POPPA-NALLEN INTENTIOT

 

Joululahjaksi sain pyytämäni kirjan, Björn Wahlroosin Sateentekijät. Kirjoitukseni otsikoinnilla ei ole lainkaan vähättelevää tarkoitusta, se on tyylin vuoksi valittu, sillä miltä nyt kuulostaisikaan sanoa Velho-Nalle tai Velho-Björn tai Noita-Nalle? Olen kiinnostuneena seurannut, kuka ensimmäiseksi huomipoisi kirjan nimen. Toistaiseksi ei silmiini ole osunut yhtään kummastelua, vaikka nimi on takuuvarmasti tarkoin mietitty. Sateentekijä viittaa intiaaniperinteiden poppamieheen sadetansseineen, suomalaisperinteissä tietäjätraditioon.

Voi uumoilla, että otsikoinnilla Björn Wahlroos mieltää itsensä alansa tietäjäksi, shamaaniksi, rituaaliohjaajaksi ja luokittaa itsensä rahamaailman kärkikastiin, syystä vai syyttä, sitä en ole pätevä arvioimaan – menestyksekkäästi kuitenkin. Toinen mielenkiintoni herättänyt seikka oli YLE ykkösen ohjelma torsatina 28.12 Itse asiassa kuultuna: Björn Wahlroos. Serkuiltaan suomensa oppinut kotikieleltään ruotsinkielinen Wahlroos puhui sujuvasti ja näennäisavoimesti haastattelussa. Sanavalinnat paljastivat kuivakkaan sielun sympaattisessa persoonassa. Hän ”kalibroi” toisten tunteita, mikä hänen tulkintansa mukaan tekee hänestä hyvän esiintyjän ja opettajan. Olen kalibrointiin törmännyt elämässäni ensimmäisen kerran laatupäällikkönä audit-tilanteessa, jossa tiedusteltiin oliko uusi mittauslaitehankinta kalibroitu. Itse asiassa pidän toki luovista yllättävistä rinnastuksista, vaikkakin olen sitä mieltä, että tunteiden havainnointi ja sen mukaan oman käyttäytymisensä säätäminen on eri asia kuin säädellä eli manipuloida toisten ajatuksia ja tunteita. Poliittiset vaikuttajat ja muutkin, erityisesti psykopaatit osaavat ja tai haluavat osata viime mainitun taidon. En vihjaa Wahlroosin olevan psykopaatti, varsin miellyttävältä persoonaltahan hän vaikuttaa. mutta kun suomi on opittu kaksikielisten serkkujen avulla, niin mytosemantikko sen huomaa. Kieli piilee sanojen syvemmissä merkityksissä.

Näitä miettien sitten nukahdin syvään uneen, ja nukuin hyvin aamuun asti, viime ajatuksena mahdollisuus muodostaa meemikaava metsästysteemasta. Björn Wahlroos moitti suomea köyhäksi kieleksi, koska se puhuu lintujahdista metsästyksenä, mikä antaa aivan väärän kuvan jahdin luonteesta. Pyitä, fasaaneja ja kettuja tosiaankin herrasmiesjahdeissa saalistetaan aukeilla mailla, enimmäkseen. Saalistusmuoto, jota Wahlroos suosii on luonteeltaan jahtia, jossa jahdataan ja ammutaan esim. kettua.

Sanasemantiikka on vaikeaa, sanasujuvuus samoin. Aivan helppoa ei ole määrittää kattotermiä, onko kyseessä yleisemmin ottaen saalistuksesta vai metsästyksestä, jossa saalista jahdataan, suomalaisittain naakitaan. Sillä erotuksella vain, että jahti on sosiaalinen seuruetapahtuma, naakiminen suoritetaan yksilösuorituksena. Perusemeemikaavaan tarvitaan viisi sanaa, verbiä tai nominia. Jos kattoterminä on metsästys, se sisältää sekä joukkuesaalistuksen että yksilösuoritukset. Saalistaa ja erästää ovat vanhahkoja ilmaisuja, mutta silläkin uhalla ”joka vanhoja muistaa, sitä tikuilla silmään” vilkaisen Lönnrotin 1800-luvulta peräisin olevaan Suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan, mitä se sanoo näistä neljästä sanasta 1) erästää, 2) metsästää, 3) saalistaa ja 4) jahdata.

