Kymmenen taalan paikka

 Hoidot ovat edenneet siihen pisteeseen, että joudun itsenäisyyspäivän alla Jorvin päivystykseen ja valittavana on, menenkö vai en. Vaarana on saada sepsis ellen mene ja mahdollisuutena päästä tästä elämästä pian pois aivan luonnollista tietä. Ja myöntää täytyy että kiusaus on suuri, suurempi kui9n koskaan. Tosin tulehdusarvot huomioon ottaen en ihmettele, että on väsyttänyt ja tarmo poissa.

Syöpähoidot tietenkin on keskeytetty, elimistöni ei kestänyt niitä. Sinänsä tämän kaltaiset tapahtumat eivät tule minulle ylklätyksenä, kohtalo on joiltain osin vääjäämätön. Minun elämän kujanjuoksuni on joutunut kriisiin, jossa käänne tapahtuu tahdon tai en. Joko kuolen tai nousen. Sikäli jos satun kuolemaan, täytyy sanoa että paskat sukulaiset sain niin avioliiton kuin synnyinperheenikin puolelta. Ostrakismin harjoittaja-sakkia kaikki tyynni, ainakin minua kohtaan suorastaan sairaalloisen kylmäkliskosita ja vihamielistä suhtautumista on saanut kokea jo seitsemänkymmentä vuotta. Tuskin tuntevat sellaisia sanoja kuin ilo ja mytötunto.

Tässä maailman menossa ei paljoa ole hurraamista tätä nykyä! Ja mitä todennäköisemmin aina vain huonommaksi menee. Ja jos päätän nosuta, niin sitten minä vannon - minä olen etevä.

PS  Päätin mennä päivystykseen. Tuli todistettua, että tunne-elämäni on voimakas. Kusipääsukulaisten tilapäinen muistaminenkin nosti verenpaineen korkeuksiin 194/106. Kotiin tultua se oli jo laskenut lukemiin 180/101. TUlehdusarvot olivat ykkättäin puolittuneet, pientä lämmönnousua oli. Ihan selkokielisesti koko kehoni viestittää, kuinka toksiseksi olen sukuni puolelta ja toiselta kokenut. Kyllä he ovat olleet elämäni kirous, allereeni ja onnettomuus. On aika lakata suremasta tilannetta! Tervehdyn, ja alan kohdata tervehenkisempiä ihmisiä. 


Ensimmäinen näyttö. Verenpaine laskee
Toinen näyttö. Mikä ihottuma liekin (ruusu?) siitäkin paranen
Kolmas näyttö. Kasvain poskessa häviää, lymfoomasta paranen lääkityksellä tai ilman.
Neljäs näyttö. Kas kummaa mitä vielä saankaan aikaan!

Pakahtukaa kateuteenne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mietteesi.

Hyvää pääsiäistä Hiljaisesta huoneesta

 Kun elämä on rajallista, on lohdullista saada perspektiiviä aikakäsitykseen. Palatessani maaliskuun tiputussessiosta, huomasin Kolmiosairaa...