Osmolaisten maa 1/10 sanoin ja sävelin aihioituna

 

Tulkintataito on solistinen taito, tyyli on yksilöllistä. Kansanperinteeseen pohjautuva tutkimus on paljolti kollektiiviseen tajuntaan pureutuvaa tulkintaa, jossa samaistumisen kyky on tärkeä. Myyttien kieli on toiseuden käsittämistä, myytit ovat tarinankerrontaa, johon tarvitaan kieltä ja tarinan esittämistä sanoin ja sävelin, liikkein ja elein.

Jos vaivaudut tutustumaan teokseen Mytosemantiikan perusteet – Prediktiivinen ja proaktiivinen ennusteissa, niin näkemykseni tyylistäni ja tekstistäni muistuttaa sanojensa puolesta Ilmari Calamniuksen (Kianto) runoa Soipa kieli, johon Oskar Merikanto on tehnyt sävellyksen. Teos on kaanonina esitettävä duetto. Olen pyrkinyt kieleen, joka soi kuin hyvin laulettu laulu, jossa teksti soljuu limitettynä ja toisiin ääniin sovitettuna, tavalla jossa eri äänet sointuvat yhteen.

Luova työ on yksikseen oleilun tulosta. Soipa kieli on netissä saatavilla eri versioina. Jäljempänä linkit neljästä eri versiosta, oma suosikkini on Irma Urrilan tulkinta. Hienous on syntynyt laulussa kolminkertaisena sanan ja sävelen tuloksena. Ensin on ollut runo, siihen on tehty sävel, joka on tarvinnut esittäjät eli laulun ja säestyksen. Ennen kuin tähän pisteeseen on päästy, prosessi on edeltänyt monen yksittäisen lahjakkuuden työpanoksen ja paljon harjoitusta ennen kuin taidokas esitys on ollut mahdollista luoda. Mutta kaikki on hukkaan heitettyä vaivaa, ellei esitys kosketa kenenkään sielua. Taituruus ei synny itsestään, eikä onnellisuus, tulevaankin voi vaikuttaa – Osmolaisten maan onni piilee laulun lahjana, harmonisena tasa-arvona, toimivana hallintona ja vastuuntuntoisena kuuliaisena kansalaisuutena.


https://www.youtube.com/watch?v=IZFpeHxjQeM 
1) Soipa kieli, kuorolauluversio, kamarikuoro Sofia Magdalena

 https://www.youtube.com/watch?v=-p5p3zAT5k8

2) Oskar Merikannon duetto "Soipa kieli". Musiikillinen juhannustervehdys.

"Olen istunut illalla itseksein ja mun soitellut kanneltani,
ja ne vanhat laulut oli herättäneet monta muistoa sielussani.

Yö saapunut oli jo ympärilläin, kun laskin sen kädestäni,
mut yksipä kieli viel' soimahan jäi minun kanteloystävästäni.

Se soi niin kauvan se soi, niin soi. Se soi niin kaihoisasti,
sillä se oli sydämmeni sävel tuo, joka silmäni vesiin kasti."

https://www.youtube.com/watch?v=psVO7GW0r7Y 
3) Tarja Turunen & Noche Escandinava II Soipa Kieli

https://www.youtube.com/watch?v=GSCD7KJwpPQ   

4) Soipa kieli: Irma Urrila & Heikki Keinonen, George de Godzinsky

https://www.youtube.com/watch?v=FOhjrTwyMU4
5) Harppusäestys, Eeva Hartemaa, Petteri Lehikoinen & Lily-Marlene Puusepp

Tunteikas ”onnellinen” kansa laulaa mielellään synkkämielisiä lauluja mollissa. On hyvin vaikeaa päättää, mikä tulkintaversio on paras neljän mahtilaulajan esityksistä, Jorma Hynnisen, Jaakko Ryhäsen, Matti Salmisen vai Usko Viitasen. Pontta löytyy nuoremmistakin äänijänteistä. Suomalaisen laulun luontosidos on intohimoinen, jäyhän pinnan alla on ytyä. Runoon tehdyt sävelet ovat nykyajan runolaulua parhaimmillaan.

https://www.youtube.com/watch?v=BKlZAtkSrvI
Oskar Merkanto, Myrskylintu, esittäjänä Jaakko Ryhänen, sanat Kasimir Leino

https://www.youtube.com/watch?v=zYs6qLnkwvs
Myrskylintu, Laulaja Usko Viitanen

Myrskylintu

Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
ja vasten louhia loiskuaa,
Kun honka huojuu ja näre notkuu
Ja vaahto pärskyen roiskuaa.
Mä silloin nautin ja riemurinnoin
Mä halki ilmojen kiitelen
Ja laulan luontoa, maailmoita
Ja elon taistoa ihmisten.

Kun viima vinkuu ja mastot laulaa
Ja laivan touvissa tuuli soi,
Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn,
Ja myrsky säistäen mellakoi.
Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,
Ja taivon siintävän seijastaa, 
Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy
Ja meri rantoja heijastaa.

On muiden mielehen luonto tyyni, 
Ja leivon laulu ja illansuu, 
Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa, 
Kas silloin nuortuu ja norjistuu. 
Siis vello vaahtoa, aallon Ahti, 
Ja sävel soios sä myrskysään!– 
Mä lennän laulaen ilman halki 
Ja kiidän kilvalla tuulispään! 

https://www.youtube.com/watch?v=5zhcn5Cdl8g 
Myrskylintu, Laulaja Eero Lasorla

Onnestakin osmolaisten maassa lauletaan, onni on tuleva(ssa), jälkipolvissa.

https://www.youtube.com/watch?v=FA7oI8Ua3tY
Onni. Sanat Kyllikki Solanterä, sävel George de Godzinsky, laulu Matti Salminen.

Mestarirunoilijoiden sanoituksissa on runoilijan vapaudella tehtyjä muunnelmia sanastoon, kuten  ”soipa kieli”. Kyseessä ei ole kirjoitusvirhe, vivahteella on merkityksensä, kyse on kielen soimisesta sielun sävelenä. Myrskylinnun sanoissa on ”myrsky säistäen mellakoi”, mikä on viittaus sekä säähän että säestämiseen. Seijastaa on Eino Leinon runoissa ihmissielun seestymistä. Lönnrotin sanakirjassa seijama on silmäterä, pupilli ja seijastaa seestyä, seestyttää. Myrskylintu tarkoittaa kotkaa, ukkoslintua, ylisten voimien symbolia, kohtalon voimaa. Ja vaikka konventio on päättänyt, ettei sydämeen mahdu kahta ämmää, niin Kiannon runoon ja elämään luovan ihmisen vapaudella mahtui enemmän kuin yksi.