Syvälle syöpynyt, Samuli Råman, ja Maritan taiteenhaltijat kesälle 2021. Kuva ja pullonhenget kesältä 2021 (mrå)

 PÖSILÖ ITSEAPUOPAS

Ensimmäinen kesälomaviikko on alussa. Kesän taiteilijanuket ovat valmiita, ensimmäisenä ideana on tehdä vanhaan tapaan kuvasalkku.Korsitelua varten olen ostanut kympillä nappeja. Sitä ennen olen kaavaillut uutta loppuelämän runomatriisia, jossa on budjetoitu kotikirjaston pohjalta meeminen sapluuna kuinka olla ja elää klassiseen kuolinikään asti eli 84-vuotiaaksi. Lisäeläkkeen sästöinä tosin olen budjetoinut 90-vuotiaaksi saakka. Verenpaine on jännä, se pomppasi hetkeksi lukemaan 204/114, mutta käväisi eilen illalla jo lukemassa 149/98. Heittelee siis, tai kuten neurologi sen ilmaisi, veri kiertää aivoissa hyvin (väitti tosin sen olevan lahjakkuusominaisuus, joka sitä verta siellä aivoissa kierrättää). Pulssi on vakaa ja pysyttelee välillä 70-80.

Joka tapauksessa aion keskittyä jatkossa harrastuksiin, lukemiseen, lököilyyn ja siinä ohessa saattaa jotain taiteellisempaakin syntyä. Opettelen laulamaan ja säestämään hanurilla sutartiné-lauluja. Kuten:

Kazilio! Kazilio! Onpas kaunista, Kazilio! Kazilio! Miksi ryyppäsit Kazilio! Kazilio! Lakkisi Kazilio! Kazilio! Kazilio! Ja mökkisi, Kazilio, Kazilio! Humputtelit Kazilio! (suom. Lauri Harvilahti)

Minä olen humputellut liikaa vuosikausia keräilemällä itseapuoppaita, on aika tutustua niihin, vaikka eipä useimmissa juuri ole hurraamista. Luin esilomalla eli ollessani vapaalla ennen varsinaisen loma-ajan alkua kirjaa Oletko onnellinen – 10 oivallusta onnelliseen elämään. (Barbara Berger). Tästä nami-nami kirjasta ei ainakaan minulle ollut apua yhtään, muutama oivallus tosin syntyi, tai oikeastaan vain yksi, mutta hyvä.

Kirjan lopussa on lukukappale ”Halua sitä, mitä sinulla on”. Piti pohtiman mitä puuttuu, se on selvä, vaikka olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo lähes viisi vuotta, niin työltä ei juuri jää aikaa tai voimavaroja mihinkään muuhun. Mikään ei varsinaisesti estä minua jäämästä kokotoimiseksi eläkeläiseksikään, mutta olen päättänyt jatkaa 68-vuotiaaksi, kun kerta tälle tielle läksin. Loppua kohti tosin oli pyrkimys hiljentää vauhtia, mutta meno muistuttaa sen sijaan kiihdytysajoa. Piti myös itseapu-oppaan avulla kuvitella, mitä haluaisi, jos nyt jo olisi täydellinen tilanne onnelliseen elämään.

Se hyöty pösilöoppaasta oli, että sain virikkeen laatia loppuelämän suunnitelman uusiksi. Lähestyin aihetta neuvon mukaisesti  periaatteella kartoittaa mitä minulla jo on. Minulla on kirjoja, sekä lukemattomia että luettuja. Joten järjestin mökillä kirjat, ja luokittelin ne oman maun mukaisesti OKI-luokkiin (Oma kirjasto). Ja nyt tulee se suuri paljastus, miltä näytän kirjastoni perusteella. Isossa kuvassa aion olla tällainen loppuikäni. Urmistaudun, ja aloitan vihdoin Samulin Qigong-ohjelman. Ensimmäisenä eksperimenttinä on testi, laskeeko verenpaine sillä?

OKI-luokitus ikääntymisprojektin ohjenuorana.

 

Olen halunnut saada vapaan tutkijan statuksen. Sen olen saavuttanut, pääteokseen tarvitsen aikaa, mutta käytettyäni yli kymmenen vuotta kaiken liikenevän vapaa-ajan tutkimustyöhön, niin tämän kesän ajattelin levätä, liikkua, laihtua ja saada verenpaineen kohdalleen ja ylikierrokset seis. Lisäksi haluan oppia askartelemaan, toinen lapsenlapsi Väinö on oppinut jo jokeltelemaan, ja hymy on hurmurin hymy. Hän ilmiselvästi pitää minun jutuistani.

OKI-luokitus meemilajianalogioina. Korkeimman tason abstraktio.

Varia on luokiteltu demoniseksi, koska lukemattomia on aina vain enemmän kuin mitä ehtii lukea ja prosessoida, ja toiseksi tähän luokkaan kuuluvat kirjat on vaikeaselkoisia, pirun vaikeita luokiteltavia genreltään. Ja epäilemättä se on myös dualistinen ruutu, jonka embryosta erkanee aikanaan ylimääräinen ELEELLISYYSMYTEEMI, pyrkimyksiä moneen suuntaan.