Viite: Kiitokset taannoin tekemästämme kalahaastattelusta. Olen etsinyt sille sopivaa lähetysaikaa ja nyt Kalevalanpäivänä se sopii mielestäni oikein hyvin. Eli laitan jutun tulemaan su 28.2. Radio Suomessa 8.30-9.00. Se löytyy yle areenasta myös ensiesityksen jälkeen.   – Minna Pyykkö /YLE

 

Johdanto

Minna Pyykkö on ansioitunut luontotoimittaja, joten olin yllättynyt hänen haastattelupyynnöstään, kun kirjan julkaisusta sentään oli kulunut jo 14 vuotta. Kuluneisiin sananparsiin viitaten voisi sanoa, että hyvää kannattaa odottaa. Itse mielessäni olin aikanaan vannonut kaksi asiaa. Kirjasta ei koskaan tulla ottamaan uusintapainosta suomeksi elinaikanani, ja toiseksi etten suostu kertomaan mitään vihjailemastani tietotaidosta ennen kuin katson sen aiheelliseksi. Mirva-tytär älykkäänä tyttönä ehti hätiin, ja sai minut lupaamaan, että kirjan saa kyllä julkaista muilla kielillä kuin suomeksi, ja tekijänoikeudet ovat lapsilla. No viime vuonna päätin tosin mahdollistaa tutkimukset julkaisemalla erätrilogiasta kuvitetun ja korjatun pdf-version eduacademian sivuilla ja archiveorgissa, joka on sen varsinainen sijoituspaikka. Tietysti kansalliskirjaston arkistossakin se on.

 

Työssä on oltu ihmeissään  

En tiedä kuinka monen helpotukseksi olen lupaillut luopua työnteosta vuoden kuluessa, jonka seurauksena menossa on vetäytymisprojekti, ja sen yhteydessä työarkiston siivoaminen. Ensimmäiset työvuodet 2005-2006 ovat menossa, ja kuinka ollakaan vapaat kädet -periaate oli tuottanut myös kala-aihekokeiluja. Yhdessä paperissa lukee hulppeasti: Homo faber – Laatuohjattu LVI-suunnittelu. Tuossa vaiheessa en vielä ollut laatupäällikkö, ja tarvittavista standardeistakin vain hämärä aavistus. Tavoite oli kuitenkin selvä, teen satukaavan mukaisen laatujärjestelmän. Tuotekehittäjän erikoisammattitutkintokin alkoi vasta 2007 keväällä. Mutta näkemystä oli, jonkin fisupohjaisen amerikkalaisen liikkeenjohtojkonsulttikirjasen olin lukenut. Sen lisäksi tiesien Suomessa ja maailmalla aika monen johtotehtävissä toimivan harrastavan metsästystä tai kalastusta, joskus molempiakin.  

Aika pian havaitsin, että soveltaminen saattaa olla aihiosta liian kova pala, joten se jäi pikkuidisten joukkoon digiarkistoon pölyttymään, kunnes sen löysin sopivasti johtoaiheeksi Mulurautusen uuteen tulemiseen.
Annan teille nyt mahdollisuuden arvioida itse, oliko viisasta jättää silleen koko kehite, vaikka hirmuisen työ senkin tekemisessä oli. Ehkä tämä kalavitsistä käy, kun muistaa ettei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli. Tuossa vaiheessa myöhemmin merkityslajeiksi yleistämäni lajit olivat vielä alkuperäiseen tekstiin viitaten YL ymmärtämislaji.

HOMO FABER  

Puikkelehdinta  ~ puikkanen ~ parveilu = Laatuohjattu LVI-suunnittelu

 

I Yleisyys – yleisen näkeminen  yksittäisestä

YL 1 UTIAINEN (kalastusmissiot) ja SIRRIÄINEN (kalaretket)

ITSETUNTEMUS              VAKUUTTAVUUS

 

II  Siirtymä – Siirtyminen tietämisestä tuntemiseen

YL 2 SEITSENJUOVAINEN (tunnistaminen) ja AAPPEROINEN (nimeäminen)

PRIORISOINTI                  TUNNETIETOISUUS

 

III Merkkiverkko – Jonkin näkemistä intertekstinä osana merkkiverkkoa

YL 3 POIKIAINEN (kutuaika) ja MÄTITIAINEN (mätilaatu)

AIKATAULU                         EMPAATTISUUS

 

IV Lausumat – Lausuman yhteys lausumiseen

YL 4 APPONEN (hengittäminen) ja UPPONEN (syvänteet)

TYÖKYKY                          HARKITSEVUUS

 

V Tietotaito – Performanssin palautus kompetenssiin

YL 5 HAUKEROINEN (elontaisto) ja HAUKIAINEN (petokalat)

MOTIVAATIO                    REALISTISUUS

 

VI Tietämättömyys – Väärinymmärryksen poistuma

YL 6 HUTIAINEN (liikehdintä) ja Rotiainen (vaellukset)

TOIMENKUVA                   ITSETUNTEMUS

 

VII  Sooloilu – Enemmän parolen kuin languen tapahtuma

YL 7 KOTTIAINEN (saalisvaisto) ja IRRIÄINEN (hyökkäävyys)

KEHITYS                            ITSENÄISYYS

 

VIII Ilmiöinti – Siitymä fenotekstistä genotekstiin

YL 8 TIRRIÄINEN (kalakato) ja UKKULAINEN (kalastustaikuus)

SÄHLÄYS                          SOSIAALISUUS

 

IX Uskomukset – Kentän elementtien uduelleen järjestely

YL 9 SITTIÄINEN (kalakateus) ja UHVENOINEN (kalansaalis)

TYÖNJAKO                       OPTIMISMI

 

X Kehitys – aikaan sidottu morfologia

YL 10 UKKONEN (kalastussäät) ja PUNKIAINEN (talvehdinta)

