Kirjoitusprosessi on alkanut

Työkiireet ovat haitanneet harrastuksia ja kirjoittamisprosessiani, lukemaankaan en ole ehtinyt läheskään kaikkea mitä on ollut aikomuksissa, mutta toistaiseksi olen ratkonut sellaisia ongelmia kuin 

Galgenbergin Venus - Mitä se on? 
Vastaus: Niitä rintoja ei kannattaisi aina tuijottaa, ihan joka paikassa niitä ei ole. 

Kahtena nähdyt hirviveneet - Mitä se on? 
Vastaus: Ellei kyseessä ole hirmuinen humalatila, niin kyse on kaksoismorfologiasta, kiikasesta. 

Ja muita ideoita... 

Nyt vihdoin alkoi lyyti kirjoittaa! - Mitä se on? 
Vastaus: innostumista

Tonttujen tappelut sillalla - Mitä se on? 
Vastaus: permannolla käydyt kiistat talon hyvyyksistä.

Ja muita ideoita... Pitäisiköhän kerran laskea ja laittaa yläs kuinka monta oivallusta teksti sisältää? Oikolukuohjelma ei pärjännyt alkuunkaan kieleni tarkistuksessa. 

Työstän. 

 

                          

Lomaltapaluun stressi alkaa helpottaa 

Kehitteissä on työpaikalla tapahtunut seuraavaa: 

Olen saanut narratiivisuusprojektin loppuun, tuloksena projektikertomuksen toimivuuden testaaminen. Toimii! 

Olen saanut laatuaineiston siirrettyä intraan ja teamsiin, laadittua koulutusohjena ja aineiston omasta osuudestani. 

Olen viettänyt virkistyspäivän Espoon Siikajärvellä urani viimeisenä yritystaphatumana. Toimin toisen joukkueen kapteenina, joukkueeni voitti, vaikka toinen joukkue osoittautui
lähes ammattimaiseksi jousella ampumisen taidossa. Mutta minä olin hyvä mölkyssä, ja ratkaisuheitto osui nappiin heitollani. Eksyttiin matkalla, rakeet löi ja salamoi. Tuntui juhlavalta oli perjantai ja 13. päivä! 

Olen hakenut ISBN-numeron uudelle teokselle, vaikka en vielä ihan tarkkaan edes tiedä
mistä kirjoittaisin, on tosin aihioita kyllä. 

Olen pitänyt nettipaastoa, kun olen halunnut huilia (itäsuomalaisittain) ja hidastaa työtahtia, jotta pääsisin ylivireyden tilasta kohti normaalimpaa aikaa. 

Olen nauttinut kahdesta somasta lapsenlapsesta! Tykkään jopa työstäni, nyt kun loppu häämöttää!

Olen työstänyt APO-käsikirjaa melko pitkällle. 

Olen uudistanut tänään 7.9.2021 rääpälemäiset blogger-sivuni. 

 Elintasosurffaus 

Vastustan tätä nykyistä käytännettä, jossa asetetaan merkityksiä toisen sanoihin, sellaisiakin mitä toinen ei ole tarkoittanut. Hyvinvointivaltio, joillainen Suomi oli, ja joka se kuvittelee edelleen olevansa, vaikka ei enää ole,  on tullut rahahanojen kanssa tiensä päähän. Kovat ajat koittavat ennemmin tai myöhemmin. On niistä selvitty, kohtuuttomista sotakorvauksista ja 1990-luvun pankkikriisin aiheuttamasta itsemurha-aallostakin. Hallitukset viis veisaavat, jos ties mitä arpia jää kansakunnan muistiin pakkoraadannasta. 

 Elämä jatkuu kuten sen tapana on! 

Tavallista on myös ummsitaa silmät ikävältä totuudelta. Yksi sellainen ikävä totuus on itsekkyys ja tositen hyväksi käyttö. Jaloutta ei aina arvosteta, sen sijaan saatetaan pyrkiä häikäilemättä hyväksi käyttämään. Jo kiinalainen viisauskirjallisuus I Ching vuosituhansien takaan neuvoo olemaan varovainen hädänalaisten auttamisessa, koska osa ihmisistä käyttää toisten hyväntahtoisuutta tietoisesti hyväkseen, toisin sanoen loisivat. 

Ihminen on biologinen olento, bioyhteisöissä,  so. luonnossa on vakiona tietty määrä loisintaa. Odotan hieman sarkastisin tuntein, milloin biologian opiskelu tai siitä kirjoittaminen kielletään,
se kun saattaa paljastaa joitain befavioristisia luonnonlakeja, jotka jollain tasolla lymyävät myös ihmisen alitajunnssa sieltä sopivasti esiin tunkemaan.

