Viite: Kiitokset taannoin tekemästämme kalahaastattelusta. Olen etsinyt sille sopivaa lähetysaikaa ja nyt Kalevalanpäivänä se sopii mielestäni oikein hyvin. Eli laitan jutun tulemaan su 28.2. Radio Suomessa 8.30-9.00. Se löytyy yle areenasta myös ensiesityksen jälkeen.   – Minna Pyykkö /YLE

 

Johdanto

Minna Pyykkö on ansioitunut luontotoimittaja, joten olin yllättynyt hänen haastattelupyynnöstään, kun kirjan julkaisusta sentään oli kulunut jo 14 vuotta. Kuluneisiin sananparsiin viitaten voisi sanoa, että hyvää kannattaa odottaa. Itse mielessäni olin aikanaan vannonut kaksi asiaa. Kirjasta ei koskaan tulla ottamaan uusintapainosta suomeksi elinaikanani, ja toiseksi etten suostu kertomaan mitään vihjailemastani tietotaidosta ennen kuin katson sen aiheelliseksi. Mirva-tytär älykkäänä tyttönä ehti hätiin, ja sai minut lupaamaan, että kirjan saa kyllä julkaista muilla kielillä kuin suomeksi, ja tekijänoikeudet ovat lapsilla. No viime vuonna päätin tosin mahdollistaa tutkimukset julkaisemalla erätrilogiasta kuvitetun ja korjatun pdf-version eduacademian sivuilla ja archiveorgissa, joka on sen varsinainen sijoituspaikka. Tietysti kansalliskirjaston arkistossakin se on.

 

Työssä on oltu ihmeissään  

En tiedä kuinka monen helpotukseksi olen lupaillut luopua työnteosta vuoden kuluessa, jonka seurauksena menossa on vetäytymisprojekti, ja sen yhteydessä työarkiston siivoaminen. Ensimmäiset työvuodet 2005-2006 ovat menossa, ja kuinka ollakaan vapaat kädet -periaate oli tuottanut myös kala-aihekokeiluja. Yhdessä paperissa lukee hulppeasti: Homo faber – Laatuohjattu LVI-suunnittelu. Tuossa vaiheessa en vielä ollut laatupäällikkö, ja tarvittavista standardeistakin vain hämärä aavistus. Tavoite oli kuitenkin selvä, teen satukaavan mukaisen laatujärjestelmän. Tuotekehittäjän erikoisammattitutkintokin alkoi vasta 2007 keväällä. Mutta näkemystä oli, jonkin fisupohjaisen amerikkalaisen liikkeenjohtojkonsulttikirjasen olin lukenut. Sen lisäksi tiesien Suomessa ja maailmalla aika monen johtotehtävissä toimivan harrastavan metsästystä tai kalastusta, joskus molempiakin.  

Aika pian havaitsin, että soveltaminen saattaa olla aihiosta liian kova pala, joten se jäi pikkuidisten joukkoon digiarkistoon pölyttymään, kunnes sen löysin sopivasti johtoaiheeksi Mulurautusen uuteen tulemiseen.
Annan teille nyt mahdollisuuden arvioida itse, oliko viisasta jättää silleen koko kehite, vaikka hirmuisen työ senkin tekemisessä oli. Ehkä tämä kalavitsistä käy, kun muistaa ettei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli. Tuossa vaiheessa myöhemmin merkityslajeiksi yleistämäni lajit olivat vielä alkuperäiseen tekstiin viitaten YL ymmärtämislaji.

HOMO FABER  

Puikkelehdinta  ~ puikkanen ~ parveilu = Laatuohjattu LVI-suunnittelu

 

I Yleisyys – yleisen näkeminen  yksittäisestä

YL 1 UTIAINEN (kalastusmissiot) ja SIRRIÄINEN (kalaretket)

ITSETUNTEMUS              VAKUUTTAVUUS

 

II  Siirtymä – Siirtyminen tietämisestä tuntemiseen

YL 2 SEITSENJUOVAINEN (tunnistaminen) ja AAPPEROINEN (nimeäminen)

PRIORISOINTI                  TUNNETIETOISUUS

 