Ja kuten aina, tekoälyn tuotoksille saa nauraa. Google-kääntäjä suomentaa Lönnrotin selityksen seuraavasti: Sysselsätta sig med djur l. fiskfångst på aflägsna orter on suomeksi koneälyn mukaan ”eläinten parissa työskenteleminen l. kalastus syrjäisillä paikoilla”. Ellen varmasti tietäisi paremmin, niin voisin vaikka uskoa merkitystransformaatiosta huolimatta. Erästys on saalistusta, sen tavoitteena on saada saalista, vaikkakaan se ei välttämättä ole päätavoite, hauska seura voi olla yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpääkin. 

Jatketaan, mitä sanoo sanakirja jahdista? Jahti osoittautuu mestsästyssanaksi, koska sen merkitykseksi Lönnrott mainitsee jaga, jäkta, skalla (jahdata, ajaa takaa) ja puhuu myös jahtijoukosta (metsästysseurue) ja jahtioikeudesta ja jahtikielestä sekä jahtikuvauksista, mikä tarkoittanee mm. hirvikronikoita ja muita metsästyskertomuksia ja kaskuja. Vielä on sana naakia, jonka sanakirja tunnistaa muodossa naakkia eli krypa för atta komma på villebråd, lura (vaania). Naakimista harjoittava on naakkija. Metsästäjä ruotsiksi selitetään näin. skytt, jägare (joka metsän otuksia pyytää), ja metsästää on gå i skog, gå på jagt, fånga, jaga. Sanaryppäästä loikkaa uusi pyyntisana, pyydystää, joka sekin on eränkäyntiä, mutta painottuu virkatiellä kulkemiseen ja ansalankoihin. Pyytöpäivät ovat silti metsästystä, virkatie on jo lähellä virantoimitusta, jonka merkitys on ajan saatossa muuttunut alkuperäisestä metsästysonnen tietämyksestä tietojohtamiseen.

Sateentekijät on ekkuli otsikkovalinta Poppa-Nallelta. Ilmeisesti hän halusi valinnallaan viitata tuohon rikastumisprosessiin, ja osan karttumiseen tietäjätermillä, mutta ei joko tiennyt tai kehdannut viitata mihinkään shamanistiseen tai primitiiviseltä tai kotoperäiseltä vaikuttavaan. Sateentekijät kuuluvat Amerikan maaperälle, samoin monet ekonomistien opit ja raharikkaat. Tietäjilläkin on yleensä bravuurinsa ja omat erikoisosaamisen alansa, suomalainen saalisonnen tuntija oli kontakka tai sammakkoprofessori, jonka noitarummun sammakko (luuarpa) tunnusti metsästysonnen kannalta otollisen suunnan metsälle tai erän toimiin lähdettäessä oikean ajan. Mutta miltä olisi vaikuttanut, jos nimeksi olisi laitettu Sammakkoprofessori, vaikka rituaaliohjaaja ja saalisonnen takaaja hänkin oli? Ei nimi miestä pahenna ellei mies itse – pennejä taivaasta tipahteli enemmältikin.

Pohdintani kumpusi huvittavasta yksityiskohdasta Haminalahden vieraskirjassa. Nimikirjoituksemme ovat vieraskirjassa alekain, vaikkakaan emme olleet vieraina yhtä aikaa. Erikseen kutsuttuna kumpikin, Wahlroos oli puhumassa ensin, sitten minä. Edellisessä tapauksessa herrakerho halusi varmasti oppia, jälkimmäisessä se oli suostunut auttamaan pyrkimystäni hirvikronikoiden kulttuuriperinnön pelastamiseksi. Aateluus velvoittaa, jos on raha-aatelia taikka muutoin vain ottanut jotakin tehdäkseen.

Miten sitten nyt meemikaava voisi auttaa ymmärtämään linnustajan ongelmia? Linnustus viittaa suomalaisessa metsästyksessä joko sorsanmetsästykseen tai metsäkanalintujen metsästykseen, fasaaneja ei Suomen metsissä tai pelloilla ole ammoisina aikoina näkynyt, laji on uusi tulokas. Hupiluonto on sama sorsanmetsästyksessä ja fasaanijahdissa. Se hauska seura, hyvä ruoka ja viini, kuten Björn Wahlroos sen ilmaisi.