TYÖOLOT                          STRESSI

 

XI Erehdykset – Paradigmatapahtuma vaihtoehtoineen

YL 11 MANTIAINEN (elintavat) ja SAMPIAINEN (levinneisyys)

VUOROVAIKUTUS           JOUSTAVUUS

 

XII Todellisuudentaju – Todellisuuden, faktojen, luonnon lain mukaisuus

YL 11 RUTIAINEN (rasvaisuus) ja Ahvenainen (kalaisuus)

VERTAISTUKI                   KOMMUNIKAATIO

 

XIII Tiedostaminen – Subjektin näkeminen jossain aktanttiroolissa

YL 13 PIIPONEN (suomuisuus) ja PURIKAINEN (perkaaminen)

VERKOSTOT                    ONGELMAT

 

XIV Alitajunta – Pohjimmiltaan alitajuinen toiminta

YLM 14 PRITTINEN (ulkomuoto) ja RÄÄPYNEN (syötävyys)

YHTEISTYÖ LUOVUUS

 

XV Rajat – siirtymä minästä ei-minään

YL 15 AHVEIKKONEN (kalavalheet) ja KÖRRIÄINEN (mittasuhteet)

TYÖNOHJAUS                  TYYTYVÄISYYS

 Focus = PUIKKANEN  - LAATUSUUNNITTELU

 

Listassa on luotu elonkaava kalojen nen-päätteisiä toisintonimiä käyttäen, ja ryhmitelty ne ymmärtämislajeiksi. Jossain on siis varmasti funktiosovellus näistä, mitkä funktiot kuuluvat minkin nimen alle. Löytänen joskus jostain. Mutta inspiraation välineenä listaus käy jo sellaisenaan. Esimerkiksi viimeinen kohta, rajat, jossa olen aisapareiksi ajatellut kalavalheet ja mittasuhteet. Eli olen ajatellut mittasuhteiden tulevan merkittäväksi ennätyskalojen tai kalansaaliiden kuvauksissa. Myyttisesti mittavuudessa tulee raja vastaan silloin kun kala on niin epätavallinen, että sen uskotaan olevan marraskala, kuoleman enne. Rajansa siis kaikella, kalan koollakin.

En tässä yhteydessä vaivaa pitkällisellä selostuksella, mitä olen työrinnastuksilla mahtanut jahdata. Analogisena työkuviona raja-merkityslajille olen kaavaillut työnohjausta ja tyytyväisyyttä. Ainahan ei sanota suoraan, vaikka henkilö väittäisikin olevansa tyytyväinen, kyseessä saattaa olla epätotuus, mutta työtyytyväisyys kyllä korreloi saadun tuen ja ohjauksen laadun kanssa.

Oman työni suhteen fokus onnistui, puikkasena pujottelin miehisellä toimialalla laatupäällikkönä järjestelmän luomisesta sertifikaatin hankkimiseen ja säilyttämiseen in my own (s)way. Pari normalisointikierrostakin olen jo tehnyt takaisin arkitodellisuuteen ja hiljaisen tiedon siirtoon. Myöhempiin kehitelmiin kuului toiminta duratiivisena tapahtumana. Kalastus on kärsivällisen harrastus. Koska rastaslajeja on monia, ja osa ääntenjäljittelyistä sekoittunee räkättirastaaseen eli räksään, niin on vaikea sano mikä laji on milloinkin kyseessä. Näin on sekä lintujen että kalojen laita.

 Nous hauki puuhun laulamaan 

Moni suomalainen tuntee haukeen liittyvän Aaro Hellaakosken runon Hauen laulu. Tässä yhteydessä on todella kysyttävä, onko kyseessä lintu vai kala, sillä linnun nokkakin on luinen, ja runollinen tehokeino on voinut tahallaan tehdä figurasta monimielisen kuten kansanomainen nimileikittelykin. Kansalla on ollut tapana vakiintunutta nimeä käyttää myös sen lyhyessä muodossa, eli haukirastas – sano hauki vaan. Runoilija itse kuvaa runon syntyneen hetken innoituksesta, intuitiivisesti elokuisen kesäyön siivittämänä. Luonnonmaantieteen tohtorina Hellaakoski toki luontokuvaukset osasi faktoinakin, mutta runokuvat ovat silti asia erikseen.

Merkitykset voivat kadota nopeasti yleisestä tietämyksestä ja sanavarastosta. Tätä kuvaa osuvasti Minna Santaoja väitöskirjassaan Rakkaudesta luontoon – Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina, jossa hän lainaa Anto Leikolaa.

Kun Hellaakoski puhuu trolliusten vasaroista ”Keväisessä junamatkassa” tai lychnis-purppurasta runossa ”Pientarella”, hän kyllä edellyttää lukijalta sen ver­ran luonnonhistoriallista tietämystä, että tämä pystyy näkemään edessään kul­leron tai käenkukan. Mutta tämänlaatuinen tietämys kuului aikanaan kenen hy­vänsä oppikoulusivistykseen, juuri siihen jota Hellaakoskikin jakoi oppilailleen ja jota hän osasi myös vaatia. Lychniksen tunnistaminen käenkukaksi ja veronican tädykkeeksi on vasta koululaisten kasvienkeruun häviämisen myötä siirtymässä tai siirtynyt botanistien yksinoikeudeksi. (Leikola 1990, 140.)

Tosiasiassa nykynuori eikä heidän vanhempansakaan eivät tiedä mitään trolliuksen vasaroista, käenkukista tai tädykkeistä. Eipä siis kumma, että hauki puussa niellään yleensä sellaisenaan sen enempää ihmettelemättä luonnottomuutta. Mutta siinähän se voima piilee.

