Jouduin keskeyttämään lomani Alpeilla puolison vakavan sairastumisen vuoksi, mutta koska yöt ja päivät piti valvoa toisen rajun yskimisen vuoksi, niin siitä oli se hyöty että ratkaisin siivattarattaan sisimmän olemuksen. Lentomatkallakin oli aikaa miettiä, ja kun ulkomuisti pelaa hyvin, niin muuta ei tarvitakaan. Matkan menetyssaldo: Varastettiin korvakorut meikkilaukusta hotellihuoneesta heti ensimmäisenä päivänä ja lähtöpäivänä huomasin, että yksi lukko avaimineen oli napsaistu poikki nauhastaan. Mysatisesti myös meikkilaukussa ollut kulmavärikynä oli ilmestynyt matkalaukun sivulaukkuun. Sinne en sitä ole koskaan itse laittanut. Joten päästä viiraus on saanut globaaleja piirteitä. Mutta kyllä, salaseuralaiset ovat näyttäneet kykynsä, vaino jatkuu. Lomallakin "yksityishenkilö" soitteli.
Siksi, tässä tulos ja uskaltakoonpa kukaan väittää tai lavastaa minut plagioijaksi, niin vaadin todisteet. Olen varta vasten kehittänyt erittäin omalaatuisen systeemin, jotta tyylini on varmasti tekstin asiantuntijoiden silmissä helposti tunnistettavissa, vaan ei niinkään helposti matkittavissa tai ymmärrettävissä. Toki itse ymmärrän joka pilkunkin merkityksen.
Kuva. Siivattarattaan eponyymit, zoema ja taivaanvalot muodostavat muinaissuomalaisen mielenmaiseman |
Olen siinä suhteessa peirceläinen, että triadit kiehtoo - syystäkin. Myös syuomalainen kansanrunouden käsiteavaruus on selvästi kolmijakoinen. Ja vaikka jostain syystä Zoema-teokseni ei ilmeisesti kiinnosta ketään, niin siinä on osavastaus tähän kuvioon.
Mikael Agricolan todistuksen mukaan 1500-luvulla suomalaiset palvoivat aurinkoa, tähtiä ja kuuta. Lähteeni mukaan nuo palvostähdet olivat Otava ja Kointähti, molemat arkaaisen maailman ajannäyttäjiä, jotka osoittivat aamun ja illan ajankohdan.
... Enempää en tällä kertaa sano. ja annan itselleni luvan itkeä, syvälle syyvälle sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.