Maaliskuun aarrekartta viitokkeena, numerot viittavat listakohtiin |
Seitsemän tietoisuuden tasoa ja aurinkopoika, muistiinpanosta piirrokseksi |
Menneen kesän tunnelma |
Syksyn värit |
Blogista Nefan juhlissa 1990-luvulla, kuvan otti pöytäseuralainen yllättäen minun kamerallani, ottajana joko Juha Mutanen tai Juha-Matti Aronen. |
Blogikirjoituksen otsikko on Samulin suusta, kun tiedustelin onko hän nähnyt silmissä valon pilkkeen valokuvissa, punasilmäiset versiot kun ovat paljon tavallisempia. Kuva tosin lienee otettu salamalla eikä sitä ole retusoitu millään tavoin.
Kuva löytyi kotityöhuonetta siivotessa, ja se on sopiva ilmaisemaan tahtotilaani, sillä vastaan arkkipiispa Tapio Luoman haasteeseen eli rukouspyyntöön, mutta en Ukrainan enkä Venäjän puolesta. Otan rukouskohteeksi rauhan aikaan saamisen, sillä uskon lujasti että se mikä on ihmisille mahdotonta, on jumalalle mahdollista. Raamattu tuntee kertomuksia, jossa kansa on voittanut pelkästään rukoilemalla laittamatta itse tikkua ristiin.
Urani mm. laatupäällikkönä tehneenä minulle on tuttua käsite juurisyy. Ukraina-Venäjä sodassakin lienee löydettävissä juurisyy, mutta syvällä syvällä on kaiken merkitys. Oma vajavainen ymmärrykseni on taipuvainen pitämään kulttijohtaja Kirilliä jonkinlaisena takapiruna ja saatanan voimien välikätenä, joten vapise Kirill, täältä lähtee rukouspommitus vailla vertaa. Vuosikymmenien taistelun rutinoittamana.
Arkkipiispalle respect ammattirohkeudesta.
Väinö Toivonen 2 v. Lumiukko, kollaasi paperille |
Saimme viestin lapsenlapselta, päiväkodissa oli askarreltu lumiukko. Uskoisin elementtien kuvassa olevan päiväkotitätien tuotantoa, mutta kompositio ja lumi on Väinön käsilaa ja näkemystä. Pikkumies täyttää maaliskuussa kaksi vuotta. Luuta on muodoltaan isomorfinen, sillä saattaisi se olla pyssykin. Ihan en ole varma, miten on pieni mies asian ajatellut, mutta luultavasti hän on huomannut, että luuta pystytetään lumiukkoon yleensä ylös päin. Pojat on poikia. Mutta saattaahan olla, että lumiukko lakaisee kohteliaasti hymyillen ohikulkijoille lakkia nostaen eikä vartioi, sillä mikään kotivaritojoukkolainen ei pienen taiteilijan sielunmaisema ole. Mutta kiskon salaisuuden joskus esiin, ja jos se on pyssy, ei kerrota sitä vanhemmille.
Kuva Marita Råman. Näkymä työhuoneelta, hyllyhursti pilkottaa. |
Työhuoneen haltuun otto alkaa olla loppusuoralla, mutta eilen selkä tuli tosi kipeäksi, joten muutama päivä taidan olla sänkypotilas. Lukemista ja katselemist, onneksi riittää. Ilkka totesi, että tila on ihan minun näköinen? hmmm - siis lapsellinen, iloinen ja värikäs. On siellä tosin tositaiteilijankin töitä, ilahduttavan hyviä ja kaunisvärisiä.
