Oivalluksia

 Kesän mittaan olen työstänyt erilaisia kertymiä, joiden joukossa on tietenkin rasvakertymien syy. Eilen löydin kirjaston kierrätyksestä Mari Päiväniemen ja Riikka Hollon selfhelp-kirjan Minun kirjani ystäväkirja, jossa oli mielenkiintoisia tehtäviä. Piti pirtää tunnetila tyyliin "Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu, minkä värinen ja muotoinen se on? 

On tietysti ilmiselvää, että rankan, vuosia kestäneen vainoamisen ja kiusanteon seurauksena vihantunteita on kertynyt,  mutta en ole voinut purkaa niitä juurikaan millään tehokkaalla tai järjellisellä tavlla. Ei tarvitsen olla psykosomatiikan asiantuntija. jotta arvaa moisen jollain tavoin ajan mittaan vaiktutavan. Minulla se tietysti kääntyi lopulta kipuiluksi, jolle ei einää selkeää lääketieteellistä juurisyytä ole löydettävissä. Onpa nykyiseen kipuiluuni ollut laukaisijana sitten rokotteen jälkivaikutus tai jokin muu syy, se ei oikeastaan ole tässä jutussa oleellisinta. Tärkeintä on, miten pääsen kipuilustani eroon, kinestesiateippi tuntuu auttavan. Samoin tietysti kortisoni, mutta en halua kuuria jatkaa loputtomiin. 

Niin, jostain syystä olen keräillyt talteen kuin orava kolmanlaisia leikkeitä. Ruokaohjeita, kuvia luonnosta, taiteesta sekä jumppaohjeita. Näillä on vastaavuus tirpla-kirjakeräelmään, joka sisältää liikuntaoppaita, laihdutuskirjoja ja elämäntaito-oppaita. Suurin osa niistä lukematta sen tarkemmin. Sinänsä tässä ei ehkä ole mitään kummallista, aspergerit keräävät mielellään heitä kiinnostavia tavaroita tai esineitä vaivaksi ja röykkiöiksi asti. 

Olen päässyt nyt jo niin pitkälle, että harjoittelen järjestelmällistä poisheittämisen taitoa. Muutamaksi eläkevuodeksi puuhaa riittää. Mutta jotta pysyisin poistoissa tilanteen tasalla, on tehtävä listat leikkeiden sisöältämistä jumpista sekä lukulistojen kirjoista. Olen myös pohtinut tunnelkkojen merkitystä elämässäni. Nyt kehopiirrosten myötä tajusin selkeästi, että tämänhetkistä tunnetilaa halltisee kehollisena tunteena pelko, suru ja viha. Viimeksi mainittu totisesti oikeutettu. Ja mielestäni anteeksi voi antaa, jos pyydetään. Ellei tekijä kadu eikä pyydä anteeksi, on pelkästään typerää antaa anteeksi mukamas oman hyvinvoinnin kannalta. Itsepetosta ja pelkuruutta sellainen on. 

A) LAIHDUTUSTEEMA: Stressinhallinta-turvallisuus-läskit
B) LUOVUUSTEEMA: Arvostuksen puute-hylkääminen-tehokkuus
C) LIIKUNTATEEMA: Vainoaminen- kiusanteko

Suomeksi tämä, turvallisuutta ja lohtua suruun ja pelkoon keho on hakenut kerryttämällä rasvakerroksia. Toisaalta jatkuva vainoaminen, ja liikkeiden seuranta on saanut kehon passivoitumaan, se on ollut kipsissä niin fyysisesti, pyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Ja sukulaisista paskin minun on pakko kohdata ensi sunnuntaina. Se on viimeinen taisto.

Dityrambistin kesä

Kuva. Uuden kirjoitelman kansiaihio teksteineen 25.8.2022, nähtävissä eduacademican sivuilla.

Kuva. Marita Råman, kesän 2022 dityrambistinen installaatio "Viini on viisasten juoma". Pikku-Väinö menee suvereenisti teokseen sisään, vääntää pulloista tapit irti ja sirottaa pulloon kivasti ripisevää valkoista kiveä. 

Kuva. Marita Råman. Kollaasiteos "Elähdyttävä voima", jossa Joutsenosta ostettu kipsipatsas, kirppariln ilmaisjakelukynttelikkö ja oma kipsausmuodostelma pikkulasipulloista. 