Miten meemikaava tehdään? Ensin on valittava viisi sanaa, jotka metsästyksestä puhuttaessa on helpointa olla miesten malliin teonsanojen eli verbien muodossa. Näitä sanoja, hashtageja ovat edellä kvuatun perusteella 1) metsästää, 2) jahdata, 3) saalistaa, 4) pyydystää, 5) erästää.  Erikoisempia muotoja ovat naakkiminen, pyytäminen ja oppiminen. Viime mainittu on muuntunut metsästystermistä tietotaidon eli aineettoman pääoman kerryttämiseksi.

Ensin on ratkaistava, mihin järjestykseen ja millä perusteella termit asetellaan kaavaan ja arvioidaan, onko asetelmalla tulkinnalle mitään lisäarvoa. Lähtökohtaa arvioitaessa on määritettävä näkökulma, tässä tapauksessa supisuomalaisuus vai suomenruotsalaisuus (maailmankansalaisuus). Koska lähtökohtana on kirjan nimi Sateentekijät, niin viime mainittu vaikuttaa sopivalta lähtökohdaksi eli genoomiksi. Ensiksi tulee jahtaaminen. Sitten on mietittävä mihin tekeminen kohdistuu, siitä tulee vastapooli. Turvaudutaan vaikka lastenloruun: Leijonaa mä metsästän, aion saada suuren.  Arvaattekin, teonsanan tulee olla saalistaa, jonka alakäsitteeksi naakkiminen yksin vaanimisena tai safarit sunnuntaiurheiluna kuuluvat. Mikä näitä kahta yhdistää? Se on tietenkin suomen kielen yleissana metsästää, joka kattaa kaikki metsästyslajit. Vaikeimmat määritettävät kuviossa ovat muutostekijä ja myyttinen tekijä, sillä kaavalla on tietty järjestys, jota tulee kurinalaisesti, joskin luovasti noudattaa, ja siihen tarvitaan sana- ja mytosemantiikan syvällistä tuntemusta. Runoissa ei rätkitä sanoja yhteen sattumanvaraisesti, kuten ei yrityskauppojakaan tehdä summamutikassa.

Virkatien käynti on lähinnä erästämistä, ja myyttistä hahmoa Vironkannosta, joten erästää löytää myyttisen kiintopisteensä kaavassa alimmaisena. Ja kun jäljellä on enää pyydystää, jonka rinnakkaismuoto on pyytää,  niin sanassa on heterotopinen ja kaksoismorfologinen merkitys, jossa metsätaikojen pyynnöt metsanhaltijalta vaihtuvat pyydystysvälineiden käsittelyn taitoon. Ja kuten on korkeampaa matematiikkaa olemassa, on olemassa myös taitavampaa sanantajua, jonka kärkiosaajina runoilijat tunnetaan.

Perusmeemikaavaa voi täydentää toiminnallisella puolella ja tulevaisuusfunktiolla, jos aineksia, kykyä ja tahtotilaa riittää. Tässä tapauksessa laittaisin toimintastrategian kohdalle tuon edesmenneen metsästystermin oppia, Poppa-Nallekin oppi, miten haistetaan raha ja pistetään rahoiksi. Ja koska tämä kauppatieteen tohtori väittää olleensa hyvä opettaja, niin toivoa sopii, että tulevaisuudessa Suomessa. kasvaa uusia miljonäärejä kuin sieniä sateella, mutta rikastuttaako se suomalaista yhteiskuntaa kuitenkaan. Rikastuttuaan Björn Wahlroosista tuli ruotsalainen.