Kuva Marita Råman. Näkymä työhuoneelta, maisemalankut ja fläppipeitto Samuli Råmanin käsialaa Ja kun kerta on oppinut reflektoimaan tekemisään, niin olihan se tämäkin prosessipäiväkirja tehtävä. |
JULKAISUOHJELMA
Osmola 2/10 “tieto, karhu” Ei
aloitettu /Syksy 2023
Metsola 3/10 ilma, sää” Ei
aloitettu /Kevät 2024
Hiitola 4/10 “tuli, hirvi” Ei
aloitettu /Syksy 2024
Ilpola 5/10 “eläimet, universaali” Ei aloitettu /Kevät 2025
Vuojola 6/10 “vesi, ympäristö” Ei aloitettu /Syksy 2025
Onnela 7/10 “maa, onni” Ei
aloitettu /Kevät 2026
Päivölä 8/10 “valo, taivas” Ei aloitettu /Syksy 2026
Pimentola 8/10 “pimeys, kuolema” Ei aloitettu /Kevät 2027
Jäppilä 9/10 “jättiläiset, jumalat” Ei aloitettu /Syksy 2027
Koska
kirjan teksti on aihepiiriltään sekalainen, osin hajanainen ja vaikeakin sekä
outo, niin seuraavassa on sisällön tiivistelmät, josta voi saada
yleiskäsityksen kirjan aiheista, koska otsikot eivät yksin kerro sisällöstä
riittävästi, vaiikka ne onkin pyritty tekemään aiheen kannalta kuvaaviksi.
Kirjasarjan nimi Osmolaisten maa tarkoittaa Suomen myyttistä kansanperinnettä,
jota on tarkasteltu kansanrunojen avulla, mutta myös hyödyntäen alan
tutkimustietoa ja muuta kansanperinnettä sekä minsiteriöiden tulevaisuusselontekoja.
Johdanto-osa pohjustaa suomalaisen mytologian selitesarjan osia 2-10, jota tarvittaessa
vertaillaan kotikirjaston mukaiseen Senate-korpukseen eli muiden maiden
mytologiakäsityksiin soveltuvin osin. Johdannossa on tulevaisuustutkimussovellus
ministeriöiden tulevaisuusselontekoihin. Yhteys on tosin löyhä ja jää vaillinaisesti
käsitellyksi, jotta itse pääaikeeseenkin joskus päästään käsiksi.
Kirjasarjan myyttisten toposten nimet on muutettu vähemmän hämmentäviksi, jotta nimet eivät suotta assosioidu niin helposti sovinnaisiin Kalevala-tulkintojen mukaisiin käsityksiin. Siksi Kalevala-topos on jatkossa sarjan nimikkotopos Osmola. Nimeä kansanrunous käyttää Kalevalan synonyyminä erityisesti oluen syntyrunoissa, jossa Kalevatar ja Osmotar esiintyvät toistensa kertosäkeinä.
Metsolan
toinen nimi voisi olla Ilmola tai Ilmala, sillä kyse on Ilmarisen valtakunnasta ja ilman
prinsiipistä. Tavoitteena on kuitenkin tarkastella osassa lähinnä säätä,
vuodenaikoja muuttolintuperspektiivistä ja toukotöiden perusteella. Metso on
suomalaismetsien kuningaslintu, osmolainen par excellence. Hiitola tulee
sanasta Hiisi. Sen yhteyteen on laitettu hirviteema. Ilpola on eläinsatujen,
faabeleiden ja zoeman kenttä, monet syntytarut liittyvät eläimistöön niin
meillä Suomessa kuin muuallakin, joten Ilpola saattaa olla universaalein osio
aihepiiriltään.
Ympäristöongelmista
suurin tulevaisuudessa saattaa olla makean veden puute. Suomea kutsutaan ”tuhansien
järvien maaksi” ja lisäksi maapinta-alasta suuri osa on suota. Suomi on siten
vetinen maa, Vuojola on myyttisankari Väinämöisen
elintila, luonnehtivana elementtinä vesi. Niin imartelevaa kuin onkin, että
J.R. Tolkien lainasi kansanrunouden sanastosta sanan Kontu teoksiinsa, niin
olen sen turhien mielleyhtymisen välttämiseksi vaihtanut sanaksi Onnela. Onhan Suomi
jostain kummasta syystä päässyt onnellisten ihmisten maan kärkisijoille. Kansanperinteen
kannalta suomalaisten ylin onni liittyy terveenä pysymiseen. Päivölä on
Hiitolan ohella sovinnaista nimisarjaa, ja edustaa teemaa jumalten
juomingeista. Kalevalan vastapoolin Pohjolan olen vaihtanut Pimentolaksi ja jättiläisten
maan topos on Jäppilä.