Taideharrastusmateriaalia kesältä 2022, joka samalla oli 31. kesä elä juhlavuosi siirtolapuutarhassa. Reumaattiset kivut ovat haitanneet sekä harrastuksia että muuta aktiviteettia, mutta tutkimusputki on alkanut, joten eiköhän tämä täsät vielä selkene. Edessä loistava tulevaisuus. Viinin juonin tosin olen lähes kokonaan jättänyt, enkä väkeviäkään juo. Hoikentuma kesältä -6 kg. 

Syystyöt ja kuistin remontti odottavat. Sitä ennen loihtaisin aihion mytosemantiikasta, joka on nähtävissä osoitteessa

(35) Marita Råman - Academia.edu. 

Luonnoksen nimi: Airojalka mytosemantiikka hirvikronikoissa 1. luonnos. Onhan se moniulotteinen kudelma, merkitys ja meemi on minulle paljon muutakin kuin lapsellinen puhekupla kuvan päällä tai kauppatavaraa. Kannen kuvaan on käytetty Samuli Råmanin murrosikäisenä minulle lahjoittamaa öljymaalausta, kuvan esikuva on Björn Landströmin Kalevala-kuvitusta. 

Jatkanen. Mikäli kivut helpottavat, jostain on saatava kiini reumatologi jatkotutkimuksia varten.

Korjaussarja ja eri kiva kirja

 

Suomalaisessa viinasanastossa korjaussarja tarkoittaa krapularyyppyä, mutta tässä kirjoituksessa pohditaan merkkitermien suomentamisen vaikeutta ja mahdollista korjaustarvetta ennen kuin asiassa voi edetä systemaattisemmin. 

Viimeisimmässä kirjassani olen pohtinut suomalaisen mytologian toposjakoa mahdollisine myyttisine hahhmoineen. Tavoitteena on tehdä sarja Ulamolan lumo -tutkielmia. Minua on jos vuosia kiehtonut vuonna 2004 Marjut Huuskosen työ Stuorra-Jovvnan ladut – Tenonsaamelaisten ympässitökertmusten maailmat. Sen esittämä tarina-aineisto toimii nyt koeaineistona kehittelyn alaisena olevalle mytosemantiikn ugrametermistölle. 

Teoria on käyttökelpoinen vasta, kun sitä voi soveltaa johonkin. Ugramella on tavoitteena saavuttaa uusia näkökulmia, tässä mielessä seuraavassa esitetty edustaa folkloristi Froggin esittämää symbolien matriisia, jossa termit symboloivat tiettyä näkökulmaa samaan asiakokonaisuuteen, jonka lähtökohta on maastonmuodotuksissa ja ympäristömytologiassa. Perinteisesti myyttiset tarina-antologiat ovat sisältäneet kertomuksia paikkojen nimien synnystä tai erityisten luonnonmuodostelmien synnystä. Tästä poiketen Marjut Huuskonen on tehnyt uraa uurtavaa selvitystä Iso-Jounin tarinastosta, jonka sankari on esitetty tietoisesti sekä myyttisenä että historiallisena henkilönä.

Luonnokseni merkkisuomennokset jäivät kalvamaan jonnekin takaraivoon, ja tänä aamuna sen keksin. Kun on kyse semantiikasta, ei ole tarpeen eikä soveliasta roikottaa merkki -sanaa lainkaan mukana, koska kyse on merkityksistä, jos semantiikasta tai meemeistä puhutaan. Korjaan siis kuviota, ja olen myös samalla aihioinut esimerkin kuvion sovellettavuudesta melko tuntemattomaksi käyneellä myyttiaineistolla. 

Tässä yhteydessä en aio sen kummemmin selittää sisältöä, joten tulos jää viittauksenomaiseksi. Postsign muuttuu julkimerkitykseksi, se mitä tapahtuneesta muistetaan tulevaisuudessa muistitetona ja mitä siitä kerrotaan ja julki tuodaan nykyisen perusteella.