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan                                                     - Näreikkö on kosteaa kuusikkoa
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain                                           - on pilvinen, kostea aamu
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen                                      - hauki = haukirastas
punaista käpyä purrakseen                                           - aamupalana kuusen kukinto (vanha kuusi)

lie nähnyt kuullut haistanut                                            - luontoelämys
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen                                                                
luista suutaan                                                                 - linnun nokkaa availlen
longotellen leukaluutaan                                              - vrt. louskuttaa leukojaan, puhua turhia

niin villin-raskaan                                                           - vaikuttavuus laulutaidossa,
se virren veti                                                                  alakuloinen loppukesän aamu
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.                                                                      - kesä oli ohi, syysmuutto edessä.                       

(Jääpeili 1928 – Aaro Hellaakoski)

Kansanomainen tulkinta haukirastaan laulusta sisältää seuraavia mielikuvia Kaarle Krohnin 1800-luvun lopulla taltioimana:

(Enosta ja Nurmeksesta Karjalasta/294) Rastas
Oli kerran mies istunut haolla ja polttanut puupiipulla, niin alkanut haukirastas sitä haukkua, jotta: ”puupiippu, puupiippu, tiitteräkoppa, vaskivarsi!” Nauramaan räsähtänyt, ”räkätättärä, titturituritu!” Sitten aloittanut toisen värssyn: ”Hyh hii, hyh hii! lii, lii, lii! vit, vit, vit!”(Hakasiin pantu loppuu: langivarsi, haha, hah, haha!)

(Iisalmelta Savosta/295) Rastas
Mies hoi, mies hoi! Paa rysää risuun! saat hauin lierii, saat hauin lierii!

(Kaavilta Karjalasta/295) 
Haukirastas: ”rysä järvessä, rysä järvessä! kala kiehuu, kala kiehuu! ei suolaa, ei suurusta!”

(Nilsiästä Savosta/295) Rastas 
Haukirastas laulaa hauin kudun alkaessa: ”Hauki liikkuu, hauki liikkuu! paa vatiin, paa vatiin! muru kullenkin, muru kullenkin! papu miniän osa, papu miniän osa!”

 

Sanottu auttaa ymmärtämään, miten vaikeasta tulkintaongelmasta toisintonimissä loppujen lopuksi on kyse. Kalevan juttu osoitti selvästi elintapojen ja tilanteen vaikuttavan käytettävään nimeen, ja nimeä käytettiin tilanteen mukaan samasta linnusta, mutta ei siinä kaikki. Myös yhdestä ja samasta eläin- tai kalalajista voitiin käyttää eri lajien nimiä tarpeen mukaan tai hämäämiseksi.

Meemijaon tarkoituksena on etsiä ilmimerkityksien alla olevia piileviä ja myyttisiä merkityksiä. Tätä varten nimi- tai lajikirjoa tulee tulkita myös pystysuorassa kehityslinjassa. Alussa oleva kehitelmä kalanimistä viittaa kaloihin, joilla on jokin erikoinen nimi. Jako ei silti ole kalalajikohtainen, vain hauki ja ahven erottuvat joukosta.

V Tietotaito – Performanssin palautus kompetenssiin
YL 2 SEITSENJUOVAINEN (tunnistaminen) ja AAPPEROINEN (nimeäminen)
YL 5 HAUKEROINEN (elontaisto) ja HAUKIAINEN (petokalat)

Nimet edustavat tässä haukea ja ahventa, mutta piilevä merkitystaso kohdistuu toimintaan tai funktioon, jota nimi edustaa tai on tässä systeemissä laitettu edustamaan. Esimerkkitarkastelussa ilmimerkitystasolla on hauki kalana, hauki runona edustaa lintua, ja hauki pälvenä on semanttinen syvätaso sanalle hauki. Mitä yhteistä tässä kaikessa on? Valo esiintyy kaikissa näissä. Runon lintu herää laulamaan päivän koitossa, hauella on nimessä ”lucius” valo keltaisten pilkkujensa tähden ja pälvi on kevätpoudan lumesta sulattama läikkä puun juuressa tai aurinkoisessa kohdassa. 

Astetta pohjia myöten meneväksi semanttinen ketju menee, kun yritetään tehdä kolmijaosta tetra, eli se struktuurinen myyttinen syvyys, joka kaiken takana kumottaa.  Ja siinä mielessä Hellaakosken runo ei kuvasta naturalistista tapahtumaa, vaan luonnon kiertoa, elonkaavaa, jossa kukkeus katoaa ja marrastaa. Vesi antaa elämän, mahdollistaa kasvun puulle, mihin lintu voi nousta laulamaan, koska päivä on noussut paistamaan ja häivyttää kosteuden ja kylmyyden. Toisaalta dosentti Hellaakoski ehkä figuroi runoon evolutiivisen juonteen, jossa vedestä ja kaloista kehittyi liskojen kautta linnut, jolloin kehityskulussa tosiaan nousi hauki puuhun laulamaan.

Folklore on merkkiverkko, jossa merkitys viriää eri säikein ja muodostaa kuvakudoksen. Purakutunutta kudosta voi olla vaikea rekonstruoida entiselleen. Mitä virkaa tällaisilla sanakeruilla tai kielenvääntelöillä on?  Inkeroisilla arvo on ennen vanhaan resonoinut sanaan ymmärtäminen, mikä vuorostaan on liittynyt yksilön arviointi- ja arvostelukyvykkyyteen.

Esimerkkejä inkeroisten ymmärryksestä arvona.
-          ihmisellä on välistä niin vähän arvoa päässä!
-          Hän jo alkaa arvoa saamaan näistä töistä.
-          vai ei ole arvoa päässä kun niin tyhmästi puhuu.

