Nyt kun on jo osoittautunut, ettei rokotesuoja niin kovin hyvä ole eikä aukoton, ei anna edes puolta vuotta kestävää suojaan, mutta on tyhjää parempo suoja kuitenkin, ja selvä hämmennys ja tietynölainen toivottomuuskin tilanteen edessä heijastuu kaikesta, niin ehkä on aika osoittaa, etteivät ne kaksi lähes nolliin vaipunutta koronatilannetta olleet sattumaa eikä varsinkaan Marinin tai pelkästään rokotteiden ansiota. Toki rajoituksillakin varmasti roolinsa on ollut, tyhjää parempi ratkaisu kuitenkin.
Nyt ei ole enää optimiratkaisua olemassakaan, omikron on vain pieni alkusoitto mitä tuleman pitää, virus soluttautuu hurjaa vauhtia selustaan ja iskee varmasti yllätyshyökkäyksellä. Tiede tulee olemaan täysin voimaton sen edessä. Tällä en taho pelotella tai halventaa tiedettä, mutta totuutta on voitava katsoa silmiin, ja vaaraa myös, varsinkin kun ihmistoimin on melko vähän tehtävissä (enää). En soisi tuhon tulevan, mutta suututtaa tuo rokoteherännäisyys. Rokote on ihmisen tekoa, virus luonnon eli Luojan. Ja jos tekijä, se varsinainen alkusyy ja lähde ei tätä muunnosrumbaa pysäytä ihmisen eduksi, niin ei sitä tee pakkotoimet tai rokotehulluuskaan.
Itse asiassa virus on vallannut koko maailman hirmuvaltaansa. En edes osaa sanoa, kannattaako minun yrittääkään muuttaa tätä pässinpäistä asennetta, jossa kunnia helpottuneesta tilanteesta viedään ties minne, mutta ei sinne minne se kuuluu. Pisipat ja paisto eivät pukahdakaan, hekin pistävät toivonsa mieluummin psykologeihin ja rokotteisiin, kuin Herraan, jota palvelemaan heidät on vihitty virkaansa.
Olen realisti, uskon että Herra auttaa niitä, jotka itse auttavat itseään. Näin pääsääntöisesti, mutta on hätätilanteita, jossa sääntö ei päde, koska ihminen on voimaton.
Mielestäni on osoitettu pätevästi pyyntöni toteen näyttäminen: Nöyryyttäköön teitä Herra sen rokoteuskonne kanssa. Siis pyydän, lakatkaa kerjäämästä verta nenästänne. Aloitan rukoussession tästä päivästä alkaen totuttuun tapaan, kello 12.00. Yhtykää hengessä mukana rituaaliin, kukin omalla tavallaan.
Omani on yksinkertainen.
Sytytän kynttilän, avaan perheraamatun ja ylennän sydämeni Jumalan puoileen. Kesto 1-5 minuttia. Joka päivä jouluaattoon saakka. Lopputuloksesta tuskin tietää kukaan. Ihmettä ei voi vaatia, se saadaan lahjan, jos niikseen tulee ja suotu on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.