Iso-Jouni tunnetaan perinteessä nykyisin lähinnä kutsumanimestään, mutta alun perin nimi tunnettiin sukunimellä Stuorra-Jovvna Jomppanen. Tarinasikermän tekee ainutlaatuiseksi kertojien tietoisuus eri asteisesta kielastelusta, satuilusta, kerronnasta kolmitasoisena kimarana. Máinnas on lähinnä uskomustarina, joka sisältää myyttisiä aineksia, muitalus sisältää mielikuvituksellisen aineksen lisäksi vähintään siteeksi totta ja historiallista muistitietoa, cuvccas-tasolla tarinaa pidetään jo puhtaana palturina ja satuiluna, jolla ei ole siteeksikään yhteyttä arkitodellisuuteen. Hyvää tarinankertojaa tenonjokilaaksolaiset arvostivat suuresti, ja hyvästä tarinasta jopa maksettiin.
Jostain syystä tätä tarinastoa ei ole taltioitu Suomen Kansan Vanhoihin runoihin, mikä on surkuteltavaa. Perinteen ja nykykulttuurin arkistossa (entinen Kansanrunousarkisto) tarinoita kuitenkin säilytetään, mm. Peldar Jarvin keräämää aineistoa, jossa Iso-Jounin tarinat tunnetaan.

Ulamolan lumossa ensimmäsienä tavoitteenani on tutkia hirvikronikoitten perusteella, mitä uutta kalliokuvien maalauksista voisi saada irti. Tuskin on sattumaa että pohjoisemmissa hirven/peuranpyyntikuvissa on suksilatuja korostettu. Suomalaisen mytologia arkkimetsästäjä on Lemminkäinen. Sen sijaan oudolta tuntuu hakea ja//tai löytää Jomppanen vastapoolina. SKVR_korpuksessa on löydettävissä ainoastaan yksi maininta Jomppaisesta, joka vermlantilaisille oli sammastarinan Väinämöisen sankaripari. Koska kalevanpojat tunnetaan ja mainitaan jättiläsienä, kuten alun perin myös staalon laitakin oli, niin tämä kuriositeetti tuskin on vailla syvämerkitystä.

..Wanha Wäinämöinen ja Nuori Jompainen... Lähettiin muinon Pohjan-muaale Sammasta hakemaan... Sieltä suaatiin Sammas kiini - Lähettiin merelle. Sanoi Nuori Jompainen Wanhallen Wäinämöiſel1en: "Alota jo wirteis"...

"Viel' on Virsillen varainen,
vielä Pohjolan portit näkyy,
Tuvan uunit kuumottaa"...

Lensipä Sammas pilwee. Löi Nuori Jompainen miekalla kaxi warwasta Sammalta poikki. Yxi lenſi mereen - Toinen suaatiin muaalle. Joka lenſi mereen, Siitä tuli suolat mereen; Joka suaatiin muaalle, Siitä tuli heinät muaalle. Kuin ois useemat suaanut, niin ois wilja tullut ilman kylwämätä.

SKVR VII5 Metsäs. 

10 a. Gottlund: De proverbiis fennicis, s. 10. -1818.

Ehkäpä näistä aineksista jo jotain kokoon saankin. Vielä kuitenkin sananen metodipakistani, jonka tunnette nimellä sanaketju. Kaikki tietävät, mitä on ilmiselvä ja julki tuotu. Kun symptomimerkitys on näkyvä, ilmiselvä merkitys, jonka syyt ovat selvitettävissä, kuten Iso-Jounin tarinastossa elinkeinointresseihin liitetyt tarvepuut koivu ja mänty, joista saatiin venetarpeet ja suksi- sekä ahkiotarpeet, kaiki vaikeakulkuisessa maastossa tarvittavia välttämättömiä kulkuneuvoja. Stuorra-Jovvnakertomusten puut eivät ole mitä tahansa, vaan ne ovat oikeita aihkeja, suuria ja vanhoja puita. Julkimerkitykseksi olen laittanut staalon vastapooliksi tarinat kufittaresta, jossa on viitteitä tuonpuoleiseen mm. Nukku-Martan kohtaamisena, jonka tuloksena huomenlahjana sankari saa kadonneet poronsa takaisin ja lisäki vielä kokonaien poroelon, vaikka ei suostunutkaan jäämään Nukku-Martan luo.

Merkitysten mytosemanttinen kenttä iso-Jounin tarinoista ympäristömytologian kannalta teemasta Staalon ladut.

