia myöten.

Kuva. Intuition merkitys telosten hallinnassa, jossa x2= telos1 ja X1 = telos2, kun intuition kautta edetään.

Mielikuvitusprofiiliani on tarkennettava.

Punarinnan tapaus

Tekstiuuru 7. x = intuitio

Esa-Pekka Avela toivoi arviotani kirjastaan, lupauduin, vaikka en olekaan mikään vertaisarvioija. Koska lintuharrastus on varsin laajamittaista, samoin lintujen käyttäytymisen tieteellinen tutkimus, niin uhkarohkeaan yritykseen ryhtyy, kun suostuu kylmiltään vaativaan tehtävään. Päätin turvautua intuitiooni, koska vain siten voin tuoda jotain uutta näkökulmaa lähes kaikkitietävälle kentälle. Avelakin on saamieni tietojen mukaan kypsytellyt tekstiään ja tarkkaillut kohdettaan kymmenisen vuotta. Sain oivalluksen. Jospa yritän eeposkaavaa! Aluksi ajatus tuntui mahdottomalta, mutta pian mahdollisuus alkoi selkiytyä.

Tekstiruutu 3. Intressidominanssi

Miksi suostuin? Koska katsoin, että aateluus velvoittaa, eikä ollut mitään syytä kieltäytyäkään, kun kauniisti pyydetään. Sitä paitsi olen Kielastajassa käsitellyt suomalaista lintukantaa myyttien kannalta.

Telstiruutu 4. Variointi

Kielastajassa esitetyssä lintukavalkadissa, jossa on 85 Suomessa yleistä lintulajia, on tarkasteltu nimikirjoa, lintujen toisintonimiä, joissa on melko paljon lajisekaannuksia ja liukumia, joten aina ei voi varmuudella sanoa, mistä lintulajista on oikeasti kyse, jos puhutaan vaikkapa satakielestä. Legendat varioivat lintujen ominaisuuksia. Punarinta on legendalintu, samoin pääskynen on päässyt halkaistun pyrstönsä vuoksi legendoihin. Vastaavasti kaloissakin on kaksi kalalajia, jotka ovat suosittuja legenda-aiheita; ankerias Nooan arkin vuotokohdan tulppana ja kampela, joka Neitsyt Maarian kalana on ollut joulun juhlaruokaa.

Tekstiruutu 1. Unet & unelmat

Unisymboleihin kuuluvat linnut, jotkut unista tulkitaan enneuniksi, samoin jotkut linnut ovat enteitä. Varsinkin pihapiiriin vierailulle tulevat metsälinnut ovat enteilleet pahaa, onnettomuuta, kuolemaa, sairautta, tulipaloja, muutoksia. Unelmien ja haaveiden vastakohta ovat pelot ja toivottomuus.

Tekstiruutu 2. Hahmotunnistus

Punarinnasta puhuttaessa on hahmotettava kaksi linjaa. Avelan tarkastelema punarinta koskee eurooppalaista punarintaa. Myyttien tuntema punarinta on amerikkalainen punarinta. Hahmotusprosessissa syntyi idea työstää ongelmaa eteenpäin paremmalla ajalla ja ajan kanssa.

Tekstiruutu 5. Osittaminen PFA

Edellä on esitetty, millaiseen ratkaisuun päädyin sisällön tarkastelun osiin jakamisessa. Ositus tapahtuu eeposfunktioinnin mukaisesti.

Tekstiruutu 6. Kombinatoriikka PFS

Tämä osio sisältää sen. mitä varsinaisesti kritiikin ja arvioinnin tehtävä on, yhteenveto esityksestä kokonaisuudessaan, analysoituna ja perusteltuna. Siihen tarvitaan näkemystä. Kun intuitio on lähinnä suuntaa antava, neuvova tekijä kognitioiden kentässä, niin synteesi muodostuneesta kombosta vaatii systemaattista tarkastelua, vaikka olisikin vain tulkinta sanotusta. Jokainen kokee ja näkee omalla tavallaan, vaikka olisikin vallitsevien meemien sokaisema.

