Joulusiivous ruokakaapissa

Kuva. Samuli Råman, kultakuusi (muokkaus omani)

Reseptiikka on osa eläkeläisharrastushaaveita. Toistaiseksi on jäänyt, kun aina ilmenee jotain muuta mielenkiintoista havainnoitavaa. Sen verran edistystä keittiötöuhuihin päin on ollut, että arkikokkaan ruuat, mutta se menee vanhoilla tiedoilla ja taidoilla. En yleensäkään keittäessä, paistaessa tai leipoessa katsele reseptejä, sormituntuma riittää. 

Oman ihmetyksenä kaapin sisällöstä syntyi kahdella tapaa, siellä oli luontaistuotteita, joiden nimiä en edes ollut koskaan kuullut kuten esimerkiksi Acerola, jonka väitetään olevan hyvä C-vitamiinin lähde. Epäilemättä Samulin jemma.

Sitten oli avaamattomia ruokatarpeita pakkauksissaan seuraavasti. Miten lienee unohtuneet, mutta nyt otan ne käyttöön, opiskelen ensi vuonna, miten niitä voisi parhaiten käyttää. Lista on ihan must, joten tässä ruokavarahaastelistani: 

Pasta Farfalle
Musta seesaminsiemen
Riisinuudeleita
Sitruunatee
Salaattihirssi
Vihreitä linssejä 
Pekaanipähkinöitä
Pähkinäsekoitus
Tuoreet luumut 
Tumma riisi 
Kananuudeleita
Tumma makaroni 
Täysjyväpasta  2 pakettia

Eli terveyslinjalle näyttäisi menevän. Avattuina hyllyistä löytyi mm. tulsia, resihikahvia, viherjaudetta, ravintohiivaa, quinoaa, shiasiemeniä, kimchiä ja ties mitä sekä armoton määrä avaamattomia hillopurkkeja ja mehuja. Iltapäivän aineita purkitellessa alkoi illalla jo väsyttää. 

Viime perjantaina ja tämän viikon maanantai-aamupäivänä kävin tekemässä loppusiivousta entisen työpaikan tiloissa muuttoa varten. MTV:n tilat sulkeutuvat vuoden vaihteessa, joten vuokralaisten on sitä ennen kalpittava pois tiloista. Raakkasin papereita 17 vuoden ajalta, ja jälleen kerran totesin olleeni älyllisesti vireä työvuosinani. Mukaan lukien Scrum-systeemiajattelu, joka nyt sitten vasta on mukamas kuuminta hottia rakennusalalla. Oli se sitä kehitellessänikin ihan tunnettu metodi mm. Aalto-yliopistossa. Perusideahan on menetelmästä riippumatta sama, tiedotetaan ja tiedostetaan missä mennään. 

Päiväkotien ihanille tädeille paljon joulumieltä ja jaksamista. Pikku-Väinö oli saanut joulukalenterista eilen runon, jossa on luonnehdittu Väinöä. Rekkainnostus oli tietenkin edustettuna sekä lentosuukot että hymyalttius. Minulla saattaa olla osuutta asiaan, psyykkasin kesällä Väinöä päiväkotia varten ja laajemminkin, miten maailmassa pärjätään. On osattava sanoja, ja sanoista vaikein on "rekka" ynnä muut ärrälliset sanat. Toisekseen harjoiteltiin lentosuukkojen antamista, koska jos vaikka ei osaisi sanoa sanaakaan, niin hymyllä ja lentosuukolla mies aina pärjää. Mummin opit ilmeisesti upposivat otolliseen maaperään. 

Veitikka osaa sanoa myös Oho!  kun pieni sankari on vetänyt sukkansa jalasta ja kätkenyt sen  tietymättömiin. Miten se sillä tavalla katosi huomaamatta? Samaa sanon minäkin, oho, miten niitä ruokatarpeita on tuolla tavoin kätköön joutunutkin.