Kaikkia esitettyjä teemoja olen käsitellyt jollain tavoin edellisessä
10-osaisessa sarjassa, joista kolme ensimmäistä on julkaistu sekä paperisena
että pdf-versiona. Loput seitsemän pelkästään pdf-versioina. Myös nyt suunnitteilla
oleva kirjasarja Osmolaisten maa on tarkoitus julkaista pdf-versiona. Sarjan
tavoitteena on käsitellä kokoamani suomalainen myyttisanasto yhteyksissään
mahdollisimman perusteellisesti, säilyttää, uudistaa sekä yhtenäistää
katoamassa olevan tiedon kirjoa ymmärrettävällä tavalla.
Mytosemantiikan johdanto-osassa on viisi pääotsikkoa: 1) Mytosemantiikan perusteet, 2) Kansakunnan tila ja tyytyväisyys, 3) Osmolaisten maa, 4) Ministeriöiden tulevaisuusselonteot ja 5) Viisaan idea.
Keskustelu- ja ohjausapua työlle ovat
antaneet syksyn 2022 eDelfoi työpajoissa Antti Kauppi ja Hannu Linturi sekä
pajalaiset. Mirva Toivoselle ja Ilkka Råmanille lämmin kiitos proaktiivisuuden
ja prediktiivisyyden asiantuntija-avusta.
Julkaisuohjelma
perustuu kahdenkymmenen vuoden aikana keräämääni ja työstämääni aineistoon. Mytosemantiikan
jouduin kehittelemään väärinkäsitysten välttämiseksi, koska semantiikka
mielletään lingvistiikaksi ja mytologia filologien alaan kuuluvaksi. Tarvittiin
kolmas, systeeminen näkemys synteesiä varten MOT.
Hiljaa hyvä tulee!
TIIVISTELMÄT OSA 1/10
Mytosemantiikan perusteet
Kappaleessa pohjustetaan
kymmensormijärjestelmän merkitystä myyteissä, jonka syväluotaava salaisuus á la
Claude Lévi-Strauss paljastetaan viimeisessä
osiossa ”Viisaan idea”. Osio luo perustaa myös laajemmille ympyröille
universaaleista, ja käärmeistä ennustaidon symboleina. Tekstissä kerrotaan,
miten kotikirjaston abjektikirjat eli tsundoku johyibsy mytosemantiikan
syntyyn. Tällä mielikuvaretkellä poikkeiltiin erilaisiin näkökulmiin kuten Karl
Marxin myyttisten hahmojen struktuureihin. Naisen myyttistä roolia aihioidaan,
ja loppukappaleessa paljastuu, miten suomalaisessa mytosemantiikassa korostuu
naiseus tiedon ja viisauden lähteenä. Kyllä kohdetta on kovasti haviteltu ja
tavoiteltu. Lopuksi on palattu
myyttisten toposten rooliin julkaisuohjelmana.
Kansakunnan tila ja tyytyväisyys
Tässä osuudessa on aihio Onnela-topokseen suomalaisista
maailman onnellisempana kansana. Bruttokansantuote ja bruttokansanonni
tarvitsevat rinnalleen bruttokansalaisuuden käsitteen. Tässä työssä esitettyä
pyhää bruttokolminaisuutta on tarkasteltu mm. oraakkeleiden, mimesiksen,
isomorfioiden, tulevaisuuskatsausten avulla ja aihioitu futureemilajeja.