Ugramessa on akselistolla oma tulkinnallinen roolikantamoinen, tässä aihiossa sisätömerkitys muodostuu mystisestä mahdollisesta yhteydestä sammakseen ja hiiteen, siis myyttiseen ulottuvuuteen. Toinen akseli on viittausmekityksiin sitoutuva, jossa oma merkityksenä on puilla ja tarinoilla. Hyvää tarinoitsijaa ja eränkävijää on kutsuttu ennen vanhaa kielastajaksi. Sen Iso-Jounin tarinat meille opettavat. Satuilululla sinänsä on uskottu olevan metsästysonnea tuottava vaikutus. Syytä en tiedä (vielä). Näillä näkymin Iso-Jounin tarina jatkuu….

7.8.2022 Marita Råman

Merkkien suomentaminen

 

Tapanani on pitää nettipaastoa kesällä viikko tai pari, nyt paasto venähti kolmen kuukauden mittaiseksi, ja se on vale että eläkkeelle päästyä kämppä on siivottu kuukaudessa, ja sitten ei enää tiedä mitä tekisi.

 
Kirjojen kaaoksen alustavaan järjestämiseen kului itse asiassa 2,5 kuukautta ja prosessi jatkuu. Tutkimustauko oli lähes täydellinen, koska lepuutin aivoja tekemällä kultapulloinstallaatioita mökille. Lopputulos on sananmukaisesti loistava ja huomasin olevani erinomainen dityrambikko ja installaatiot ovat minun lajini. Siinä välissä virkistin aivoja sensei Tuula Moilasen sumizuri-kurssilla Joutsenossa.

Eduacademicassa kävin kesäkuun alussa, ja huomasin siellä mielenkiintoisen Kalevi Kullin vetämän biosemiotiikkataltioinnin, josta nappasin  idean, mutta valitettavasti ao. tallennetta ei nyt löydy, joten lähdettä en sen tarkemmin osaa mainita, muistikuvan mukaan kyse oli Tukholmassa pidetystä biosemiotiikan konferenssista. Siitä sain kimmokkseen muuntaa esitetty kuvio ugrameksi ja kesän kuluessa tuli mieleeni, että termit voisi samalla suomentaa mytosemantiikan peruskäsitteiksi, koska vakiintuneet semioottiset merkkien nimitykset ovat monelle epäselviä, toisille taas liian luutuneita tai yksinkertaistettuja käsitteitä tai muuten niin monitulkintaisia, että arvo on yhtä heikko kuin tulevaisuuden tutkijoilla, jotka kilpovat siitä, miten tulevaisuutta/tulevaisuuksia tutkitaan ja tulisi tutkia, mutta hyvin vähän on selväpäisiä selontekoja, mihin tämä kaikki johtaa tulevaisuudessa. Ja saako eri menetelmällä saman tuloksen? Vai tuottaako menetelmä an sich erilaisia tuloksia ja tulevaisuuksia? Entä toiveajattelun ja valittujen  premissien tulokseen vaikuttavuus?

Mytosemantiikan syntysanat

Olen pakertanut kymmenen tutkielman tapaista kirjaa, joista ensimmäinen kosketteli myteemijakoa kalaperinteen ja kalojen toisintonimiä hyödyntäen. Jo tuolloin mielestäni mystisin kala oli salava, joka tunnettiin vanhassa kirjoitusasussa nimellä ”calava”. Sattumoisin kalevanpoikia on nimitetty calevoiksi. Mielestäni sillä oli jonkinlainen yhteys, ja se löytyikin viimeisen kirjani puitteissa revontulista, jossa sudeettisuomalaisalueella revontulia on nimitetty salavoiksi. Revontulet tunnetaan myös kalevantulina, tai vaihtoehtoisesti elotulina. Mytosemanttisesti revontulet ovat mystisin suomalaisen mytologian ilmiö, josta aika vähän on perinnettä taltioitu, joskin sitäkin enemmän hyödynnetty matkailumainoksissa. Osoittautui, että minulla oli ollut tilaisuus kohdata ja potkaista jäkäläpääukkoa, revontulten herraa ikävin seurauksin. Mutta siitäkin toivuttiin aikanaan.

Folkloristiikkaa opiskellessani mieleen painuvimpia ohjeita oli professori Leea Virtasen neuvo: Suomentakaa kaikki termit, jotka voitte, älkää viljelkö vierasperäisiä termejä. Ja niin minä kasvoin iässä ja viisaudessa, ja olen kypsyynyt siihen pisteeseen, että todellakin uskallan ja voin pistää tekstiin ihan omiani. Mitä sanotte tästä?