Kaikkia nyt kiinnostanee, mikä on tämän sanallisen eränkäynnin lopputulema? Mitä jää tulevaisuuden kohtaan jäljelle? Työmarkkinaneuvottelut vihjaavat odotettavissa olevan naakkimisen ajat. Kaikki vaanivat ja väijyvät toistensa tulotasoa ja tahtovat päästä osille, kuka milläkin tavalla ja mitä saalistaen. Mistään joukkuehengestä tai hauskanpidosta ei puhettakaan. Olisiko sittenkin tuottoisampaa puhaltaa yhteen hiileen? Luottaako että antaessaan saa, vai kahmii itselleen kaiken minkä pystyy?  Antamaan pakottaminen on ryöstöä huolimatta siitä, kenen toimesta ja miten se tehdään.

PS 
En ole vielä lukenut Sateentekijää, katselin kuvat. On jossain kirjajemmassa toinenkin Wahlroosin kirja vielä lukematta. Mitä tulee Poppa-Nallen intentioihin, hän väittää ettei hänellä varsinaisesti ollut tavoitteena elämässä rikastua. Sen sijaan tavoitteena on tehdä elämäkertatrilogia, tekemistä kun on riittänyt.

Katsoin jouluohjelmistosta myös dokumentin Kaija Saariahon opetustyylistä, jossa hän sai tulkitsijansa ymmärtämään äänimaailmaansa. Kiitos Haminalahden metsästysseuran, minä alan jossain määrin ymmärtää, mitä hirvenmetsästys ja joukkuepelaaminen pohjimmiltaan on. Osansa kullakin. Vuonna 2024 minäkin kirjoitan, en itsestäni, mutta omasta päsätäni kuitenkin, sen takaan. Hyvää ja menestyksekästä, oppi-isistä riippumatonta vuotta 2024.

Toivoa näkyvissä

 Syksyn lääkekuuri lymfooman selätyksessä alkaa olla ohi, ensi vuoden puolella kartoitetaan tepsikö kuuri. Jouduttiin tosin rukkaamaan injektiohoidot infuusioiksi, mutta tulokset ovat jo viittä vaille täysin terveet ja tämä viimeinen erä saattaa saada lopunkin kuntoon. 

Erikoista oli, että kun tulehdusarvot tietämättäni pomppasivat vaarallisiin lukemiin, niin ilmeisesti sekä intuitiivinen päättäväisyys ja työhuoneessani ollut kalmankukka, vehka reagoivat, joten lienee ollut tosi kyseessä.  Tunsin vain olevani jotenkin oudon kuolemanväsynyt ja päätin alkaa omalääkityksen edellsiten kuurien ylimääräantibiooteilla.. Nyt kasvi on taas OK, vain lopullisesti tuhoutuneet lehdet jouduin poistamaan. Ja kumma kyllä olen alkanut hoikistua kaikkien joululeipomusten keskellä ja ensimmäiseksi on lähtemässä  itsepintainen vatsamakkara, johon aiemmin ei ole tepsineet mitkään keinot. En näe enää kumartumatta vatsamakkaraani, joka mitä ilmeisimmin on ollut psykosomaattinen ilmiö. Lapsena minulla oli samanlainen ja kimpussani minua kohtaan ilkeät Kekkosen sisarukset Helvi ja Matti, joista ensiksi mainittu oli äitini ja jälkimmäinen enoni. Molemmat pieksivät minkä ehtivät ihan syyttä. Näytän nuorekkaalta, koska väsymys ei vaivaa enää siinä määrin kuin ennen. Kärsimysvuoteni vetelevät viimeisiään, olen kujanjuoksuni loppusuoralla. Saattaa

Kuva. Silmin nähden kuoleva vehka työhuoneessani vakvavan tulehduksen aikaan. 

Infuusiohoidon jälkeen pahin lisäoire on ollut unettomuus. En saa seuraavana yönä unta lainkaan. Kuten nytkin, joten on aikaa miettiä joulutervehdystä. Seuraavat kolme vuorokautta meneekin joulutunnelman luomisessa, sillä melkoisen kuolemansairas saan olla ennen kuin jouluperinteistäni luovun. Tänä jouluna tosin oli kehiteltävä kevennetty siivoustapa, esimerkiksi kolminkertaist ikkunat olen tyytynyt siivoamaan vain sisäikkunoista. Leipomukset on vähennetty minimiin, lahjahankinnat samoin, mutta onneksi niitä tuli hankittua jo aiemmin vuoden mittaan. 