Syvämerkitystasolla haukimyyttisyys osoittautui vielä 1900-luvulla olevan tabulatautunut kala ja nimi. Hauesta ei mukamas tiedetty muita nimiä, ja osa kansasta ei syönyt haukea lainkaan. Nikamat kelpasivat runoainekseksi Kalevalaan ja lasten joululeikkeihin Muukin kivinä. Ellei tuosta kyllin liene, akateemikko Matti Kuusen (folkloristi) tutkielman mukaan Sammossa on ollut kaksi runolinjaa, redaktiota, joista toinen on ns. haukilinja. Ja sampo jos mikä johdattaa sfääreihin mielikuvituksen.

Hauki pälvenä viittaa Lemminkäisen osallisuuteen sammon ryöstössä ja lohikäärmeisiin. Selvimmin sampotarun ja hauen yhteys kuultaa satakielen toisintonimissä, jossa laulurastas, hurjia virsiä vetelevä lintu on salojen satakielinen, laulaja mitä parahin.

Hauki            - ilmimerkitys, kala (esox lucius)
Laulurastas   - piilomerkitys, lintu (turdus philomelus)
Pälvi              - syvämerkitys, lumeton tai kasvamaton paikka, joka poikkeaa ympäristöstä
Myytti:           - salojen satakielinen, laulurastas – satakieliset sampomatkalaisten esikuvina?

 

Keskeiset kehitteet Mulurautusessa

Oleellista Mulurautusessa on muutama asia. Toisintonimien lukumäärällä mitaten hauki on kisavoittaja, ahven kakkossijalla, lahna kolmannella. Mutta koska katson että kyseessä oli maastoa kartoittava perustutkimus, niin tekstiaines oli minusta sivuseikka. En siis aivan osannut miettimättä vastata, mihin noita toisintonimiä on tarvittu ja mitä ne merkitsevät. Suurin osa tiedosta on kadonnut, enkä halua ryhtyä arvailemaan ihan summa mutikassa.

Sen sijaan Mulurautusessa kehittelin myteemilaji-sovellusta ja meemijakoa. Viime mainitulla jäljitin mahdollista keinoa etsiä syvämerkityksiä pinnan alla. Samaa teemaa jatkoin vielä Kielastajassa, jossa on suomalaista lintukantaa tutkailtu myyttisesti. Tämän vuoden tutkimusharrastusteemanani on zoema, johon nyt kätevästi saadaan tämä haukikysymyskin kytkettyä. Nimeämisen tutkiskelusita kaikki lähti, ja nimeämiseen se näköjään palaa. Erätrilogian ja sen jatkon korpustrilogian lopputulemana satukaava muuttui elonkaavaksi kuvaamaan .. zoemaa taisteluna onnesta elinedellytyksistä sekä myteemijako meemijaoksi. Eli minkä taakseen jättää sen edestään löytää. 

Hyvää Kalevalan päivää koronavuonna 2021  t. Marita Råman

Lähteet: 
Minna Santaoja; Rakkaudesta luontoon - Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina, Tampereen yliopisto 2013 
Marita Råman; Mulurautunen - Ruutanalliset säkeet, Tmi Semiopoli, 2006
Kuvat. Samuli Råman

        Kirjotitaja. Marita Råman 

        Tekstin löydät täältä: Marita T . L . Råman (academia.edu)

 22.2.2021 

Fairy tale / Satu

Once upon a time there was a corona-virus.
Olipa kerran koronavirus, joka tappoi talouden.
 
Kalevalassa on kuolinsyytutkinta, kun Manatar, manalan neiti kuulustelee Väinämöistä ja syytä Manalaan tulolle. Kaikenlaisia selityksiä oli tarjolla, yhtäkään niistä ei kuulustelija uskonut, kunnes vierailija joutui paljastamaan todelliset syyt tuloonsa. Hän tahtoi tietää muutamia taikasanoja, jotta saisi haluamansa.

Koronassakin haluttaisiin tietää muutamia taikasanoja, joilla ilmiö kukistettaisiin, mutta kansa saa tietää vain kielastelua, tosia valheita ja kuvitelmia erilaisista tulkinnoista. Totuutta ei sen kiusallisuuden vuoksi haluta paljastaa. Ei esimerkiksi syitä siihen, miksi rokotesaatavuutta ja -tuotantoa ei ole organisoitu tehokkaasti ja miksi vahinkoa ei edes aiota korjata. Tekonärkästyneitä hajalauseita tosin näkee, mutta närkästys ei ole johtanut mihinkään, ei ainakaan vaikuttaviin toimenpiteisiin.

On epäselvää, onko suomalaisessa kansanperinteessä virustauti tartunnainen vai puutunnainen, mutta oletan tartunnaisen viittaavan nykytyyliin tartuntatautiin, joksi koronakin on luokiteltu, koska sen johdosta on rustattu jopa tartuntatautilakikin. Puutunnainen taas on bakteeriperäisesti leviävä tauti, joka leviää lähinnä kosketuksesta. Epäselväksi asian tekee mm. sanonta: En puutu en tartu. Sillä tarkoitetaan koskemattomuutta ja asioihin sekaantumattomuutta. Koronasadulla tuskin on onnellista loppu. Sen sijaan koronan tarinasta voi hyvinkin tulla japanilainen kauhutarina, jossa ”henkien kätkemänä” voi piillä salaisuuksia hallinnoivien seurojen jäseniä. Kuinka moni henki asiasta todella tietää, on hakusessa.

Selvää sen sijaan on tilastonikkareiden ja tiedottajien masinointi operaatioiden palvelukseen. Olen vuosia tarkkaillut ns. merkittäviä lapsuksia, joihin puheessa kuuluvat lipsahdukset. On luonnollista, että presidentti Niinistöllä on hallussaan ”salaista” tietoa, ja oletan sen olleen syynä, miksi hän vuosi sitten korona-ajan alussa ehdotteli ”koronanyrkkiä” ja ennakoi jakson kestävän vähintään vuoden 2020 loppuu ellei pidempäänkin. Tässä ei vielä ole mitään erikoista, ehkä se oli vain tavallista pätevämpää kaukokatseisuutta.

