Vihdoin selvisi, mikä poskea vaivaa, kyseessä on lymfoomalaji, joka on mahdollisesti hoidettavissa lääkityksellä, mutta jos se ei tepsi, sitten tulee tänka på. Leikkausta, sädehoitoa tai sytostaattihoitoa kun ei kannata tehdä. Kehoni on kuitenkin supertyyppiä ja onnistunut hidastamaan epäterveiden solujen kasvuvauhtia 1/10 osaan tavanomaisesta vauhdista, joten julkaisuohjelmani loppuun saattaminen on aivan mahdollista, syöpä tai ei.
Aika ahdistavaa tosin oli odotella lopullista tulosta ja varsinkin tutkimusprosessi otti lujille. En ole kuitenkaan ajatuksissani pyörinyt pelkästään vointini ympärillä, varsinkin kun on ollut myös omaishoitajan tehtävät ajankohtaisia. Tosin potilas on melko aktiivinen luonteeltaan, joten on suorastaan saanut vahtia, ettei hän ryhdy töihin liiaksi. Joutessaan siippa kehittelee reseptejä, viimeksi maisteltiin paahdettua maa-artisokkaa. Se oli hyvää, ja artisokkahan puhdistaa maksaa, vihantunteiden pesäkettä.
Julkaisuohjelmassa on seuraavana Metsola-topos, ja olen aihioinut sille työnimeksi veikeää kansanrunosäettä. TUULIMATO MAASTA NOUSI. Ettei vain liene kyse hirveästä louhikäärmeestä?
Arvoituksellista on joskus taudin syiden synty ja tutkimus, mutta kyllä runokuvatkin melkoisia mysteerejä voivat olla.
Mietinnän alla on, miten oral formulaic-teoria oikein tulisi suomentaa? Kyseessähän on tietynlainen runotuotteen konseptointi, tuotekehityksestä voisi löytyä jotakin analogiaa. Vaikka kuinka pyörittelin, päädyin ratkaisuun, jossa kyseessä on pohjimmiltaan suullisen perinteen ja tuottamisen taiteellinen formulointi eli muotoilun tuottaminen. Mytosemantiikan kannalta katsoen kyse on runoformuloinnista,
eli säkeiden ja sanojen sommittelusta ja konstellaatiosta, kompositiosta.
Tieteellinen kirjallisuus oral formulaic -teoriasta on silti melkoista siansaksaa semanttisessa mielessä. Teoria kuulostaa varsin oudolta ja sekavalta, kuin myös äärireunalymfooma. Jotain oli edennyt kalloluuhun saakka (en oikein pysynyt kärryillä), mutta aivot eivät silti ole vaarassa, sanottiin. Tämä on tietysti hyvä uutinen.
Ja tietysti - olen jälleen hyvällä tuulella, ainakin aika ajoin ja punoskelen häijyyksisä suomalaisen kulttuurieliitin pään menoksi. Veikeä omituisuuskin sattui. Kun pohdiskelin Ilkan kanssa, miten Osmolaisten maan innoittaja mahtaisi suhtautua nimikkotopoksen teksiin maintisin, että olisi kiva saada tietää vaikka jonkin merkin kautta. Vähän ajan kuluttua, Ilkka ihmetteli, oliko joku laittanut hyllyssä olevaan kiinalaiseen onnenkissaan patterin, kun sen käsi heiluu tarmokkaasti edestakaisin. Ei, ei kissaassa ollut patteria, ihan itsestään vain käsi alkoi iloisesti heilua. Tulkitsin tekstin olevan onnistunut.