Suomalaisessa viinasanastossa korjaussarja tarkoittaa
krapularyyppyä, mutta tässä kirjoituksessa pohditaan merkkitermien
suomentamisen vaikeutta ja mahdollista korjaustarvetta ennen kuin asiassa voi
edetä systemaattisemmin.
Viimeisimmässä kirjassani olen pohtinut suomalaisen
mytologian toposjakoa mahdollisine myyttisine hahhmoineen. Tavoitteena on tehdä
sarja Ulamolan lumo -tutkielmia. Minua on jos vuosia kiehtonut vuonna 2004
Marjut Huuskosen työ Stuorra-Jovvnan ladut – Tenonsaamelaisten ympässitökertmusten
maailmat. Sen esittämä tarina-aineisto toimii nyt koeaineistona kehittelyn
alaisena olevalle mytosemantiikn ugrametermistölle.
Teoria on käyttökelpoinen vasta, kun sitä voi soveltaa johonkin. Ugramella on
tavoitteena saavuttaa uusia näkökulmia, tässä mielessä seuraavassa esitetty
edustaa folkloristi Froggin esittämää symbolien matriisia, jossa termit
symboloivat tiettyä näkökulmaa samaan asiakokonaisuuteen, jonka lähtökohta on
maastonmuodotuksissa ja ympäristömytologiassa. Perinteisesti myyttiset tarina-antologiat
ovat sisältäneet kertomuksia paikkojen nimien synnystä tai erityisten
luonnonmuodostelmien synnystä. Tästä poiketen Marjut Huuskonen on tehnyt uraa
uurtavaa selvitystä Iso-Jounin tarinastosta, jonka sankari on esitetty tietoisesti sekä
myyttisenä että historiallisena henkilönä.
Luonnokseni merkkisuomennokset jäivät kalvamaan jonnekin
takaraivoon, ja tänä aamuna sen keksin. Kun on kyse semantiikasta, ei ole
tarpeen eikä soveliasta roikottaa merkki -sanaa lainkaan mukana, koska kyse on
merkityksistä, jos semantiikasta tai meemeistä puhutaan. Korjaan siis kuviota,
ja olen myös samalla aihioinut esimerkin kuvion sovellettavuudesta melko tuntemattomaksi
käyneellä myyttiaineistolla.
Tässä yhteydessä en aio sen kummemmin selittää
sisältöä, joten tulos jää viittauksenomaiseksi. Postsign muuttuu julkimerkitykseksi,
se mitä tapahtuneesta muistetaan tulevaisuudessa muistitetona ja mitä siitä
kerrotaan ja julki tuodaan nykyisen perusteella.
Iso-Jouni tunnetaan perinteessä nykyisin lähinnä kutsumanimestään,
mutta alun perin nimi tunnettiin sukunimellä Stuorra-Jovvna Jomppanen.
Tarinasikermän tekee ainutlaatuiseksi kertojien tietoisuus eri asteisesta
kielastelusta, satuilusta, kerronnasta kolmitasoisena kimarana. Máinnas on
lähinnä uskomustarina, joka sisältää myyttisiä aineksia, muitalus sisältää
mielikuvituksellisen aineksen lisäksi vähintään siteeksi totta ja
historiallista muistitietoa, cuvccas-tasolla tarinaa pidetään jo puhtaana
palturina ja satuiluna, jolla ei ole siteeksikään yhteyttä arkitodellisuuteen. Hyvää
tarinankertojaa tenonjokilaaksolaiset arvostivat suuresti, ja hyvästä tarinasta
jopa maksettiin.
Jostain syystä tätä tarinastoa ei ole taltioitu Suomen Kansan Vanhoihin runoihin,
mikä on surkuteltavaa. Perinteen ja nykykulttuurin arkistossa (entinen
Kansanrunousarkisto) tarinoita kuitenkin säilytetään, mm. Peldar Jarvin keräämää
aineistoa, jossa Iso-Jounin tarinat tunnetaan.