Vaihe 1.

Alkuperäinen revontulien nimitysten periaate semanttisena kuviona, esitettynä ugramella.

Vaihe 2.

Aihio semanttisten merkkien sijoittelusta meemitutkimusvälineenä.

Vaihe 3.

 

Ugramekuvioon sijoitetut semioottiset merkit suomennosehdotuksineen.

 

Meemjä tutkaillessani delfoi-työpajoissa, Hannu Linturi kehoitti keskittymään meemipleksisiin meemeihin, ja taisi olla aivan oikeasas. Minulla vaibn kestää hieman sulatella asioita. Tähän alkuaihioon kohta sopii, mytosemantiikan meemistöä on hyvä alkaa tutkia meemipleksin kautta unohtamatta sitten jatkossa muitakaan meemimahdollisuuksia.

 
Viime kädessä semantiikassa on kyse tarinallistamisesta käsitteiden kautta. Se miten käsitämme revontulet nyt, pohajutuu tieteelliseen astrobiologiseen tietoon, ennen oli toisin, epäilemättä jäkäläpääukko suistettiin valtaistuilmeltaan ajan saatossa, jäljellä on vain uskomustarinoiden ja myyttien sirpaleet, joita matkailumainonta mielellään esittelee. Mutta vaikka kuinka lukisi selontekoja, miten tulevaisuutta tutkitaan, niin sen avulla ei pysty ratkaisemaan, miten kulttuurievoluutio aurora borealiksesta etenee.

Esitetyssä vaihekuvioissa olen esittänyt tulevaisuusvastaavuuskuvana menneestä taivaanvalkeat kalevalaisten runojen rautasaunarunoina. Hiidestä kosinta edellytti tulisen saunan kylpemistä  (so. revontulien loisteessa) ja avantouintia. Kategoria osoittautui voittoisaksi meemiksi aikanaan, mutta kuviossa on nykyaikaan päästyä tapahtunut se käännähdys, mulkkaus, josta aiheesta on tullut kadonnut meemi, josta myyttinen ulottuvuus menneinä aikoina on jo täysin kadonnut yleisestä titoisuudesta ja löydettävissä hyvällä sisälukutaidolla vielä joistain SKVR-korpuksen runoista, jos sen osaa tulkita ja/tai etsiä kuten minä. 

Mikä mahtaisi olla tulevaisuuksien sankarien revontulikoe? Mitä on rohjettava tehdä, vaikka pelottavalta vaikuttaa ja minkä/kenen vuoksi? Millainen urotyö tulee suorittaa että saa tavoitellun? Revontulet ovat sidoksissa aurinkoon, ja ne rinastetaan tuleen ja valoon. Tulevaisuuden sankari ehkä uskaltaa uskaltaa kohdata korventavan, paahtavan kuumuuden lohikäärmeen ja voittaa sen, kenties älyllään, mutta ennen kaikkea päättäväisellä tahtotilalla ja toiminnallaan. Huomiomerkkinä toimivat hälyttävät lämpötilat, ja niistä aiheutuvat metsäpalot.

Jatkossa tulen käyttämään mytosemantiikan yhteydessä soveltuvin osin esittämiäni suomennoksiaeri merkkityypeistä.

 
Ikoniset merkit = kuvamerkit, (esi. iso kuva, koko kuva, mielikuva, kuvakallio)
Indeksiset merkit – viittausmerkit (kohteeseen, alkulähteeseen viittaavat)
Signaalimerkit – huomiomerkit (varoitus, kehotus, houkutus)
Synteesimerkit – päätelmämerkit (johtopäätökset, kombinaatiot, diagnoosit)
Semanttiset merkit – sisältömerkit (merkitys, tarkoitus, tarinallisuus)
Symptomimerkit – ilmimerkit (oireet, ilmiöt, esiintymät)
Actsign – perusmerkki (meemipleksi ja meemistö)
Presign – eellusmerkki (historia, perinne, hävinnyt meemi)
Postsign – ennusmerkki  (tulevaisuusmeemi, kehityslinja)

Semiotiikan ensimmäsiin kuuluva suomalainen väitös koski symptomeja, oireita lääketieteellisestä näkökulmasta. Välitasolla olevat termit actsign, presign ja postsign olen ottanut kuvioon mukaan, termit ovat peräisin semiootikko Eero Tarastilta, mutta jo eksistentiaalisemiotiikkaa opiskellessani olin sitä mieltä, että suomennokset noille termeille eivät semantiikan ja mytologian kannalta ole erityisen onnistuneita, joten loin nyt niile itselleni järjellisemmät termit. 