Seitsemäntoista lajia perustuu aiemmin Ulamolan lumossa esitettyyn sententiajakoon
ja korpusmaisuuden tyyppikysymyksiin. Työpajoissa pohdittiin siilojen merkitystä
kommunikaatiolle, lähinnä kyse on tiedon panttauksen ja avoimuuden välisestä ristiriidasta
sekä viestinnän vajeista johtuvasta päällekkäisyydestä ja vajavaisuuksista.
Siilot edustavat tietovarantoa, jota tavoitellaan kuin kansanrunojen
kosintakohteita. Luodut tutumeemit eivät ole kohtalonkysymys, mutta ne auttavat
jäsentämään monimutkaisten ongelmien eri ulottuvuuksia. Luvussa pohditaan myös
ennustettavuutta.
Osmolaisten maaOsio
on
mystisin tekstiosuus, jossa puhutaan semanttisista substraateista, joka
kielitieteessä tunnetaan valtakielessä esiintyviä syrjäytyneitä ilmaisuja. Mytosemanttisena
ilmiönä voitaisiin puhua relikti-idiomista. Pohditaan muutossyklejä ja myyttistä
syvyyttä, työpajatekniikan olemusta, mytosemantiikan metodia funktiointeineen ja
lopuksi väläytetään esille oslolaisten maan asioita.
Ministeriöiden tulevaisuusselonteot
Suomessa
tutkimusajankohtana 2022-2023 on yhteensä kaksitoista ministeriötä, myyttinen
määrä. Nämä ministeriöt ovat saaneet nimikko-oraakkelin, vaikkakaan kaikkia
ministeriöitä ei tarkemmin käsitellä, ja kokonaisuudessaan ei yhtäkään
ministeriötä. Joistain ministeriöistä on valittu jokin ao. ministeriön alainen
laitos edustamaan kyseessä olevaa ministeriötä. Erityinen huomio kiinnittyy
siihen, että kansikuvan ”ennustajaeukko” on antiikin Providentia, joka
selitetään ennustustaidon jumalattareksi, mutta joka oikeastaan on kohtalotar luonteeltaan,
ja jonka attribuuttina, määreenä kuvataan maapallo.
Pallon ja sen asukkaiden kohtalo on naisen, Providentian käsissä. Kansikuva esittää Prudentiaa, jonka attribuutteina on peili ja käärmeet. Lisäksi kansikuvan hahmo on pukeutunut pitkällä huivilla kiedottuun Apollonaamariin. Prudentian aisaparina on usein Justitia miekkoineen ja vaakoineen. Ministeriö ovat lyhenteineen seuraavat:
Sosiaali- ja terveysministeriö STM
Oikeusministeriö OKM
Ympäristöminisiteriö YM
Maa- ja metsätalousministeriö MMM
Työ- ja elinkeinoministeriö TEM
Liikenne- ja viestintäministeriö LVM
Valtiovarainministeriö VVM
Oikeusministeriö OM
Sisäministeriö SM
Ulkoministeriö UM
Puolustusminisiteriö PLM
Valtioneuvoston kanslia VNK
Viisaan idea
Keskeiskäsite mytosemantiikassa on meemi,
joten kappaleessa puhutaan futureemeista ja tarinameemeistä sekä meemien
maailmasta. Lisäksi viisaan ideana on kehitelty duktioita ugramen kautta
tarkastellen. Pannahisen mimetiikka on ennustaidon kuvausta, ajateltiinpa ennustaminen
sitten proaktiivisena, varautuvana toimintana tai prediktiivisenä analyysinä. Antiikin
maailma tunsi käärmeet ennusmerkkeinä, suomalaiset tietäjätkin ovat pitänee käärmeitä
aljoeläiminä, elätteinä. Pannahinen on käärme, mutta se on edustanut muutakin. Entisaikain
myyttinen tiedonlouhinta tapahtui kosioimalla tuonpuoleista. Kosimisen laadun tarkempi
selvittely siirtyy osan 2/10 teemoiksi. Aiemmin esitetty oraakkeli/sibyllarinnastukset
ministeriöihin täydentyvät suomalaisen vanhan kansanrunouden kosintakohteilla.
