Organisointikyky

Kuva Marita Råman. Portti luovaan tilaan, talven jälkeen koittaa kesä

 

Joskus poika yllättää. Ilmeisesti kyse on motivaatiosta. Pakkasimme Samulin tauluja urakalla, taiteilija itse suurimman osan ja hyvin pakkasikin. Minä ihmettelin, sillä moista  tarmon puuskaa en ole ennen nähnyt. Tauluja oli varastossa arviolta noin kaksisataa, piirrokset ja akvarellit eivät tulleet mukaan. Ja tässä on vain ne taulut, jotka hän on maalannut öljyväreillä. Kaksi soittamiseen liittyvää taulua on kateissa, ellei niitä löydy, niin kyseessä on tauluvarkaus kotoamme, ja tekijänä mitä todennäköisimmin stalkkeri. Lisäksi cd-levyjä käsitellessä osoittautui että  Loirin levytys Leino_2 oli sokerilla liimattu sanoituslehtiset yhteen ja kanteen kiinni. Tekijänä mitä todennäköisimmin Ovara Oy ja sen Matinkylän puolen osatoimitusjohtaja.  Saa haastaa oikeuteen,  mielellään, yleensä vastaajalla on oikeus esittää oma mielipiteensä, jota oikeuden on kuultava. Anastus, näpistely, vahingon tuottaminen ja jatkuva kotirauhan häiritseminen on rikos. Vaikka Espoon poliisi ei ilmeisesti niin tahdo uskoa. Taustalla lienee tietyn "salaisuusseuran" ja looshin toiminta. Kosto on koittava, sillä kosto on Herran. Te koppavat pöljäkkeet, henkistä vesipöhöä sairastavat, luuletteko olevanne kaiken yläpuolella?!

Luovuutta ei voi varastaa, joskin sen ilmenemistä tosin voi suuresti haitata. Uskoisin Samulin piristymisen olevan osittain kotoisin siitä, että hän sai tietää pääkiusaorganisaattorin kuolleen, eikä jatkuvia häirintäsoittoja ole tullut. Suoraan sanoen, poikaa ahdisti äitinsä piina ja ilmeisesti hän koki, että minua on suojeltava ja keskitti koko tarmonsa siihen. Mutta että lapsi uhraa vuosikymmeniä elämästään, se on kyllä minulle melko kestämätön paikka. Ja totta, kristillisestä vakaumuksestani vähääkään piittaamatta, tuon tähden kiroan piinaajaketjun perheineen ja avunantajineen. Älköönkä armahdusta heidän piinaansa olko. Uljuus ei minusta tai Samulista piinaamalla katoa, päin vastoin. Kuten Leino runoilee: Henkeni annan, mutta mieltäni nuorta en milloinkaan, se tuskassa tulta iskevi vaan...

Tarmo ja tahdonlujuus ominaisuuksina ovat ilmeisesti periytyneet. Arvot on sitten asia erikseen. Sattumoisin muuttoprosessi on ollut tehokas. Tiistaina muuttolaatikot ja pakkaustarvikkeet, kesiviikkona kauoanteko ja avaimet sekä pakkaaminen, torstaina eli töänään muutto. Niin helppoa se on, kun on ammattilaiset mukana. Kaikki on sujunut kuin rasvattu. Kotityöhuoneeseen tuli tilaa, mutta lukuisien lukemattomien kirjojen siirto ei vaikuttanut kirjamäärään paljoakaan. Pikkuhiljaa kaaos kuitenkin etsii järjestyksen, niin mielessä kuin ympäristössäkin. 

Sirpaleisesta työurasta on ollut se hyöty, että työskentely huippusisustajien kanssa  opetti aikanaan paljon, ja varastopäällikön ja siivoustyönjohtajan kesätuureaminen sekin. Tietotaitoa on moneen, vain luovuuden lukko ei tähän mennessä ole suostunut avautumaan, vaikka ovi on ollut raollaan tuon tuosta. Jahka vauhtiin pääsen, se leimuaa ja loimuaa. 

Kävin joskus  luovan kirjoittajakurssin, jonka yhteydessä luettiin kirja Luihin ja ytimiin, kirja kirjoittajalle. Siinä sanotaan: JOS HALUAA TILAA kirjoittamiselle, on hankittava työtila. Ei kannata tehdä siitä liian suurta numeroa. Kunhan katto ei vuoda, kunhan on ikkuna ja lämpöä talvella, kunhan sinne sopii työpöytä, kirjahyllyjä ja pehmeä tuoli. Sitten voi aloittaa työskentelyn." Tämä askel on nyt otettu. On niin kiva katsella, kun Samuli kunnostautuu, pakkaustaitokin ihan kohdallaan. Ilkan tarmosta on myös ollut iso apu, tulppaukset sun muut on katsottu heti oitis kuntoon, sillä välin kun minä olen suunnitellut tekeväni kaakelimadonnan ja miettinyt uusien taitojen opiskelua, kuten mitene opin pinnoittamaan kypyammeen ja mistä löydän kaakelointitarpeet, jolla voi kiinnittää laatat kaakelin päälle. 

Ensin tärkein, jatkossa on lopetettava tuhlaaminen ja opeteltava hyödyntämään sitä, mitä jo on käsillä ja saatavilla. Loput rahat tuottotilille, pitää sanoa turhat lehtitilaukset ja kuntosali irti. Haasteena on, miten saan järjestettyä kaksi työtilaa, ei käy eläkeläisen päivät tällä tavoin pitkäksi. Hieman väsyttää tämä riemuvuoden aloitustempaus.

Olari on kohtaloni, kun viisikymmentäyksi vuotta sitten kotoani lähdin omille teilleni, niin muutin Olariin ja sattumoisin vielä samaan osaan kaupungista kuin missä nyt työhuone sijaitsee. Kehä on kiertymässä umpeen.