Mutta mutta – sitten tuli vuoden 2021 puolella puhe, jossa samainen presidentti teki trumpit, ja muina miehinä totesi lausunnon itseään vastaan eli: Kukapa olisi arvannut, mitä tuleman pitää. Hän siis tiesi koronaviruksen vaikutuksen, mutta sen seurannaisvaikutukset ja/tai käyttäytyminen yllättivät!

Sen uskon, ette arvanneet! Minä aavistin. Kädet ja kieli ovat sidotut, en ole lainkaan varma, kannattaako nousta kapinaankaan, koska silloin voidaan syyttää kansankiihotuksesta. Eriävät mielipiteet eivät julkisuudessa jalansijaa saa, keskustelu ohjataan turvallisille urille, kansalla maksatetaan mukisematta hirveitä summia, ja mikä pahinta, ei edes omista menetyksistä, vaan laitetaan maksamaan tämän sodan sotakorvauksia aivan ulkopuolisille kärsijöille. Ja mukamas enemmistön mielestä näin on oikein, hyvä ja viisasta sekä välttämätöntä tehdä, muutoin EU paheksuu.  

Joukossa tyhmyys tiivistyy ja altistuu propagandalle. Ei voi muuta kuin toivoa Suomi-viruksen olevan pelastus, toivottavasti se tarttuu kuin häkä, ei tapa eikä vammauta, ei auta rokotus, mutta taudin sairastaminen antaa immuniteetin, sillä rokotuksista tuli pellenäytelmä, klovneriaa, ei tilanteen pelastaja. Annetakoon ne vähät rokotteet riskiryhmille. Muut ottakoot riskin kansakunnan onneksi.

Suomen sotien maksajiksi on arvioitu, ehei, ei ollenkaan ns. suuret ikäluokat, vaan 1950-luvulla syntyneet, jotka saivat kokea sotraumatisoituneiden vanhempien ja sotakorvausten köyhdyttävän ikeen varhaislapsuudessaan ennen kuin 1970-luku koitti noususuhdanteineen. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin vastaava tilanne uhkaa nykyisiä lapsia. He joutuvat kärsimään tästä biologisesta ”onnettomuudesta”. Tulella ja bioaseilla ei ole turvallista leikkiä. Ja tuhoamalla kansantalouydet saadaan aikaan sotaotollinen mieliala. Tulevaisuudessa kun ei välttämättä ole edes niitä kaurisimpukoita tai oravannahkoja vaihtokaupan välineiksi.

Bitcoin on vastuuton valuutta, energisyöppö ja kuvitteellinen. Ehkä todella joudumme joskus vielä ostamaan elämisen edellytykset aikana, siruumme ladataan elinaikaa, ja jos akku pääsee tyhjenemään niin antaa mennä vain. Outona taruna kerrotaan ajasta, josta tuho lähti, kun kuolevia pidettiin hengityskoneessa tehoavaa rokotusta odotellen.

Silti, entä jos joku arvasikin kaiken tämän? Ja toimi sen mukaan? Itsestään syntyvää elämää ei ole toistaiseksi pystytty luomaan, joten totta maar korona on elävästä organismista lähtöisin, vaikka se olisi luotu laboratoriossa. Ja jo nyt joillain on rutosti rahaa, mutta rakkautta puuttuu.

Koronakatsaus vko8_2021

 

8.3.2021 

Tästä päivästä alkaen pitäisi alkaa rukoussessioitteni vaikuttavuus näkyä, jos on näkyäkseen. En kuvittele voivani määräillä Korkeinta, hädin tuskin usakallan arasti toivoa, että rukoukseni kuultaisiin. Siihen minulla on painavat syyni, mutta en tahdo että tällä kertaa kukaan ratsastaa armon kustannuksella poliittisia irtopisteitä itselleemn. Oma älyni ei riitä keksimään, miilä sen voi estää, mutta onhan sitä maallisessakin elämässä älyni yittäviä., joten miksei sitten Korkeimman hallussa. Toivottavasti se on jotain uskomatonta! Sillä minulle riittää tämä hirveys, joka lähes huvin päiten ja kokeilumielessä on ihmiskunnalle tuotettu. Siitä olen vakuuttunut ettei penaalin terävin pää poliittisen vallan kahvaan havittele. 

Herra paratkoon tätä elämää! 

THL sanoo päivittävänsä tiedot päivittäin kolo 12.00. Viimeisin koronatiedote on kuitenkin 5.3.2021 eli perjantailta vielö nyt klo 13.09. Koronakarttassa sen sijaan on lukema 7.3.2021 ajalta, jos sihti ja kursori osuu pylväikössä kohdalleen. Näyttäisi alenevan. Onko seuraava steppi salaaminen ja/tai tietojen manipulointi?  Tietäkää, että minulla on vuosien kokemus kaiken tyyppisestä vilunkista ja ristiintsekkaus on arkipäivää. Ei vain taiat paljastu, siinä ohessa näen käppyröistä vaikka mitä. 

Ja "hieman"  pitäisi ehkä määrittää, minun mielestäni se on välillä 0,0 - 10%. Kun 800:sta lukema alenee lähes 500:een sataan, niin tuo "hieman" on 300/800 eli noin 35-38%. Suhteellisuudentaju siis heittää monella ja pahasti. Mutta ei se toki puolta ole. Noin neljäsataa on ensimmäinen puolittuminen, ja seuraava etappi onkin sitten kaksisataa ja kolmas kierros on sata, ja sitten on viiskymmentä. Eikä yhtään kuollutta toivottvasti tule, ja tehohoitopotilaat puolittukoot samaa tahtia. 38 puolet on 19 potilasta, sitten noin 9_10 sitten 4_5. Sitten ei yhtään. Ja vaikka laskisitte yhteen perussairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon, niin potilaiden määrä laskekoon alle 50 tällä viikolla. Ettekä voi olla tosissanne, että pakkotoimet ne näin rapsakasti puri eli ei muuta kuin lisää pakkotoimia. 