Mallin vuoksi jokaiselle ministeriölle on nimetty nimikkokosiotopos, aikansa
tiedon siilot. Lopuksi kerrotaan kansiaihiosta eli mitä on opiomantia eli
käärmeistä ennustaminen. Kosittavat topokset nimikkoministeriöineen:
Akkalasta kosinta – Maa- ja metsätalousministeriö
Apsusta
kosinta – Työ- ja elinkeinoministeriö
Taivaanvalojen kosinta – Puolustusministeriö
Ilmanimmen kosinta – Tie- ja liikenneministeriö
Konnusta
kosinta – Ympäristöminisiteriö
Koskelta kosinta – Oikeusministeriö
Kilpakosinta – Opetus- ja
kulttuuriministeriö
Pohjanneidon kosinta – Ulkoministeriö
Hiidestä kosinta –
Valtiovarainminisiteriö
Suomettaren kosinta – Sisäministeriö
Tuonelta kosinta – Sosiaali- ja terveysministeriö
Ylpeän tytön kosinta - Valtioneuvoston kanslia.
Yritän välttää puisevuutta.
Viimeiset vuoteni vietin Pöllölaaksossa. Kuva ja piirros sekatekniikka Marita Råman |
Vieraita odotellessa, asetelma (kuvan taulu öljy kankaalle, Samuli Råman), kuva Marita Råman |
Aarrekartta vuodelta 2018, mrå |
Helmikuu 2023 aarrekartta 1-2. Alareunassa on teksti "Tummien ja vaaleiden pintojen leikkiä" |
Helmikuu 2023 aarrekartta 2-2 |
Aarrekartta lokakuulta 2013 |
Rapiat yhdeksän vuotta sitten tehdyssä aarrekartassa on samoja elementtejä kuin nyt helmikuun kartassa 2023. Sarja 10-10-10 on kokeilu erään elämäntapaoppaan mukaisesti. Kiinnostavasti siinä on tähdellä merkitty tekeväni merkinnän kiitosvihkoon, jossa kiitän mahdollisuudesta tehdä taidetta ja olen liittänyt siihen säilytystilan tarpeen. Jossain itsevarmuuspuuskassa olen merkinnyt myös samaan sarjaan toiveen siitä että olen klassikko jo syntyessäni, toiveena tehdä eloisia kuvia. Toinen teema koskee liikuntapyrkimyksiä. Viikkoja, kuukausia, vuosia on tuosta kulunut, jälleen uusi vuosi käynnistynyt - mutt työtila hankittu vihdoinkin. Joten tammikuun aarrekartta 2023 toteutui rivakammin kuin tämä vuoden 2013 sepustus.
Alitajunta on veikeä ilmiö ihmismielessä. Olen kirjannut enteellisesti "Ajattele akka parasta lahjaasi". Tuolloin olen varmaan tietoisessa mielessäni odottanut joulupakettiin kirjaa, mutta alitajuntani on saattanut ymmärtää asian toisin. Ehkä parhaat lahjani ovatkin kuvallisen luovuuden saralla. Onhan sitä ainakin kokeiltava tosissaan kerran elämässään. Vitsiaarteet kummastuttavat nyt, olen varmaan yrittänyt sillä pitää mielialaa yllä, tai sitten valeminuutta reippaana joviaalina ihmisenä. Nyt olen heittämässä vitsi- ja kaskukirjat menemään, koska ne oikeastaan kyllästyttävät.
Hyvät vitsit ovat harvassa ja niin on erityisen hyvät taiteilijatkin. Keskisarjaa on pilvin pimein.
Kun elämä on rajallista, on lohdullista saada perspektiiviä aikakäsitykseen. Palatessani maaliskuun tiputussessiosta, huomasin Kolmiosairaa...