Tiedättehän, naisiin iskee silloin tällöin sisustusvimma. Kun yksi asia muuttuu, niin sitten pitää muuttaa monta muutakin seikkaa taloudessa, jotta harmonia säilyisi. Sekasotkussakin on oma harmoniansa, mutta nyt olen sisäistänyt järjestyksen kauneuden, joten sitä kohti mennnään. Kotityöhuoneeni on nyt kaksijakoinen, on tumma yöpuoli ja vaalea päiväpuoli.
Näitä erottaa tilanjakaja. Yhdistää ja erottaa piti sanomani. Vieläkin muistan kiitollisuudella Alexanderia, jonka kanssa raahattiin vaatetelinelöytöni Tallinnasta toimistolle. Ei sanonut mies mitään, vaikka selvästikään ei ymmärtänyt mitä tässä oltiin tekemässä. Koskaan putkikapistus ei tosin ole joutunut vaatetelineeksi, kun se on niin veistoksellinen puettava. Nyt siitä tuli "Taivaankosijat" ja on se innoittava Osmolaisten maa -sarjaani uusiin ulottuvuuksiin.
Uusi työtila on tarkoitus saada nyt viikonloppuna käyttökuntoon. Tarvitaan sorkkarauta, ja arvatkaapa mihin. Kylpyhuoneen viemäriaukon suojakilpi on juuttunut kiinni, joten hajulähdettä ei pääse tutkimaan. Miten tuollainen erikoisuus yli päätään on päässyt syntymään? Ettekä usko, miten hankala sisustettava on 180 cm pitkä penkki.
 |
| Kuva Marita Råman. Taivaankosijat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.