Ulamolan lumossa ensimmäsienä tavoitteenani on tutkia hirvikronikoitten
perusteella, mitä uutta kalliokuvien maalauksista voisi saada irti. Tuskin on
sattumaa että pohjoisemmissa hirven/peuranpyyntikuvissa on suksilatuja korostettu.
Suomalaisen mytologia arkkimetsästäjä on Lemminkäinen. Sen sijaan oudolta
tuntuu hakea ja//tai löytää Jomppanen vastapoolina. SKVR_korpuksessa on
löydettävissä ainoastaan yksi maininta Jomppaisesta, joka vermlantilaisille oli
sammastarinan Väinämöisen sankaripari. Koska kalevanpojat tunnetaan ja
mainitaan jättiläsienä, kuten alun perin myös staalon laitakin oli, niin tämä
kuriositeetti tuskin on vailla syvämerkitystä.
..Wanha Wäinämöinen ja Nuori Jompainen... Lähettiin muinon Pohjan-muaale
Sammasta hakemaan... Sieltä suaatiin Sammas kiini - Lähettiin merelle. Sanoi
Nuori Jompainen Wanhallen Wäinämöiſel1en: "Alota jo wirteis"...
"Viel' on Virsillen varainen,
vielä Pohjolan portit näkyy,
Tuvan uunit kuumottaa"...
Lensipä Sammas pilwee. Löi Nuori Jompainen miekalla kaxi warwasta Sammalta
poikki. Yxi lenſi mereen - Toinen suaatiin muaalle. Joka lenſi mereen, Siitä
tuli suolat mereen; Joka suaatiin muaalle, Siitä tuli heinät muaalle. Kuin ois
useemat suaanut, niin ois wilja tullut ilman kylwämätä.
SKVR VII5 Metsäs.
10 a. Gottlund: De proverbiis fennicis, s. 10.
-1818.
Ehkäpä näistä aineksista jo jotain kokoon saankin. Vielä kuitenkin sananen
metodipakistani, jonka tunnette nimellä sanaketju. Kaikki tietävät, mitä on
ilmiselvä ja julki tuotu. Kun symptomimerkitys on näkyvä, ilmiselvä merkitys,
jonka syyt ovat selvitettävissä, kuten Iso-Jounin tarinastossa elinkeinointresseihin
liitetyt tarvepuut koivu ja mänty, joista saatiin venetarpeet ja suksi- sekä
ahkiotarpeet, kaiki vaikeakulkuisessa maastossa tarvittavia välttämättömiä
kulkuneuvoja. Stuorra-Jovvnakertomusten puut eivät ole mitä tahansa, vaan ne
ovat oikeita aihkeja, suuria ja vanhoja puita. Julkimerkitykseksi olen
laittanut staalon vastapooliksi tarinat kufittaresta, jossa on viitteitä
tuonpuoleiseen mm. Nukku-Martan kohtaamisena, jonka tuloksena huomenlahjana
sankari saa kadonneet poronsa takaisin ja lisäki vielä kokonaien poroelon,
vaikka ei suostunutkaan jäämään Nukku-Martan luo.
 |
| Merkitysten mytosemanttinen kenttä iso-Jounin tarinoista ympäristömytologian kannalta teemasta Staalon ladut. |
Ugramessa on akselistolla oma tulkinnallinen roolikantamoinen,
tässä aihiossa sisätömerkitys muodostuu mystisestä mahdollisesta yhteydestä
sammakseen ja hiiteen, siis myyttiseen ulottuvuuteen. Toinen akseli on viittausmekityksiin
sitoutuva, jossa oma merkityksenä on puilla ja tarinoilla. Hyvää tarinoitsijaa ja
eränkävijää on kutsuttu ennen vanhaa kielastajaksi. Sen Iso-Jounin tarinat
meille opettavat. Satuilululla sinänsä on uskottu olevan metsästysonnea
tuottava vaikutus. Syytä en tiedä (vielä). Näillä näkymin Iso-Jounin tarina
jatkuu….
7.8.2022 Marita Råman