Maskuliininen taipumus purkaa kello ja ymmärtää toiminnan rakenne edustaa struktuurien hallintaa, johoin isomorfia samanrakenteisuutena kuuluu. Relaatiot kuvaavat suhteita, sisustuksellisia tai sosiaalisia, joissa feminiininen ajattelutapa on harjaantunut. Relaatioita kehitteissäni edustaa mm. meemikaava ja viitoke, isomorfiaa olen soveltanut Proppin satukaavaan, joka käsittelyssäni muuttui loppujen lopuksi elonkaavaksi, jona sen olin ensinäkemältä hahmottanut.

On muistettava, että x-akselisto muodostaa kuuden osatekijänsä synteesin. Varsinainen alku kehitteille oli oivallukseni intialaisen satututkimuksen arvosta. Vuosituhansien tutkimuksellinen kiinnostus oli tuottanut eeposfunktiokentiksi viisi kohtaa, jotka Lauri Hongon Siri-eepoksen myötä esitteleminä olivat konsultaatio, viestit, matkat, sota ja sankariteot. Siitä kehittelin eeposkaavasovelluksen systeemeihini. Näin kehä kiertyy umpeen, rupeama joka alkoi teilatusta opinnäytteestä on saamassa uuden mahdollisuuden kypsyteltyinä sovelluksina. Eeposkaavassa telos amodaalisena täydentämisen kykynä tulee hyvin esiin kehityskaaren tässä vaiheessa, telos2:na, kun voin todeta viitokkeen ja elonkaavan muodostavan portin kaksoismorfologiseen tarkasteluun ja intuitioni opinnäytteessäni olleen melkoisen hyvä oivallus.

Seuraavassa selvennys eeposfunktioiden käyttökelpoisuudesta. Muunnan eeposfunktiorakenteen mukaiseksi Esa-Pekka Avellan kirjan Punarinta – Hämärän lintu tekstisisällön annin viiteen osaan.

Eeposfunktiot	Lintufunktiot
Konsultaatio	Reviiri
Viestit	Äänet
Matkat	Muutto
Sota	Kilpailu
Sankariteot (antisankari, uhri)	Sijaisvanhemmuus

Punarinta – hämärän henki on kaunis teos, eeppisiin mittoihin yltävä lajiteos, joka kannattaa katsoa, jos ei vaikka luekaan, mutta tuskin lukematta jää, kun alkuun pääsee.

Lähteet

Koivula Matti – Södersved Jan, Ornimisen sietämätön keveys
Avela Esa-Pekka, Punarinta - Hämärän henki, ISBN 978-952-94-4706-0, 2021
Avela Esa-Pekka, Sinitiainen – Neljän tuuman hurrikaani, Kuvat Ari-Pekka Palmu, ISBN 978-952-67119-5-9, 2011
Piirtola Olli, Mielikuvitus neurotieteen kuvaamana ja merkitys puhekielen evoluution kannalta (Eduacademia, poimittu 8.10.2021)

PFS:n salaisuus ja mielikuvituksen lento

Kuva. Italialainen saniteettimuotoilu, fantastisen muuntelun taito. Copyright Marita Råman

Olen aloittanut älyllisen iloittelun vanhuuteni ratoksi. Kuten sanottu ristisanatehtävät eivät ole makuuni, vaikka toiminkin jo lapsena kieli-informanttina isäni ristisanaharrastukselle. Sen siitä opin aikanaan, että vihjeistä pitää päätellä, mihin tähdätään. Siitä oli hyötyä , kun yritin tulkita äitini mystistä kielivaatimsuta ”osata lukea rivien välistä”. Pitkän harjoituksen kautta opinkin sen tarkoittavan metatietämystä, se mitä sanomatta jää, mutta on implisiittisesti sisään rakennettuna viestissä mukana, vaikka ei suoraan sanotakaan. Sitten oli se astetta vielä vaativampi äidin vaatimus, että fiksun ihmisen pitää ymmärtää puolesta sanasta, ja toisaalta isän kanta, että tosi fiksu ymmärtää sanomattaksin, vain tarkkailemalla.