Ehdottomasti vastustan pakkotoimia  ja ihmispalvontaa. Se on väärin ja todella tyhmää toimintaa. 

5.3.2021 

Kaksinkertaisia uutisia yksinkertaiselle kansalle

Alan masentua, koska on kauhistuttavaa katsella tätä pääministerin arvomaailmaa. Marin uskoo yksinkertaisesti ja selkeästi pakotteisiin, pakotteet koko kirjossaan vaikuttavat olevan hänelle se "ihmelääke", jonka kaltasita hän ei toisaalla usko olevan. Hän tarkoittanee, että kaikki vaihtoehtoiset toimintatavat ovat pannassa jopa ehdotuksina. 

Ja miten julma on suunnitelma ja petausm, jolla toteutus aiotaan tehdä uutisoinnin avustamana. Sattumoisin eilen kuulin radiouutiset, joissa selvästi sanottiin Putinin lähestyneen presidentti Niinistöä Sputnik-rokoteasiassa. Jos tämä on totta, niin hienoa - silloin asialle varmaan nopeasti voitaisiinkin tehdä jotain, vaikka sitten napit vastakkain koronadespotian kanssa. 

HS kirjoitti uutisoinnissaan Marinin kannan melkoisen ovelasti. Sen mukaan Marin on muka-avoin rokotteelle, mutta heti perään oli julistus EU:n lääkeviraston monopoliin rokotteiden hyväksymiseksi. Ja sehän tiedetään, että se käsittely tulee kestämään ties kuinka kauan. Eli todellisuudessa Marin on Sputnik-rokotevastainen. Vauhtia rokotteen saamiseksi voidaan saada vain, jos tuo kirottu EU-lääkevirasto heivataan pois tästä kuviosta. 

Olen tiennyt jo Sputnik-rokotteen kehitysvaiheesta asti, että Suomen pelastus voi olla ainoastaan tuo Sputnik-rokote, mutta että istuva hallitus tulee tekemään kaikkensa voidakseen nauttia pakotteiden vallanhuumasta. Turhamaisuutta on niin monenlaista. 

Kovia sanoja, kyllä, mutta ei läheskään niin kovia mitä tarvittaisiin että heräätte. Samainen HS uutisoi Sputnik-yhteistyötarjouksen tulleen Venäjän parlamentinylähuoneen puheenjohtajalta Valentina Matvijenkolta Tarja Haloselle. Ja että mitä? Naiset suhkuttaa selän takana keskenään kansoja koskevista asioista! Tässä vaiheessa olisi varmasti jo presidentillinen karjahdus paikallaan. 

Ja tämä on varmasti tyylinäyte kaksoismorfologisesta viestinnästä. Sillä mitäpä Marin tahtoo, Marin tahtoo viestinnän itselleen. Ja vaikka johtaja Rämet kuinka vakuuttelisi rokotusannosten saatavuuden oelvan nousussa, niin ei se paljoa auta, kas kun se rokote ei kovin kattavaa suojaa anna. Kattavampi on tietenkin parempi, vaikka se sitten ehdittäisiin antaa vain puolelle väestöstä. 

Viestintä aiotaan keskittää valtioneuvoston kanslialle. Maallikkona minusta tuo vaikuttaa todella epäilyttävältä sensuurin esiasteelta. HS uutisoinnissa sanotaan: "Pykälä 106 keskittää viestintään liittyvää valtaa ja johtovastuuta valtioneuvoston kanslialle. Kanslian päällikkö on pääministeri. 

Ihmelääkettä ei ole, mutta Sputnik on ja halutessani rukousvoimanikin. Keskitän kaiken tahtoni, että vitsaus saadaan kuriin ja jotain järkeä tähän touhuun. Kansakuntien ahdinko ei saa olla ihana vallan ja rahanhimon temmellyskenttä. 

Siis tänään klo 12.00 ja siitä viikon ajan joka päivä. Iltapäivällä lähden virtuaalipuistoon. Ja ehkä pakkolakiaikana pyöräytän yhden tekstin. Ja Luoja suokoon että lukemat laskee kuin ihme ikään. Minua masentaa syvästi ja suunnattomasti tämä uppiniskainen omaan voimaan luottaminen. Rukouksessa luovutaan omasta tahdosta, ja luotetaan inhimillistä kykyä korkeampaan vaikuttavaan voimaan. Aika yksinkertaista, mutta mahdotonta ylpeälle omaan kykyynsä ja voimaansa pakahtuvalle ihmiselle.

4.3.2020 Moraalinen dilemma 

Viite:  THL 

Tässä on nyt tulos, jonka vuoksi paheksuin aikanaan Marinin ja hänen hallituksensa henkilöpalvontaa. Ellen väärin muista niin viime kesän hyvät lukemat luettiin täysimääräisesti lähes yksin omaan Marinin ja tiukkojen poikkeustoimien ansioksi, osille halusi päästä lääketiede, joka oli "oppinut hoitamaan" koronapotilaita, ja siksi kuolleisuus väheni. Mihinkä on taito kadonnut nyt?!  Lisäksi unohdettiin tahallaan, että lasten immuniteetin ilmaantuminen salli sentään pienten päiväkotilaisten jatkaa normaalia elämää. 

Siihen rukouksellani ensisijaisesti olin tähdännytkin. En yksinkertaisesti kestänyt ajatella nuorten työssäkäyvien perheitten stressiä, kun he rimpuilivat kaksinkertaisen työtaakan kanssa hoitaessaan lapset kotona samalla etätyötä tehden ja kaikenkarvaisten pakotteiden ja rajoitteiden saartamana. 