III Merkkiverkko – Jonkin näkemistä intertekstinä osana merkkiverkkoa

YL 3 POIKIAINEN (kutuaika) ja MÄTITIAINEN (mätilaatu)

AIKATAULU                         EMPAATTISUUS

 

IV Lausumat – Lausuman yhteys lausumiseen

YL 4 APPONEN (hengittäminen) ja UPPONEN (syvänteet)

TYÖKYKY                          HARKITSEVUUS

 

V Tietotaito – Performanssin palautus kompetenssiin

YL 5 HAUKEROINEN (elontaisto) ja HAUKIAINEN (petokalat)

MOTIVAATIO                    REALISTISUUS

 

VI Tietämättömyys – Väärinymmärryksen poistuma

YL 6 HUTIAINEN (liikehdintä) ja Rotiainen (vaellukset)

TOIMENKUVA                   ITSETUNTEMUS

 

VII  Sooloilu – Enemmän parolen kuin languen tapahtuma

YL 7 KOTTIAINEN (saalisvaisto) ja IRRIÄINEN (hyökkäävyys)

KEHITYS                            ITSENÄISYYS

 

VIII Ilmiöinti – Siitymä fenotekstistä genotekstiin

YL 8 TIRRIÄINEN (kalakato) ja UKKULAINEN (kalastustaikuus)

SÄHLÄYS                          SOSIAALISUUS

 

IX Uskomukset – Kentän elementtien uduelleen järjestely

YL 9 SITTIÄINEN (kalakateus) ja UHVENOINEN (kalansaalis)

TYÖNJAKO                       OPTIMISMI

 

X Kehitys – aikaan sidottu morfologia

YL 10 UKKONEN (kalastussäät) ja PUNKIAINEN (talvehdinta)

TYÖOLOT                          STRESSI

 

XI Erehdykset – Paradigmatapahtuma vaihtoehtoineen

YL 11 MANTIAINEN (elintavat) ja SAMPIAINEN (levinneisyys)

VUOROVAIKUTUS           JOUSTAVUUS

 

XII Todellisuudentaju – Todellisuuden, faktojen, luonnon lain mukaisuus

YL 11 RUTIAINEN (rasvaisuus) ja Ahvenainen (kalaisuus)

VERTAISTUKI                   KOMMUNIKAATIO

 

XIII Tiedostaminen – Subjektin näkeminen jossain aktanttiroolissa

YL 13 PIIPONEN (suomuisuus) ja PURIKAINEN (perkaaminen)

VERKOSTOT                    ONGELMAT

 

XIV Alitajunta – Pohjimmiltaan alitajuinen toiminta

YLM 14 PRITTINEN (ulkomuoto) ja RÄÄPYNEN (syötävyys)

YHTEISTYÖ LUOVUUS

 

XV Rajat – siirtymä minästä ei-minään

YL 15 AHVEIKKONEN (kalavalheet) ja KÖRRIÄINEN (mittasuhteet)

TYÖNOHJAUS                  TYYTYVÄISYYS

 Focus = PUIKKANEN  - LAATUSUUNNITTELU

 

Listassa on luotu elonkaava kalojen nen-päätteisiä toisintonimiä käyttäen, ja ryhmitelty ne ymmärtämislajeiksi. Jossain on siis varmasti funktiosovellus näistä, mitkä funktiot kuuluvat minkin nimen alle. Löytänen joskus jostain. Mutta inspiraation välineenä listaus käy jo sellaisenaan. Esimerkiksi viimeinen kohta, rajat, jossa olen aisapareiksi ajatellut kalavalheet ja mittasuhteet. Eli olen ajatellut mittasuhteiden tulevan merkittäväksi ennätyskalojen tai kalansaaliiden kuvauksissa. Myyttisesti mittavuudessa tulee raja vastaan silloin kun kala on niin epätavallinen, että sen uskotaan olevan marraskala, kuoleman enne. Rajansa siis kaikella, kalan koollakin.

