 |
| Blogista Nefan juhlissa 1990-luvulla, kuvan otti pöytäseuralainen yllättäen minun kamerallani, ottajana joko Juha Mutanen tai Juha-Matti Aronen. |
Blogikirjoituksen otsikko on Samulin suusta, kun tiedustelin onko hän nähnyt silmissä valon pilkkeen valokuvissa, punasilmäiset versiot kun ovat paljon tavallisempia. Kuva tosin lienee otettu salamalla eikä sitä ole retusoitu millään tavoin.
Kuva löytyi kotityöhuonetta siivotessa, ja se on sopiva ilmaisemaan tahtotilaani, sillä vastaan arkkipiispa Tapio Luoman haasteeseen eli rukouspyyntöön, mutta en Ukrainan enkä Venäjän puolesta. Otan rukouskohteeksi rauhan aikaan saamisen, sillä uskon lujasti että se mikä on ihmisille mahdotonta, on jumalalle mahdollista. Raamattu tuntee kertomuksia, jossa kansa on voittanut pelkästään rukoilemalla laittamatta itse tikkua ristiin.
Urani mm. laatupäällikkönä tehneenä minulle on tuttua käsite juurisyy. Ukraina-Venäjä sodassakin lienee löydettävissä juurisyy, mutta syvällä syvällä on kaiken merkitys. Oma vajavainen ymmärrykseni on taipuvainen pitämään kulttijohtaja Kirilliä jonkinlaisena takapiruna ja saatanan voimien välikätenä, joten vapise Kirill, täältä lähtee rukouspommitus vailla vertaa. Vuosikymmenien taistelun rutinoittamana.
Arkkipiispalle respect ammattirohkeudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.