Edes puolisoni Ilkka ei täysin ymmärrä, miksi minulle termien täsmällisyys on tärkeää. Muistan kouluajoilta, kun eteen tuli matematiikan tehtävä, jossa piti määrittää joku laskutoimitus. Ihan ylivoimainen tehtävä saatuun opetukseen nähden. Ei edes vilahtanut mielessä, että kyse oli synonyymi sanalle ”laske”.  Määrityksellä minä ymmärsin jotain hyvin teoreettista yhtälöä, jota ei ollut opetettu. Arvasin oikean tuloksen, mutta opettaja ei hyväksynyt lopputulosta, vaikka se oli oikein, kun sitä ei oltu laskettu. Vitsi on siinä, että olisin osannut helposti laskea sen, jos sitä olisi kysytty, mutta kun vaadittiin määrittämään?!!

Onhan sillä nyt eroa, laskeeko, kuinka monta munaa korissa on, tai jos pitää määrittää, kuinka monta niitä siinä pitää oleman. Joten, jossain määrin sanasemantiikan kehittyneempi taju haittaa pahasti logiikkaa vice versa.

Lopetan uutiseni ajatusverstaastani tähän.

Marita Råman 31.7.2022

Eläkepäivien 1. viikko

 Yleensä pitäisi kai hiljentää työtahtia ennen lopullista vetäytymsitä, mutta minä ene htinyt. Päin vastoin tahtia oli entisestään kiihdytettävä, jotta sain edes jota kuinkin aiotun tehdyksi. Läksiäiset pidettiin Tampereella hotelli Tammerissa, erinomaisen sijainnin, ruuan ja palvelun vuoksi. Noin puolimatkassa Poria ja Helsinkiä. 

Sen seurauksena olen juhlavasti alkanut aamuni erikoisherkkusuklaalla kukka-asetelman kera. Harmi vain tuo minun sitkeyteni, onnistuin vimmatusta naputtelusta saamaan rasitusvamman oikeaan olkavarteen, ja vappuaatosta alkaen oikeaa käsivartta ja lonkaan särkee aika paljon. Joten liikunta on jo osin otettukin päiväohjelmaan. 

Ilmaishuveja ja hyvinvointipalvelujakin riittää toistaiseksi. Päivät vain vilajavat ohi, joka päivä olen kokannut, sanovat että teen hyvää ruokaa. Lopputerveystarkastuksessa todettiin verenpaineen olevan koholla, 158 joten se on ensimmäinen tavoite. Lukema on saatava alas päin, ja tiistai-iltana se olikin jo laskenut kymmenen pykälää alas päin. 

Vaikka alun perin suunnittelin ensimmäiseksi siivoavani työhuoneen kaaoksen, niin olen kuitenkin aloittanut olohuoneeseen rantautuneista kirjoistani. Aihepiirien semanttinen struktuuri antoi mielenkiintoisen kuvan tahtopyrkimyksistäni, joskaa ei millään tavoin yllöttävä. Roina-aatoskategoriassa olohuoneen käsittely edustaa systeemissä luontomyteemiä/sententiaa, joka kirjasumassa on ryhmitelty maa ja matkat -luokkaan ja edustaa suojattomuuden tunnelukkoa. 

Alkuperäinen ryhmittely. 

2. Luonto / MAA JA MATKAT – OLOHUONE  - SUOJATTOMUUS
A) Nainen: Naisnäkökulma & Alussa oli nainen
B) Elämä: Yhdeksän elämää & In Search of Answers
C) Matkakertomus: Teiden armoilla Australiassa & Don Quijoten maa

Enkä yhtään näistä lukemattomista ole vieläkään lukenut, jossain luurannevat. Vappuna käsittelin makuuhuoneen kirjahyllyn alsutavasti ja tuon tilan roina-aatoskategoria on seuraava: 

16. Fantasia / HUVI – MAKUUHUONE – EMOTIONAALINEN ESTYNEISYYS
A) Naurusta; Nauru & Naurun ja unohduksen kirja
B) Pakinat: Valentin Lyhyesti & Kärsiskö puhutella
C) Vääristymät: Tosi on! & Introduction to Piercean visual…

