 |
| Kuva. Työhuonevarustuksia, Marita Råman |
Eilen sain uudenvuodenlupauksessa olleen kirjapoistomäärän täyteen 50 + 2 on poistettu. Lisäksi tammikuun aarrekartan mielijohdeosio "osta studio" on edistynyt ja toive toteutuu tässä kuussa. Sitä varten olen pohjustanut kodin työhuoneesta siirrettäviä tavaroita ja roinaa on kertynyt. Testattavana on nyt pari vanhaa radiota, joista toisessa on cd-soitin ja toisessa kasettisoitin. Historiallista kamaa.
Tipaton hieman lipsui, koska Ilkka tahtoi tarjota kuohuviinit, kun kävimme katsomassa Finnkinon oopperaesitystä Fedora, jonka on säveltänyt Umeberto Giordano. Uusi tuttavuus, mutta tunteenpalossa löytyi. Joskin minulle jäi hieman epäselväksi, kuka teki mitä, motiivi oli selvä. Todettiin syyksi "raivo". SIinä koston tuiskinnassa kärsivät lähinnä viattomat ja sivulliset. Joten kyllä se kävi ilmi, ettei kosto kannata.
Mutta tutkimusteemoja putkahtelee lisää lukemattomisen kirjojen muodossa. Eilen keksin, että elämäkertateema on vielä käsittelemättä, vain Mannerheimista olen kerran sellaisen tehnyt. Nyt on lukulinjalla kolme musiikinammattilaisen elämäkertaa, kolme filologi-mytologin elämäkertaa, ja kolme kansallistaiteilijan elämäkertaa. Fiksuimmat varmaan huomaavatkin kolminkertaisen maailman rakenteen tässä valikoimassa.
Minun täytyy todeta, että varustauduin ajoissa varsin perusteellisesti ajatukseen, että painettu kirja katoaa. Päätin koota oman kirjaston, jotta on sitten vanhana mitä lukea, jos vaikka sähköt ei toimi. Ja nythän tuota uhkaa jo vilautellaan. Säät ovat olleet lämpötilaltaan myötäiset, mutta täytynee taas tarkentaa pyyntöä, ei sadetta enää, kirkkaita ilmoja vaihteeksi, kiitos.
Alustavassa muuttokartoituksessa löytyi ihmeellisyyksiä, kuten ranskankielen oppaita, joita olen löytänyt kierrätyskeskusksesta. Paras löytö: Opi ranskaa luonnon menetelmällä" on mökillä. Lisäksi edellä mainitusta kasettiradiosta löytyi taistolaislaulaja Reijo Frankin lauluja - puhdasta folklorea sanoisin. Pidän Reijo Frankin laulutyylistä ja äänestä, ja jostain syystä myös taistolaislauluista. Ilkka varoitti minua, etten saa levitää SInikka Sokan youtubevideolinkkiä, joss Sinikka Sokka laulaa reippaasti lastenlauluja vanhaan malliin, eli tässäpä tämä olisi: Magdaleenan neekerilaulu. Kuka ottaa tosissaan? Tai edes vakavasti? Ettei vain tässäkin olisi kyseessä menippeia?
Voi myös kuunnella vaihtoehtoa Hottentottilaulu:
Maikki Länsiö & Esa Saario - Hottentottilaulu - YouTube
Magdaleenan neekerilaulu - YouTube
Joku on tajunnut neekerin synonyymiksi toiseludelle ja heimollisille eroille ja alemmuuden tunteille. Höh! Vaikka en ole ollut koskaan valkohapsi, niin ei ole ikinä tullut mieleenkään kadehtia ruotsalaista naiskauneutta.
Darya Pakarinen: Suomalainen neekerilaulu - YouTube
Oli kerran neekeripoikanen, Georg Malmstén ja Dallapé-or, kesteri v.1938 - YouTube
Jopa miltei perussuomalaisten tunnuslauluksi helposti miellettävä laulu sisältää menippeiaa ennakkoluuloja kohtaan, vaikka laulussa käytetäänkin reilusti joidenkin tiukkapipojen mukaan "vihapuhesanoja" eli pilkkasanoja mutakuono ja alkupelle. Tumma on varattu romaneille.
Yksittäiset sanat voivat muuttua muutamassa vuosikymmenessä normaalista epäsuotavaksi, hämärät tai monimielisest sanonnat, idioomit saattavat kokonaan kadota ymmärryksen piiristä. Tällä perustelen kielipoliisien vakutusta kielen rapauttamisesta. Omat kaposet asennemaailmat pakotetaan yleiseksi puheenparreksi. Se on vaarallista, jos edes puheen tasolla ei voi jännitteitä purkaa. Sellainen politikka johtaa enemmin tai myöhemmin fyysisen väkivallan kanavaan, ja sotiin, joita "ei voi lopettaa". Ja kun kieli köyhtyy, myös luovuus ja älykkyys vähenee. Ei asenteita sanakielloilla muuteta.
Rotusortoa Suomessa
https://www.youtube.com/watch?v=u6TuPkKMVXY
Ja mediakritiikkiä on ollut ennenkin, tilanne on niistä ajoista huonontunut.
Työväenlehti tekee tiedoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.