En tässä yhteydessä vaivaa pitkällisellä selostuksella, mitä olen työrinnastuksilla mahtanut jahdata. Analogisena työkuviona raja-merkityslajille olen kaavaillut työnohjausta ja tyytyväisyyttä. Ainahan ei sanota suoraan, vaikka henkilö väittäisikin olevansa tyytyväinen, kyseessä saattaa olla epätotuus, mutta työtyytyväisyys kyllä korreloi saadun tuen ja ohjauksen laadun kanssa.

Oman työni suhteen fokus onnistui, puikkasena pujottelin miehisellä toimialalla laatupäällikkönä järjestelmän luomisesta sertifikaatin hankkimiseen ja säilyttämiseen in my own (s)way. Pari normalisointikierrostakin olen jo tehnyt takaisin arkitodellisuuteen ja hiljaisen tiedon siirtoon. Myöhempiin kehitelmiin kuului toiminta duratiivisena tapahtumana. Kalastus on kärsivällisen harrastus. Koska rastaslajeja on monia, ja osa ääntenjäljittelyistä sekoittunee räkättirastaaseen eli räksään, niin on vaikea sano mikä laji on milloinkin kyseessä. Näin on sekä lintujen että kalojen laita.

 Nous hauki puuhun laulamaan 

Moni suomalainen tuntee haukeen liittyvän Aaro Hellaakosken runon Hauen laulu. Tässä yhteydessä on todella kysyttävä, onko kyseessä lintu vai kala, sillä linnun nokkakin on luinen, ja runollinen tehokeino on voinut tahallaan tehdä figurasta monimielisen kuten kansanomainen nimileikittelykin. Kansalla on ollut tapana vakiintunutta nimeä käyttää myös sen lyhyessä muodossa, eli haukirastas – sano hauki vaan. Runoilija itse kuvaa runon syntyneen hetken innoituksesta, intuitiivisesti elokuisen kesäyön siivittämänä. Luonnonmaantieteen tohtorina Hellaakoski toki luontokuvaukset osasi faktoinakin, mutta runokuvat ovat silti asia erikseen.

Merkitykset voivat kadota nopeasti yleisestä tietämyksestä ja sanavarastosta. Tätä kuvaa osuvasti Minna Santaoja väitöskirjassaan Rakkaudesta luontoon – Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina, jossa hän lainaa Anto Leikolaa.

Kun Hellaakoski puhuu trolliusten vasaroista ”Keväisessä junamatkassa” tai lychnis-purppurasta runossa ”Pientarella”, hän kyllä edellyttää lukijalta sen ver­ran luonnonhistoriallista tietämystä, että tämä pystyy näkemään edessään kul­leron tai käenkukan. Mutta tämänlaatuinen tietämys kuului aikanaan kenen hy­vänsä oppikoulusivistykseen, juuri siihen jota Hellaakoskikin jakoi oppilailleen ja jota hän osasi myös vaatia. Lychniksen tunnistaminen käenkukaksi ja veronican tädykkeeksi on vasta koululaisten kasvienkeruun häviämisen myötä siirtymässä tai siirtynyt botanistien yksinoikeudeksi. (Leikola 1990, 140.)

Tosiasiassa nykynuori eikä heidän vanhempansakaan eivät tiedä mitään trolliuksen vasaroista, käenkukista tai tädykkeistä. Eipä siis kumma, että hauki puussa niellään yleensä sellaisenaan sen enempää ihmettelemättä luonnottomuutta. Mutta siinähän se voima piilee.

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan                                                     - Näreikkö on kosteaa kuusikkoa
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain                                           - on pilvinen, kostea aamu
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen                                      - hauki = haukirastas
punaista käpyä purrakseen                                           - aamupalana kuusen kukinto (vanha kuusi)

lie nähnyt kuullut haistanut                                            - luontoelämys
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen                                                                
luista suutaan                                                                 - linnun nokkaa availlen
longotellen leukaluutaan                                              - vrt. louskuttaa leukojaan, puhua turhia

niin villin-raskaan                                                           - vaikuttavuus laulutaidossa,
se virren veti                                                                  alakuloinen loppukesän aamu
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.                                                                      - kesä oli ohi, syysmuutto edessä.                       