Puolesta sanasta ymmärtämisen ratkaisin siten, että harjoittelin vaikeusasteiltaan eriasteisilla teksteillä laittamalla puolet tai myöhemmin 1/3 tekstistä piiloon ja täydensin sen mielessäni, miten mahdollisesti lause jatkuu, kun ottaa huomioon mitä on jäljempänä näkyvissä. Siten tulin tietämättäni harjoiteelleksi telosta alkuna ja päätöksenä eli päättelyketjuna.

Eduacademicassa eläkeläinen vapaa tutkija (lääketieteen tohtori, psykiatri) pohdiskelee mielikuvitusta. Viikonlopun sukujuhlissa pikahaastattelussa osoittautui, että yksi henkilö lisäkseni ilmoitti, ettei näe unia. Lisäksi ilmeni ero sukupuolten välillä, miehet eivät prosessoi uniaan toisten kanssa, pitävät omina tietoinaan unikuvansa. Sen sijaan tunnettua on naisten tapa saada käsitellä mielikuviaan, ja tehdä yksilöllisestä kollektiivista kokemusta. Ehkäpä tässä on versio sanonnalle ”vangin huvitus on mielikuvitus”. Neljän seinän sisään teljetyt naiset ovat ottaneet vapauden unissaan tehdä mitä tahtovat, ja luovat siten/sitten oman haavemaailmansa toisillekin mielikuvitusaineksiksi.

Olen syntymäpäiväviikollani saanut kaksi kommenttia arvostamiltani ammattilaisilta. Kuvataiteilija Samuli Råman oli jaksanut kuunnella äänikirjana uusimman teokseni läpi, ja totesi sen mielenkiintoiseksi yksilöimättä tosin, mikä siinä oli mielenkiintoista. Samoin kirjallisuustutkija emerita naistutkimuksen professori Kaarina Kailo kommentoi sattumalta löytämäänsä kirjaa Kosmisen koostumus, jota hän piti luovana, vaativana ja piristävänä.

Jos menet tähän osoitteeseen, voit muodostaa oman kantasi: https://independent.academia.edu/MaritaR%C3%A5man

Siellä aion roikkua tulevaisuudessa.

Sitten asiaan. Miten Olli Piirtola tähän liittyy? Hän tutkii mielikuvitusta. Ensin tosin intouduin kommentoimaan hänen esimerkkilausettaan spatiaalisuudesta, mutta tekstin edetessä huomasin siinä vielä kiinnostavamman kohdan. Mielikuvituksen lajeja Piirtolan tulkinnassa on kuusi, yksi niistä unennäkö, jota siis en minä eikä yksi muu sukulainen juurikaan koe ja näe. Olen joskus maininnut innostuvani tietyistä luvuista, ensin luku 31 sai minut kokeilemaan, mitä tuostakin tulisi, jos siitä systeemin laatisi. Ensin oli numero 31 (Elonkaava eli ”satukaava”) Sitten taisi olla 7 (modaliteetit), sitten 17 (myteemit), sitten 16 (runomatriisi), sitten 5 (meemikaava), sitten 15 (viitoke), sitten 3 ja 4 (trizologia, tetra ja tertiaali). Nyt on vaihe numerossa 6, mikä tuloutuu systeemiin villistä ajattelusta ugramena. Kehittelen ajatusta parhaillaan, kun lintuharrastaja, Esa-Pekka Avela pyysi pientä arviota kirjastaan Punarinta, hämärän lintu. Arvio on vielä vaiheessa, koska en ole ehtinyt lukea kirjaa, mutta on jo osoittautunut aiheessa olevan enemmänkin hämärää.

Opiskeluaikanani seminaarilaiset naureskelivat tapaani tuottaa oivalluksia ”siinä sivussa”. Tietysti, kun jotain työstää, niin ylimääräistä materiaalia jää, ihan kaikkia mieleen juolahduksia ei kannata tuoda muiden riesaksi esille. Olli Piirtolan mukaan mielikuvituksella on kuusi aspektia. Autistina minua alkoi kiehtoa artikkelin sanoma. Tutkijan mukaan PFS:n varhaisen omaksumisen tärkeyttä ei voi yliarvioida. Tämä on tullut esiin erityisesti autistisia lapsia tutkittaessa. Häiriintynyt PFS vaikuttaa käytännöllisesti katsoen yksilön kaikkeen verbaaliseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintaan mukaan lukien joustavan syntaksin (lauseopin) ja avaruudellisten määreiden ymmärtämisen.