Koska vointi on parempi, niin myös ensi vuotta olen jo suunnitellut. Sompailin tekoälyn avulla joulutervehdyskortin. Todennäköisesti otan mielenkiinnon kohteekseni ensi vuonna tekoälyn/keinoälyn  luovat mahdollisuudet. Jos faktafaktuura vaiikka oppisi, ettei hirven häntä ole jäniksen häntä, siltikin että hirveä kutsutaan kiertonimellä jänikseksi. Semanttinen yhtäläisyys tulee hamuavasta turpaotteesta ja pitkistä koivista, ei hännästä. Ai jai, eläinoppii ja zoemakin taitavat olla täysin outoja keinoteikoiselle älylle!

Kuva. Suunnitteilla kolumni Lukuluotsi vuonna 2024

 Joulun lukukirjaksi lainasin Samulin kokoelmasta  Aila Ruohon Henkisyyden harhapoluilla. Sitä ovat olleet rahoittamassa sekä Suomen tietokirjailijat että Taiteen edistämiskeskus.

Kuva. AI Bing Creator avulla tuotettu. 

HYVÄÄ JA ONNELLISTA JOULUA KAIKILLE!

Erityisesti syöpänsä selättäneille ja hoitoprosessissa oleville ja HUS syöpäosastolle.  

Kuva. AI Bing creatorin avulla luotu. Omituinen käsitys on tekoälyllä hirviemosta ja vastasta, mutta onneksi sitä väkisin tarjottua jäniksen valkoista tupsuhäntää ei tässä versiossa näy. 

Tulossa Lemminkäisen virsien teemaa syksyllä 2024, jos Luoja suo ja intoa riittää. 

Ensimmäinen näyttö. Verenpaine laskee  TOTEUTUNUT
Toinen näyttö. Mikä ihottuma liekin (ruusu?) siitäkin paranen. TOTEUTUNUT
Kolmas näyttö. Kasvain poskessa häviää, lymfoomasta paranen lääkityksellä tai ilman.
TOTEUTUMASSA ?!
Neljäs näyttö. Kas kummaa mitä vielä saankaan aikaan! TOTEUTUMASSA ?!

Disruption vuosi 2024

 

 Vosikymmenien takainen harrastukseni joskus muistuu mieleen. Vaikka olenkin vakuuttunut, että astrologian ennustevoima on yhtä kehno tai hyvä kuin muidenkin menetelmien - ei siis mitenkään erityisen hurrattava - niin tiettyä säännönmukaisuutta planeettojen sanomassa on. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa tulevan vuoden transiittiasetelma, koska siinä on yhtymäkohtia omaan perheeseeni. Puolisolla sattuu olemaan syntymäkartassaan Pluton konjunktio Askendenttiin ja kuu Vesimiehen merkissä oppositiossa radix-Uranukseen, joten kombinaatio Pluto/Uranus lienee minulle tuttu.. Lisäksi Pluton transiitti osuu pojan Ascendenttimerkkiin konjunktiossa Vesimiehen merkin alkuasteella, ja omassa kartassani hidasliikkeinen jyräplaneetta on sahaillut vuonna 2023 syntymäkarttani kuun yläsolmun kohdassa. 

Joten kova kohtalo saa vuorenvarmasti käänteen, hyvään tai pahaan, sitä ei voi tietää. Esimerkiksi syöpähoidot joko onnistuvat tai sitten ei, ja sehän määrittää jatkoa jo paljon. Samoin puolison vakavan sairauden eteneminen. Varmaa on, että terveyden kannalta perheellemme vuosi 2023 Pluto-aspekteineen oli varsin tuhoisa, liki kuolemaa liitelevä. Naurakaa siis vain ihan rauhassa ikivanhalle symboliikalle. Se on tyhmän merkki! Kun jotain ei ymmärretä, niin siille nauretaan, ja näin on tunnetusti kaikkien suurten ideoiden ja keksintöjen kohtalona. Osa ideoista ja keksinnöistä vanhenee ajan mittaan, vain pieni osa periaatteineen jää elämään, mutta sikäli mikäli periaate on universaalisti pätevää luokkaa, eivät perusteet niin vain muutu, vaikka käyttöyhteydet, tieto ja taito katoaisivatkin. 

