Merkkien suomentaminen

 

Tapanani on pitää nettipaastoa kesällä viikko tai pari, nyt paasto venähti kolmen kuukauden mittaiseksi, ja se on vale että eläkkeelle päästyä kämppä on siivottu kuukaudessa, ja sitten ei enää tiedä mitä tekisi.

 
Kirjojen kaaoksen alustavaan järjestämiseen kului itse asiassa 2,5 kuukautta ja prosessi jatkuu. Tutkimustauko oli lähes täydellinen, koska lepuutin aivoja tekemällä kultapulloinstallaatioita mökille. Lopputulos on sananmukaisesti loistava ja huomasin olevani erinomainen dityrambikko ja installaatiot ovat minun lajini. Siinä välissä virkistin aivoja sensei Tuula Moilasen sumizuri-kurssilla Joutsenossa.

Eduacademicassa kävin kesäkuun alussa, ja huomasin siellä mielenkiintoisen Kalevi Kullin vetämän biosemiotiikkataltioinnin, josta nappasin  idean, mutta valitettavasti ao. tallennetta ei nyt löydy, joten lähdettä en sen tarkemmin osaa mainita, muistikuvan mukaan kyse oli Tukholmassa pidetystä biosemiotiikan konferenssista. Siitä sain kimmokkseen muuntaa esitetty kuvio ugrameksi ja kesän kuluessa tuli mieleeni, että termit voisi samalla suomentaa mytosemantiikan peruskäsitteiksi, koska vakiintuneet semioottiset merkkien nimitykset ovat monelle epäselviä, toisille taas liian luutuneita tai yksinkertaistettuja käsitteitä tai muuten niin monitulkintaisia, että arvo on yhtä heikko kuin tulevaisuuden tutkijoilla, jotka kilpovat siitä, miten tulevaisuutta/tulevaisuuksia tutkitaan ja tulisi tutkia, mutta hyvin vähän on selväpäisiä selontekoja, mihin tämä kaikki johtaa tulevaisuudessa. Ja saako eri menetelmällä saman tuloksen? Vai tuottaako menetelmä an sich erilaisia tuloksia ja tulevaisuuksia? Entä toiveajattelun ja valittujen  premissien tulokseen vaikuttavuus?

Mytosemantiikan syntysanat

Olen pakertanut kymmenen tutkielman tapaista kirjaa, joista ensimmäinen kosketteli myteemijakoa kalaperinteen ja kalojen toisintonimiä hyödyntäen. Jo tuolloin mielestäni mystisin kala oli salava, joka tunnettiin vanhassa kirjoitusasussa nimellä ”calava”. Sattumoisin kalevanpoikia on nimitetty calevoiksi. Mielestäni sillä oli jonkinlainen yhteys, ja se löytyikin viimeisen kirjani puitteissa revontulista, jossa sudeettisuomalaisalueella revontulia on nimitetty salavoiksi. Revontulet tunnetaan myös kalevantulina, tai vaihtoehtoisesti elotulina. Mytosemanttisesti revontulet ovat mystisin suomalaisen mytologian ilmiö, josta aika vähän on perinnettä taltioitu, joskin sitäkin enemmän hyödynnetty matkailumainoksissa. Osoittautui, että minulla oli ollut tilaisuus kohdata ja potkaista jäkäläpääukkoa, revontulten herraa ikävin seurauksin. Mutta siitäkin toivuttiin aikanaan.

Folkloristiikkaa opiskellessani mieleen painuvimpia ohjeita oli professori Leea Virtasen neuvo: Suomentakaa kaikki termit, jotka voitte, älkää viljelkö vierasperäisiä termejä. Ja niin minä kasvoin iässä ja viisaudessa, ja olen kypsyynyt siihen pisteeseen, että todellakin uskallan ja voin pistää tekstiin ihan omiani. Mitä sanotte tästä?

Vaihe 1.

Alkuperäinen revontulien nimitysten periaate semanttisena kuviona, esitettynä ugramella.

Vaihe 2.

Aihio semanttisten merkkien sijoittelusta meemitutkimusvälineenä.

Vaihe 3.

 

Ugramekuvioon sijoitetut semioottiset merkit suomennosehdotuksineen.

 

Meemjä tutkaillessani delfoi-työpajoissa, Hannu Linturi kehoitti keskittymään meemipleksisiin meemeihin, ja taisi olla aivan oikeasas. Minulla vaibn kestää hieman sulatella asioita. Tähän alkuaihioon kohta sopii, mytosemantiikan meemistöä on hyvä alkaa tutkia meemipleksin kautta unohtamatta sitten jatkossa muitakaan meemimahdollisuuksia.