En myöskään kannata hyväntahtoisuuteen pakottamista. Sellainen ei synnytä muuta kuin katkeruutta. Ja jostain syystä minulle teki todella pahaa katsella ministeri Haaviston esitystä eli liikutusta (saattoi olla aitokin, mutta miksi minusta se ei ollut uskottavaa!) Mitä erityisen liikuttavaa, paitsi propagandisistisesti kyllä, on muutaman viikon ikäisessä evakuoidussa, joka ei tajua tuon taivaallista elämän menosta ympärillä. Sellaiset esitykset koen jollain tavoin tavattoman halpamaisina, lasten hyväksikäyttönä propagandan hyväksi. Jotenkin minusta koko episodi oli vastenmielinen ele pohjustaa lisäevakuoitavia. 

Koska hallitus on ylen tyhmä näissä kielenkäytön semanttisissa kysymyksiussä, niin selvennän. Kritiikkini ei kohdistu millään lailla afganistanilaisiin, jotka todella ovat hätää kärsimässä. Missä määrin omaa syytään, kun valta on lipsunut talebaneille, siitä ei arvioita näy. Mitä itse sanaan elintasosurfaus tulee, niin minusta se on epäonnistunut viittaus loisintaan. Vieraaseen maahan ja kultuuriin siirtyminen on stressaava kokemus, joten vaikka haaveilisikin, monesta ei ole Jerusalmein suutariksi vaeltamaan eri paikkoihin, missä vain vähällä pääsisi. Sillä todellisuudessa luksusta elämä ei ole tukirahoilla, uppo-outona, paikallista kieltä taitamattomana ja vieroksuttuna. 

Varmuuden vuoksi korostan, että kotimaisiakin elintasosurfareita on. Oikeasti on myös avustuksiin perehtyneitä lähes ammatimaisesti toimivia tahoja, jotka osaavat nyhtää rahaa lähes tyhjästä, ja kaikenlaatuisilla tarinoilla, valheillakin.  Pakolaisstatuksella  ei tämän pummitoiminnan kanssa ole mitään tekemistä. Legalisoitua pummaamispolitiikkaa on silti olemassa, demarit erityisen hanakasti sitä suosivat, se helppoa on kun kansa ja muut maksavat! Tunteilla on helppo mässäillä, kun se tapahtuu toisen kukkaron kustannuksella. 

Miksi ei voitaisi kannustaa toimivien hyväntekeväisyysjärjestöjen perustamiseen? Niin kuin natomaa Amerikassa, jossa tavallinen köyhä ei kahdellakaan työllä pärjää hyvin, ja jokainen vakava sairastuminen vie talouden katastrofiin. 

Kuka kertoisi, mikä on Amerikan pakolaispolitiikka? Laittomia siirtolaisiahan siellä on pilvin pimein halpana työvoimana. Saako siitäkään puhua? Paperittomuus se vasta ihmisarvoa halventavaa onkin, ja ihmisen käyttäminen kerjuukerulina myös. 

Nukketeatteri Ilpola saa ensiesityksensä lauantaina 17.7.2021. Syntyi ex tempore kierrätyskeskusmateriaalista, kustansi 2€. Idea ja hahmototeutus eilen, näyttämö tänään, tarina yöunien aikana ja esitys huomenna. Kas siinä vauhti, jolla toimeen tartutaan, kun aika on. Kuva ja hahmot Msrita Råman.

 

KESÄHELTEET LAPSETTAVAT - NUKKETEATTERI ILPOLA SYNTYI

Toinen (kolmas) lomaviikko on lopuillaan, ja pääsin roinanraivausmoodista vihdoin luovuuden areenoille. Nukkehahmojen teko on työlästä tottumattomalle, mutta helppoa kekseliäälle. Pienille lapsille ei tosin tohdi kertoa, miten nukkeni ovat syntyneet. Näyttelyseurue vain ilmestyi tyhjästä ja pyysi lupaa esiintyä. 

Esittelyssä todettiin, että joukko muodostuu seuiraavista hahmoista. Teatteriseurueen johtaja on Jaana Jänönen, Muita jäseniä ryhmässä ovat Rohmu Sarvijäärä, Tapio Haltija, Pirnsessa Pippa Pörriäinen, Sulo Nallukka, Sakke Sammakko, Mauri Mustahiisi, Kauko Rok-Lintunen, Ellu Katti, Kille Kilpikonna, Heimo Iso-Hirvinen, Jekku Koira-Moilanen, Leo Pikku-Jellona, Liekki Louhia (on huonossa kunnossa talitiaisten hyökkäyksen jäljiltä, mistä voisi kyllä luoda gore-tarinan, tintit olivat nokkineet Louhialta silmän päsätä), Kotipesä. 

