Tonttuportti satumaahan Suomen suvessa.
Kuva Marita Råman

Kohtasin terapiakoiran

Otimme matsin terapiakoiran kanssa, tosin en tiennyt vielä tulokkaan olevan sellainen. Tulokas oli karannut ulos, ja ampaisi pihaltaan jalkoihin kiinni, kun minulla oli molemmat kädet täynnä kantamuksia. Pudotin kassini ja käskin koiraa takaisin pihalleen, mutta mitä vielä, kuin kurillaan hauva ampaisi ohi ja merkkasi reviirin kohdallani olevaan pensasaitaan. Siitä alkoi jahti huudon kera. Ajoin takaa koiraa kotvasen, ja villisti pyörittiin yhden auton ympäri, kunnes käväisin sisällä huutelemassa koiran omistajan perään. Koira seurasi kiltisti perässä.

Mutta jatko oli todella hupaisa. Kylävahti eli kylävouti eli jonkin sortin kyylä ja talonmies samassa persoonassa sai uudelta naapurilta tehtäväksi toimittaa minulle kahvit ja kukkapuskan anteeksipyynnöksi, koska uusi naapuri ei tiennyt kuka olen, kun olin puhunut vain tyttären kanssa. Ylen fiksu veto, mutta ilmeni eilen, etten ollut saanut pahoittelutervehdystä. Lupauksestaan huolimatta välityksen toimeksi saanut ei ollut saanut aikaiseksi. Törmättiin sitten tervehdyksen antajan kanssa, ja ilmeni tapahtunut. Meitä molempia huvitti, kosto se on pienikin kosto, mutta ei uskoisi ihan aikuisen miehen tekemäksi.

Luulen että kyseessä oli väärin käsitys, kylävouti luuli minun olevan pikkusielu, joka inhoaa koiria ja naapuria sen mukaisesti, ja arveli edistävänsä riidaksi tulkitsemansa jatkumista sillä, ettei toimita viestiä eteenpäin. Taitaa miehellä olla koiraakin huonompi ymmärrys. Ei kaikki naiset ole selkään puukottajia, jotkut osaavat taistella ihan reilusti. Hauva matsikumppani yritti haastaa minut uusintaotteluun pihaltaan käsin jutellessamme uusnaapurin kanssa, mutta vaikeni kiltisti, kun sanoin vain eleellä rauha rauha, tänään en ryhdy hippasille kanssasi. Hauvasta oli ilmiselvästi hauskaa kisata kanssani auton ympäri.

Juttelusta oli sekin hyöty, että ilmeni muutakin epäilyttävää siirtolapuutarhan hallituksen toimista. Epäkypsän ihmisen tavalla hallitukseen kuuluva kylävahti (siis se ihmisvahti) vaihtoi puheenaihetta kysyessäni syytä vastuun pakoiluun ja romuauton säilyttäjän suojeluun. Vastauksen sijaan hän vaihtoi puheenaihetta syyttelyksi ja huomio kohdistettiin mökkimme pihalla olevaan pihakoivuun, joka hänen mielestään pitää kaataa.

Vaan kun ei voi, kun kaupunki on määrännyt sen jäämään tontille. Ihan kiva se on, varjostaa ekologisesti mukavasti mökkiä kesähelteillä. Makeat naurut siis kannattaa! Illalla söin sipsejä, naureskelin tapahtunutta, sillä kas täten tuli todistettua arvioni kylävoudin luonteesta. Ihan vain muistutukseksi kaikille, minua ei kannata immarrella tai lirkutella, ei uppoa. Imartelijalla on aina mielestäni taustalla jokseenkin halpamaiset tarkoitusperät. Luulen, että olen tosi hyvä juonimaan ja rähjäämään tarvittaessa olipa vastuksena koira tai mies. Tosin ihan ilmeisesti edelliset ovat älykkäämpiä olentoja.  