(Jääpeili 1928 – Aaro Hellaakoski)

Kansanomainen tulkinta haukirastaan laulusta sisältää seuraavia mielikuvia Kaarle Krohnin 1800-luvun lopulla taltioimana:

(Enosta ja Nurmeksesta Karjalasta/294) Rastas
Oli kerran mies istunut haolla ja polttanut puupiipulla, niin alkanut haukirastas sitä haukkua, jotta: ”puupiippu, puupiippu, tiitteräkoppa, vaskivarsi!” Nauramaan räsähtänyt, ”räkätättärä, titturituritu!” Sitten aloittanut toisen värssyn: ”Hyh hii, hyh hii! lii, lii, lii! vit, vit, vit!”(Hakasiin pantu loppuu: langivarsi, haha, hah, haha!)

(Iisalmelta Savosta/295) Rastas
Mies hoi, mies hoi! Paa rysää risuun! saat hauin lierii, saat hauin lierii!

(Kaavilta Karjalasta/295) 
Haukirastas: ”rysä järvessä, rysä järvessä! kala kiehuu, kala kiehuu! ei suolaa, ei suurusta!”

(Nilsiästä Savosta/295) Rastas 
Haukirastas laulaa hauin kudun alkaessa: ”Hauki liikkuu, hauki liikkuu! paa vatiin, paa vatiin! muru kullenkin, muru kullenkin! papu miniän osa, papu miniän osa!”

 

Sanottu auttaa ymmärtämään, miten vaikeasta tulkintaongelmasta toisintonimissä loppujen lopuksi on kyse. Kalevan juttu osoitti selvästi elintapojen ja tilanteen vaikuttavan käytettävään nimeen, ja nimeä käytettiin tilanteen mukaan samasta linnusta, mutta ei siinä kaikki. Myös yhdestä ja samasta eläin- tai kalalajista voitiin käyttää eri lajien nimiä tarpeen mukaan tai hämäämiseksi.

Meemijaon tarkoituksena on etsiä ilmimerkityksien alla olevia piileviä ja myyttisiä merkityksiä. Tätä varten nimi- tai lajikirjoa tulee tulkita myös pystysuorassa kehityslinjassa. Alussa oleva kehitelmä kalanimistä viittaa kaloihin, joilla on jokin erikoinen nimi. Jako ei silti ole kalalajikohtainen, vain hauki ja ahven erottuvat joukosta.

V Tietotaito – Performanssin palautus kompetenssiin
YL 2 SEITSENJUOVAINEN (tunnistaminen) ja AAPPEROINEN (nimeäminen)
YL 5 HAUKEROINEN (elontaisto) ja HAUKIAINEN (petokalat)

Nimet edustavat tässä haukea ja ahventa, mutta piilevä merkitystaso kohdistuu toimintaan tai funktioon, jota nimi edustaa tai on tässä systeemissä laitettu edustamaan. Esimerkkitarkastelussa ilmimerkitystasolla on hauki kalana, hauki runona edustaa lintua, ja hauki pälvenä on semanttinen syvätaso sanalle hauki. Mitä yhteistä tässä kaikessa on? Valo esiintyy kaikissa näissä. Runon lintu herää laulamaan päivän koitossa, hauella on nimessä ”lucius” valo keltaisten pilkkujensa tähden ja pälvi on kevätpoudan lumesta sulattama läikkä puun juuressa tai aurinkoisessa kohdassa. 

Astetta pohjia myöten meneväksi semanttinen ketju menee, kun yritetään tehdä kolmijaosta tetra, eli se struktuurinen myyttinen syvyys, joka kaiken takana kumottaa.  Ja siinä mielessä Hellaakosken runo ei kuvasta naturalistista tapahtumaa, vaan luonnon kiertoa, elonkaavaa, jossa kukkeus katoaa ja marrastaa. Vesi antaa elämän, mahdollistaa kasvun puulle, mihin lintu voi nousta laulamaan, koska päivä on noussut paistamaan ja häivyttää kosteuden ja kylmyyden. Toisaalta dosentti Hellaakoski ehkä figuroi runoon evolutiivisen juonteen, jossa vedestä ja kaloista kehittyi liskojen kautta linnut, jolloin kehityskulussa tosiaan nousi hauki puuhun laulamaan.