Näytelmä on vielä kirjoittamatta, näyttämö on valmis. Mutta jokin salapoliisikertomus siitä tulee, kun Rokin pesä on ryöstetty ja rosvot olisi saatava kiikkiin. Ykkösepäilty on tietenkin Rohmu Sarvijäärä, jolla on suuri suu ja möhömaha kuin paraölla.

...

Parkkipaikan autoprobleemi siirtyi periaatteella "antaa vahingon kiertää". Espoon kaupunki vastasi, ettei voi tehdä mitään, ellei hallituksen puheenjohtaja suostu ilmoitusta tekemään.

Mietiskelin sitten, mikä saa kadehtijain silmissä mökkimme näyttämään "ökymökiltä". Rakentamisoikeuttahan emme ole väärin käyttäneet, kuten aika moni muu alueella. Sääntö on yksinkertainen, kaikki kiinteästi katettu ala katsotaan rakennetuiksi neliömetreiksi, siirrettävät kasvihuoneet eivät kuulu niihin. 

Meillä on ilmeisesti niin, että tietääkseni meillä on alusta asti ollut keskellä pihaa suihkulähde, alkuun alueella oli muutama muukin, yksi sellainen, jota lasten kanssa naureskelimme mahtisuihkulähteeksi, ja meille tuli siitä truutasta aina hyvin hilpeä ja hulppea olo. Arvostimme! Meidän liruloru ei ole mitään siihen verratuuna. Solisee se kyllä kivasti!

Muutakin silmänkaivikkia ohikulkijoiden silmissä saattaa olla. Sekin että piha on kaunis ja taiteellinen. Siinä on avara ulkokuisti, joka on arkkitehdin idean koko clou. Sen lisäksi on kaksi perkoilaa, toinen riippukeinua ja humaloiden kasvatusta varten, toinen ruokailu- ja illastustilana. On kaksi patiota pöksineen (kasvihuoneet, joissa toisessa kasvatetaan kasveja ja toisessa luovuutta). Kaksi askartelutyöpistettä ja yksi työpaja-alue. Tietysti kukkia on paljon, myös pensaita ja puita. Mikä puutarha se olisi, ellei olisi? Kivettyjä polkuja on pääväylä, joka jakautuu kahdeksi sivupoluksi. 

Piti aikanaan kyetä leikkimään hippaa ja kuuruupiiloa, kulkemaan kiertotietä, jos pääreitti oli tukossa. Lisäksi on tietysti varapolku talon takana. Kun katselen suunnitelmaani, hyvin on kestänyt suunnitelma lähes kolmekymmentä vuotta. Ai niin! Ja sitten se onnenonkamoisena oleva iso graniittilohkarekin vielä piskuisessa pihassa on , sen jättikoivun kupeessa. Kiitos ystävällisen jättimaansiirtokoneen suosiollisen myötävaikutuksen. Karjalaisperinteitä vaalien tärkeää on koivun, veden ja kiven liitto, siinä on syviä merkityksiä takana, esi-isien uskomusmaailma.  Mikä oudointa ja oleellisinta, piha on kaikesta tästä huolimatta tilavan tuntuinen, on peli- ja aurinkonurmikkokin. Tämä johtuu siitä, että omin käsin ja kottikärryllisin piharakensin rinteen kerrokselliseksi kolminaisuudeksi, pienoismaailmaksi, jossa on ylinen, keskinen ja alinen. Joskus oli koristeina satoja keramiikkajoutseniaksn.Ihan vain huvin vuoksi!

Yleensäkin, kun suunnittelen, pyrin tekemään sen niin hyvin, ettei alituiseen tarvitse suunnitelmaa muuttaa. Mutta sen jouduin muuttamaan teemasapaluunassani, että kulmahuoneeksi ei tulekaan kaunokirjallisuus, vaan mytologia. 