Tänään on verenpaine laskenut jo 157/93, joten se siitä. Nyt olen järjestänyt kirjasotkuja ja muuta mökillä viikon. Nyt relaan, opiskelen sabi wabin käsitettä ja siinä sivussa lueskelen noituuden historiaa. Siinä on ilmennyt mielenkiintoinen tulkintavinouma ottelussa Suomi-Ruotsi -tulkinnat Blåkulla versus Kyöpelinvuori. Blåkullan etymologia on kyllä tosi hämärä. Suomennos ”sinikukkula” vaikuttaa täysin kielenvastaiselta. Perinne ei ainakaan sellaista tunne, on lasivuorta, pirunvuorta, kyöpelinvuorta,  raatikkoa, mutta ei varmasti ole sinikukkuloita, ne ovat sinivaaroja, tonttulauluissa sinivuoria.

Vuoden tauon jälkeen kävin Ateneumissa Repin-näyttelyssä. Uljaita olivat näyttelykuvat. Heitin myös pois talviturkin ja kävin Bodominjärvessä uimassa. Kehittelin juhannuksen tienoolla uuden tavan tarkastella eläkekertymää, eli kirjajemmojani. Loihtaisin ikioman kirjastoluokittelun, jossa on 15, 16, 17 kategoriaa ihan miten sen ottaa. Näin voin saada paremmin otteen siitä, mikä on motivoinut hankkimaan ao. kirjan.

Ai niin, on tuossa ohessa ilmennyt myös sylttytehdas, naispuolinen, joka on mitä ilmeisimmin suoltanut myrkkyään kyläkunnan keskuuteen. Voi olla, ettei kunnian kukko hänellekään jatkossa laula! Petanque-kerho kokoontuu, luulen että se on keskinäisen panettelun ja kateuden kerho in facto. Viitteitä siihen suuntaan on paljon. Jos Luoja suo, todisteet putoilevat syliini yhtä näppärästi kuin kylävahdin touhujen todistuskin. Hallitus alkaa olla tosi heikoilla! Tosin tuskin sitä tajuavat, kun ovat tottuneet pahan puhumisella voivansa selviytyä. Ei aspergerius minun kohdallani tarkoita hulluutta, yksinkertaisuutta tai saamattomuutta tai asiointikyvyttömyyttä. Käsittääkseni olen levänneenä kohtalaisen huumorintajuinen, tarmokas ja vikkelä-älyinen.  Se mikä minussa on tinkimätöntä asperger-luonnetta on oikeustajun loukkaaminen. Sitä en siedä, se on härnäämistä ja veren kerjäämistä nenästä. Olen erittäin pitkäjänteinen luonne pyrkimyksissäni. Joskus tympii, kun ihmiset saavat ”vihiä” ominaisuudestani, ja sitten katsovat netistä, millainen olen vaivautumatta tutustumaan. Olen jopa aspergeriksi melko poikkeuksellinen tyyppi, täysjärkinen, selvätajuisempi, oikeudentajuisempi ja kaukokatseisempi vain kuin tavallista ja totuttu on.

Saatte nähdä, kun OKI-kirjastoni salat avautuvat. Luonteen sanotaan paljastuvan henkilön kirjastosta. Ainakin jossain määrin kyllä. Tosin kulttuuri ja varallisuuskin siihen vaikuttaa, sekä sukutraditio. Lukemishalut saattavat hyvinkin olla ihmisen perimässä.  Kesäohjelmassa on siten ainakin osajuonteena kirjastoluokituksen jatkojalostus, ja kaikki ne lukemattomat kirjat mökillä, vaikka poistinkin kuusi kassillista kirjoja hyllyiltä.