Alla olen aihioinut Piirtolan esittämään mielikuvituslajien jakoon oman arvioni mielikuvieni, figuroitteni kvaliasta. Arvio keltaisella korostettuna suluissa.

Mielikuvituksen kuusi aspektia á la Olli Piirtola

1. Unennäkö ja unenomaiset hallusinaatiot (harvoin)
2. Amodaalinen eli näkymättömissä tapahtuva täydentäminen
(hahmon tunnistaminen epätäydellisistä vihjeistä (Galgenbergin Venus)

3. Kategorisesti esioletettu spontaani kuvittelu (harvoin)
(esivalmius havaita jotain haluttua vrt. intressidominanssi)

4. Muuttujien integrointi ja mentaalinen rotaatio (harvoin)
(kyky kuvitella tietty objekti toisenlaiseksi kuin on, kyky vaihdella ominaisuuksia)

5. Prefrontaalinen analyysi (PFA, kyky mielikuvien tasolla hajottaa jokin ajatus, kohde tai esine osiin) (paloittelun taito, runomatriisi)

6. Prefrontaalinen synteesi (PFS kyky yhdistää eri muisti- havainto- ja opitun aineksen elementtejä uusiksi, ennalta arvaamattomiksi asioiksi ja esineiksi, arkinen, rationaalinen, mutta osin myös taiteellinen ja tieteellinen mielikuvitus, suunnittelu) (kombinatoriikka, viitoke, meemikaava, trizologia)

Mielikuvitustukija Olli Piirtolan mukaan PFS:n varhaisen omaksumisen tärkeyttä ei voi yliarvioida. Tämä on tullut esiin erityisesti autistisia lapsia tutkittaessa. Häiriintynyt PFS vaikuttaa käytännöllisesti katsoen yksilön kaikkeen verbaaliseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen toimintaan mukaan lukien joustavan syntaksin (lauseopin) ja avaruudellisten määreiden ymmärtämisen. /Lovaas OI, Schreibman L, Koegel R, Rehm R (1971): Selective responding by autistic children to multiple sensory input. J Abnorm Psychol. 1971; 77: 211./lähde artikkelissa)

Sain mileikuvitusprofiilin tulokseksi kolme vahvuutta ja kolme heikkoitta. SWOT-analyysejä kyllästymiseen asti vatvoneena, esitän nyt viehkeämmän tavan reflektoida omaa ominaislaatua. Autistina lienen autismin asiantuntija minäkin. Sen olen oppinut kirjallisuustieteestä, ettei kaikille ole suotu syntymälahjana sanasemanttista sujuvuutta eikä kykyä ymmärtää puolesta sanasta ja lukea/kuulla rivien välistä, mitä tarkoitetaan.

Folkloristiikka ja semiotiikka sopi minulle luontevana jatkona lapsuuden vaatimuksiin, koska niissä edellytetään ilman muuta paralingvististen keinojen tulkintakomepetenssi. Onhan se ihan eri asia, jos ääni sanoo ”hyvä on”, mutta video osoittaa keskisormen olevan pystyssä. Sanoman kumoavat eleet kiinnostivat minua, koska jos ei saanut valehdella, niin en oikein ymmärtänyt, miksi sitten oli keksitty runsaasti ovelia keinoja, miten sanottu ei ollutkaan totta. Opin kehoskannaamaan elekieltä mikroilmeitä myöten. Minusta tuli vaikeneva profiloija.

Mutta minä pidän Piirtolan konstruoimaa jakoa erittäin kiinnostavana ja sovellettavana sapluunana.
Selvyyden vuoksi yleensä yksinkertaistan tai kiteytän lauseet muutamiksi asiasanoiksi. Mielikuvituksen kuusi aspektia ugramena ovat:

1. UNET & UNELMAT
2. HAHMOTUNNISTUS
3. INTRESSIDOMINANSSI
4. VARIOINTI
5. OSITTAMINEN
6. KOMBINATORIIKKA

Kuva. Mielikuvitukseni analyysi ugramena ja luontaisen lahjakkuuteni ydinakseli.