Disruptio tarkoittaa markkinoilla tapahtuvaa häiriötä, hajaannusta tai sekasortoa, jonka aiheuttaa jokin uusi innovaatio. Disruptiivinen innovaatio tai teknologia kasvattaa tuottavuutta tai rahalla saatavaa vastinetta. – Wikipedia - 

Kukapa ei haluaisi osata ennustaa, tai edes luotettavasti ennakoida epävarmaa tulevaisuutta. Se ei vain ole mahdollista. En minä eikä kukaan muukaan voi ennakoida, milloin mieletön sotabuumi loppuu. Ainoastaan sen voi sanoa, että ellei ihmiskunta tule järkiinsä, tuho, totaalinen tuho on edessä, osin ilmastonmuutoksen kautta, osin aseiden kautta (bioaseet, ydinaseet, muut aseet). Kohdistuuko tulevien vuosien kekseliäisyys uusiin sotateollisuuden pirullisuuksiin ja vallan väärinkäytöksiin, jää nähtäväksi. Mitä todennäköisimmin kohdistuu, jos ihmisyys ei nosta päätään ja voimistu oikein rutkasti. Ensi vuonna käydään tahtojen taisto tuhon ja uudistumisen välillä.  Varoa täytyy mustavalkoista ajattelua Natoa hyvän edustajana ja Venäjää pahan. Niin yksioikoisesti maailma etenee vain median ja propagandan silmissä.

Katsoin uteliaisuuttani vuoden 2024 Pluton kouristuksenomaisen otteen halusta pitää vanha järjestys vielä voimissaan. Kuvio vaikuttaa siltä, että ensi vuonna soditaan kuin viimeistä päivää, mitä tilanne itse asiassa edustaakin. Syksystä tullee sananmukaisesti saatanallinen koettelemus. Kokemusasiantuntijana en ole toiveikas. Hirveää on, kun toivo herää vain palatakseen entistäkin katkerampaan todellisuuteen. Kidutusta se on! Kuten haluttomuus rauhaan ja tuhoisan toiminnan tahallinen jatkaminen.

Ta   Pluto 29,21      Kauriissa
He Pluto 0,21         Vesimiehessä
Ma Pluto  1,21       Vesimiehessä
Hu Pluto 1,52         Vesimiehessä
To Pluto  2,6           Vesimiehessä  (R 15.5.2024)
Ke Pluto  1,53        Vesimiehessä
He Pluto 1,23         Vesimiehessä
Elo Pluto 0,40        Vesimiehessä
sy   Pluto 0,1           Vesimiehessä
lo   Pluto 29,40       Kauriissa (D 12.10.2024)
Ma Pluto 29,44       Kauriissa
Jo   Pluto 0,14         Vesimiehessä.

Lopullinen siirtymä Vesimiehen merkkiin tapahtuu 20.11.2024.

Parhaimmillaan Pluto edustaa voimakasta johtajuutta, jossa tosin on tietty jäärpäisyyden vivahde sekä taipunus neuvoa silloinkin, kun neuvoja ei kaivata. Maailmalla on kriisivuosi edessä, ehkäpä siitäkin selvitään ja vuosi 2025 vielä koittaa ihmiskunnalle hieman valoisammin tulevaisuuden näkymin. Ja tiedättekö, Venäjä on käsittääkseni Vesimies-merkkinen kansaa, todistaahan sitä sen idologinen yhteisökokeilukin kommunismi eli yhteisöllisyys. Tuhoutuuko Venäjä? Vai nouseeko Venäjän kansa puolustamaan ihmisyyttä ja oikeuksiaan? Ehkä liian moni on jo kärsinyt liikaa?

Mielenkiintoisinta on tuo käänne Pluton kulussa 12.10.2024. Jos Luoja suo, kerron silloin teille silloin hirvenmetsätyksestä jostain uudesta näkövinkkelistä katsoen, ja kohtaloni käänne on sen jälkeen sinetöity. Isäni osasi arvostaa hirvigraduani. Siitä tiedän, ettei se huono ollut.