Taideprojektit ovat vielä aloittamatta, mutta ensi viikolla sitten. On pitänyt hidastaa, sillä oireet: unettomuus, lihasjännitykset hartiaseudulla ja säärissä sekä metabolismi korkeine verenpaineineen  viittaavat uupumisrajan olevan lähellä.  Aspergeriuteeni kuuluu vuosien mittaan lisääntynyt alituntemus, en tunnista väsymystäni ja levon tarvetta tarpeeksi ajoissa, ja loppusuorallakin oikeastaan tajuan sen vasta joistain merkeistä, joita olen oppinut tulkitsemaan. Oikeustajuni loukkaamisella sen sijaan ei ole mitään tekemistä väsymyksen asteen kanssa.

On erikoinen tunne, kun huomaa olevansa kadehditun ”ökymökin” omistajan ties miksi kuvailtu puoliso?! Meillä on mökissä ihan vain ne neliöt, jotka siirtolapuutarhamökissä ovat sallitut eli 35 m2. Mutta pihalla on kyllä tilan tuntua ja monitoimisuutta, niin sen suunnittelin. En silti pidä siitä, että ohikulkijat valokuvaavat estottomasti pihapiiriä yksityisyydestä välittämättä. Tämän kevään taidepläjäys on ideoimaniTonttuportti. Ilkka teki tukirakenteet, ja yritti saada sen sisäsiistiksi, mutta minä halusin sen epätäydelisyyden näkyviin, ja kun ensimmäinen japanilainen pysähtyi katselemaan porttia, tiesin ettei se niin kovin huono ole. On siinä veistoksellisuutta.

 

Kasvit jatkoivat kerrontaansa kuivuessaan

Omitusiet päivänkakkarat jatkoivat tarinaa, enismmäinen parivaljakko mätäni ja mustui kukkavarren päsätä, vaikka ilmat ovat olleet kuivat ja lämpimät. Roikkuva varsisto käyttäytyi toisin, toinen niistä kiertyi varrelataan korkkiruuviksi ja toisessa varret pyrkivät laidoiltaan kiertymään yhteen umpiputkeksi. 

Verenpaine oli 180/104 aamulla ja sitä samaa, lukema ei ollut yön aikana laskenut edellisillasta yhtään.  Kesä mennee mochito-linjalla. Toisaalta, jos annan olla vain, niin eiköhän niitä muitakin kuolaan johtavia tauteja ole kuin korona, vaikka nykysiestä tiedottamisesta niin luulisikin. 

Hallitusta voi mutuen syyttä leväperäsiydyestä, kun rajatestaukset eivät toimineet lainakan. Vai onko taas löydetty yksi etuoiketuettujen ryhmä, urheilufanit, joilla voidaan sallia erivapaudet?  

Tämä ei ole enismmäinen kerta kun näin käys. Edellisen kerran kun mokattiin Seutulan lentokentällä, se mukamas "oikaistiiN" näyttävällä manooverillä, jossa Marin tepasteli kukkona tunkilla, ja kutitasi erheet ylimielisesti tokasiten: _ Virheitä sattuu. Lupasi kyllä nisitä otettavan opiksi. Vaan kuinka sitten kävikään. Oli kuin aivan tahallaan olisi avattu gate way deltaviruksen tulla?!!

Kasvikunta vastasi 

Puutarhastamme löytyi helteisenä kesäkuun päivänä  puutarhapäivää vietettäessä päivänkakkaroiden joukosta erikoinen yksilö ja toinenkin samaa sarjaa. 
Vaikutti siltä, että 1. pienempi oli harjoituskappale ja toinen onnistui jo loistokkaammin. Kukka oli mutatoinut itsensä kaksoismorfologiaksi ja ugrameksi. 

Ensin oli varsi varressa yhdistynyt ja tuottanut kahden mykiön hybridin protomallin. Toinen isompi versio oli muodostanut sitten kahteen varteen loistokkaan kombon, jossa oli yhdistyneenä kolmen mykiön kukat, ja kussakin kukassa oli mykiö jakautunut kahdeksi. 

