OMA LUKUHAASTEENI 2023

Vuodenvaihteen tsundoku eli pinoelma toimii lukuhaasteena alakvalle vuodelle 2023. Eläkkeelle siirtyminen jatkuu ja täydentyy vuonna 2023, jota nimitän rieumuvuodeksi, jolloin täytän ikääntymisen alkamisen kunniakkaan iän eli 70-vuotta. Joulukauden ankara flunssa jo antoi esimakua siitä, miltä raihanisuus saattaa tuntua. Sitä vastaan on ryhdyttävä tarmokkaisiin toimenpiteisiin, ja jatkuvalle kirjojen kertymiselle on saatava vihdoinkin stoppi. Suurin osa työkirjastostani lähtikin jo kiertoon.

Samalla lista on uudenvuoden lupaus, että kirjojen hankintaa vähennän ja samalla lukemattomien kirjojen määräkin vähenee. Kirjat ovat:

1)                         Kirsikkapuun alla, japanilaisia puupiirroksia
2)                         Elämänviiva,  Juha Rintala
3)                         Elämää multiuniversumissa
5)                         Lapin tuhat tarinaa
6)                         Sibelius
7)                         Kalevala graníana
8)                         Fata bverborum
9)                         Kupai nai – nähdään pian
10)                      Sauna, naiseus ja elämänkaari
11)                      Stroganoff. Anatolij D. Mbrrinovin tutkimuksia
12)                      Korkojen kera, matka oman talouden hallintaan
13)                      Vastuuyhteiskunnanh peruslait
14)                      Sankarin monet kasvot
15)                      Niemi
16)                      Ihmeinen
17)                      Kuolemantanssi.

Joulun aikana sairastessani olen lukenut koosteteosta yksinäisyystutkimuksista. Suomi epäilemättä on yksinäisten ihmisten maa, sitä vastaan tuntuu jotenkin oudolta, että samalla koetaan itsemme maailman onnellisipiin kansoihin kuuluvaksi. Omalta osaltani voin vakuuttaa, että sosiaalinen törppöys, karkeus ja piittaamattomuus on uskomattoman yleinen ilmiö. Kansanperinteessä tämä on kiteytetty käsitykseen kateus, mutta psykologia taitaa mieluummin selittää asian kateutta epäilevän epäeduksi. Omissa oloissaan elämisessä on herkästi haittapuolena toisten eristäminen pois omasta elämästä.

Mietin tässä, annanko erakoitumisen viehätykselle periksi vai en. En ainakaan enää ole yhtä valmis kaiken laisiin ja tasoisiin kampituksiin, mutta tuskinpa sitä voin täysin välttää. Pluton transiitti urahuoneen radix-Satrunukseen neliössä nyt ja syksyllä vielä viimeisen kerran tuskin jättää rauhaan toisten pahansuopuudelta. Tosin apuna on kuten ennenkin sielun voimat, ne tuskassa tulta iskevät vaan, Pluto muodostaa suojaavan sekstiilin prsoonaan eli tähtikartan askendenttiin Skorpionissa. Vaikka kuolisin, voitto on silti minun.

On ollut myös aikaa miettiä, miten minusta tuli suvun hylkiö. Sen vähän mitä selitykseksi olen saanut tietää on
a) ”ei pidä minun miesjutuistani”  (Huom! Joko henkilö ei osaa äidinkieltään, tai on kuvitellut jotain.)
b) ”olet niin erilainen kuin me muut”

Luultavasti en löydä jatkossakaan kaltaisiani. Minusta ei ole peiliksi, olen omavaloinen. Hyvää Uutta Vuotta 2023.