Ugramen lähtökohtana on tarkasteltavan kohteen kuusi eri aspektia. Kun olin jo esimäärittänyt fifty-fifty asetelman, on asetelma helppo sijoitettava. Mutta ei se riitä, koko juju on keskiakselilla, joka vaatii saatujen elementtien keskinäisten suhteiden ja metatiedon välistä pohdintaa, tuota prefrontaalista aivotoimintaa.

Minun tapauksessani taisi olla emeritus professori Eero Tarasti, joka määritti kykyni isomorfian tajuksi. Astrologian harrastus paljasti aikoinaan relaatioiden, semanttisten suhteiden ja symboliikan tajun kykyni. Olen luonnonlahjakkuus siinä asiassa, ei minun ole sitä tarvinnut opetella. Sen sijaan miessukupuolen luontainen taipumus hajottaa kapine, jotta he saisivat tietää, miten se toimii, mutta joskus melko vajavainen kyky koota hajotettu jälleen toimivaksi, oli minusta valhekäyätänteitä vastaava mielenkiintoinen ilmiö.

Unia en näe, mutta osaan yhdistellä palasia keskenään suuntaan jos toiseenkin. Ja aamulla heräsin oivallukseen. Laatupäällikkyysseuraajani oli osannut tulkita insinöörikielelle laatimani semanttisen riskineliön, jossa sanallisesti arvioidusta SWOTista tehtiin mallikelpoinen excel-taulukko. Joten logiikan ja semantiikan kohtaamo on todennettu työpaikallani oivallisella tavalla. Jotain siis on välittynyt, tulkinnan taito kehittynyt puolin ja toisin.

Kirjajulkaisu

Paha paikka, hyvät oltavat -
Suomalaisen mytologian topos ja heterotopia

Kirja: Paha paikka, hyvät oltavat - Suomalaisen mytologian topos ja heterotopia, tekijä Marita Råman, kannen kuva Samuli Råman/ julkaistu 1.10.2021

Monimuotoinen teos, jsosa on metodinen painotus suhteutetetun akansanuskoon ja kyselytekniikkaan ja erilaisiin myyttisiin paikkoihin ja mielentiloihin. Metodiessti ugramen lisäksi työssä on käsitelty mm. toposkoodia, suomalaisen kasnanrunouden korpusta ja sen samanistisia juuria. Tulevan kannalta kiinnostava metodinen näkemys on kolmijako, jossa

Kronotooppisuus/spatiotemporaalisuus on käyttökelpooinen mm. ennakoinnissa
Motiivirealiteetti auttaa ymmärtämään syntyjä syviä
Aktorikvaliteetti ilmenee laatukysymyksissä, mikä mies on miehiään jne.

Suomalaisten pahoja paikkoja on sauna. Ilmala on paitsi Pasilassa sijaitseva rautatieasema, myös myyttinen paikka. Yhteensä suomalaisen mytologian paikat on kiteytetty seitsemään osaa, joissta kaksi Jäppilä ja Kalevala edustaa solmukohtaa, nivelelementtiä. Uusi usko karkoitti jättiläiset, niinhän hoetaan, mutta uusi usko Kalevala karkoitti kansanrunojen sielun, sen jättimäisen aineksen, joka kansanuskomuksiin ja kansanrunoihin liittyy.

Liitteitä on kolme, jossa olen hyödyttänyt työstä vetäytymisprosessin tuloksia suhteessa a+b = c A.J.Greimasin semantiikkaopin mukaisesti. Olen myös sivunnut satututkimsuta Greimasin esittämän tulkinnan mukaan. Sanalla sanoen, kirjaa ei voi luonnehtia pitkälläkään esseellä, se on nähtävä ja vaivauduttava lukeamaan, eikä sekään riitä, jotain pitäisi vielä ihan itse oivaltaakin. Vinjeteillä leikittelin.

Jos harmaat arivosolusi kaipaavat potkua, lue teksi

Paha paikka, hyvät oltavat - Suomalaisen mytologian topos ja heterotopia
https://independent.academia.edu/MaritaR%C3%A5man

Paha paikka, hyvät oltavat

KIELASTAJAN PERINTÖ