Syvälle syöpynyt, Samuli Råman, ja Maritan taiteenhaltijat kesälle 2021. Kuva ja pullonhenget kesältä 2021 (mrå)

 PÖSILÖ ITSEAPUOPAS

Ensimmäinen kesälomaviikko on alussa. Kesän taiteilijanuket ovat valmiita, ensimmäisenä ideana on tehdä vanhaan tapaan kuvasalkku.Korsitelua varten olen ostanut kympillä nappeja. Sitä ennen olen kaavaillut uutta loppuelämän runomatriisia, jossa on budjetoitu kotikirjaston pohjalta meeminen sapluuna kuinka olla ja elää klassiseen kuolinikään asti eli 84-vuotiaaksi. Lisäeläkkeen sästöinä tosin olen budjetoinut 90-vuotiaaksi saakka. Verenpaine on jännä, se pomppasi hetkeksi lukemaan 204/114, mutta käväisi eilen illalla jo lukemassa 149/98. Heittelee siis, tai kuten neurologi sen ilmaisi, veri kiertää aivoissa hyvin (väitti tosin sen olevan lahjakkuusominaisuus, joka sitä verta siellä aivoissa kierrättää). Pulssi on vakaa ja pysyttelee välillä 70-80.

Joka tapauksessa aion keskittyä jatkossa harrastuksiin, lukemiseen, lököilyyn ja siinä ohessa saattaa jotain taiteellisempaakin syntyä. Opettelen laulamaan ja säestämään hanurilla sutartiné-lauluja. Kuten:

Kazilio! Kazilio! Onpas kaunista, Kazilio! Kazilio! Miksi ryyppäsit Kazilio! Kazilio! Lakkisi Kazilio! Kazilio! Kazilio! Ja mökkisi, Kazilio, Kazilio! Humputtelit Kazilio! (suom. Lauri Harvilahti)

Minä olen humputellut liikaa vuosikausia keräilemällä itseapuoppaita, on aika tutustua niihin, vaikka eipä useimmissa juuri ole hurraamista. Luin esilomalla eli ollessani vapaalla ennen varsinaisen loma-ajan alkua kirjaa Oletko onnellinen – 10 oivallusta onnelliseen elämään. (Barbara Berger). Tästä nami-nami kirjasta ei ainakaan minulle ollut apua yhtään, muutama oivallus tosin syntyi, tai oikeastaan vain yksi, mutta hyvä.

Kirjan lopussa on lukukappale ”Halua sitä, mitä sinulla on”. Piti pohtiman mitä puuttuu, se on selvä, vaikka olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo lähes viisi vuotta, niin työltä ei juuri jää aikaa tai voimavaroja mihinkään muuhun. Mikään ei varsinaisesti estä minua jäämästä kokotoimiseksi eläkeläiseksikään, mutta olen päättänyt jatkaa 68-vuotiaaksi, kun kerta tälle tielle läksin. Loppua kohti tosin oli pyrkimys hiljentää vauhtia, mutta meno muistuttaa sen sijaan kiihdytysajoa. Piti myös itseapu-oppaan avulla kuvitella, mitä haluaisi, jos nyt jo olisi täydellinen tilanne onnelliseen elämään.

Se hyöty pösilöoppaasta oli, että sain virikkeen laatia loppuelämän suunnitelman uusiksi. Lähestyin aihetta neuvon mukaisesti  periaatteella kartoittaa mitä minulla jo on. Minulla on kirjoja, sekä lukemattomia että luettuja. Joten järjestin mökillä kirjat, ja luokittelin ne oman maun mukaisesti OKI-luokkiin (Oma kirjasto). Ja nyt tulee se suuri paljastus, miltä näytän kirjastoni perusteella. Isossa kuvassa aion olla tällainen loppuikäni. Urmistaudun, ja aloitan vihdoin Samulin Qigong-ohjelman. Ensimmäisenä eksperimenttinä on testi, laskeeko verenpaine sillä?

OKI-luokitus ikääntymisprojektin ohjenuorana.

 

Olen halunnut saada vapaan tutkijan statuksen. Sen olen saavuttanut, pääteokseen tarvitsen aikaa, mutta käytettyäni yli kymmenen vuotta kaiken liikenevän vapaa-ajan tutkimustyöhön, niin tämän kesän ajattelin levätä, liikkua, laihtua ja saada verenpaineen kohdalleen ja ylikierrokset seis. Lisäksi haluan oppia askartelemaan, toinen lapsenlapsi Väinö on oppinut jo jokeltelemaan, ja hymy on hurmurin hymy. Hän ilmiselvästi pitää minun jutuistani.

OKI-luokitus meemilajianalogioina. Korkeimman tason abstraktio.

Varia on luokiteltu demoniseksi, koska lukemattomia on aina vain enemmän kuin mitä ehtii lukea ja prosessoida, ja toiseksi tähän luokkaan kuuluvat kirjat on vaikeaselkoisia, pirun vaikeita luokiteltavia genreltään. Ja epäilemättä se on myös dualistinen ruutu, jonka embryosta erkanee aikanaan ylimääräinen ELEELLISYYSMYTEEMI, pyrkimyksiä moneen suuntaan.