Eilen olin Ilkan kanssa Saara Aallon ja Teemu Roivaisen joulukonsertissa Kallion kirkossa. Huomasin kaksi vuotta vierähtäneen edellisestä kirkkokäynnistä. Itse esitys oli kuulemisen arvoinen, Ilkka on Saara-fani ja minä pidän Teemun raikuvasta äänestä, joten molemmat olimme tyytyväisiä, samalla rateksi osin joululahjaongelmaksin.
Matkalla Kallioon kävellessäni metroon, sattui erikoinen tapaus. Tienristeykseen oli jumittunut musta villakoira sirkusseisonta-asentoon, eikä totellut emäntänsä liikkeelle lähtökehoiituksia. Seiso vain käpälät somasti rinnalle kohotettuna. Oli seisonut siinä paikoillaan jo tovin ja odottanut minua tulevaksi kohdalle. Emänstänsä kertoi, että hauva oli heti minut huomattuaan matkan päästä alkanut vikistä ja riuhtoa väkisin minua kohti. Ja kun se ei ollut onnistunut, risteyksessä oli tehty liikkumalakko, koska ilmeisesti älykäs hauveli oli aivan oikein arvellut, että siinä kohtaa tiet saattavat erkata emmekä kohtaisi ollenkaan.
Jutellessamme hauva seisoi edelleen sirkusasennossa, ja jotainhan oli keksittävä, joten oivalsin hänen odottavan jotain suosionosoitusta minulta. Kutsuin luo, heti hauva tulikin, silitin ja kehotin lähtemään liikkeelle ennen kuin hän paleltuu. Ja niin meidän molempien matka jatkui. Emäntänsä ei lainkaan ymmärtänyt hauvelinsa käytöstä, muuta kuin että se oli merkillistä ja poikkeuksellista.
Arvasin heti, että hauveli oli aistinut minussa jotain erityistä. Luultavasti se johtui mietteissäni kävellessäni muistelemastani rukoussessiosta, josta en voi olla varma mitä rukousvastaus tulee olemaan, koska lopputuloksen jätin Herran huomaan. Päätoive oli selvä. Covid kukistuu, mutta tavalla, jossa rokotteilla tai rajoitteilla ei ole osaa ei arpaa. Minua pilkattu vuosi kaudet apologeetaksi, kun olen uskaltantu julkisesti sanoa skeptikoille, että Jumalan ihme on mahdollinen. Eikä se olisi Jumalan ihme, ellei se menisi pienen ihmisen ymmärryksen yli.
Ja minulle sopii, että koiratkin ovat viisaampia kuin skeptikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mietteesi.