Tästä ryhmästä muistan tehneeni ainakin pakinoista selvää ja heitin menemään jo aikaa sitten. Muut ryhmän kirjat lienevät jäljellä. Tuloksena oli, että tässä kategoriassa lukemattomia oli yhteensä 35, joista kolme uutta hohdokasta haastetta eli P. Mustapään runoja, Pölösen Tulevaisuuden lukujörjestys lukujöärjestys ja kiinalaiaisen naisen elämsätä kertova Enemmän kuin puoli taivasta. Joten naiseusteema on molemmissa tavallaan läsnä. 

Ensi yön aion nukkua hyvin, otan särkylääkettä. Hyviä unia kaikille. Olohuoneen lukemattomiin kuuluu elämkertoja, yksi Lönnrotista, yksi Mannerheimsita, yksi Katariina Suuesta ja yksi Tolkienistas. Aloitan naiseusteemasta, ja luen Katariinan elämsät ja työstä. Vaikuttaa siltä, että lukemiseen jää hyvinkin aikaa, koska mytologiaa Venäjälle ei ainakaan tarvitse ryhtyä tekemään, sota ei lopu tänä keväänä, tuskin ainakaan pariin vuoteen. Pakotteet vaiktutavat hullun hommalta ja tehottomalta toiveajattelulta, mutta jotainhan sitä on yritettävä, jotta ei vaikuttaisi aivan toivottamalta tilanteelta. 
Olen ennenkin sanonut, etten usko pakotteisiin. Tässä tapauksessa olisi ehkä ollut viistasta tietää, mitä tarkotitaa sananparsi: Ei tulta ilman halkoja. 

Kun aikanaan harjoittelin tunnistamaan puheesta merkittäviä lapsuksia, niin sanonpahan vain että outo on tuo lehdistön väite Niinistön Nato-kannan muutoksesta. Presidenttimme nimen omaan julksiesti sanoi susotuneensa toiseen presidenttikatueensa varmsitaakseen Suomen Nato-jäsenyyden etenemsien. Ei kanta mikiskään mukamas Putinin puheiden takia muuttunut. Ja puolueettomuudestaan SUomi luopuu liittyessään Natoon, ja liittyy Naton etupiiriin. Eikö Putin ole siinä väitteessään ihan oikeassa? Suomi on poliittisesti tosi tyhmä ja tumpula maa, pitäisi kilahtaa itse kunkin päässä, kun Biden kiittää Unkrainaa siitä, että se sotii heidän puolestaan. Tai kun Eurooppa kiittää, kun ukrainalaiset on höynäytetty sotatilaan, jossa viattomat kärsivät ties kuinka kauna ja länsimaat edesauttavat asevarustelulla sodan jatkumsien ja rauhanneuvottelut. Irvokasta ja julmaa mediapeliä tämä on. Myötätuntoni on tavallsien ukrainalaisen puolella, mutta suurin osa venäläisistä on myös sotahulluja. Kansakunta, joka on vitsikulttuuriltaan verhotun puheen mestari, mukamas ei tiedä, mitä tarkotitaa peiteilmaisus sotaoperaatio. Sotaoperaatio = sotatila. Merkitys ei ole sanamuodossa yksistään, se on myös tulkinnassa, konteksisa ja yleisessä ällitasossa. 

Natoon menemistä tuskin enää voi estää, vaikka tyhmin teko ikinä se onkinb Suomen hallitusvallalta. Hesarin ylistys Risto J.Penttilän oraakkelin  lahjoista on sekin erittäin rivolokinen, koska totta kai hän Nato-lobbarina osasi ennsutaa tulevan (johon hyvin tietoisesti ns. salaisuuksia sisältävien seurojen taholta pyrittiin.)  Voi veljet!  Naiset ja lapset jäävät nykyusodan jalkoihin, se on varma. Enkä tässä asiassa usko edes ihmeisiin, koska sille ei ole perustetta, pahuus on puolin ja toisin maailmassa niskan päällä aikanamme. 

PS 

Muuten mielenkiintoisesti, pukeutuessani päättäjäisiltaa varten, pukuun varaamani korun kiinnike katkesi, silmälasien kehys murtui. Kukaan ei kestä määräänsä enempää.