Folklore on merkkiverkko, jossa merkitys viriää eri säikein ja muodostaa kuvakudoksen. Purakutunutta kudosta voi olla vaikea rekonstruoida entiselleen. Mitä virkaa tällaisilla sanakeruilla tai kielenvääntelöillä on?  Inkeroisilla arvo on ennen vanhaan resonoinut sanaan ymmärtäminen, mikä vuorostaan on liittynyt yksilön arviointi- ja arvostelukyvykkyyteen.

Esimerkkejä inkeroisten ymmärryksestä arvona.
-          ihmisellä on välistä niin vähän arvoa päässä!
-          Hän jo alkaa arvoa saamaan näistä töistä.
-          vai ei ole arvoa päässä kun niin tyhmästi puhuu.

Syvämerkitystasolla haukimyyttisyys osoittautui vielä 1900-luvulla olevan tabulatautunut kala ja nimi. Hauesta ei mukamas tiedetty muita nimiä, ja osa kansasta ei syönyt haukea lainkaan. Nikamat kelpasivat runoainekseksi Kalevalaan ja lasten joululeikkeihin Muukin kivinä. Ellei tuosta kyllin liene, akateemikko Matti Kuusen (folkloristi) tutkielman mukaan Sammossa on ollut kaksi runolinjaa, redaktiota, joista toinen on ns. haukilinja. Ja sampo jos mikä johdattaa sfääreihin mielikuvituksen.

Hauki pälvenä viittaa Lemminkäisen osallisuuteen sammon ryöstössä ja lohikäärmeisiin. Selvimmin sampotarun ja hauen yhteys kuultaa satakielen toisintonimissä, jossa laulurastas, hurjia virsiä vetelevä lintu on salojen satakielinen, laulaja mitä parahin.

Hauki            - ilmimerkitys, kala (esox lucius)
Laulurastas   - piilomerkitys, lintu (turdus philomelus)
Pälvi              - syvämerkitys, lumeton tai kasvamaton paikka, joka poikkeaa ympäristöstä
Myytti:           - salojen satakielinen, laulurastas – satakieliset sampomatkalaisten esikuvina?

 

Keskeiset kehitteet Mulurautusessa

Oleellista Mulurautusessa on muutama asia. Toisintonimien lukumäärällä mitaten hauki on kisavoittaja, ahven kakkossijalla, lahna kolmannella. Mutta koska katson että kyseessä oli maastoa kartoittava perustutkimus, niin tekstiaines oli minusta sivuseikka. En siis aivan osannut miettimättä vastata, mihin noita toisintonimiä on tarvittu ja mitä ne merkitsevät. Suurin osa tiedosta on kadonnut, enkä halua ryhtyä arvailemaan ihan summa mutikassa.

Sen sijaan Mulurautusessa kehittelin myteemilaji-sovellusta ja meemijakoa. Viime mainitulla jäljitin mahdollista keinoa etsiä syvämerkityksiä pinnan alla. Samaa teemaa jatkoin vielä Kielastajassa, jossa on suomalaista lintukantaa tutkailtu myyttisesti. Tämän vuoden tutkimusharrastusteemanani on zoema, johon nyt kätevästi saadaan tämä haukikysymyskin kytkettyä. Nimeämisen tutkiskelusita kaikki lähti, ja nimeämiseen se näköjään palaa. Erätrilogian ja sen jatkon korpustrilogian lopputulemana satukaava muuttui elonkaavaksi kuvaamaan .. zoemaa taisteluna onnesta elinedellytyksistä sekä myteemijako meemijaoksi. Eli minkä taakseen jättää sen edestään löytää. 

Hyvää Kalevalan päivää koronavuonna 2021  t. Marita Råman

Lähteet: 
Minna Santaoja; Rakkaudesta luontoon - Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina, Tampereen yliopisto 2013 
Marita Råman; Mulurautunen - Ruutanalliset säkeet, Tmi Semiopoli, 2006
Kuvat. Samuli Råman

        Kirjotitaja. Marita Råman 

        Tekstin löydät täältä: Marita T . L . Råman (academia.edu)