 
Viime kädessä semantiikassa on kyse tarinallistamisesta käsitteiden kautta. Se miten käsitämme revontulet nyt, pohajutuu tieteelliseen astrobiologiseen tietoon, ennen oli toisin, epäilemättä jäkäläpääukko suistettiin valtaistuilmeltaan ajan saatossa, jäljellä on vain uskomustarinoiden ja myyttien sirpaleet, joita matkailumainonta mielellään esittelee. Mutta vaikka kuinka lukisi selontekoja, miten tulevaisuutta tutkitaan, niin sen avulla ei pysty ratkaisemaan, miten kulttuurievoluutio aurora borealiksesta etenee.

Esitetyssä vaihekuvioissa olen esittänyt tulevaisuusvastaavuuskuvana menneestä taivaanvalkeat kalevalaisten runojen rautasaunarunoina. Hiidestä kosinta edellytti tulisen saunan kylpemistä  (so. revontulien loisteessa) ja avantouintia. Kategoria osoittautui voittoisaksi meemiksi aikanaan, mutta kuviossa on nykyaikaan päästyä tapahtunut se käännähdys, mulkkaus, josta aiheesta on tullut kadonnut meemi, josta myyttinen ulottuvuus menneinä aikoina on jo täysin kadonnut yleisestä titoisuudesta ja löydettävissä hyvällä sisälukutaidolla vielä joistain SKVR-korpuksen runoista, jos sen osaa tulkita ja/tai etsiä kuten minä. 

Mikä mahtaisi olla tulevaisuuksien sankarien revontulikoe? Mitä on rohjettava tehdä, vaikka pelottavalta vaikuttaa ja minkä/kenen vuoksi? Millainen urotyö tulee suorittaa että saa tavoitellun? Revontulet ovat sidoksissa aurinkoon, ja ne rinastetaan tuleen ja valoon. Tulevaisuuden sankari ehkä uskaltaa uskaltaa kohdata korventavan, paahtavan kuumuuden lohikäärmeen ja voittaa sen, kenties älyllään, mutta ennen kaikkea päättäväisellä tahtotilalla ja toiminnallaan. Huomiomerkkinä toimivat hälyttävät lämpötilat, ja niistä aiheutuvat metsäpalot.

Jatkossa tulen käyttämään mytosemantiikan yhteydessä soveltuvin osin esittämiäni suomennoksiaeri merkkityypeistä.

 
Ikoniset merkit = kuvamerkit, (esi. iso kuva, koko kuva, mielikuva, kuvakallio)
Indeksiset merkit – viittausmerkit (kohteeseen, alkulähteeseen viittaavat)
Signaalimerkit – huomiomerkit (varoitus, kehotus, houkutus)
Synteesimerkit – päätelmämerkit (johtopäätökset, kombinaatiot, diagnoosit)
Semanttiset merkit – sisältömerkit (merkitys, tarkoitus, tarinallisuus)
Symptomimerkit – ilmimerkit (oireet, ilmiöt, esiintymät)
Actsign – perusmerkki (meemipleksi ja meemistö)
Presign – eellusmerkki (historia, perinne, hävinnyt meemi)
Postsign – ennusmerkki  (tulevaisuusmeemi, kehityslinja)

Semiotiikan ensimmäsiin kuuluva suomalainen väitös koski symptomeja, oireita lääketieteellisestä näkökulmasta. Välitasolla olevat termit actsign, presign ja postsign olen ottanut kuvioon mukaan, termit ovat peräisin semiootikko Eero Tarastilta, mutta jo eksistentiaalisemiotiikkaa opiskellessani olin sitä mieltä, että suomennokset noille termeille eivät semantiikan ja mytologian kannalta ole erityisen onnistuneita, joten loin nyt niile itselleni järjellisemmät termit. 

Edes puolisoni Ilkka ei täysin ymmärrä, miksi minulle termien täsmällisyys on tärkeää. Muistan kouluajoilta, kun eteen tuli matematiikan tehtävä, jossa piti määrittää joku laskutoimitus. Ihan ylivoimainen tehtävä saatuun opetukseen nähden. Ei edes vilahtanut mielessä, että kyse oli synonyymi sanalle ”laske”.  Määrityksellä minä ymmärsin jotain hyvin teoreettista yhtälöä, jota ei ollut opetettu. Arvasin oikean tuloksen, mutta opettaja ei hyväksynyt lopputulosta, vaikka se oli oikein, kun sitä ei oltu laskettu. Vitsi on siinä, että olisin osannut helposti laskea sen, jos sitä olisi kysytty, mutta kun vaadittiin määrittämään?!!

Onhan sillä nyt eroa, laskeeko, kuinka monta munaa korissa on, tai jos pitää määrittää, kuinka monta niitä siinä pitää oleman. Joten, jossain määrin sanasemantiikan kehittyneempi taju haittaa pahasti logiikkaa vice versa.

Lopetan uutiseni ajatusverstaastani tähän.

Marita Råman 31.7.2022