Nukketeatteri Ilpola saa ensiesityksensä lauantaina 17.7.2021. Syntyi ex tempore kierrätyskeskusmateriaalista, kustansi 2€. Idea ja hahmototeutus eilen, näyttämö tänään, tarina yöunien aikana ja esitys huomenna. Kas siinä vauhti, jolla toimeen tartutaan, kun aika on. Kuva ja hahmot Msrita Råman.

 

KESÄHELTEET LAPSETTAVAT - NUKKETEATTERI ILPOLA SYNTYI

Toinen (kolmas) lomaviikko on lopuillaan, ja pääsin roinanraivausmoodista vihdoin luovuuden areenoille. Nukkehahmojen teko on työlästä tottumattomalle, mutta helppoa kekseliäälle. Pienille lapsille ei tosin tohdi kertoa, miten nukkeni ovat syntyneet. Näyttelyseurue vain ilmestyi tyhjästä ja pyysi lupaa esiintyä. 

Esittelyssä todettiin, että joukko muodostuu seuiraavista hahmoista. Teatteriseurueen johtaja on Jaana Jänönen, Muita jäseniä ryhmässä ovat Rohmu Sarvijäärä, Tapio Haltija, Pirnsessa Pippa Pörriäinen, Sulo Nallukka, Sakke Sammakko, Mauri Mustahiisi, Kauko Rok-Lintunen, Ellu Katti, Kille Kilpikonna, Heimo Iso-Hirvinen, Jekku Koira-Moilanen, Leo Pikku-Jellona, Liekki Louhia (on huonossa kunnossa talitiaisten hyökkäyksen jäljiltä, mistä voisi kyllä luoda gore-tarinan, tintit olivat nokkineet Louhialta silmän päsätä), Kotipesä. 

Näytelmä on vielä kirjoittamatta, näyttämö on valmis. Mutta jokin salapoliisikertomus siitä tulee, kun Rokin pesä on ryöstetty ja rosvot olisi saatava kiikkiin. Ykkösepäilty on tietenkin Rohmu Sarvijäärä, jolla on suuri suu ja möhömaha kuin paraölla.

...

Parkkipaikan autoprobleemi siirtyi periaatteella "antaa vahingon kiertää". Espoon kaupunki vastasi, ettei voi tehdä mitään, ellei hallituksen puheenjohtaja suostu ilmoitusta tekemään.

Mietiskelin sitten, mikä saa kadehtijain silmissä mökkimme näyttämään "ökymökiltä". Rakentamisoikeuttahan emme ole väärin käyttäneet, kuten aika moni muu alueella. Sääntö on yksinkertainen, kaikki kiinteästi katettu ala katsotaan rakennetuiksi neliömetreiksi, siirrettävät kasvihuoneet eivät kuulu niihin. 

Meillä on ilmeisesti niin, että tietääkseni meillä on alusta asti ollut keskellä pihaa suihkulähde, alkuun alueella oli muutama muukin, yksi sellainen, jota lasten kanssa naureskelimme mahtisuihkulähteeksi, ja meille tuli siitä truutasta aina hyvin hilpeä ja hulppea olo. Arvostimme! Meidän liruloru ei ole mitään siihen verratuuna. Solisee se kyllä kivasti!

Muutakin silmänkaivikkia ohikulkijoiden silmissä saattaa olla. Sekin että piha on kaunis ja taiteellinen. Siinä on avara ulkokuisti, joka on arkkitehdin idean koko clou. Sen lisäksi on kaksi perkoilaa, toinen riippukeinua ja humaloiden kasvatusta varten, toinen ruokailu- ja illastustilana. On kaksi patiota pöksineen (kasvihuoneet, joissa toisessa kasvatetaan kasveja ja toisessa luovuutta). Kaksi askartelutyöpistettä ja yksi työpaja-alue. Tietysti kukkia on paljon, myös pensaita ja puita. Mikä puutarha se olisi, ellei olisi? Kivettyjä polkuja on pääväylä, joka jakautuu kahdeksi sivupoluksi. 

Piti aikanaan kyetä leikkimään hippaa ja kuuruupiiloa, kulkemaan kiertotietä, jos pääreitti oli tukossa. Lisäksi on tietysti varapolku talon takana. Kun katselen suunnitelmaani, hyvin on kestänyt suunnitelma lähes kolmekymmentä vuotta. Ai niin! Ja sitten se onnenonkamoisena oleva iso graniittilohkarekin vielä piskuisessa pihassa on , sen jättikoivun kupeessa. Kiitos ystävällisen jättimaansiirtokoneen suosiollisen myötävaikutuksen. Karjalaisperinteitä vaalien tärkeää on koivun, veden ja kiven liitto, siinä on syviä merkityksiä takana, esi-isien uskomusmaailma.  Mikä oudointa ja oleellisinta, piha on kaikesta tästä huolimatta tilavan tuntuinen, on peli- ja aurinkonurmikkokin. Tämä johtuu siitä, että omin käsin ja kottikärryllisin piharakensin rinteen kerrokselliseksi kolminaisuudeksi, pienoismaailmaksi, jossa on ylinen, keskinen ja alinen. Joskus oli koristeina satoja keramiikkajoutseniaksn.Ihan vain huvin vuoksi!

Yleensäkin, kun suunnittelen, pyrin tekemään sen niin hyvin, ettei alituiseen tarvitse suunnitelmaa muuttaa. Mutta sen jouduin muuttamaan teemasapaluunassani, että kulmahuoneeksi ei tulekaan kaunokirjallisuus, vaan mytologia.