Tummasruskeaksi värjätty pääsiäismuna, jonka lapsenlapselta sain on jo tosin auringonpaahteessa värjäytynyt heleän vihreäksi. Muu maailma mustuu mustumistaan niin henkisesti kuin aineellisestikin. Vanha totuus, muistutuksena vain, tosin kertoo ja todistaa, vaatii, käskee, huutaa henkisen hyvinvoinnin olevan maalisenkin hyvinvoinnin edellytys. Kulttuurtarjonta ja yhteisöllinen uskonnon harjoitus on tehty hankalaksi. Livenä ei saa kohdata, niin se kielii varsin paljon arvojen nykytilasta. 

Sen sijaan yökerhot ovat saaneet rällästää melkein valtoimenaan lähes koko ajan. Miten teatteri on vaarallisempi kuin yökerhokohtaaminen? Valitettavasti tuo perustuslaillinen oikeus koronarajoituksista ammatinharjoittamisen vapaudesta ei ole ollut yhdenvertainen raoitustoimiltaan. Sitäpaitsi yökerhotoiminta on keskittynyt pääasiassa taajamiin ja tiheästi asuttuihin paikkoihin kuten pääkaupunkiseudulle. Voisiko syytä ryöpsähdykseen etsiä tästä huvitoiminnasta ja melkoisen valikoivista päätöksistä. 

Minun ongelmani muodostuu nyt siitä, että tahdoin ilmeiseksi, onnistuuko hallitus leikkimään puolijumalaa ellei peräti ylijumalaa rajoitustoimillaan. Onnistuivathan maailmanvaltiaat jo saamaan yhden pääsiäisen, yhden juhannuksen, yhden kesäjuhlakauden ja yhden joulun  pilalle. Nyt mennään toista ja julmetumpaa kierrosta. 
Tämän arvasin, ja tästä syystä olen alusta asti ollut tätä poikkeustilahurjistelua vastaan. Järkevää käytännettä vastaan minulla ei ole mitään vastaan sanottavaa. Rokotuksen voi ottaa, jahka joskus kolmen vuoden kuluessa siihen tilaisuus tarjoutuu, maskiinkin tottuu ja käsien pesu on muutenkin hyvä tapa. 

Mutta tämä hillitön ja järjetön rajoittaminen, joka kuten sanottu, ei edes ole oikeudenmukaisesti eikä järjellisesti kohdennettu?!! Ylistetty olkoon, niinhän Attwood sanoi dystopiassaan. Senkin pääarkkitehtina oli nainen, joka sitten joutui itse kärsimään keksinnöstään muista naisita puhumattakaan. Tässä vaiheessa jokaisen järjissään olevan naisen tulisi hyökätä taistelupoteroihin ja kajauttaa ilmoille varsin voimallisia sanoja! 
Vaarassa ei ole vain vaivoin saavutettu tasa-arvo, vaan myös perusarvot ja perusoikeudet kuten sananvapaus, liikkumavapaus, elinkeinon harjoittamisen vapaus. Kaikki tämä muka stalinistisen Venäjän malliin, kansalaisten parhaaksi kaikki tyynni. 

Miten pakotatte jatkossa? Jos kaikki vankilat täyttyvät kansalaistottelemattomista, niin alatteko ampua, jotta uskomme? Esimerkkejä käytänteestä on. Minun omantunnnon tuskani koituvat nyt siitä, että en halua rukoilla tämän inhuuden loppumisen puolesta, ettei taas kunniaa niitä ihan väärä taho. Toisaalta en oikein voi olla puuttumattakaan, ettei käy kuten edellä olen vihjannut! Sillä, jos tilanne korjaantuisi rukouksen voimin, niin siitä saisi taas tuo inha hallitus pisteet, ja sen seuraukset vallanhimolle ja kansalaisten hyvinvoinnille voisivat olla arvaamattomat. Hyvästi demokratia, hädin tuskin näyttäydyit, mutta käyttäydyit kuin despotismi konsanaan. 

Jos todella olette huolissanne kansalaisista, EU:n painostukselle koronamonopista hankintojen suhteen tulee uskaltaa livetä, ja ottaa onnen ohjat omiin käsiin, ja hankkia rokotteita, mistä niitä vain saa. Laskin rokote-esiintymän uudestaan ja sen mukaan menee vähintään 3,5 vuotta edelleen ennen kuin väestöstä on noin 60-70% saanut kaksi rokotetta eli rokotesuojan. Lakatkaa palvomasta, peesaamasta ja pokkuroimasta EU:ta. Olemme epäilemättä hyötyneet EU:sta. Kuinkas muuten. Edes minä en usko Suomen olevan niin tyhmä kansa, että suostuisi maksamaan vain hyötymättä itse siitä mitään. Kyse onkin oikeudenmukaisuudesta ja hyväksikäytön suhteesta. Tämä EU:n rokotefarssi on siitä erittäin hyvä esimerkki. 

Saatte nyt sitä, mihin toivonne olette pistäneet. Pakotteita pakotteiden perään, vapauden ja oikeuksien rajoituksia toisensa perään, minkä jälkeen teidät orjuutetaa maksamaan EUN:n tumpelointi. Ja ihan tyytyväisiä ollaan, voi te kiehuvan padan sammakot. Tyhmyyksien sallimisesta kärsivät aina eniten heikot, kuten lapset. 

Lapsenlapsi innostui haastattelustani ja leikkii nyt tuon tuosta haastateltavaa supersanakrin ominaisuudessa. Vanhempien on haastateltava häntä Minna Pyykön tyyliin, mitä supersankarin päivään kuuluu ja mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä.  

Tulossa 

Kalevalanpäiväyllätys YLE:ltä. 
pysy kuulolla.