Mitään tällaista merkkiä en ollut pyytänyt tai osannut kuvitellakaan, mutta olen varma, ettei tuo mutaatiokummajainen ole ihan sattumaa.  Puoliso hoitaa kukkatarhaa, ja hän nuo yksilöt löysi. Minulla ei siten ole ollut mitään suoraa yhteyttä ao. kukkiin. Mutta mentaalinen saattaa olla jonkinlaisena kasvihaltijana, jossa periaatteena on "antaa kaikkien kukkien kukkia". 

Kyse voi olla lohdusta, kun on viime ajat masentanut suunnattomasti, enkä saa enää öisin unta ahdistukseltani. Kukat ymmärtävät miten monelle mutkalle olen joutunut taipumaan, ja mitä mä tiesin ja vaikenin ja mitä mä ajattelin. Kukkamykiö on todella kolmiulotteinen. Moniulotteinan ehkä olen minäkin. 

Ja outoon aikaan elämässäni astun. Hidasliikkeinen, mutta toisaalta äkkiarvaamaton Uranus tekee kartallani trinin kolmeen radix-planeettaan syntymäkartalla (kuu, venus., mars yhtymässä) ja pysyy siinä neljän kuukauden ajan. Ja kun  uranusvaikutusta parhaiten kuvaa venäläisen kansanlaulun sanat: 
Kaikki myrskyn alla muuttuu, musta yö yllä maailman on.

Luoja tietää, mitä tästä koronapakosta ja koronapassista ja Marinin hallituksen ylistyksestä vielä seuraa. Minä pysyn kannassani maanpetturuudesta, ja todelliseststa syyllsiest eli boiologisen aseen kehittelystä ja kokeilusta alkuna koronpandemialle. Se vain ryöstäytyi käsistä, ei ollut tarkoitus ihan näin laajasti eksperimenttiä tehdä. Ja ehkä tämä on hätähuuto, viimeinen epätoivoinen bveoomus, tajutkaa jo vihdoin mitä olette saaneet aikaan! Ja tätä tuhoa te paapotte ja ylistätte. 

Kehotan kyllä, ylistäkää Herraa taivaassa, ei muita, koskaan! Sillä ihmisen ylistäminen on hyvin lähellä Jumalan pilkkaa, jota Raamatun mukaan ei anteeksi anneta.  

Sanotaan että on kova hyttyskesä. Minua ne eivät enää pistä lainkaan. Puoliso kärsii pistoista kuten ennenkin, joten on niitä. Minä olen kai hyönteisten mielestä jotenkin muúttunut, minut on imetty tyhjiin, ehkä minussa ei enää ole ihmisen haju. 

 

Kuva Marita Råman. Kattilatehtaan vartijat, patsasinstallaatio Tallinnassa Kattilatehtaan takana.

SUURI VAALIPÄIVÄ

Pitkähkö postaustauko on takana, syynöä ovat työkiireet. Joyduin yllättäin revisioimaan laatujärjestelmän uusiksi eli yksinkertaistamaan sanoman insinöörikielelle. Aika iso urakka. Kun arkistoimme vanhat tiedostot viitearkkitehtuureineen luku oli rapiat 14000 tiedostoa. Tosin kyllä jakoskin on yli 17 vuotta. Mutta seurattavissa on, mitä oikein olen raatanut vuosien mittaan. 

Puhutaan menneisyyden haamuista, mytologian ja kansanrunouden tutkija joutuu pakostikin tutustumaan näkymättömään ja mielikuvtusmaailmaan ja sen olentoihin haamuineen, vainjaineen, kummituksineen enkelit ja muut henkiolennot mukaan lukien. 

Vaalivalintansa moni tekee henkilökultin mukaan. Jotkut esiintyjät ovat karismaattisia ja vakuuttavia, vaikka puheet olisivat lumetta kuten näyt ja ilmestykset. Kunnian kentillä kaikki keinot eivät aina ole kauniita katseltavaa. Mutta propagandakoneisto jyllää ja jyrää, vain kilpailu hieman tasoittaa tilannetta. 