Hoidon rappiotila

 Siis, kun tylterveyshoito Terveystalossa ei moneen vuoteen tutkimuksista ja pyynnöistä huolimatta kyennyt mitenkään noteeramaan kasvainta poskessani, joka sitten todettiin syöväksi" ja seitsemän vuoden kuluttua alusta tutkimusprosessi sitten käynnsityi hammaslääkärin vaatimuksesta, niin jotain mätää lääkärikunnan hoksottimissa on. 

Kun hoitoni HUSissa keskystettiin korkean tulehdusarvon takia (90) ja ohjattiin päivystykseen Jorviin, niin mitä tekee siellä oleva lääkäri. Määrittää mukavuushaluisesti ja hoitotoimenpiteiden kannalta edullisesti taudinkuvaksi "ihoinfektio", sillä saamssani antibioottikuurissa lukee niin. Hoidetaan siis oiretta, ei syytä. Sen tajuaa maallikkokin ihan heti. Nyt voin todeta, etteivät antibiootit ole auttaneet yhtään, tulehdus on ja pysyy, vointi on vetämätön. HUSista ei ole kuulunut mitään, luulevat kai jo kuolleheksi sepsikseen, tai ihan oikein arvelenvat ettei hetkeen ole vatsaan piikkejä pisteleminen.

Virallinen lääketiede pilkkaa ja halveksuu vaihtoehtoista lääkintää, osin syystä, mutta käsi sydämelle, onko se virallinen aina sen parempaa? Ihminen saattaa olla hengenvaarassa kuten puolisoni, jonka  vaiva muitta mutkitta myös tulkittiin "ruusuksi", jota alettiin hoitaa antibiooteilla. Eivät auttaneet, koska kyseessä oli vaskuliitti ja lähellä oli hengen menetys tai vakava vammautuminen. Minulla on vakava tulehdus, ja se kuitataan vain "ihottumaksi". Minulta alkaa kärsivällisyys rakoilla, vaikka johtotehtäviä hoitaneena olenkin tottunut tumepluuteen toiseen potenssiin. Älykkyyttä on päättelyn ja soveltamisen taito, ei se miten hirveästi syötettyä tietoa on ja osaa käyttää.

Evästykseksi sanottiin, että on tultava päivystykseen uudelleen, jos kuume nousee. Vaan kun ei ole noussut, koska olen tyyppiä, jolle ei herkästi kuume nouse edes flunssassa. Vaiva vain ei ole parantunut eikä parantumassa, ellen ota onnen ohjia omiin käsiini. Mitä se tarkoittaa? Tuota halveksittua vaihtoehtolääkintää, johon monet ihmiset turvautuvat, kun virallinen lääketiede ei enää pysty auttamaan.

Jatkanen toki virallistakin tietä, jos sieltä nyt vaivaudutaan joskus yhteyttä ottamaan miten tästä eteen päin. Olen eläissäni tavannut tasan kolme lääkäriä, joilla on ollut tilannetajua ja luovaa ongelmanratkaisukykyä sekä yhden kätilön sekä kaksi hammaslääkäriä, molemmat olivat kykeneviä arvioimaan kasvaimen ja mahdollisen syövän olemassaolon, jota ei työterveyshuoto ollut suostunut millään tavoin noteeraamaan.

Sote-ongelmana ei ole vain se, ettei hoitoa saa, vaan myöskin se, millaista hoitoa saa, jos saa. Herra auttakoon Sanna Marinin opeilta maailmaa!

PS
Periaatteessa omien vaivojen ja tekemisten selostaminen on tylsän ihmisen merkki, mutta sikäli mikäli ketään kiinnsotaa, niin Jorvissa mtiattu korkea verenpaine 195/106 on tänä aamuna laskenut tavanomaisiin uomiinsa 147/85. Vatsarasvaa on saatava lähtemään, stressirasvaksikin sitä voisi kutsua.


Ensimmäinen näyttö. Verenpaine laskee  TOTEUTUNUT
Toinen näyttö. Mikä ihottuma liekin (ruusu?) siitäkin paranen
Kolmas näyttö. Kasvain poskessa häviää, lymfoomasta paranen lääkityksellä tai ilman.
Neljäs näyttö. Kas kummaa mitä vielä saankaan aikaan!