 

Näkemisen taito

 

Taitelijakirja

Piirtolinjaseisokki

Viikko meni työn merkeissä tilinpäätösanalyysiä tehdessä, joten energiaa ei riittänyt harrastuksiin, joten päätin pitää väliviikon. Eihän tästä hankkeesta sentään saa pakkopullaa itselleen tehdä. Lisäksi osoittautui, että vuoroon valikoitu kolme melkoista järkälettä luettavaksi, joten ensi viikollakaan en ehdi edistää piirtolinjahanketta harjoituksineen kuin kursorisesti, tällä kevätkierroksella pääsääntönä on kyllä, että harjoitus per viikko, mutta joustoa on tarpeen mukaan.

Ja homma poikii kuin volgansieni. Kun lukuhaasteeksi olen ottanut uuden taidon oppimisen, niin huomasin viikolla seuraavia pikkujuttua.

A) Kiinnostuin käsitteestä taitelijakirja, jotenkin se vaikuttaa sopivalta lajilta minulle.

B) Löysin Omenan kirjastosta Eric Carlen kuvakirjan ”Slowly, slowly, slowly,” Said the Sloth

C) Omasta kotikirjastosta pullahtelee esiin erilaista taiteeseen liittyvää, kuten Brazilian Popular Art

D) Lapsen oma taidekirja, sopii minulle oikein hyvin näin alkajaisiksi

E) Picasso – Ikuinen löytöretkeilijä

F) Silkkiuikusta pronssilinnuksi

G) Pöytä kahdelle ikkunan ääreltä.

Ja niin on taas seitsemän kiinnostavaa kirjaa kasassa. Jossain määrin mielestäni ITE-taide, josta Omissa maailmoissa kirja kertoo, on toinen toistaan muistuttava tapa katsoa maailmaa, kutsuttiinpa taidetta lubokiksi, populaaritaiteeksi, ITE-taiteeksi, niin yläkäsitteeksi varmaan sopii kansantaide, sillä erotuksella että kansantaiteella Suomessa perinteisesti tarkoitetaan käityöläisesineitä ja muuta vastaavaa. Tässä tarkoittamani nykykansantaide on omintakeista taidetta, jolla on yhtynmäkohtia naivismiin ja ties mihin, muun muassa taiteilijakirjoihin.

Tapani mukaan olin Picasso-löytöni (löytyi kierrätyskeskuksen ilmaistarjonnasta) innoittamana tehnyt kehitelmän. Venäläinen taidehistorioitsija Anatoli Podoksik on selvästi ajattelussaan strukturalisinten, koska kirjan lopussa on ”partituuri”, jota voi ja pitää lukea sekä vaaka- että pystysuoraan, ajallisena ja kehityksellienä historiana.

Sompailuni tuloksena syntyi seuraava taulukko Pdoksikin esittämän jaon mukaan.

TAIDEMUOTO	KOULUKUNTA	TYYLI
Idea, aihe, kuva	jäljitelmä, kopio	pastissi
Perusteema	toistuva kuva-aihe	toistuva elementti
Skissit, hahmotelmat	luonnokset, luonnosarjat	kontradiktorinen elementti
Prototyyppi	ikonografia	laji, tyyli, kategoria

Jotta jako avautuisi muillekin ja mahdollsitaisi omia oivalluksia, kerron seuraavaksi Pdokinskin määritelmät ruuduille toisella tavalla ryhmiteltynä.

1. Picasson teokset, jotka ovat vaikuttaneet hänen myöhempien teostensa idean tai teeman syntyyn. KUVA-AIHE, IDEA	2. Picasson teokset (mm. maalaukset, luonnokset, veistokset ja hahmotelmat), jotka ovat toimineen lähtökohtana /fysionominen tyyppi, sommitelma jne. TOTEUTUS	3. Picasson teokset, jotka ovat ikonografisesti läheisiä museoissa oleville töille. PERUSMUOTO
4. Samaa sisältöä ja tyyliä edustavat työt. TYYLISUUNTA	5. Sisällöltään ja tyyliltään vastakkaiset työt. MUUTOSVAIHE	6. Muiden kulttuurien muistomerkit ja toisten taitelijoiden teokset, jotka ovat vaikuttaneet. VAIKUTTEET
7. Työvaiheen valmistelevat luonnokset. HAHMOTELMAT	8. Erillisten yksityiskohtien ja motiivien ”prototyypit”. DETALJIT	9. Sarja hahmotelmia, jotka kertovat taitelijan työstä erillisten yksityiskohtien ja motiivien parissa. KEHITELMÄT
10. Luonnokset ja hahmotelmat, jotka toistavat perusmotiivia. TOISTUVA MOTIIVI	11. Sarja itsenäisiä töitä, joissa toistuu jokin elementti. TOISTUVA ELEMENTTI	12. Teoksen muunnelmat, jotka ovat syntyneet samoista valmistelevista luonnoksista ja hahmotelmista. MUUNNELMAT

Jotta asiaan saisi yleispätevyyttä, on tekstejä yksinkertaistettava ja ne on ryhmiteltävä tertiaariseksi (triadiseksi) kolmioiksi, joita muodostuu yhteensä neljä yksikköä. Kuvaavat sanat on lisätty ruutuun.

Muodon tertiaali: sommitelma (2); detalji (8); perusmuoto (3)
Toiston tertiaali: toistuva aihe (10); toistuva elementti (11); tyylisuunta (4)
Tutkimustertiaali: hahmotelmat (7); muutosvaihe (5);  
Aihetertiaali: aihe (1); muunnelmat (12); vaikutteet (6); kehitelmät (8).

 

Tässäpä tätä viikonlopun askaretta minulle on ihan riittävästi. Metametalähteisiin on edetty.


Lähde: 
Picasso - ikuinen löytöretkeilijä, Anatoli Pdoksik, SN-Kirjat, Kustantamo Aurora, 1990, Leningrad (nyk. Pietari)

Esimerkkejä taiteilijakirjasta: 

https://fi.pinterest.com/pin/406942516311034246/

https://www.opistostakasin.fi/taiteilijakirjoja/