Sanna Marin uskottelee demareitten (antaa ymmärtää että vain demareitten) toimesta ihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta. Sehän nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Sitä paitsi Marinin mielstä "ihmisiä" ovat vain työväestö, josta nisitäkin aikansa eläneen tehdastyöläsien näkökulmasta. 

Puoluepoliittisesti sitoutumattomana minulla on joinain vaalikertoina ollut vaikeaa päättää ketä äänestän, joskus olen jättänyt äänestämättä, joskus äänestänyt sitoutumatonta edustajaa. Nyt on pakko olla tarkkana, ettei äänestä yhtöään EU:n velkaorjuutta kannattanutta ehdokasta tai hänen puoluettaan. Onneksi puolueen puheenjohtajissa oli yksi nainen, joka kaikesta päätellen oli säilyuttänyt järkensä. Kymmenen pisteen vihje, ei kuulu hallitukseen. Ääni menee siis poikkeuksellisesti hänen edustamalleen puolueelle, oikeastaan ihan sama kuka. 

Perussuomalaisia olisin äänestänyt ihan vain protesiksi ja vivytystaktiikan käytöstä, kaikkihan tietävät, että kyseessä oli narrin peli siinä mielessä että mistään eduskunnan pää'töksestä ei ollut kyuse, jossa jokainen edustaja olisi voinut äänestää omantuntonsa mukaan. Eikä edes ollut vaihtoehtoa, kun päätös oli jo tehty ja päätetty runnioa läpi ylemmällä taholla. Niin surullista, mutta mistään aknsanedustajalaitoksesta sanan varsinaisessa merkityskessä emme nykyisen hallituksen aikana voi puhua! 

Marinin hallituksella on itse asiassa Rooman rappeutuvaa valtakuntaakin tehokkaampi slogan. Erehdyin, kun oletin heidän politiikakseen vanhan valtiasmoton: Leipää ja sirkushuveja!  Marin-hallituksen koronatoimet ovat vakaasti päättäneet, että huvit ovat kansalle vaarallisia. Siispä kun kieli muutenkin typistyy, mielet sen mukana, Marinin slogan on että riittää, kun on leipää. Vihreiden slogan on ilmeisesti pyhä henki, eille riittää, kun on ilmaa. Ja oikeastaa oikeustajultaan oudon ohkanen oikeusministeri ei vakuuta ylimpänä lainmukaisuuden vartijana. Miten ihmeessä koronaopiksi jää se, että koronarajoituksia on helppo asettaa, mutta vaikea purkaa. Sehän on puhtaasti tahto- ja organisointikysymys. Tosin asettelun olisi pitänyt olla ihan toisin päin, ja niin itse asiassa luvattiinkin, kun pakkolaki runnottiin. Rajoituksia pitäisi olla vaikea muodostaa, mutta helppo purkaa. 

Minä vaoitin jo kerran, ettei Suomen hyvä koronatilanne ole hallituksen rajoitustoimien ansiota, ja jos joku vielä niin väittää, niin saa vastata puhteistaann henkilökojhtaisesti. Näin olkoon. Mutta mitä tulee koronarokotukseen, niin huoamtessani Marinin hallinnoiman valheellisen tiedotusmekanismin totuusarvon, niin päätin ryhtyä järeänmpiin vastatoimiin. Entiset keinot eivät riitä, jokainen saa tehdä tyhmyytensä ihan niin kuin tahtoo, mutta typeryyksistä yleensä pitäisi itse vastata. Maksattaa omat virheet ja niiden seuraukset muilla, on jo moraalitonta ja ketkua. 

Soveltaen Henrikssonia voi sanoa, että päätöksiä on helppo tehdä, kun niitä ei maksa itse. Näksiip'ä vain senkin päivän, kun lehdistö aivan rehellisesti ottaisi selvää, mitä Suomi ja muut Euroopan maat todellisuudessa maksavat EU:lle, millä perusteella ja miten ne oikeasti jaetaan. Tämä kansantajuisesti eikä infoähky-periaatteella. Tosin koulutettu kansakunta voi sisältää yksilöitä, jotka pystyvät tekstikritiikkiin. 

Huutava vääryys on tehty elokuva-alalle ja muulle esiintyvälle taiteelle. Miten te kehtaatte!  Ravintoloiden ja majoitusalan rajoitsuten purku on ihan eri luokkaa kuin viihdealan. Miten muka ravintolassa on turvallisempaa ilman maskia kuin elokuvateatteriss, konsertissa tai teatterissa?  Elokvuateattereisihn sallitaan kymmenen ihmsitä kerrallaan, vaikka olisi maski päällä? Ja vaikka tarttuvuusluku on jo reilusti alle tuon 50.Oikeudenmukaisuudesta ei voi puhua. Syytä tuohon voi vain arvailla. Ilkeyskö, pönttöpäisyyskö, typeryys, kateus, sadisimi? Haluan vastauksen, sen tämä erikoinen tilanne kyllä ansaitsee. Mutta että tällaisen systeemin luonutta hallitusta ja presidenttiä, joka ei puutu ei tartu lakimieskoulutuksellaan tällaisiin erikosiin perustuslain vastaisiin kansalaisten kohtuuttomaan eriarvoiseen kohteluun, tällaista virkamiestumpelointia ja niiden toteuttajia ylsitetään ja ihaillaan, niin mitä muuta se on  kuin uskomtaonta typeryyttä. 

Se viimeinen pisara oli julkinen valhe AstraZeneca rokotteen lopettamisesta, julksiuudessa uutisoitiin ettei stiä enää käytetä koronarokotuksissa. On muute emävalhe! Asiantuntevalta taholta sain todistuksen, ettei se ole missään vaiheessa ollut poissa rokotuksista. Tuli vain vaihtoehto, nyt saa valtia AstraZeneca vai Pfeiser. Sen jälkeen keksittiin "ílmielvästi tilaustutkimus, joka "todisti" yhdistelmärokotteen antavan tehokkaamman suojan. Eli pedattiin tietä sille, että ne jotka ovat saanee nyt Pfeizerin on pakko ottaa AstraZeneca. Petosta, sanon minä. Mutta onhan näitä valheen l'piajotestejä jo hallitus ja virkamieskunta läpi ajanut pilvin pimein. Minä vain en totu tuoho, en edes aio tottua! 

Niinpä siis päätin ottaa rokotteen, ja vaikka toista en sitten koskaan ottaisikaan, kun vaihtoehtona on sitten vain se AstraZeneca, niin pärjään kyllä. Ikää on ja kotimaassakin on paikkoja ja tapahtumia käymättä. Mutta huomatkaa, historiassa on totalitaarisia maita, joissa on ollut tai on nytkin maasta poistuminen ja vapaa liikkuminen kielletty. Korona on tullut kuin tilauksesta palvelemaan näitä tarkoitusperiä. Kuinkas sattuikaan sopivasti!  Sattui kuin satutettiin, se on kyllä päivänselvä asia. 

Joten tällä totalitarismiin tähtäävällä valtakäytänteellä, joka ilmiselvästi tahtoo kepuloida itselleen kansalaisvallan eli romuttaa demokratian sen alkuperäisessä merkityskessä, on jo sallittu liikaa. Oikeastaan tapahtuamt vyöryvät jo kohti tuhoa vääjäämättömällä voimalla. Ainut toivo on, että joku tai jokin taho pystyy toimimaan tavalla, jota tämän narrinäytelmän primus motorit eivät ole ottaneet huomioon, ja jossa logiikka tai äly ei mitään merkitse. 

Otin rokotteen, koska se on elävä organismi, ja koska olen tutustunut tutkimuksiin, jotjka väittävä kasvi- ja hyönteiskunnan kommunikoivan kollektiivisesti toistensa kanssa. Aion tuhota viruksen vaarallisuuden ruumiini kautta.